Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesta parannutaan, jos ei saa terapiaa?
07.01.2016 |
Miten se tehdään? Miten ylös tästä suosta kun on yrittänyt monta kertaa mutta aina sinne vajoaa takaisin. Pari päivää jaksaa tsempata ja taas iskee väsymys.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Kiteytit juuri sen mistä masennuksessa on kyse. Siihen sairastunut haluaisi kyllä parantua ja tehdä samoja asioita kuin terveetkin, mutta ei voi. Ei ole voimavaroja, ei kykene tuntemaan mielihyvää edistymisestä, kaikki on vain mustaa.
Jos alakulonsa saa parannettua lenkkeilemällä ja pitämällä itsestään paremmin huolta, kyse ei todennäköisesti ole masennuksesta vaan normaalista alavireydestä, joka voi aiheutua esim stressistä. Sillä ei ole masennuksen kanssa mitään tekemistä.
Uskoisinko nyt sinua vai tutkimuksia, joissa on todistettu liikunnan parantava vaikutus masennukseen? :) Minä väitän, että SUURELLA OSALLA (eli ei kaikilla) masentuneista kysymys on siitä, että masennukseen tuudittaudutaan. Sängynpohjalla haaveillaan siitä, että asiat olisivat yhtäkkiä hyvin eikä ymmärretä sitä, että terveenkin ihmisen täytyy itse luoda päivästään mielekäs.
Oletko itse ollut sekä masentunut että terve? Minä olen ollut molempia ja tiedän ettei masennus johdu siitä että siihen tuudittaudutaan, niinkuin väität. Ulkopuoliselle se voi kyllä näyttää siltä, sen myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Itse asiassa psyykkisten sairausten HOITOA on lääkehoidon ja terapian lisäksi juuri se vuorokausirytmin tasapainottaminen, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Osastolla hoitajien yksi eniten aikaa vievistä tehtävistä on näihin kannustaminen, koska pakottaakaan ei voi. Jollei potilas näihin tartu, ei se poista sitä, että ne kuuluvat HOITOSUOSITUKSIIN.
No eikä ole :D
Miten ihmeessä esim joku skisofrenia tai pakko-oireinen häiriö paranisi kasviksia syömällä? Hei haloo. Ja tiesithän, että osalla ns normaalirytmi aiheuttaa pahempia psyykkisiä oireita. Esim itse olen tehnyt paljon yövuoroa, se sopii minulle :) Lääkehoito nyt ei ole hoitoa ollenkaan, vaan sellaista "pois tilastoista" meininkiä. Psykoterapialla ihminen voi löytää itsensä ja omat tapansa toimia. Esim juurikin se, että potilas yritetään pakottaa "normaaliin" päivärytmiin kympiltä nukkumaan kasilta ylös ei kaikkien kohdalla toimi. Joku voi tajuta, että vaihtamalla päivätyön yötyöhön elämänlaatu paranee huimasti ;)
Oletko koskaan ollut töissä psykiatrisella osastolla? No, minä olen. Skitsofreenikoidenkin hoidossa suurin osa hoidosta koostuu siitä, että motivoidaan hoitamaan itse omia asioitaan, syömään terveellisesti, pitämään yllä päivärytmiä, harrastamaan liikuntaa ja käymään päivätoiminnassa tai harrastuksissa. Se on kuntoutusta. Heistähän esimerkiksi kukaan ei voisi edes käydä psykoterapiassa, mutta psykologin juttusilla silloin tällöin kuitenkin. Jos joku skitsofreenikko tai kuka tahansa psyykkisistä ongelmista kärsivä haluaa omassa elämässään nukkua päivät ja valvoa yöt, niin siihen hänellä on tietenkin oikeus - osastolla se ei kuitenkaan onnistu, koska yövalvomisen haitoista on tutkimustietoa, vaikka joku yksittäinen ihminen voisikin kokea sen sopivan itselleen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Kiteytit juuri sen mistä masennuksessa on kyse. Siihen sairastunut haluaisi kyllä parantua ja tehdä samoja asioita kuin terveetkin, mutta ei voi. Ei ole voimavaroja, ei kykene tuntemaan mielihyvää edistymisestä, kaikki on vain mustaa.
Jos alakulonsa saa parannettua lenkkeilemällä ja pitämällä itsestään paremmin huolta, kyse ei todennäköisesti ole masennuksesta vaan normaalista alavireydestä, joka voi aiheutua esim stressistä. Sillä ei ole masennuksen kanssa mitään tekemistä.
