Raskautuvatko kaikki 30 v täyttäneet saadessaan vakkaripaikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.

Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?

Lähtisin liikkeelle siitä, että ihmisen pyrkimys saada vakituinen työpaikka ja lasten hankkiminen ovat molemmat varsin yleisiä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vaikea uskoa, että kovin moni ajattelisi niin, että tavoittelee vain lasten hankkimista ja vakituinen työpaikka olisi vain väline tälle. Työura ihmisellä on kuitenkin aika paljon pidempi kuin lapsen hankinnasta aiheutunut töistä poissaolo.

Mä tein lapset alle kaksvitosena pätkätyöläisenä. En kuuna päivänä nykypäivänä jäisi ainakaan useimmilla aloilla odottelemaan mitään vakipaikkaa ennen perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Maagista monien mielestä vakityön saaminen on, koska se on niin helvetin harvinaista nykyään. Koska sitä pidetään järkevänä ja vastuullisenena tekona että lapsia tehdään vasta kun on se vakiduuni, niin ne lapset pitää tosiaan tehdä nopeasti ennen yyteetä jos vakityön onnistuu saamaan, ja muutenkin, jos on jo kolmekymmentä täyttänyt, on viimeiset vuodet menossa saada lapsia, hedelmällisyys on laskenut jo 25-vuotiaasta asti, eikä ole mitään takuita että tulee raskaaksi helposti, voi mennä vuosi kaksi, ja sitten jos haluaa toisenkin lapsen, on jo riskisynnyttäjä ikänsä (35v.) puolesta. Ei niitä lapsia niin vaan tehdä silloin kun haluaa, lapsettomuus lisääntyy koko ajan kun synnyttäjien ikä nousee.

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäis jäädä lapsettomaksi, ettei työnantajalle tuu paha mieli?

Turhaan itket siellä. Miehet tekis takuuvarmasti samoin.

Sitten vingutaan kun nuoret naiset ei saa vakiduunia, tai nykyisin alkaa olla vaikea saada edes pätkiä koska aina on riski että pätkiä saadaan muunnettua vakiduuniksi oikeudessa kun nainen tulee raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.

Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?

Lähtisin liikkeelle siitä, että ihmisen pyrkimys saada vakituinen työpaikka ja lasten hankkiminen ovat molemmat varsin yleisiä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vaikea uskoa, että kovin moni ajattelisi niin, että tavoittelee vain lasten hankkimista ja vakituinen työpaikka olisi vain väline tälle. Työura ihmisellä on kuitenkin aika paljon pidempi kuin lapsen hankinnasta aiheutunut töistä poissaolo.

Vaikka työpaikka ja perhe ovatkin yleisesti tavoiteltuja asioita, niin miten ihmeessä se perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi juuri sillä hetkellä, kun vakipaikka on saatu?

Vika on järjestelmässä eikä sen käyttäjissä. Työnantajan kulut tässä asiassa kannattaisi siirtää ennemmin valtion maksettavaksi niin pienyrittäjille ei tulisi asiassa katastrofia vastaan niin helposti, eikä valtion budjetissa tuo menolisäys paljon hetkauttaisi.

No en minä ainakaan kun lapset sain jo nuorempana 21v ja 26v. Puoliso on steriloitu joten ei pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.

Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?

Kommentoin sivusta, että jokainen ihminen pyrkii rationaalisesti maksimoimaan hyötynsä. Aivan samoin kuin yritykset ja rikkaat kiertää veroja niin paljon kuin mahdollista, niin yksittäiset ihmiset miettivät miten saavat irti järjestelmästä mahdollisimman paljon mahdollisimman pienellä panostuksella. Koko ihmiskunnan kehitys perustuu tähän samaan asiaan, yritetään toimia kokoajan tehokkaammin jotta saadaan enemmän pienemmällä vaivalla.

Moralisointi tässä(kin) asiassa menee vähän hukkaan. Jos koetaan että tästä tulee liian suurta haittaa tässä kohdassa, pitää muuttaa lakeja ja käytäntöjä, ihmisluonnon muuttaminen on varmaan vähän vaikeampaa.

Täällä 30v vela-nainen. Ottakaa mut duuniin! Teen töitä enkä oo kotona makaamassa ja poikimassa penskoja!

