Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesta parannutaan, jos ei saa terapiaa?
07.01.2016 |
Miten se tehdään? Miten ylös tästä suosta kun on yrittänyt monta kertaa mutta aina sinne vajoaa takaisin. Pari päivää jaksaa tsempata ja taas iskee väsymys.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle:
- kuinka paljon harrastat liikuntaa? olisiko siinä lisäämisen varaa?
- mitä syöt? jos syöt p*skaa, niin olokin on p*skempi kuin jos söisit terveellisesti.
- paljon käytät päihteitä?
- onko sinulla työ, opiskelupaikka ja/tai harrastuksia? nämä pitävät elämässä kiinni.
- onko nukkumarytmisi kunnossa? jollei, oletko oikeasti kokeillut mitään luomukeinoja asian parantamiseksi?
- onko sinulla konkreettisia huolia? jollet ala niitä selvittää, masennuskaan tuskin lähtee pois.
Masennus on jo luonteessani. Tuskin lähtee pois. Työ on jota teen osa-aikaisesti. Aina kun olen kokopäiväisesti tehnyt on tullut takapakkia ja väsyn ja taas sairaslomalle. Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa mutta sitäkin on tullut kokeiltua pidempijaksoisesti. Jostain syystä jäi sitten. Syön normaalisti, herkkuja välillä, ei kait kukaan jaksa olla ilman herkkuja. Niistä saa nopeaa mielihyvää.
Harrastuksia ei ole nyt. Olen joko kotona tai töissä.
ap
Masennuksesi ei tule todellakaan paranemaan, koska itsekin sanot, että "tuskin lähtee pois". Valitettavasti masennus on vähän kuin alkoholiongelma: ei se mihinkään lähde, jollei itse halua. Mitäpä jos kokeilisit sitä liikuntaa? Esim. uimahalliin meneminen kerran viikossa?
Minusta olisi kamalaa olla vain joko kotona tai töissä. Masentuisin silloin varmasti. En usko, että niissä ympyröissä toipumisesikaan voisi alkaa. Mitäpä jos alkaisit käydä kodin ulkopuolella? Mukava harrastus olisi sinulle todella tärkeä juttu, koska tekeminen on parasta terapiaa - se on vain niin.
Jos jaksat, niin kiinnostaisi tietää mitä on normaali syöminen? Suomalainen ruokavalio ei terveellisyydellään loista, joten vaikka ranskanperunat, kananuggetit ja makaronilaatikko ovatkin normaalia ruokaa, eivät ne mitään erityisen terveellisiä ole. Muistatko syödä päivittäin kilon hedelmiä ja vihanneksia?
En varmaan syö päivittäin kiloa vihanneksia/hedelmiä, en lähellekään. En vain osaa tehdä kuin suomalaista ja epäterveellistä ruokaa. Makaronilaatikkoa, pitsaa,jauhelihakastiketta jne.. nämä on meillä usein.
Uimahalliin on aika tylsää mennä yksin ja paniikkihäiriötä sairastavana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lääkärin mukaan liian sairas terapiaan vielä. vuosia olen käynyt juttelemassa sairaanhoitajalla. Lääkäri kontakti on olemassa. Ja niille jotka sanovat että rupea tekemään niin olen monesti sitä yrittänyt. Pari päivää tai viikon kaksi jaksaa tsempata ja sitten iskee taas väsymys.
ap
Mitä sinä sitten et saa tehtyä? Minullakin elämä menee niin, että nousen vastentahtoisesti töihin ja olen päivän ajan kuin unessa. Kotitöiden tekeminen on inhottavaa ja ryhtyminen kestää kauan. En ole silti masentunut.
Nyt pitäisi tavaroita karsia ja järjestellä. Viikkosiivousta pitäisi aloitella, silittää iso kasa vaatteita, tehdä ruokaa. Nämä nyt olisi tänään tehtävä mutta taitaa jäädä vaan ruuanlaittoon.
ap
Itse en omista silitysrautaa ollenkaan. Viikkosiivouksen teen 2 viikon välein. Ruokaa teen isomman satsin kerralla, niin ei tarvitse joka päivä tehdä. Ehkä sinun ei kannattaisi stressata niin paljon? Tavaroiden karsiminen on hauskaa puuhaa ja siitä tulee onnistunut olo kun saa lisää tilaa ympärilleen.
