AKATEEMINEN TABU: rasittavat aikuisopiskelijat

Oman kokemuksen mukaan keskeyttelijät ovat ihan muita kuin aikuisopiskelijoita, jotka usein eivät edes käy luennoilla

Nämä aikuisopiskelijat ovat oman kokemukseni perusteella juuri niitä jotka uskaltavat avata suunsa ja kysyvät useinkin hyvin olennaisia kysymyksiä.

Tai akateeminen tabu: laiskat nuoret opiskelijat

Nyt se on sanottu ääneen!

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Entäs ne nuoret opiskelijat, joilla on koko luennon ajan läppäri tai kännykkä esillä ja selaavat sieltä vaatemainoksia tai instagramia ja puhuvat jostain viikonloppubileistään niin äänekkäästi, että luennoitsija joutuu kehottamaan heitä olemaan hiljaa?

Mulla on pieni pääaine, jossa on väliin huutelevia tätejä - ja jonka lehtori luennoi myös ns massaluentoja toisessa aineessa...ja sitten väliin valittelee meille, kuinka niillä massaluennoilla on tylsää, kun kaikki vaan istuvat hiljaa 😀

Kuulun itsekin tätiosastoon (37), eikä googledocsin tmv käytössä ole ongelmia. Jos tulee jotain uutta vastaan, se opetellaan, no problem.

Ryhmätyöt ovat kieltämättä ilkeitä. Lähes kaikilla on perhe/työpaikka/pitkä matka, ja aiempaa kokemusta aikataulujen sovittelun hankaluuksista ja/tai vapaamatkustajista. Jälkimmäiset saisi puolestani ampua aamunkoitteessa. Ymmärrän tiimityön pakkosyötön niille, jotka eivät vielä ole olleet työelämässä, muille se on jo tuttua. Toki läpikahlattavien töiden määrä on pienempi, kun teettää opiskelijoilla ryhmätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No eikös tää päde ihan kaikkiin? :D Yleensä ON vaikeaa sovittaa aikaatauluja yhteen, ihan kenen kanssa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Mä oon törmänny kans näihin rasittavuuksiin! Kaikesta tiedetään kaikki ja muita paljon paremmin. Luennoitsijan kanssa pitää aina väitellä kaikesta - ja argumentoinnin taso on usein "mutta olen omassa elämässä huomannut, että asia on näin - - eräs tuttunikin kertoi, että hän sitä ja tätä ja tuota plaaplaaplaa". Erään luentoterroristinakin tunnetun rouvashenkilön kohdalla tilanne eskaloitui siihen, että proffa lupasi heittää kursseilta ulos, ellei kysymykset ja väitteet muutu relevanteiksi. Voitte vaan kuvitella miten paha tilanne oli kun proffakin joutui puuttumaan!

Ryhmätyöt ovat usein painajaisia, kun joustoa ei löydy ja kaikki pitää tehdä heidän näkemystensä mukaan. Olen saanut tämän takia huonompia arvosanoja jopa, kun en ole kehdannut "päällepäsmäröidä".

Minua ärsyttää myös (lestadiolais)naiset, jotka tuovat lapset luennoille mukanaan. Ei siinä jos vauva nukkuu, mutta useimmiten ei nuku ja taapero kitisee vieressä. Tavallaan säälin ja ymmärrän ettei heillä varmaan muutakaan vaihtoehtoa ole, mutta ei se siinä mekastuksessa juuri lohduta. Eikä tämmöisistä kehtaa huomauttaakkaan; varmasti kokevat tilanteet kiusallisena itsekin.

Eikä siinä, kyllä niitä häiriköitä riittää muunkinlaisia! Ja paljon on fiksujakin aikuisopiskelijoita!

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Hmm... Olen juuri kuvaamasi kaltainen aikuisopiskelija. On totta, että osallistun opetukseen keskiverto-opiskelijaa enemmän, saatan kysellä ja kommentoida, erityisesti jos minulla on aiheeseen liittyvää omaa kokemusta. Joskus kyllä yritän tietoisesti jättäytyä taka-alalle, jotta muutkin saavat enemmän tilaa. Yleensä kukaan muu ei kuitenkaan ota kantaa mihinkään.