Uskoisinko nyt sinua vai tutkimuksia, joissa on todistettu liikunnan parantava vaikutus masennukseen? :) Minä väitän, että SUURELLA OSALLA (eli ei kaikilla) masentuneista kysymys on siitä, että masennukseen tuudittaudutaan. Sängynpohjalla haaveillaan siitä, että asiat olisivat yhtäkkiä hyvin eikä ymmärretä sitä, että terveenkin ihmisen täytyy itse luoda päivästään mielekäs.
Oletko itse ollut sekä masentunut että terve? Minä olen ollut molempia ja tiedän ettei masennus johdu siitä että siihen tuudittaudutaan, niinkuin väität. Ulkopuoliselle se voi kyllä näyttää siltä, sen myönnän.
Olen. Tiedän myös, että masennuksen syitä on erilaisia, joten kokemuksesi on varmasti oikea, muttei yleispätevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taasen en ymmärrä näitä parannusohjeita: käytä lääkkeitä, mene lenkille, teet vain arkirutiinit ja syöt terveellisesti. Olen ymmärtänyt, että masennuksen aiheuttaisi jokin pitkään kestänyt ongelma, trauma, tunnelukko tms., joka pitäisi selvittää ja sen kanssa opetella elämään, hyväksyen menneet ja ymmärtäen että omilla toiminnoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaan elämään. Ei jalat liiku, eikä pää toimi, jos lamaannuttava salakalava ahdistus painaa mieltä.
Lääkkeidenkäyttö auttaa joitakin, mutta joillain kyse on vain lumevaikutuksesta. Lääkkeiden teho perustuu kuitenkin siihen, että ne vaikuttavat aivokemiaan ja jaksamista/voimavaroja pitäisi löytyä enemmän. Rutiinit, liikunta ja terveellinen ruokavalio parantavat mielialaa ja jaksamista - oli sitten masentunut tai terve. Masentuneelle nämä ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeitä ja niitä kannattaisi kokeilla jopa ennen lääkkeiden aloittamista jos vain kykenee.
Teoriasi tunnelukosta kuulostaa mielestäni melko oikealle monissa tapauksissa. Usein masentuneet kokevat, että kaikille muille kaikki jaksaminen tulee jotenkin itsestään ja omaan elämään vaikuttaminen on mahdotonta ilman psykologia.
Olen liikkunut ja syönyt tervellisesti aina. Kun masennuin, liikunta väheni puoleen mutta söin edelleen terveellisesti. Terveellinen ruokavalio ei ole koskaan ollut minulle mikään ylimääräinen ponnistus, vaan tavallista elämää, joten masennus ei saanut minua yhtäkkiä vaihtamaan normaalia ruokaa lihapiirakoihin ja munkkeihin.
Se masennuksessa kauheinta onkin. Siihen ei tunnu olevan mitään syytä. Kun sairastuin, yritin aluksi liikkua entistä enemmän mutta huomasin että en saanut siitä enää samanlaista mielihyvää kuin ennen. Terveenä olin lenkiltä palatessani väsynyt mutta onnellinen, sairaana vain väsynyt ja oudolla tavalla ahdistunut kun euforinen tunne puuttui.
Paranin lääkityksen ja pitkäkestoisen psykoterapian avulla, mutta edelleen hiillyn kun luen keskusteluja, joissa luullaan että masentuneilla on huonot elämäntavat ja terveellisesti elävä ei koskaan sairastu psyykkisesti.
Joo ap oli myös suht terveellisesti elävä, liikkuva ja arki asiat aina hoitava ennen masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taasen en ymmärrä näitä parannusohjeita: käytä lääkkeitä, mene lenkille, teet vain arkirutiinit ja syöt terveellisesti. Olen ymmärtänyt, että masennuksen aiheuttaisi jokin pitkään kestänyt ongelma, trauma, tunnelukko tms., joka pitäisi selvittää ja sen kanssa opetella elämään, hyväksyen menneet ja ymmärtäen että omilla toiminnoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaan elämään. Ei jalat liiku, eikä pää toimi, jos lamaannuttava salakalava ahdistus painaa mieltä.
Lääkkeidenkäyttö auttaa joitakin, mutta joillain kyse on vain lumevaikutuksesta. Lääkkeiden teho perustuu kuitenkin siihen, että ne vaikuttavat aivokemiaan ja jaksamista/voimavaroja pitäisi löytyä enemmän. Rutiinit, liikunta ja terveellinen ruokavalio parantavat mielialaa ja jaksamista - oli sitten masentunut tai terve. Masentuneelle nämä ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeitä ja niitä kannattaisi kokeilla jopa ennen lääkkeiden aloittamista jos vain kykenee.
Teoriasi tunnelukosta kuulostaa mielestäni melko oikealle monissa tapauksissa. Usein masentuneet kokevat, että kaikille muille kaikki jaksaminen tulee jotenkin itsestään ja omaan elämään vaikuttaminen on mahdotonta ilman psykologia.