Ei masennuksesta parannuta, sen kanssa vaan oppii elämään. Sen kun tajusin, alkoi elämänhalukin pikkuhiljaa nousemaan. Ei lääkkeitä, eikä enää terapiaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkitys aloitettu?
Masennus on aivojen kemiallinen sairaus ihan kuten kilpirauhasen toimintavajaus on kilpirauhashormonien vajaus. Aivoistasi "vuotaa" mm. serotoniinia ja dopamiinia. Mikään terapia ei korjaa kemiallista vajetta, ethän yrittäisi parantua kilpirauhassairaudestakaan terapialla vaan thyroksiinilääkityksellä.
Aivot ovat kuitenkin samaan aikaan siitä mielenkiintoinen elin, että ne ovat plastisia, muovautuvia. Eli kun lääkehoito on alkanut tehota, aivoihin voidaan muodostaa uusia "ratoja". Terapian vaikutus perustuu siihen, että kognitiivisilla harjoituksilla tehdään niitä uusia ratoja. Terapia ei kuitenkaan ole siihen välttämätöntä vaan monelle riittää lääkitys ja sitä myötä parantunut toimintakyky, joka muodostaa ne uudet radat.
Vain pieni osa masennusdiagnooseista voidaan selittää aivotoiminnalla. Suurimmassa osassa on kyse vääränlaisesta elämänasenteesta. Terapia, jossa etsitään uudenlaisia tapoja suhtautua asioihin, on siksi kaikkein tehokkainta.
Roskaa! Koko terapiapaska on vaan terapeuttien tapa ansaita rahaa. Ota lääkkeet! Älä koko ajan haudo paskaa ajatuksissasi! Itse asiassa! Jätä paskan hautominen ajatuksissasi pois kokonaan! Ajattele, mitä haluat tehdä (realistisesti)! Rupea tekemään sitä!
Ja ota niitä lääkkeitä!
Sinähän olet ihan kuin terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle:
- kuinka paljon harrastat liikuntaa? olisiko siinä lisäämisen varaa?
- mitä syöt? jos syöt p*skaa, niin olokin on p*skempi kuin jos söisit terveellisesti.
- paljon käytät päihteitä?
- onko sinulla työ, opiskelupaikka ja/tai harrastuksia? nämä pitävät elämässä kiinni.
- onko nukkumarytmisi kunnossa? jollei, oletko oikeasti kokeillut mitään luomukeinoja asian parantamiseksi?
- onko sinulla konkreettisia huolia? jollet ala niitä selvittää, masennuskaan tuskin lähtee pois.
Masennus on jo luonteessani. Tuskin lähtee pois. Työ on jota teen osa-aikaisesti. Aina kun olen kokopäiväisesti tehnyt on tullut takapakkia ja väsyn ja taas sairaslomalle. Tällä hetkellä en harrasta liikuntaa mutta sitäkin on tullut kokeiltua pidempijaksoisesti. Jostain syystä jäi sitten. Syön normaalisti, herkkuja välillä, ei kait kukaan jaksa olla ilman herkkuja. Niistä saa nopeaa mielihyvää.
Harrastuksia ei ole nyt. Olen joko kotona tai töissä.
ap
Masennuksesi ei tule todellakaan paranemaan, koska itsekin sanot, että "tuskin lähtee pois". Valitettavasti masennus on vähän kuin alkoholiongelma: ei se mihinkään lähde, jollei itse halua. Mitäpä jos kokeilisit sitä liikuntaa? Esim. uimahalliin meneminen kerran viikossa?
Minusta olisi kamalaa olla vain joko kotona tai töissä. Masentuisin silloin varmasti. En usko, että niissä ympyröissä toipumisesikaan voisi alkaa. Mitäpä jos alkaisit käydä kodin ulkopuolella? Mukava harrastus olisi sinulle todella tärkeä juttu, koska tekeminen on parasta terapiaa - se on vain niin.
Jos jaksat, niin kiinnostaisi tietää mitä on normaali syöminen? Suomalainen ruokavalio ei terveellisyydellään loista, joten vaikka ranskanperunat, kananuggetit ja makaronilaatikko ovatkin normaalia ruokaa, eivät ne mitään erityisen terveellisiä ole. Muistatko syödä päivittäin kilon hedelmiä ja vihanneksia?
