Raivostuttava vaatimattomuus
Äitini on ihminen, joka saa mut raivon partaalle, kun aina yrittää olla maan matonen... Vastaus joka kysymykseen on aina "ei mulla ole väliä", "ei mun takia kannata", "ihan kuinka teille vaan sopii" ja niin edelleen. Otatko kahvia vai teetä? "Ei oo väliä, kumpaa vaan". Mitä helvettiä? Kaikesta tulee niin hankalaa, kun ei se saa sanottua, mitä tahtoo ja sitten se on omasta mielestään niin vaatimaton, eikä taatusti kenenkään tiellä. Itsestä tuntuu täsmälleen päinvastaiselta, kaikki pyörii sen ympärillä, kun se ei saa sanottua mitään ja pitää joka asia kiskoa hohtimilla tai päättää hänen puolestaan, ja senkin jälkeen jää epävarma olo, että meniköhän nyt oikein. Aina se onnistuu pilaamaan hyvän mielen. Joskus tekis mieli puristaa pillistä ja ravistaa, kunnes tulee joku vastaus!!!
Kommentit (61)
Ja vielä kysymys: Voiko tälle tehdä mitään muuta kuin kihistä kiukusta? Tepsiikö mikään? Eikö kellään muulla ole samaa kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
No morjens, on sullakin ongelma. Suosittelen psykiatrin konsultaatioon hakeutumista, sinulla on selvästi ongelmia äitisuhteessasi.
Ilmeisesti äidin käytös on normaalia suomalaista käytöstä. Suomalaisen hyve on vaatimattomuus, kun muutakaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen kuin äitisi.
Oikeastihan tuo on itsekorostusta. Alentamalla ylentämistä.
Katsokaa, kuinka hyvä ja vaatimaton minä olen!
Esität kysymyksesi väärin. Älä anna vaihtoehtoja, joista vastaaja pääsee luistamaan "ei oo väliä"-vastauksella. Ilmoita sen sijaan esimerkiksi: "Minä keitän nyt kahvia, jos haluat mieluummin teetä niin ilmoita." Jos hän ei ilmoita haluavansa teetä, niin silloinhan hän haluaa kahvia. Ja tämän jälkeen lakkaat miettimästä, olisko hän sittenkin halunnut teetä. Pyyhit sen ajatuksen ihan kokonaan mielestäsi. Hän olisi saanut teetä, jos olisi sitä halunnut ja vaivautunut sen kertomaan. Ongelma on hänen, ei sinun.
No mitäpä jos ihan vaan kysyisit, että mikset vaan nyt vastaa mitä haluat kun sitten jää olo, etten tiedä mitä oikeasti olisit halunnut. Asiat voi esittää ihan kiltisti ja kertoa omasta näkökulmasta. Sehän on sinun äitisi. Luulis, että läheisille ihmisille voi puhua, eikä kihistä raivosta niin ettei toinen välttämättä edes huomaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No morjens, on sullakin ongelma. Suosittelen psykiatrin konsultaatioon hakeutumista, sinulla on selvästi ongelmia äitisuhteessasi.
Ilmeisesti äidin käytös on normaalia suomalaista käytöstä. Suomalaisen hyve on vaatimattomuus, kun muutakaan ei ole.
Ei vaan sun hermojen menetys täysin yhdentekevästä asiasta ei ole normaalia.
Tuon sukupolven naiset on monet kasvaneet niin kovalla kurilla että eivät ole oppineet puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No morjens, on sullakin ongelma. Suosittelen psykiatrin konsultaatioon hakeutumista, sinulla on selvästi ongelmia äitisuhteessasi.
Ilmeisesti äidin käytös on normaalia suomalaista käytöstä. Suomalaisen hyve on vaatimattomuus, kun muutakaan ei ole.
Ei vaan sun hermojen menetys täysin yhdentekevästä asiasta ei ole normaalia.