Olen liikkunut ja syönyt tervellisesti aina. Kun masennuin, liikunta väheni puoleen mutta söin edelleen terveellisesti. Terveellinen ruokavalio ei ole koskaan ollut minulle mikään ylimääräinen ponnistus, vaan tavallista elämää, joten masennus ei saanut minua yhtäkkiä vaihtamaan normaalia ruokaa lihapiirakoihin ja munkkeihin.
Se masennuksessa kauheinta onkin. Siihen ei tunnu olevan mitään syytä. Kun sairastuin, yritin aluksi liikkua entistä enemmän mutta huomasin että en saanut siitä enää samanlaista mielihyvää kuin ennen. Terveenä olin lenkiltä palatessani väsynyt mutta onnellinen, sairaana vain väsynyt ja oudolla tavalla ahdistunut kun euforinen tunne puuttui.
Paranin lääkityksen ja pitkäkestoisen psykoterapian avulla, mutta edelleen hiillyn kun luen keskusteluja, joissa luullaan että masentuneilla on huonot elämäntavat ja terveellisesti elävä ei koskaan sairastu psyykkisesti.
Moni psyykkisistä ongelmista kärsivä pikkuhiljaa vaihtaa ruokavalionsa kuitenkin näihin lihapiirakoihin ja munkkeihin, koska niistä saa nopeaa mielihyvää. Hienoa, että sinulle ei käynyt niin! Täällä ei ole kukaan väittänyt, että masentuneilla on automaattisesti huonot elämäntavat tai että terveellisesti elävä ei koskaan sairastu psyykkisesti, joten olet nyt hiiltynyt aivan turhaan. AP:lta on vain kysytty näistä asioista ja hänhän sanoikin, että moni näistä asioista on retuperällä.
Uskomatonta, mitä ymmärtämättömiä urpoja tämäkin ketju on täynnä...
Tässä vähän vertaistukineuvoja:
1) Lähde siitä että teet parhaasi, mutta vain sen minkä jaksat. Jos väsyttää, nuku. Jos väsyttää mutta et saa unta, nouse ylös ja puuhastele jotain kevyttä. Masentuneena unenlaatu, unirytmi tai molemmat voivat olla heikentyneitä. Hyväksy tämä, lepää kun olet todella väsynyt, ja luota että tilanne korjaantuu kun alat parantua.
2) Koska teet parhaasi ja kaiken minkä jaksat, sinulla ei ole syytä tuntea syyllisyyttä kaikesta mikä jää tekemättä. Olet sairas. Sairastaminen vie nyt osan voimavaroistasi- siinä suhteessa masennus ei eroa flunssasta.
3)Tee kotityöt ym. tehtävät aina pakollisimmasta ja kiireellisimmästä alkaen. Eli jos jaksat tehdä vain yhden kotityön päivässä, tee kaikkein tärkein. Jos kaksi, tee tärkein ja toiseksi tärkein.
4) Ruokavalioremontti juuri nyt on varmaan liian vaativa. Mutta voisitko alkaa ostamaan kaupasta enemmän hedelmiä ja salaattia ja syömään niitä ihan muuten vain? Vaikka kolme hedelmää päivässä, salaattia ruuan kanssa ja leivän päällä... jo tämä muutos parantaisi ruokavaliotasi todella paljon eikä sinun tarvitsisi opetella laittamaan uusia ruokia.
5) Säännöllinen liikuntakin voi olla liikaa vaadittu. Tee kuitenkin parhaasi. Silloin kun jaksat, käy ulkona. Lyhyt pyrähdys on aina parempi kuin ei lyhyttä pyrähdystä.
6) Siivoa myrkylliset ihmiset ja ahdistavat tilanteet elämästä mahdollisimman hyvin. Tee joka päivä jotakin kivaa. Jos et voi tuntea nyt iloa mistään, tee silti joku pieni juttu jonka arvelisit ilahduttavan sinua jos olisit terve. Voit vaikka listata tällaisia asioita ja valita joka päivä listalta yhden jutun minkä teet.
7) Ole kärsivällinen. Paraneminen ottaa oman aikansa. Jos rasitat itseäsi liikaa liian aikaisin, siitä tulee vain takapakkia. Takapakkia voi tulla muutenkin, eikä sille voi mitään. Luota kuitenkin siihen että jonakin päivänä paranet -täysin riippumatta siitä miltä tänään tuntuu. Ota motoksesi se että teet jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän. Jossain vaiheessa huomaat, että joukkoon alkaa ilmaantua sellaisia päiviä joissa on valonpilkahduksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Niin aloita tekemällä 20%, huomaat että vähempikin nipotus riittää. Ei kaikkeen tarvi ehtiä. Opettele sana ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Itse asiassa psyykkisten sairausten HOITOA on lääkehoidon ja terapian lisäksi juuri se vuorokausirytmin tasapainottaminen, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Osastolla hoitajien yksi eniten aikaa vievistä tehtävistä on näihin kannustaminen, koska pakottaakaan ei voi. Jollei potilas näihin tartu, ei se poista sitä, että ne kuuluvat HOITOSUOSITUKSIIN.
