Miten masennuksesta parannutaan, jos ei saa terapiaa?
Miten se tehdään? Miten ylös tästä suosta kun on yrittänyt monta kertaa mutta aina sinne vajoaa takaisin. Pari päivää jaksaa tsempata ja taas iskee väsymys.
Kommentit (96)
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Sitä minäkin tässä mietin.. Takana 7-vuotta vaikeaa masennusta, eikä loppua näy. Lääkkeet ei yksin auta mitään.
Minä paranin ilman lääkkeitä tai terapiaa. Ihan vaan aika hoisi asian. Vuoden kesti vaikein masennusjakso, sitten toinen vuosi sellaista nousua, jossa välillä oli pahempi olo mutta välillä jo parempikin, kun sinä vaikeimpana vuotena ei ollut hyvän tai normaalin olon hetkiä ollenkaan vaan jatkuvaa ahdistusta ja levottomuutta ja tuskaa.
Minulla muuten avain paranemisen alkuun oli kkun lopetin sen tsemppaamisen ja taistelun, kun annoin vaan periksi. Odotin vaan kuolemaa, täysin hyväksyneenä sen että tästä vuoteelta en enää nouse, kuolen nälkään kun en jaksa syödä. Ja sitten joskus tulikin hetki, jolloin huomasin että oho, mitä tuo oli, hetki ilman ahdistusta? Sitten niitä tuli vähän useammin, ja yhä pidempiä.
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkitys aloitettu?
Masennus on aivojen kemiallinen sairaus ihan kuten kilpirauhasen toimintavajaus on kilpirauhashormonien vajaus. Aivoistasi "vuotaa" mm. serotoniinia ja dopamiinia. Mikään terapia ei korjaa kemiallista vajetta, ethän yrittäisi parantua kilpirauhassairaudestakaan terapialla vaan thyroksiinilääkityksellä.
Aivot ovat kuitenkin samaan aikaan siitä mielenkiintoinen elin, että ne ovat plastisia, muovautuvia. Eli kun lääkehoito on alkanut tehota, aivoihin voidaan muodostaa uusia "ratoja". Terapian vaikutus perustuu siihen, että kognitiivisilla harjoituksilla tehdään niitä uusia ratoja. Terapia ei kuitenkaan ole siihen välttämätöntä vaan monelle riittää lääkitys ja sitä myötä parantunut toimintakyky, joka muodostaa ne uudet radat.
Vain pieni osa masennusdiagnooseista voidaan selittää aivotoiminnalla. Suurimmassa osassa on kyse vääränlaisesta elämänasenteesta. Terapia, jossa etsitään uudenlaisia tapoja suhtautua asioihin, on siksi kaikkein tehokkainta.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Oiva lista! Lisäisin tähän vielä hyvät sosiaaliset suhteet. Ei kannata roikkua niissä iänikuisissa kavereissa, jos olet ne jo todennut kusipäiksi vaan ala etsiä uusia esim. harrastuksista tai netistä.
Vierailija kirjoitti:
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Mitäpä jos vaan nouset sieltä sohvalta ja alat tekemään niitä kotitöitä? Niin kaikkien muidenkin täytyy tehdä. En minäkään työpäivän jälkeen jaksaisi, mutta kun tiedän, että ne odottavat joka tapauksessa. Laitan yleensä taustalle jotain musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle.
Miksi et saa terapiaa? Tarvitsisit 3 kk hoitokontaktin johonkin terveydenhuoltoon (työterveys, tk, opiskelijaterveydenhuolto) sekä psykiatrin lausunnon Kelaa varten, niin voisit aloittaa kuntouttavan terapian. Vai oletko jo käynyt jossain aikaisemmin 3 vuotta, vai oletko liian sairas kuntoutettavaksi? Rahat täysin loppu? Kela-korvaukset nousivat juuri. Laskin, että kertaviikkoisista käynneistä maksan itse n. satasen kuussa.
Lääkkeet siirtävät itse ongelmaa. Masennuslääkkeet eivät toimi kuten antibiootit.
Käsi sydämelle:
- kuinka paljon harrastat liikuntaa? olisiko siinä lisäämisen varaa?
- mitä syöt? jos syöt p*skaa, niin olokin on p*skempi kuin jos söisit terveellisesti.
- paljon käytät päihteitä?