En varmaan syö päivittäin kiloa vihanneksia/hedelmiä, en lähellekään. En vain osaa tehdä kuin suomalaista ja epäterveellistä ruokaa. Makaronilaatikkoa, pitsaa,jauhelihakastiketta jne.. nämä on meillä usein.
Uimahalliin on aika tylsää mennä yksin ja paniikkihäiriötä sairastavana.
ap
Niitä pitäisi syödä vähintään se puoli kiloa päivässä, ihan jokaisen. Se tulee täyteen jo sillä, että toinen päivän ruuista on kasvisruoka ja syö aamulla vaikkapa banaanin ja omenan. Ruokavaliosi masentaisi tervettäkin ihmistä, joten suosittelisin sinua opettelemaan terveellisempien ruokien tekemistä. Kirjasto ja internet on ruokaohjeita väärällään ja yläasteen kotitaloustunneilla on varmasti opeteltu ruuanlaittoa. Jollet uimahalliin mene, niin mene sitten sellaisen paikkaan johon ei ole tylsää mennä yksin ja paniikkihäiriöitä sairastavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei masennuksesta parannuta, sen kanssa vaan oppii elämään. Sen kun tajusin, alkoi elämänhalukin pikkuhiljaa nousemaan. Ei lääkkeitä, eikä enää terapiaakaan.
P*skapuhetta. Tai sitten minulla todettiin vuosien vaikea-asteinen masennus monen eri lääkärin toimesta virheellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Mitäpä jos vaan nouset sieltä sohvalta ja alat tekemään niitä kotitöitä? Niin kaikkien muidenkin täytyy tehdä. En minäkään työpäivän jälkeen jaksaisi, mutta kun tiedän, että ne odottavat joka tapauksessa. Laitan yleensä taustalle jotain musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle.
Mitä jos et kykenisi tulemaan hyvälle tuulelle musiikista? Mitä jos et saisi minkäänlaista mielihyvää siitä että sait kotityöt hoidettua. Masennus vie siihen sairastuneelta kyvyn tuntea mielihyvää, se ei ole sama kuin laiskuus, väsymys tai se että vähän pännii.
Et selvästikään tiedä mitä masennus tarkoittaa. Ole kiitollinen siitä ja yritä ymmärtää niitä jotka ovat sen kohdanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Mitäpä jos vaan nouset sieltä sohvalta ja alat tekemään niitä kotitöitä? Niin kaikkien muidenkin täytyy tehdä. En minäkään työpäivän jälkeen jaksaisi, mutta kun tiedän, että ne odottavat joka tapauksessa. Laitan yleensä taustalle jotain musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle.
Mitä jos et kykenisi tulemaan hyvälle tuulelle musiikista? Mitä jos et saisi minkäänlaista mielihyvää siitä että sait kotityöt hoidettua. Masennus vie siihen sairastuneelta kyvyn tuntea mielihyvää, se ei ole sama kuin laiskuus, väsymys tai se että vähän pännii.
Et selvästikään tiedä mitä masennus tarkoittaa. Ole kiitollinen siitä ja yritä ymmärtää niitä jotka ovat sen kohdanneet.
Tiedän kyllä. Mutta tiedän myös, ettei masennuksesta parannuta sillä, että vain isketään lääkkeet kouraan ja annetaan levätä laakereilla. Olen itsekin ollut osastolla ja kyllä siellä masentuneet ihmiset kuuntelevat musiikkia. Lisäksi (sairaan tai terveen) elämän mielekkyys nyt vain sattuu koostumaan näistä pienistä asioista. Ihmettelen tätä mantraa, että masennukseen ei auttaisi mikään muu kuin lääkkeet ja sairasloma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Kiteytit juuri sen mistä masennuksessa on kyse. Siihen sairastunut haluaisi kyllä parantua ja tehdä samoja asioita kuin terveetkin, mutta ei voi. Ei ole voimavaroja, ei kykene tuntemaan mielihyvää edistymisestä, kaikki on vain mustaa.