No eikä ole :D
Miten ihmeessä esim joku skisofrenia tai pakko-oireinen häiriö paranisi kasviksia syömällä? Hei haloo. Ja tiesithän, että osalla ns normaalirytmi aiheuttaa pahempia psyykkisiä oireita. Esim itse olen tehnyt paljon yövuoroa, se sopii minulle :) Lääkehoito nyt ei ole hoitoa ollenkaan, vaan sellaista "pois tilastoista" meininkiä. Psykoterapialla ihminen voi löytää itsensä ja omat tapansa toimia. Esim juurikin se, että potilas yritetään pakottaa "normaaliin" päivärytmiin kympiltä nukkumaan kasilta ylös ei kaikkien kohdalla toimi. Joku voi tajuta, että vaihtamalla päivätyön yötyöhön elämänlaatu paranee huimasti ;)
Oletko koskaan ollut töissä psykiatrisella osastolla? No, minä olen. Skitsofreenikoidenkin hoidossa suurin osa hoidosta koostuu siitä, että motivoidaan hoitamaan itse omia asioitaan, syömään terveellisesti, pitämään yllä päivärytmiä, harrastamaan liikuntaa ja käymään päivätoiminnassa tai harrastuksissa. Se on kuntoutusta. Heistähän esimerkiksi kukaan ei voisi edes käydä psykoterapiassa, mutta psykologin juttusilla silloin tällöin kuitenkin. Jos joku skitsofreenikko tai kuka tahansa psyykkisistä ongelmista kärsivä haluaa omassa elämässään nukkua päivät ja valvoa yöt, niin siihen hänellä on tietenkin oikeus - osastolla se ei kuitenkaan onnistu, koska yövalvomisen haitoista on tutkimustietoa, vaikka joku yksittäinen ihminen voisikin kokea sen sopivan itselleen paremmin.
Niin, Suomessahan tuo psyykkisten sairauden hoiton on täysin ala-arvoista. Ihmiset pumpataan täyteen lääkkeitä ja sitten heitä pitää kuntouttaa kun eivät lääkehuuruissaan mitään pysty tekemään. Oikeaa hoitoa (psykoterapiaa) kun on vaikea saada. Psykoterapeutti kykenee ymmärtämään potilaan yksilöllisen tilanteen, eikä niputa häntä lokeroon kuin jotain paperia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48 ja kohta 6: siivoa myrkylliset ihmiset ympäristöstä, allekirjoitan. Väitän, että tuota siivousta kun alkaa tekemään vähitellenkin, niin sillä pääsee eteenpäin, ei pillereillä. Pitää vaan ensin ymmärtää, miten se myrkyllinen ympäristö on vaikuttanut itseensä ja miten itse on siihen alistunut tai altistanut itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, mitä ymmärtämättömiä urpoja tämäkin ketju on täynnä...
Tässä vähän vertaistukineuvoja:
1) Lähde siitä että teet parhaasi, mutta vain sen minkä jaksat. Jos väsyttää, nuku. Jos väsyttää mutta et saa unta, nouse ylös ja puuhastele jotain kevyttä. Masentuneena unenlaatu, unirytmi tai molemmat voivat olla heikentyneitä. Hyväksy tämä, lepää kun olet todella väsynyt, ja luota että tilanne korjaantuu kun alat parantua.
2) Koska teet parhaasi ja kaiken minkä jaksat, sinulla ei ole syytä tuntea syyllisyyttä kaikesta mikä jää tekemättä. Olet sairas. Sairastaminen vie nyt osan voimavaroistasi- siinä suhteessa masennus ei eroa flunssasta.
3)Tee kotityöt ym. tehtävät aina pakollisimmasta ja kiireellisimmästä alkaen. Eli jos jaksat tehdä vain yhden kotityön päivässä, tee kaikkein tärkein. Jos kaksi, tee tärkein ja toiseksi tärkein.
4) Ruokavalioremontti juuri nyt on varmaan liian vaativa. Mutta voisitko alkaa ostamaan kaupasta enemmän hedelmiä ja salaattia ja syömään niitä ihan muuten vain? Vaikka kolme hedelmää päivässä, salaattia ruuan kanssa ja leivän päällä... jo tämä muutos parantaisi ruokavaliotasi todella paljon eikä sinun tarvitsisi opetella laittamaan uusia ruokia.