- onko sinulla työ, opiskelupaikka ja/tai harrastuksia? nämä pitävät elämässä kiinni.
- onko nukkumarytmisi kunnossa? jollei, oletko oikeasti kokeillut mitään luomukeinoja asian parantamiseksi?
- onko sinulla konkreettisia huolia? jollet ala niitä selvittää, masennuskaan tuskin lähtee pois.
Olen lääkärin mukaan liian sairas terapiaan vielä. vuosia olen käynyt juttelemassa sairaanhoitajalla. Lääkäri kontakti on olemassa. Ja niille jotka sanovat että rupea tekemään niin olen monesti sitä yrittänyt. Pari päivää tai viikon kaksi jaksaa tsempata ja sitten iskee taas väsymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärin mukaan liian sairas terapiaan vielä. vuosia olen käynyt juttelemassa sairaanhoitajalla. Lääkäri kontakti on olemassa. Ja niille jotka sanovat että rupea tekemään niin olen monesti sitä yrittänyt. Pari päivää tai viikon kaksi jaksaa tsempata ja sitten iskee taas väsymys.
ap
Mitä sinä sitten et saa tehtyä? Minullakin elämä menee niin, että nousen vastentahtoisesti töihin ja olen päivän ajan kuin unessa. Kotitöiden tekeminen on inhottavaa ja ryhtyminen kestää kauan. En ole silti masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle:
- kuinka paljon harrastat liikuntaa? olisiko siinä lisäämisen varaa?
- mitä syöt? jos syöt p*skaa, niin olokin on p*skempi kuin jos söisit terveellisesti.
- paljon käytät päihteitä?
- onko sinulla työ, opiskelupaikka ja/tai harrastuksia? nämä pitävät elämässä kiinni.
- onko nukkumarytmisi kunnossa? jollei, oletko oikeasti kokeillut mitään luomukeinoja asian parantamiseksi?
- onko sinulla konkreettisia huolia? jollet ala niitä selvittää, masennuskaan tuskin lähtee pois.
Masennus on jo luonteessani. Tuskin lähtee pois. Työ on jota teen osa-aikaisesti. Aina kun olen kokopäiväisesti tehnyt on tullut takapakkia ja väsyn ja taas sairaslomalle. Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa mutta sitäkin on tullut kokeiltua pidempijaksoisesti. Jostain syystä jäi sitten. Syön normaalisti, herkkuja välillä, ei kait kukaan jaksa olla ilman herkkuja. Niistä saa nopeaa mielihyvää.
Harrastuksia ei ole nyt. Olen joko kotona tai töissä.
ap
Masennus on inhorealistinen tila. Silloin näkee itsensä ja muut oikeassa valossa. Väittäkää vaan vastaan, mutta niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkitys aloitettu?
Masennus on aivojen kemiallinen sairaus ihan kuten kilpirauhasen toimintavajaus on kilpirauhashormonien vajaus. Aivoistasi "vuotaa" mm. serotoniinia ja dopamiinia. Mikään terapia ei korjaa kemiallista vajetta, ethän yrittäisi parantua kilpirauhassairaudestakaan terapialla vaan thyroksiinilääkityksellä.
Aivot ovat kuitenkin samaan aikaan siitä mielenkiintoinen elin, että ne ovat plastisia, muovautuvia. Eli kun lääkehoito on alkanut tehota, aivoihin voidaan muodostaa uusia "ratoja". Terapian vaikutus perustuu siihen, että kognitiivisilla harjoituksilla tehdään niitä uusia ratoja. Terapia ei kuitenkaan ole siihen välttämätöntä vaan monelle riittää lääkitys ja sitä myötä parantunut toimintakyky, joka muodostaa ne uudet radat.
Vain pieni osa masennusdiagnooseista voidaan selittää aivotoiminnalla. Suurimmassa osassa on kyse vääränlaisesta elämänasenteesta. Terapia, jossa etsitään uudenlaisia tapoja suhtautua asioihin, on siksi kaikkein tehokkainta.
Roskaa! Koko terapiapaska on vaan terapeuttien tapa ansaita rahaa. Ota lääkkeet! Älä koko ajan haudo paskaa ajatuksissasi! Itse asiassa! Jätä paskan hautominen ajatuksissasi pois kokonaan! Ajattele, mitä haluat tehdä (realistisesti)! Rupea tekemään sitä!