Jos alakulonsa saa parannettua lenkkeilemällä ja pitämällä itsestään paremmin huolta, kyse ei todennäköisesti ole masennuksesta vaan normaalista alavireydestä, joka voi aiheutua esim stressistä. Sillä ei ole masennuksen kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Kiteytit juuri sen mistä masennuksessa on kyse. Siihen sairastunut haluaisi kyllä parantua ja tehdä samoja asioita kuin terveetkin, mutta ei voi. Ei ole voimavaroja, ei kykene tuntemaan mielihyvää edistymisestä, kaikki on vain mustaa.
Jos alakulonsa saa parannettua lenkkeilemällä ja pitämällä itsestään paremmin huolta, kyse ei todennäköisesti ole masennuksesta vaan normaalista alavireydestä, joka voi aiheutua esim stressistä. Sillä ei ole masennuksen kanssa mitään tekemistä.
Uskoisinko nyt sinua vai tutkimuksia, joissa on todistettu liikunnan parantava vaikutus masennukseen? :) Minä väitän, että SUURELLA OSALLA (eli ei kaikilla) masentuneista kysymys on siitä, että masennukseen tuudittaudutaan. Sängynpohjalla haaveillaan siitä, että asiat olisivat yhtäkkiä hyvin eikä ymmärretä sitä, että terveenkin ihmisen täytyy itse luoda päivästään mielekäs.
Mä taasen en ymmärrä näitä parannusohjeita: käytä lääkkeitä, mene lenkille, teet vain arkirutiinit ja syöt terveellisesti. Olen ymmärtänyt, että masennuksen aiheuttaisi jokin pitkään kestänyt ongelma, trauma, tunnelukko tms., joka pitäisi selvittää ja sen kanssa opetella elämään, hyväksyen menneet ja ymmärtäen että omilla toiminnoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaan elämään. Ei jalat liiku, eikä pää toimi, jos lamaannuttava salakalava ahdistus painaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taasen en ymmärrä näitä parannusohjeita: käytä lääkkeitä, mene lenkille, teet vain arkirutiinit ja syöt terveellisesti. Olen ymmärtänyt, että masennuksen aiheuttaisi jokin pitkään kestänyt ongelma, trauma, tunnelukko tms., joka pitäisi selvittää ja sen kanssa opetella elämään, hyväksyen menneet ja ymmärtäen että omilla toiminnoillaan voi vaikuttaa omaan tulevaan elämään. Ei jalat liiku, eikä pää toimi, jos lamaannuttava salakalava ahdistus painaa mieltä.
Lääkkeidenkäyttö auttaa joitakin, mutta joillain kyse on vain lumevaikutuksesta. Lääkkeiden teho perustuu kuitenkin siihen, että ne vaikuttavat aivokemiaan ja jaksamista/voimavaroja pitäisi löytyä enemmän. Rutiinit, liikunta ja terveellinen ruokavalio parantavat mielialaa ja jaksamista - oli sitten masentunut tai terve. Masentuneelle nämä ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeitä ja niitä kannattaisi kokeilla jopa ennen lääkkeiden aloittamista jos vain kykenee.
Teoriasi tunnelukosta kuulostaa mielestäni melko oikealle monissa tapauksissa. Usein masentuneet kokevat, että kaikille muille kaikki jaksaminen tulee jotenkin itsestään ja omaan elämään vaikuttaminen on mahdotonta ilman psykologia.
Mä en voi vastata muuta kuin että aloin parantumaan kun menin yksityiselle terapiaan, muutamassa käynnissä jo alkoi asiat muuttua. Samalla aloin jaksamaan liikkua ja elää terveellisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lääkitys... kotityöt on rempallaan ja muutenkin elämä tarvitsisi ryhtiliikettä. Ei vaan jaksa. Toisaalta olen sitten perfektionisti. Kaiken pitäisi olla täydellistä.
ap
Mitäpä jos vaan nouset sieltä sohvalta ja alat tekemään niitä kotitöitä? Niin kaikkien muidenkin täytyy tehdä. En minäkään työpäivän jälkeen jaksaisi, mutta kun tiedän, että ne odottavat joka tapauksessa. Laitan yleensä taustalle jotain musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle.
Mitä jos et kykenisi tulemaan hyvälle tuulelle musiikista? Mitä jos et saisi minkäänlaista mielihyvää siitä että sait kotityöt hoidettua. Masennus vie siihen sairastuneelta kyvyn tuntea mielihyvää, se ei ole sama kuin laiskuus, väsymys tai se että vähän pännii.