Mua ärsyttää tällaiset systeemin hyväksikäyttäjät. Tai ehkä mua ärsyttää itse systeemi. Tämä saa aikaan sen, että naiset on paljon huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Kumman itse palkkaisit: 29-vuotiaan seurustelevan/naimisissa olevan miehen, vai yhtä pätevän ja samassa tilanteessa saman ikäisen naisen?

Sitä voi olla kuinka idealisti tahansa, mutta pienyrittäjänä voi olla riski valia tuo nainen. Vaikka nainen olisi hedelmätön/vela (sehän ei näy päällepäin).

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.

Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?

Lähtisin liikkeelle siitä, että ihmisen pyrkimys saada vakituinen työpaikka ja lasten hankkiminen ovat molemmat varsin yleisiä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vaikea uskoa, että kovin moni ajattelisi niin, että tavoittelee vain lasten hankkimista ja vakituinen työpaikka olisi vain väline tälle. Työura ihmisellä on kuitenkin aika paljon pidempi kuin lapsen hankinnasta aiheutunut töistä poissaolo.

Vaikka työpaikka ja perhe ovatkin yleisesti tavoiteltuja asioita, niin miten ihmeessä se perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi juuri sillä hetkellä, kun vakipaikka on saatu?

Jos et tajua tätä, niin sille ei voi mitään. Yllä hyvä kommentti hyödyn maksimoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Totta kai fiksu ihminen laskelmoi tällaiset asiat. Vain wt-porukka hankkii lapsia ilman mitään taloussuunnittelua.

Eli myönnät, että tarkoituksella käytetään hyväksi työnantajaa ja työnantajan tarvetta työntekijälle? Miksei tästä hyväksikäytöstä sitten saisi puhua suoraan, kun se on aivan tietoista ja tarkoituksellista?

Lähtisin liikkeelle siitä, että ihmisen pyrkimys saada vakituinen työpaikka ja lasten hankkiminen ovat molemmat varsin yleisiä tavoittelemisen arvoisia asioita. Vaikea uskoa, että kovin moni ajattelisi niin, että tavoittelee vain lasten hankkimista ja vakituinen työpaikka olisi vain väline tälle. Työura ihmisellä on kuitenkin aika paljon pidempi kuin lapsen hankinnasta aiheutunut töistä poissaolo.

Vaikka työpaikka ja perhe ovatkin yleisesti tavoiteltuja asioita, niin miten ihmeessä se perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi juuri sillä hetkellä, kun vakipaikka on saatu?

Juuri sen vakipaikan takia. On varma tulonlähde eikä tarvitse roikkua yhteiskunnan tukien varassa (koska siitäkin tulee ininää, mitäs ette hommanneet sitä työpaikkaa ja sitten vasta tehneet lasta).

Ja kuten on jo sanottu, kolmenkympin jälkeen hedelmällisyys alkaa laskea kuin lehmän häntä. Ei se raskautuminen ole enää mikään itsestäänselvyys.

Luonnollista että nuoret naiset hankkivat lapsia. Eihän tässä nyt ole mitään ihmeellistä. Palaavat takaisin töihin ennen pitkää. Perheellinen ja asuntovelkainen on luotettava työntekijä, koska on riippuvainen työstään.

Minä olen 33v ja lapset tehny, mieheltä piuhat poikki eli ei niitä oikeasti tule. Töitä haen ja mietinkin pitäiskö haastattelussa sanoa että let's cut the bullshit. Ei tartte pelätä että meikä jää äippälomalle ja läväyttää miehen epikriisi pöytään. Tykkäiskö vai pitäiskö mua pellenä?

Miehet ovat vapaamatkustajia tässä lastenhankinta-asiassa.

Mä varmaan saan sit työnantajan vihat niskoilleni jos raskaudun. Kolme vuotta yritettiin saada lasta uran kannalta sopivimpaan kohtaan, eli silloin kun vielä opiskelin. Ei onnistunut, kun elämä ei aina suju suunnitellusti, ja nyt ollaan lapsettomuushoitoihin jonossa. Sain juuri ekan vakituisen työpaikkani. Onko mun siis laitettava hoidot jäihin ja tehtävä kuten työnantajalle on parasta? Odotella, että olen niin vanha ettei edes hoidot auta?