Olen tullut yliopistoon opiskelemaan, en seurustelemaan ja hengailemaan. Haluan saada opinnoista kaiken irti ja valmistua mahdollisimman pian, sillä opiskelu rasittaa perheellisen taloutta. Tulen tunneille ajoissa ja valmistautuneena, enkä tee tunneilla mitään omiani, esim. selaa nettiä tai höpötä kaverin kanssa.

Suhtaudun samalla vakavuudella myös ryhmätöihin, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni ohareita muulle ryhmälle. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa nuorempien opiskelijoiden kohdalla, sillä useammankin kerran työtreffit on peruttu, koska krapula/unohdus/jotain muuta. Silti yritän pitää mielen avoimena ja ymmärtää, sillä olin itse ensimmäisellä opiskelukierroksella ihan samanlainen.

Minusta se on ylipäätään rikkaus, että meitä on monenikäisiä! Itse saan nuoremmilta uusia ideoita, ja minä taas voin toivoakseni jakaa heille omia käytännön kokemuksiani.

Saat vertaistukea. Itselläni eräässä aineessa on "kaverina" eläkepäiviensä ratoksi opiskeleva (avoimesta yliopistosta luennoilla käyvä) aikuisopiskelija. Puolet luennosta menee siihen, että yritän auttaa ilman konetta netissä olevien tehtävien kanssa tai eri luentojen aikataulujen kanssa. Tein hänelle jopa "lukujärjestyksen", jottei koko ajan tarvitsisi auttaa.

Tämä sankari käyttää luennoitsijoiden aikaa juurikin kaikkeen turhaan kinastelemiseen ja päivän politiikan (yleensä maahanmuutto- tai soteasioiden) päivittelyyn. Omaa myös tätä paljon puhuttua elämänkokemusta. Ei ymmärrä suurinta osaa siitä, mitä kursseilla kerrotaan ja puhisee vieressä, miksi tällaistakin täytyy opiskella. Puolet luentosarjoista on mennyt täysin ohi. Onneksi on helppo aine, jossa riittää kirjojen lukeminen.

Ja on näitä nuorissakin opiskelijoissa ihan samalla tavalla. Toisinaan tulee luennolla vastaan tapaus, josta ei voi kuin ihmetellä, millä avuin on yliopistoon päässyt..

Vierailija kirjoitti:

Menee niin hermo näihin +35v aikuisopiskelijoihin vaikka pitäisi "osata arvostaa heidän elämänkokemusta". Keskeyttävät luentoja turhin kysymyksin tai anekdoottien kanssa, pahimmat intoituvat väittelemään luennoitsijan kanssa. Ei ole mitään hajua uusista tekniikoista ("mikä googledocs? Täh?") eikä löydy joustoa ryhmätöiden tekemiseen. Vertaistukea?

Ite opetin näitä jo ennen kuin olin 30 vuotias

ja ammatillisetkin ovat pahemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

Sitten on ryhmätyöntekijöissä vika, ei niitä tehdä käsi kädessä, vaan jokaiselle jaetaan oma tehtävä ja ne tehdään itsenäisesti. Että näin.

Olen monta kertaa ns "vetänyt ryhmätyötä", eli ollut ryhmän puheenjohtajana. Mitäs sitten kun yksi aikuisopiskelija sanoo, että tapaaminen on oltava, koska hän ei muuten saa tehdyksi. Milloin ei ole nettiä/konetta/osaamista tms. Eipä siinä voi oikein todeta, että lentää ryhmästä. 

Joskus ryhmässä oli harrastuksena opiskeleva vanhempi ihminen. Ei halunnut tulla aamulla 8.00 tekemään ryhmätyötä, koska ei halua nousta niin aikaisin. Ei myöskään suostunut tekemään omaa osuuttaan kotona, koska ei kuulemma osaa. Lopputulos väittelyn jälkeen oli se, että nähtiin silloin kun tälle henkilölle sopi ja ne jotka eivät päässeet tekivät oman osuutensa kotona. Eli yhden takia kaikki muut joutuivat tekemään toisin kuin olisivat halunneet. Ei puhettakaan demokratiasta.