Et selvästikään tiedä mitä masennus tarkoittaa. Ole kiitollinen siitä ja yritä ymmärtää niitä jotka ovat sen kohdanneet.
Tiedän kyllä. Mutta tiedän myös, ettei masennuksesta parannuta sillä, että vain isketään lääkkeet kouraan ja annetaan levätä laakereilla. Olen itsekin ollut osastolla ja kyllä siellä masentuneet ihmiset kuuntelevat musiikkia. Lisäksi (sairaan tai terveen) elämän mielekkyys nyt vain sattuu koostumaan näistä pienistä asioista. Ihmettelen tätä mantraa, että masennukseen ei auttaisi mikään muu kuin lääkkeet ja sairasloma...
No lääkkeet ei nyt ainakaan aina auta. Sen sijaan sairausoma on joskus aivan välttämätön, koska toimintakyky voi olla kokonaan mennyt. Sitä voidaan sitten pikkuhiljaa lisätä terapialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Itse asiassa psyykkisten sairausten HOITOA on lääkehoidon ja terapian lisäksi juuri se vuorokausirytmin tasapainottaminen, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Osastolla hoitajien yksi eniten aikaa vievistä tehtävistä on näihin kannustaminen, koska pakottaakaan ei voi. Jollei potilas näihin tartu, ei se poista sitä, että ne kuuluvat HOITOSUOSITUKSIIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säännöllisellä liikunnalla, päivittäisillä rutiineilla, terveellisellä ruokavaliolla. Olemalla hyvä ja lempeä itselle.
Masennus ei johdu terveellisen ruokavalion ja liikunnan puutteesta. Siihen voi sairastua terveellisesti syöjä aktiiviliikkujakin. Yleiseen alakuloon elämäntapojen viilaus auttaa, jos alakulon syynä ovat huonot elämäntavat.
En väitäkään, etteikö voisi. Mutta väitän, että paranemisesta on turha haaveilla jollei löydy halua paranemiseen, jota nämä asiat edesauttaisivat. Yleensä paranemisesta nimenomaan "haaveillaan", sen eteen ei tehdä mitään.
Psyykkisistä sairauskista ei noin vain itse parane. esim syöpäsairas voi haaveilla paranemisesta ja totta, paraneminen ei tapahdu haaveilemalla eikä myöskään itse yrittämällä vaan HOIDOLLA. Psyykkisten sairauksien hoitoon on ihan ehdoton juttu tuo terapia. Ja ihan oikein psykkoterapeutin vastaanotolla. Lääkkeet eivät sovi kaikille, eikä kaikille niistä edes ole apua. Itsellä on psyykkinen sairaus, johon käytin lääkkeitä, mutta ne lopetettiin kun aiheuttivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt sitten toivon saavani oikeaa hoitoa.
Itse asiassa psyykkisten sairausten HOITOA on lääkehoidon ja terapian lisäksi juuri se vuorokausirytmin tasapainottaminen, terveellinen ruokavalio ja liikunta. Osastolla hoitajien yksi eniten aikaa vievistä tehtävistä on näihin kannustaminen, koska pakottaakaan ei voi. Jollei potilas näihin tartu, ei se poista sitä, että ne kuuluvat HOITOSUOSITUKSIIN.
No eikä ole :D
Miten ihmeessä esim joku skisofrenia tai pakko-oireinen häiriö paranisi kasviksia syömällä? Hei haloo. Ja tiesithän, että osalla ns normaalirytmi aiheuttaa pahempia psyykkisiä oireita. Esim itse olen tehnyt paljon yövuoroa, se sopii minulle :) Lääkehoito nyt ei ole hoitoa ollenkaan, vaan sellaista "pois tilastoista" meininkiä. Psykoterapialla ihminen voi löytää itsensä ja omat tapansa toimia. Esim juurikin se, että potilas yritetään pakottaa "normaaliin" päivärytmiin kympiltä nukkumaan kasilta ylös ei kaikkien kohdalla toimi. Joku voi tajuta, että vaihtamalla päivätyön yötyöhön elämänlaatu paranee huimasti ;)
Ja lääkkeethän eivät ole lääkeyhtiöiden tapa ansaita rahaa?