Lue keskustelun säännöt.
Ero... vaikka kaikki on hyvin..
07.01.2016 |
Rakastamme toisiamme. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja haluamme viettää aikaa toistemme kanssa. Meillä on kiva koti. Tulemme molemmat erittäin hyvin toimeen toistemme perheiden kanssa. Meillä on molemmilla omaa aikaa ja omia juttuja. Molemmilla on hyvät työpaikat. Taloutemme on erittäin hyvässä kunnossa.
Mutta... Olen nyt lopulta sen tajunnut, että en halua koskaan lapsia. Ja mieheni haluaa. Ette usko miten raskaalta tuntuu tämä tilanne :( Avioero siis edessä..
Onko täällä ketään, joka olisi ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte?
Kommentit (8)
Eihän teillä ole kaikki hyvin. Teillä on todella perustavaa laatua oleva ero tulevaisuuden toiveissa. Tuota ei oikein voi ratkoa ilman, että toinen taipuu ja mahdollisesti katkeroituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Noin kolmekymppisiä. ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
Mitä väliä sillä on? Vai meinaatko sanoa, että "mieli saattaa vielä muuttua", ja että kannattaa odottaa vielä. Mitä järkeä siinä olisi, roikottaa toista vuosikausia odottamassa, ja mitä jos se mieli ei muutukaan?
Meillä oli toisinpäin. Minä halusin ehdottomasti lapsia, koin että elämä jäisi jotenkin puutteelliseksi jos niitä ei saisi. Mies lupaili että joo, kyllä hänkin sitten myöhemmin haluaa lapsia, aina oli syitä miksi juuri nyt ei: avioerosta liian vähän aikaa, urassa vaativa vaihe, hankitaan ensin se omakotitalo... '
Sitten kun mulla alkoi ikää olla jo yli 30 ajattelin että enää ei ole kauheasti aikaa lykätä ja miettiä. Laitoin miehen vähän "selkä seinää vasten" ja sanoi että kerro nyt ihan suoraan haluatko lapsia ollenkaan. Myönsi että ei halua. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä oli 1 lapsi, ja oli kuulemma ollut yhtä helvettiä koko odotus- ja vauva-aika, ja hän ei ikinä halua sellaista enää kokea. Me sitten erosimme.
Harmi kyllä, en minäkään sitten niitä lapsia kuitenkaan saanut, minä kun en enää löytänyt itselleni isäksi sopivaa miestä, vaikka hakea yritinkin. Pari kertaa seurustelin, mutta tyypit osoittautuivat aika sopimattomiksi mihinkään perheen perustamiseen, ja lopulta meni ohi ikä jossa lapsia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toisinpäin. Minä halusin ehdottomasti lapsia, koin että elämä jäisi jotenkin puutteelliseksi jos niitä ei saisi. Mies lupaili että joo, kyllä hänkin sitten myöhemmin haluaa lapsia, aina oli syitä miksi juuri nyt ei: avioerosta liian vähän aikaa, urassa vaativa vaihe, hankitaan ensin se omakotitalo... '
Sitten kun mulla alkoi ikää olla jo yli 30 ajattelin että enää ei ole kauheasti aikaa lykätä ja miettiä. Laitoin miehen vähän "selkä seinää vasten" ja sanoi että kerro nyt ihan suoraan haluatko lapsia ollenkaan. Myönsi että ei halua. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä oli 1 lapsi, ja oli kuulemma ollut yhtä helvettiä koko odotus- ja vauva-aika, ja hän ei ikinä halua sellaista enää kokea. Me sitten erosimme.
Harmi kyllä, en minäkään sitten niitä lapsia kuitenkaan saanut, minä kun en enää löytänyt itselleni isäksi sopivaa miestä, vaikka hakea yritinkin. Pari kertaa seurustelin, mutta tyypit osoittautuivat aika sopimattomiksi mihinkään perheen perustamiseen, ja lopulta meni ohi ikä jossa lapsia tehdään.
Tää on tälleenpäin ehkä vielä pahempi. Mies tavallaan "ryösti" sinulta ison ajan hedelmällisyydestäsi. Miehet kun voi niitä lapsia saada vielä vaikka seitenvitosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toisinpäin. Minä halusin ehdottomasti lapsia, koin että elämä jäisi jotenkin puutteelliseksi jos niitä ei saisi. Mies lupaili että joo, kyllä hänkin sitten myöhemmin haluaa lapsia, aina oli syitä miksi juuri nyt ei: avioerosta liian vähän aikaa, urassa vaativa vaihe, hankitaan ensin se omakotitalo... '
Sitten kun mulla alkoi ikää olla jo yli 30 ajattelin että enää ei ole kauheasti aikaa lykätä ja miettiä. Laitoin miehen vähän "selkä seinää vasten" ja sanoi että kerro nyt ihan suoraan haluatko lapsia ollenkaan. Myönsi että ei halua. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä oli 1 lapsi, ja oli kuulemma ollut yhtä helvettiä koko odotus- ja vauva-aika, ja hän ei ikinä halua sellaista enää kokea. Me sitten erosimme.
Harmi kyllä, en minäkään sitten niitä lapsia kuitenkaan saanut, minä kun en enää löytänyt itselleni isäksi sopivaa miestä, vaikka hakea yritinkin. Pari kertaa seurustelin, mutta tyypit osoittautuivat aika sopimattomiksi mihinkään perheen perustamiseen, ja lopulta meni ohi ikä jossa lapsia tehdään.
Tää on tälleenpäin ehkä vielä pahempi. Mies tavallaan "ryösti" sinulta ison ajan hedelmällisyydestäsi. Miehet kun voi niitä lapsia saada vielä vaikka seitenvitosina.
Teoriassa voivat, käytännössä äärimmäisen vaikeaa. Siihen kuitenkin tarvitaan nainen ja hänen pitäisi olla 40 vuotta nuorempi. Kuka nainen sellaista haluaisi? Todella, todella harva.
Minkä ikäisiä olette?