Mä olen huomannut, että useimmat vapaamatkustajat ryhmätöissä ovat lähes aina joko naispuolisia aikuisopiskelijoita tai juuri lukiosta tulleita "pissiksiä", joilla yliopiston käytännöt ovat vielä hukassa. Jälkimmäiset kyllä petraavat heti kun asiallisesti huomauttaa. Meillä nykyään on onneksi sellainen käytäntö, että vapaamatkustajat (ja vasemmalla kädellä hutaisijat) pitää ilmiantaa kurssin vetäjille. Sanktiona saavat ryhmätyön osalta hylätyn, mikä on oikein!

Lisäks mä inhoan tytöttelijöitä!

Niinpä. En ikinä ole töissä tehnyt hommia käsi kädessä, vaan pidetään palaverit ja hommat sitten jaetaan, jos tarvitsee jakaa. Yleensä jokaisella on oma tehtävänsä tiedossa jo valmiina. Eri asia jotkut teknisen puolen labrat, joissa ei välineitäkään ole kaikille tarpeeksi.

Mutta pojalla on kyllä ihan nuorisopuolellakin nuoria, joilla ei aika taulut meinaa käydä. Joskus kun olen soittanut illalla, kertoo olleensa tekemässä intensiivilabroja, kun sille maajoukkuetason urheilijalle ei seuraaviin kahteen viikkoon käy mikään aika. Sekä työssäpä noistakin moni käy, vuorotöissä vieläpä. 

Opiskelin 21-vuotiaana aikuisoppilaitoksessa itselleni ammatin. Meitä alle kolmekymppisiä taisi olla kaksi. Suurinosa sitten yli kolmekymmentä ja iso osa myös oli 40. Hyviä puolia oli juurikin se, että oppilaat kyseli enemmän asiasta ja siellä kaikki oli kaikkien kanssa eikä varsinaisia kaveriryhmiä muodostunut. Mutta noin muuten oli meluisin luokka, jossa olen ollut. Muistissa oli vielä amis ja lukio, mutta ei ne vetäneet vertoja näille aikuisille. Kaikissa niissä kouluissa opettaja joutui pyytämään hiljaisuutta. Ainut paikka, jossa se pyytäminen ei auttanut yhtään oli tuo aikuisoppilaitos. Oli itselleni melkoinen yllätys. Ehkä se ongelma tulee helposti jos opettaja on oppilaitaan nuorempi? Enpä tiedä.

Joo. Ja ne on usein myös todella ylimielisiä ja kuvittelevat olevansa aina oikeassa. Katsoat halveksuen nuorempia ja odottavat erikoiskohtelua vain koska ovat vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on kaikkein haasteellisinta tehdä ryhmätöitä perheellisten, työelämässä olevien ja vielä toisella paikkakunnalla asuvien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ymmärrän että elämäntilanteita on monia, mutta kaikille ei käy ainoana vaihtoehtona kello 9.25-10.30 tiistaina ryhmätyön tekoon. On haastavaa toimia ryhmässä, jossa kaikki joutuvat mukautumaan yhden tai kahden aikatauluihin

No ei helvetissä kävisi minullekaan. En todellakaan halua vapaaehtoisesti herätä kahdeksalta aamulla päästäkseni tekemään jotain hiton ryhmätyötä.

t: nuoriso-opiskelija

Vuosien ryhmätyökokemuksella voin sanoa, että eipä se klo 8 ollut meilläkään yleisesti ottaen juuri kenellekkään ryhmätyötä tekevälle opiskelijalle eikä minullekkaan se kaikkein kivoin aika tulla tekemään ryhmätyötä. Ja ryhmätyöaika pyrittiinkin sopimaan aina lähemmäs keskipäivää jos mahdollista. Joskus vaan se klo 8 tai sitten jokin myöhäinen aika illalla oli ainut kaikille muuten sopiva aika (siis jos ei oteta sitä huomioon, ettei huvita herätä niin aikaisin) kun päivällä useilla oli muita opintoja tai muita menoja.