Lue keskustelun säännöt.
Raskautuvatko kaikki 30 v täyttäneet saadessaan vakkaripaikan?
07.05.2016 |
Koska meidän työpaikalla ainakin käy näin. Ehkä jatkossa palkataankin enemmän yli neljä- ja viisikymppisiä, kuten viimeisimmät. Eivät ainakaan samantien lähde lomailemaan.
Kommentit (73)
Meillä muuten viisikymppiset on eniten poissa töistä. Nytkin on yksi kuntorempassa ja toinen ollut jo kuukausia poissa rintasyövän takia. Kolmannella tenniskyynärpää, oli viime vuonna enemmän poissa kuin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomattava osa tekee noin. Elämän suureen suunnitelmaan kuuluu se, että ensin saadaan vakioduuni ja sitten ruvetaan tekemään lapsia. Vitut työnantajasta.
Itse ainakin tekisin niin, mutta ei ole vielä sopiva aika. Kun on vakituinen työ niin lapsia uskaltaa lähtee tekemään. Näin ollaan puhuttu miehen kans. Mulla on jo vakityö, mutta mies opiskelee edelleen. Asutaan isossa kaupungissa omistusasunnossa kylläkin niin säästetään vähän asuinkuluissa, mutta silti ollaan kylmästi laskettu mihin on varaa. se ettei mulla olisi työpaikkaa mihin palata on todellinen taloudellinen riski, siksi päätettiin odottaa mun vakinaistamista, ja vuoden päästä mies valmistuu, joten sit aletaan hommiin kunhan hän työllistyy :)
Eli pitäis jäädä lapsettomaksi, ettei työnantajalle tuu paha mieli?
Turhaan itket siellä. Miehet tekis takuuvarmasti samoin.
No mutta, mikä sen parempi ajankohta olisikaan! Minulla on myös oma elämä, miksi ajattelisin työnantajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan. Sain vakipaikan juuri ennen kuin täytin 30, enkä ole aikeissa hankkia lapsia. (Kiitos työnantaja, että annoit tilaisuuden lapsentekoikäiselle avioliitossa elävälle naiselle!)
No varmaankin, jos lapsia ylipäänsä aikoo hankkia.
T. Kolmikymppinen vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, joilkekin voi olla ura tärkeämpää ja kerätä rahaa ennen lapsen hankintaa, jotta on millä elää.
Vierailija kirjoitti:
No mutta, mikä sen parempi ajankohta olisikaan! Minulla on myös oma elämä, miksi ajattelisin työnantajaa?
Hyvä pointti. Joten miksi työnantajakaan ajattelisi sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäis jäädä lapsettomaksi, ettei työnantajalle tuu paha mieli?
Turhaan itket siellä. Miehet tekis takuuvarmasti samoin.
Naiset on juuri niitä työnantajan talutusnuorassa olevia, miehet osaa vaatia ja sanoa, että takas en tuu jos en saa näitä ja näitä asioita, miehet ei todellakaa kyselis työnantajalta lupaa lapsien hankintaan,
mutta naisille on sälytetty tämäkin taaakka ja pelko omasta työpaikasta. Entä jos vaa lakataa pelkäämästä ja tehdään kuten miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?
Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.
Kyllä se niin vaan menee että etenkin akateemisesti koulutetut naiset alkavat olla järkevän lisääntymisiän loppupäässä siinä vaiheessa kun pääsevät vakkaripaikkoihin. Esim. 26 v maisteriksi, vakiduuni 3 vuoden päästä: nainen 29 v. Ei siinä välttämättä kovin montaa vuotta enää viitsi lykätä lisääntymistä, ja kuitenkaan heti valmistumisen jälkeen vauvat eivät ehkä ole ensimmäisenä mielessä.
Ja onhan se turvallisempaa saada vauvoja kun vakkariduuni on tiedossa.
En voi ymmärtää miten tää nähdään negatiivisena asiana. Ymmärrän toki työnantajan puolen mutta kun näin se biologia toimii. Musta yks ratkasu tähän ois se että isyys- ja äitiysvapaat ois saman mittasia ja pakolliset kaikille. Silloin työnantajalle olis yhtä riskaabelia palkata esim. 26 v nainen kuin samanikäinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki. Mutta yksikin riittää.
Olen seurannut pienen välimatkan päästä erästä naista, joka sai kolmekymmentä täytettyään vakituisen työpaikan ja raskautui välittömästi. Hän käytti kaikki mahdolliset vapaat ja raskautui sitten uudelleen. Nyt hän on palannut töihin, mutta hänen työviikkonsa ovat kovin lyhyitä, koska hän pitää äitiys- ynnä muilla vapailla kertyneitä lomapäiviään (?!) pois. En tiedä, mikä on sairaan lapsen hoitopäivien maksimi, mutta paljon niitä näkyy olevan. Tällä naisella on kaksi lasta, jotka luonnollisesti sairastuvat peräjälkeen eivätkä yhtaikaa. Naista ei paljon näy töissä, ja koska hänen työtään ei voi jättää odottamaan, se jaetaan muiden tehtäväksi hyvin lyhyillä varoitusajoilla. Hänen lapsillaan on myös isä, mutta jostain syystä lastenhoito ei kuulu tälle ollenkaan.
Hänen melko suurta työnantajaansa ei yksi palkallinen mutta työtä harvoin tekevä henkilöstön jäsen kaada, mutta pienemmässä yrityksessä tuo olisi katastrofi. Pienyrittäjää ei paljon lohduta se, että kotona lekotteleva nainen kokee tuottavansa potentiaalisia veronmaksajia. Jos lapsista koituvat haitat sälytetään yhä työnantajien niskoille, järjestelmää olisi muutettava pikimmiten siten, että puolet haitoista ohjataan lasten isän työnantajalle tai lasten vanhempien itse kustannettaviksi. Näin nuorten miesten palkkaaminen olisi yhtä suuri riski kuin nuorten naisten.
Vierailija kirjoitti:
Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?
Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.
Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?
Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?
Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.
Varmaan siihe lasketaan se että ei saa potkuja, kuulen usein kuinka hehkutetaan vakiduunia, ehkä voin itsekin sit laskelmoida että nyt kun on vakityö niin voin jäädä sit joskus helposti äitiyslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?
Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?
Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.
Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta, mikä sen parempi ajankohta olisikaan! Minulla on myös oma elämä, miksi ajattelisin työnantajaa?
Hyvä pointti. Joten miksi työnantajakaan ajattelisi sinua?
Häh? Minä annan hänelle osaamiseni ja työpanokseni työsopimuksessa määritellyn ajan. Miksi työnantajalle pitäisi kumartaa yhtään enempää?
Meillä hoitoalalla on kolme 24-26-vuotiasta tullut raskaaksi vuoden sisällä. Pitäisikö tästä päätellä, että KAIKKI 24-26-vuotiaat raskautuvat.