5) Säännöllinen liikuntakin voi olla liikaa vaadittu. Tee kuitenkin parhaasi. Silloin kun jaksat, käy ulkona. Lyhyt pyrähdys on aina parempi kuin ei lyhyttä pyrähdystä.
6) Siivoa myrkylliset ihmiset ja ahdistavat tilanteet elämästä mahdollisimman hyvin. Tee joka päivä jotakin kivaa. Jos et voi tuntea nyt iloa mistään, tee silti joku pieni juttu jonka arvelisit ilahduttavan sinua jos olisit terve. Voit vaikka listata tällaisia asioita ja valita joka päivä listalta yhden jutun minkä teet.
7) Ole kärsivällinen. Paraneminen ottaa oman aikansa. Jos rasitat itseäsi liikaa liian aikaisin, siitä tulee vain takapakkia. Takapakkia voi tulla muutenkin, eikä sille voi mitään. Luota kuitenkin siihen että jonakin päivänä paranet -täysin riippumatta siitä miltä tänään tuntuu. Ota motoksesi se että teet jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän. Jossain vaiheessa huomaat, että joukkoon alkaa ilmaantua sellaisia päiviä joissa on valonpilkahduksia.
Huomaa, ettet sinäkään ole ihan ajatuksella ketjua lukenut. Täällä on jo ehdotettu tuota, että syötäisiin esim. pari hedelmää päivässä ja vaikka yksi kasvisruoka. Kukaan ei ole ehdottanut täydellistä ruokavalioremonttia. Tosin on kehotettu opettelemaan terveellisten ruokien tekemistä. Oliko se nyt aivan kauhea ehdotus masentuneelle?
Täällä on ehdotettu säännölliseksi liikunnaksi esim. uimahallissa käymistä kerran viikossa. Oliko liian kova ehdotus?
Täällä on ehdotettu esim. hyvän musiikin kuuntelua kotitöiden ajan, mutta idea sai aikaan raivon, ettei masentunut voi tuntea iloa hyvästä musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, mitä ymmärtämättömiä urpoja tämäkin ketju on täynnä...
Tässä vähän vertaistukineuvoja:
1) Lähde siitä että teet parhaasi, mutta vain sen minkä jaksat. Jos väsyttää, nuku. Jos väsyttää mutta et saa unta, nouse ylös ja puuhastele jotain kevyttä. Masentuneena unenlaatu, unirytmi tai molemmat voivat olla heikentyneitä. Hyväksy tämä, lepää kun olet todella väsynyt, ja luota että tilanne korjaantuu kun alat parantua.
2) Koska teet parhaasi ja kaiken minkä jaksat, sinulla ei ole syytä tuntea syyllisyyttä kaikesta mikä jää tekemättä. Olet sairas. Sairastaminen vie nyt osan voimavaroistasi- siinä suhteessa masennus ei eroa flunssasta.
3)Tee kotityöt ym. tehtävät aina pakollisimmasta ja kiireellisimmästä alkaen. Eli jos jaksat tehdä vain yhden kotityön päivässä, tee kaikkein tärkein. Jos kaksi, tee tärkein ja toiseksi tärkein.
4) Ruokavalioremontti juuri nyt on varmaan liian vaativa. Mutta voisitko alkaa ostamaan kaupasta enemmän hedelmiä ja salaattia ja syömään niitä ihan muuten vain? Vaikka kolme hedelmää päivässä, salaattia ruuan kanssa ja leivän päällä... jo tämä muutos parantaisi ruokavaliotasi todella paljon eikä sinun tarvitsisi opetella laittamaan uusia ruokia.
5) Säännöllinen liikuntakin voi olla liikaa vaadittu. Tee kuitenkin parhaasi. Silloin kun jaksat, käy ulkona. Lyhyt pyrähdys on aina parempi kuin ei lyhyttä pyrähdystä.
6) Siivoa myrkylliset ihmiset ja ahdistavat tilanteet elämästä mahdollisimman hyvin. Tee joka päivä jotakin kivaa. Jos et voi tuntea nyt iloa mistään, tee silti joku pieni juttu jonka arvelisit ilahduttavan sinua jos olisit terve. Voit vaikka listata tällaisia asioita ja valita joka päivä listalta yhden jutun minkä teet.
7) Ole kärsivällinen. Paraneminen ottaa oman aikansa. Jos rasitat itseäsi liikaa liian aikaisin, siitä tulee vain takapakkia. Takapakkia voi tulla muutenkin, eikä sille voi mitään. Luota kuitenkin siihen että jonakin päivänä paranet -täysin riippumatta siitä miltä tänään tuntuu. Ota motoksesi se että teet jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän. Jossain vaiheessa huomaat, että joukkoon alkaa ilmaantua sellaisia päiviä joissa on valonpilkahduksia.