Ei kaikki laskelmoi. Ette voi tietää kuinka kauan lasta on yritetty saada alulle. Älkää siis tuomitko kaikkia tietämättömyyttänne.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää tällaiset systeemin hyväksikäyttäjät. Tai ehkä mua ärsyttää itse systeemi. Tämä saa aikaan sen, että naiset on paljon huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Kumman itse palkkaisit: 29-vuotiaan seurustelevan/naimisissa olevan miehen, vai yhtä pätevän ja samassa tilanteessa saman ikäisen naisen?

Sitä voi olla kuinka idealisti tahansa, mutta pienyrittäjänä voi olla riski valia tuo nainen. Vaikka nainen olisi hedelmätön/vela (sehän ei näy päällepäin).

N29

Mitä jos nainen pätevämpi ja osaavampi? 10 kk on kuitenkin lyhyt aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh tää ikuisuusaihe... Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että perheenperustamisesta pitäisi luopua sen takia, ettei työnantaja joudu ikävään tilanteeseen joutuessaan etsimään sijaista? Että se on se oikea tärkeysjärjestys? Saako siitä jonkun kruunun tai sädekehän, jos kolmenkympin paremmalla puolella lykkää ja lykkää lapsentekoa työnantajaa ajatellessaan ja sitten seuraavana vuonna pamahtaa yt:t ja tulee potkut kuitenkin?

Olettaisin, että lasten teko on niin iso päätös, ettei työnantajan mielipiteellä olisi siinä väliä.

Myönnät kai itsekin, että se vaikuttaa todella laskelmoidulta aloittaa lapsenteko heti kun vakituinen työpaikka on saatu. Miksi juuri silloin? Miksei vaikka vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin? Mikä ihmeen maaginen hetki se vakityön saaminen on?

Vakityöpaikka saadaan yleensä aika samaan aikaan, kun pitäisi viimeistään alkaa lapsia hankkimaan. Ainakin,jos haluaa useamman kuin yhden lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää tällaiset systeemin hyväksikäyttäjät. Tai ehkä mua ärsyttää itse systeemi. Tämä saa aikaan sen, että naiset on paljon huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Kumman itse palkkaisit: 29-vuotiaan seurustelevan/naimisissa olevan miehen, vai yhtä pätevän ja samassa tilanteessa saman ikäisen naisen?

Sitä voi olla kuinka idealisti tahansa, mutta pienyrittäjänä voi olla riski valia tuo nainen. Vaikka nainen olisi hedelmätön/vela (sehän ei näy päällepäin).

N29

Mitä jos nainen pätevämpi ja osaavampi? 10 kk on kuitenkin lyhyt aika.

10 kk on ehkä lyhyt aika, mutta 10 kk voi venyä kolmeksi vuodeksi. Ja nainen palaa mahdollisesti hoitovapaalta töihin jo uudelleen raskaana tai jää uudelleen äitiyslomalle ennenkuin hoitovapaa edes päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää tällaiset systeemin hyväksikäyttäjät. Tai ehkä mua ärsyttää itse systeemi. Tämä saa aikaan sen, että naiset on paljon huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin miehet. Kumman itse palkkaisit: 29-vuotiaan seurustelevan/naimisissa olevan miehen, vai yhtä pätevän ja samassa tilanteessa saman ikäisen naisen?

Sitä voi olla kuinka idealisti tahansa, mutta pienyrittäjänä voi olla riski valia tuo nainen. Vaikka nainen olisi hedelmätön/vela (sehän ei näy päällepäin).

N29

Siis mitkä systeemin hyväksikäyttäjät? Yksinkö ne 30v naiset lapsia tekee? Niiden miehetkö ei ole hommassa mitenkään mukana, esim. Se mieshakija joka kilpailee samasta työstä ei suunnittele vaimonsa kanssa lapsia? Jos systeemi on alunalkaen paska niin tottakai sitä saa ja on pakkokin käyttää hyväksi. Jos systeemi olis toimiva, niin isät olisi velvoitettuja olemaan lapsen kanssa kotona ihan yhtä paljon kuin äiditkin ja isien työnantaja kantaisi 50% kuluista. Kun systeemi on näinkin epäreilu, niin en näe mitään väärää siinä, että taktikoidaan.