Ja ota niitä lääkkeitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärin mukaan liian sairas terapiaan vielä. vuosia olen käynyt juttelemassa sairaanhoitajalla. Lääkäri kontakti on olemassa. Ja niille jotka sanovat että rupea tekemään niin olen monesti sitä yrittänyt. Pari päivää tai viikon kaksi jaksaa tsempata ja sitten iskee taas väsymys.
ap
Mitä sinä sitten et saa tehtyä? Minullakin elämä menee niin, että nousen vastentahtoisesti töihin ja olen päivän ajan kuin unessa. Kotitöiden tekeminen on inhottavaa ja ryhtyminen kestää kauan. En ole silti masentunut.
Nyt pitäisi tavaroita karsia ja järjestellä. Viikkosiivousta pitäisi aloitella, silittää iso kasa vaatteita, tehdä ruokaa. Nämä nyt olisi tänään tehtävä mutta taitaa jäädä vaan ruuanlaittoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle:
- kuinka paljon harrastat liikuntaa? olisiko siinä lisäämisen varaa?
- mitä syöt? jos syöt p*skaa, niin olokin on p*skempi kuin jos söisit terveellisesti.
- paljon käytät päihteitä?
- onko sinulla työ, opiskelupaikka ja/tai harrastuksia? nämä pitävät elämässä kiinni.
- onko nukkumarytmisi kunnossa? jollei, oletko oikeasti kokeillut mitään luomukeinoja asian parantamiseksi?
- onko sinulla konkreettisia huolia? jollet ala niitä selvittää, masennuskaan tuskin lähtee pois.
Masennus on jo luonteessani. Tuskin lähtee pois. Työ on jota teen osa-aikaisesti. Aina kun olen kokopäiväisesti tehnyt on tullut takapakkia ja väsyn ja taas sairaslomalle. Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa mutta sitäkin on tullut kokeiltua pidempijaksoisesti. Jostain syystä jäi sitten. Syön normaalisti, herkkuja välillä, ei kait kukaan jaksa olla ilman herkkuja. Niistä saa nopeaa mielihyvää.
Harrastuksia ei ole nyt. Olen joko kotona tai töissä.
ap
Masennuksesi ei tule todellakaan paranemaan, koska itsekin sanot, että "tuskin lähtee pois". Valitettavasti masennus on vähän kuin alkoholiongelma: ei se mihinkään lähde, jollei itse halua. Mitäpä jos kokeilisit sitä liikuntaa? Esim. uimahalliin meneminen kerran viikossa?
Minusta olisi kamalaa olla vain joko kotona tai töissä. Masentuisin silloin varmasti. En usko, että niissä ympyröissä toipumisesikaan voisi alkaa. Mitäpä jos alkaisit käydä kodin ulkopuolella? Mukava harrastus olisi sinulle todella tärkeä juttu, koska tekeminen on parasta terapiaa - se on vain niin.
Jos jaksat, niin kiinnostaisi tietää mitä on normaali syöminen? Suomalainen ruokavalio ei terveellisyydellään loista, joten vaikka ranskanperunat, kananuggetit ja makaronilaatikko ovatkin normaalia ruokaa, eivät ne mitään erityisen terveellisiä ole. Muistatko syödä päivittäin kilon hedelmiä ja vihanneksia?
Onko lääkitys aloitettu?
Masennus on aivojen kemiallinen sairaus ihan kuten kilpirauhasen toimintavajaus on kilpirauhashormonien vajaus. Aivoistasi "vuotaa" mm. serotoniinia ja dopamiinia. Mikään terapia ei korjaa kemiallista vajetta, ethän yrittäisi parantua kilpirauhassairaudestakaan terapialla vaan thyroksiinilääkityksellä.
Aivot ovat kuitenkin samaan aikaan siitä mielenkiintoinen elin, että ne ovat plastisia, muovautuvia. Eli kun lääkehoito on alkanut tehota, aivoihin voidaan muodostaa uusia "ratoja". Terapian vaikutus perustuu siihen, että kognitiivisilla harjoituksilla tehdään niitä uusia ratoja. Terapia ei kuitenkaan ole siihen välttämätöntä vaan monelle riittää lääkitys ja sitä myötä parantunut toimintakyky, joka muodostaa ne uudet radat.