Huomaa, ettet sinäkään ole ihan ajatuksella ketjua lukenut. Täällä on jo ehdotettu tuota, että syötäisiin esim. pari hedelmää päivässä ja vaikka yksi kasvisruoka. Kukaan ei ole ehdottanut täydellistä ruokavalioremonttia. Tosin on kehotettu opettelemaan terveellisten ruokien tekemistä. Oliko se nyt aivan kauhea ehdotus masentuneelle?
Täällä on ehdotettu säännölliseksi liikunnaksi esim. uimahallissa käymistä kerran viikossa. Oliko liian kova ehdotus?
Täällä on ehdotettu esim. hyvän musiikin kuuntelua kotitöiden ajan, mutta idea sai aikaan raivon, ettei masentunut voi tuntea iloa hyvästä musiikista.
Ymmärrätkö, että masentunut ei välttämättä jaksa käydä siellä kaupassa saatika tehdä ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Itse asiassa psyykkisten sairausten HOITOA on lääkehoidon ja terapian lisäksi juuri se vuorokausirytmin tasapainottaminen, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Osastolla hoitajien yksi eniten aikaa vievistä tehtävistä on näihin kannustaminen, koska pakottaakaan ei voi. Jollei potilas näihin tartu, ei se poista sitä, että ne kuuluvat HOITOSUOSITUKSIIN.
No eikä ole :D
Miten ihmeessä esim joku skisofrenia tai pakko-oireinen häiriö paranisi kasviksia syömällä? Hei haloo. Ja tiesithän, että osalla ns normaalirytmi aiheuttaa pahempia psyykkisiä oireita. Esim itse olen tehnyt paljon yövuoroa, se sopii minulle :) Lääkehoito nyt ei ole hoitoa ollenkaan, vaan sellaista "pois tilastoista" meininkiä. Psykoterapialla ihminen voi löytää itsensä ja omat tapansa toimia. Esim juurikin se, että potilas yritetään pakottaa "normaaliin" päivärytmiin kympiltä nukkumaan kasilta ylös ei kaikkien kohdalla toimi. Joku voi tajuta, että vaihtamalla päivätyön yötyöhön elämänlaatu paranee huimasti ;)
Oletko koskaan ollut töissä psykiatrisella osastolla? No, minä olen. Skitsofreenikoidenkin hoidossa suurin osa hoidosta koostuu siitä, että motivoidaan hoitamaan itse omia asioitaan, syömään terveellisesti, pitämään yllä päivärytmiä, harrastamaan liikuntaa ja käymään päivätoiminnassa tai harrastuksissa. Se on kuntoutusta. Heistähän esimerkiksi kukaan ei voisi edes käydä psykoterapiassa, mutta psykologin juttusilla silloin tällöin kuitenkin. Jos joku skitsofreenikko tai kuka tahansa psyykkisistä ongelmista kärsivä haluaa omassa elämässään nukkua päivät ja valvoa yöt, niin siihen hänellä on tietenkin oikeus - osastolla se ei kuitenkaan onnistu, koska yövalvomisen haitoista on tutkimustietoa, vaikka joku yksittäinen ihminen voisikin kokea sen sopivan itselleen paremmin.
Niin, Suomessahan tuo psyykkisten sairauden hoiton on täysin ala-arvoista. Ihmiset pumpataan täyteen lääkkeitä ja sitten heitä pitää kuntouttaa kun eivät lääkehuuruissaan mitään pysty tekemään. Oikeaa hoitoa (psykoterapiaa) kun on vaikea saada. Psykoterapeutti kykenee ymmärtämään potilaan yksilöllisen tilanteen, eikä niputa häntä lokeroon kuin jotain paperia.
Millaista psyykkisten sairausten hoito on muissa maissa julkisella puolella? Tiesitkö muuten, että psykoterapia ei sovi kaikille koska siihen pitäisi olla riittävän terve ja tietynlainen luonteeltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, mitä ymmärtämättömiä urpoja tämäkin ketju on täynnä...
Tässä vähän vertaistukineuvoja:
1) Lähde siitä että teet parhaasi, mutta vain sen minkä jaksat. Jos väsyttää, nuku. Jos väsyttää mutta et saa unta, nouse ylös ja puuhastele jotain kevyttä. Masentuneena unenlaatu, unirytmi tai molemmat voivat olla heikentyneitä. Hyväksy tämä, lepää kun olet todella väsynyt, ja luota että tilanne korjaantuu kun alat parantua.
2) Koska teet parhaasi ja kaiken minkä jaksat, sinulla ei ole syytä tuntea syyllisyyttä kaikesta mikä jää tekemättä. Olet sairas. Sairastaminen vie nyt osan voimavaroistasi- siinä suhteessa masennus ei eroa flunssasta.
3)Tee kotityöt ym. tehtävät aina pakollisimmasta ja kiireellisimmästä alkaen. Eli jos jaksat tehdä vain yhden kotityön päivässä, tee kaikkein tärkein. Jos kaksi, tee tärkein ja toiseksi tärkein.
4) Ruokavalioremontti juuri nyt on varmaan liian vaativa. Mutta voisitko alkaa ostamaan kaupasta enemmän hedelmiä ja salaattia ja syömään niitä ihan muuten vain? Vaikka kolme hedelmää päivässä, salaattia ruuan kanssa ja leivän päällä... jo tämä muutos parantaisi ruokavaliotasi todella paljon eikä sinun tarvitsisi opetella laittamaan uusia ruokia.
5) Säännöllinen liikuntakin voi olla liikaa vaadittu. Tee kuitenkin parhaasi. Silloin kun jaksat, käy ulkona. Lyhyt pyrähdys on aina parempi kuin ei lyhyttä pyrähdystä.
6) Siivoa myrkylliset ihmiset ja ahdistavat tilanteet elämästä mahdollisimman hyvin. Tee joka päivä jotakin kivaa. Jos et voi tuntea nyt iloa mistään, tee silti joku pieni juttu jonka arvelisit ilahduttavan sinua jos olisit terve. Voit vaikka listata tällaisia asioita ja valita joka päivä listalta yhden jutun minkä teet.
7) Ole kärsivällinen. Paraneminen ottaa oman aikansa. Jos rasitat itseäsi liikaa liian aikaisin, siitä tulee vain takapakkia. Takapakkia voi tulla muutenkin, eikä sille voi mitään. Luota kuitenkin siihen että jonakin päivänä paranet -täysin riippumatta siitä miltä tänään tuntuu. Ota motoksesi se että teet jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvän. Jossain vaiheessa huomaat, että joukkoon alkaa ilmaantua sellaisia päiviä joissa on valonpilkahduksia.
Huomaa, ettet sinäkään ole ihan ajatuksella ketjua lukenut. Täällä on jo ehdotettu tuota, että syötäisiin esim. pari hedelmää päivässä ja vaikka yksi kasvisruoka. Kukaan ei ole ehdottanut täydellistä ruokavalioremonttia. Tosin on kehotettu opettelemaan terveellisten ruokien tekemistä. Oliko se nyt aivan kauhea ehdotus masentuneelle?
Täällä on ehdotettu säännölliseksi liikunnaksi esim. uimahallissa käymistä kerran viikossa. Oliko liian kova ehdotus?
Täällä on ehdotettu esim. hyvän musiikin kuuntelua kotitöiden ajan, mutta idea sai aikaan raivon, ettei masentunut voi tuntea iloa hyvästä musiikista.
Ymmärrätkö, että masentunut ei välttämättä jaksa käydä siellä kaupassa saatika tehdä ruokaa?
Luulen, että masentunut kyllä jaksaa ainakin sinne kauppaan asti mennä :) Jollei tänään, niin ylihuomenna. Ruuanlaiton jaksamattomuuden ymmärrän hyvin - eihän sitä jaksa kaikki terveetkään. Silloin voi syödä terveellisempiä eineksiä tai tehdä ruokaa ison satsin moneksi päiväksi.
Tutki onko sinulla vitamiini tai hivenainevajeita...
Raudan, magnesiumin, omegoiden, d-vitamiinin jne puute aiheuttaa masennusta.
Itsellä oli vuosia raudan puute ja olo sen mukainen. Lopulta selvitin asian itse, kun lääkärissä tyrkytettiin vain lääkkeitä. Ihmettelin kun oli kova maksalaatikon himo aika-ajoin....
Ihminen on mitä syö... jos syö toullista roskaa, on teollista roskaa... jos elävä ihminen on teollista roskaa... se alkaa voida pahoin....
Ihminen on elävä olento, jonka pitäisi pääosin syödä ruokaa suoraan luonnosta, silloin se voi paremmin pystyy ylläpitämään elävää kehoa ja mieltä....
Hippokrateen lentävä lause on hyvä...oot mitä syöt vai miten se nyt meni....
Vierailija kirjoitti:
Masennus on inhorealistinen tila. Silloin näkee itsensä ja muut oikeassa valossa. Väittäkää vaan vastaan, mutta niin se vain on.
Tämä on niin totta. Psykologit yms. jopa myöntävät tämän sanoessaan, että terveeseen itsetuntoon ja selviämiseen tarvitaan jonkin verran itsepetosta.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Liikun säännöllisesti, käyn töissä, syön terveellisesti, ulkoinen, käyn kirjastossa, lainaan elokuvia mitä luulen että olis kiva katsoa, näen hyviä kavereita silloin tällöin, soitan soitinta. Olen silti masentunut. Ollut monta vuotta. Jos puhun unettomuudesta, sanotaan että liiku hyvin ja syö äläkä ole tietokoneella koko päivää. Käyn kuntosalilla, kävelyllä ehkäpä, syön oikein ja terveellisesti, voi mennä viikko ettei tarvitse avata tietokonetta. Ei johdu aivojen rakenteesta. Se on terveenä helppo sanoa että tee näin se auttaa. Luulla, että masentuneet vain makaavat sohvalla tekemättä mitään, toki joissain kohti näin on.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, ettet sinäkään ole ihan ajatuksella ketjua lukenut. Täällä on jo ehdotettu tuota, että syötäisiin esim. pari hedelmää päivässä ja vaikka yksi kasvisruoka. Kukaan ei ole ehdottanut täydellistä ruokavalioremonttia. Tosin on kehotettu opettelemaan terveellisten ruokien tekemistä. Oliko se nyt aivan kauhea ehdotus masentuneelle?
Täällä on ehdotettu säännölliseksi liikunnaksi esim. uimahallissa käymistä kerran viikossa. Oliko liian kova ehdotus?
Täällä on ehdotettu esim. hyvän musiikin kuuntelua kotitöiden ajan, mutta idea sai aikaan raivon, ettei masentunut voi tuntea iloa hyvästä musiikista.
Kyllä, uusien asioiden opetteleminen voi olla täysin ylivoimaista masentuneelle. Uusissa ruokailutottumuksissa uutta on paljon. Uudet ruoka-aineet ja ruuanvalmistustavat, reseptit, uusi tyyli käydä ruokakaupassa, uudet maut. Terve ei näitä edes huomaa, mutta masentuneella paketti voi todellakin olla ylivoimainen. Se mikä saattaa olla jaksamisen rajoissa, on noukkia ostoskoriin vähän lisää hedelmiä ja syödä ne. Jos onnea on. Jos esimerkiksi ruokahalu on täysin poissa ja kaiken ruuan joutuu pakottamaan kurkustaan alas, jopa tämä muutos voi olla suuri haaste.
Uimahallissa käyminen kerran viikossa luultavasti on liian kova juttu ihmiselle joka on täysin maassa, ahdistuu uusista paikoista ja on valvonut muutaman yön putkeen. Mutta tällaisellakin ihmisellä voi olla joukossa sellainen päivä jonka aikana jaksaisi ehkä käydä kymmenen minuutin happihyppelyllä yksin. Sellaista ihmistä kannattaa rohkaista hyödyntämään tämä virkeämpi hetki, mutta jos siitä tekee vaatimuksen tyyliin "on jaksettava mennä ulos kerran viikossa", se voi vain lisätä ahdistusta. Masentunut ei kaipaa sääntöjä, tehtäviä, ryhtiä eikä velvollisuuksia vaan kannustusta tehdä sen minkä jaksaa, ideoita joilla vähäisistä voimista saa irti mahdollisimman paljon, ja ohjausta siitä miten kartuttaa omia voimavaroja rehkimättä liikaa.
-48-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Liikun säännöllisesti, käyn töissä, syön terveellisesti, ulkoinen, käyn kirjastossa, lainaan elokuvia mitä luulen että olis kiva katsoa, näen hyviä kavereita silloin tällöin, soitan soitinta. Olen silti masentunut. Ollut monta vuotta. Jos puhun unettomuudesta, sanotaan että liiku hyvin ja syö äläkä ole tietokoneella koko päivää. Käyn kuntosalilla, kävelyllä ehkäpä, syön oikein ja terveellisesti, voi mennä viikko ettei tarvitse avata tietokonetta. Ei johdu aivojen rakenteesta. Se on terveenä helppo sanoa että tee näin se auttaa. Luulla, että masentuneet vain makaavat sohvalla tekemättä mitään, toki joissain kohti näin on.
Hienoa! Toivottavasti pystyt jatkamaan samaan malliin. Sinulle varmasti hyötyä voisi olla lääkehoidosta tai ennenkaikkea psykoterapiasta, koska vaikutat siltä, että pystyt analysoimaan itseäsi, joka on siinä välttämätön taito.
Totuus on kuitenkin se, että todella suuri osa masentuneista makaa sohvalla tekemättä mitään. Sieltä vain voi olla vaikeaa nousta siinäkään vaiheessa kun lääke alkaa purra. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että KAIKKI tekisivät niin.
Lisäksi lääkehoito tosiaan on joillakin vain lumehoitoa. Itse voin paljon paremmin ilman lääkkeitä. Luepa Aku Kopakkalan kirja masennuksestan näin alkuun.