Minä ymmärrän kyllä, että tuollaisesta voi mennä hermot, jos ärsyttävä käytös jatkuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuin kiinalainen vesikidutus, ja kun aloittaja vielä antaa sen mennä tunteisiin sen sijaan että osaisi olla täysin välinpitämätön. Yleensä nämä ihmiset osaavat hyvin tehokkaasti syyllistää lähiympäristöään pienenpienillä eleillä, huokauksilla yms. tai sitten puuskahtaa viikkoja myöhemmin että "kun minä olisin halunnut sitä teetä!"
Mutta jospa asia on todella hänelle yhdentekevä? Jos hänelle sopii kaikki, hän on toinen ääripää ihmisistä. Toinen ääripää on sellainen, että mikään ei kelpaa. Jospa äidin mielipidettä ei ole aiemmin kyselty, tai se on joka tapauksessa ohitettu. Oppinut ja tottunut sellaiseen, että ei kannata haluta mitään.
Miksi sinä kiukkuat siitä?
Mä olen vähän tuommoinen, en ehkä noin korostetusti kyllä - osaan pyytää teetä jos sitä haluan. Mutta yleisesti musta tuntuu kiusalliselta että takiani nähdään vaivaa tai joudutaan tekemään jotain ylimääräistä.
Esim. jos pyytämällä kyydin pääsisin kotiin 20 minuutissa, menen mielummin julkisilla joilla kestää 1h 5 min. Koska en kehtaa vaivata toista kiertämään ylimääräistä 2km lenkkiä takiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen kuin äitisi.
Oikeastihan tuo on itsekorostusta. Alentamalla ylentämistä.
Katsokaa, kuinka hyvä ja vaatimaton minä olen!
Enpä usko, ennemmin vain niin että noilla asioilla ei vaan oikeesti oo joillekin mitään merkitystä. Kahvia vai teetä ihan sama. Punaiset vai hopeiset jouluverhot, ihan sama. Värjäänkö hiukset vaaleella vai tummalla, ihan sama.
Tunnistan meinaan itseni tuosta, en jaksa hetkeäkään keskustella tollasista koska on oikeasti ihan sama, mitä tollasissa tilanteissa valitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No morjens, on sullakin ongelma. Suosittelen psykiatrin konsultaatioon hakeutumista, sinulla on selvästi ongelmia äitisuhteessasi.
Ilmeisesti äidin käytös on normaalia suomalaista käytöstä. Suomalaisen hyve on vaatimattomuus, kun muutakaan ei ole.
Ja hörönlörön! Suurin osa nykynaisista on kuin a.p. Minulla on tuollaisille ihan ikioma termikin, mutta jätän sen nyt omaan arvoonsa..
A.p: en äiti on ihana, kiltti ihminen! Lisää tuollaisia, eikä enää näitä "oman arvonsa tuntevia" androgyynejä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen kuin äitisi.
Oikeastihan tuo on itsekorostusta. Alentamalla ylentämistä.
Katsokaa, kuinka hyvä ja vaatimaton minä olen!
Kieroutunut ajattelumallisi suorastaan mykistää minut!!!
Joka asianhan voi kääntää päälaelleen, aivan joka asian.
Mutta kuka sellaista tekee: ilkeä ihminen!
Tää siskonpetin jakso kuvaa tuollaista vaatimattomuutta
Ja tällaisia ihmisiä on. Jotkut eivät malta istu pöytään muun perheen kanssa. Toisia pitää kylässä kutsua pöytään viisi kertaa eikä riitä jos vain neljä kertaa kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tuommoinen, en ehkä noin korostetusti kyllä - osaan pyytää teetä jos sitä haluan. Mutta yleisesti musta tuntuu kiusalliselta että takiani nähdään vaivaa tai joudutaan tekemään jotain ylimääräistä.
Esim. jos pyytämällä kyydin pääsisin kotiin 20 minuutissa, menen mielummin julkisilla joilla kestää 1h 5 min. Koska en kehtaa vaivata toista kiertämään ylimääräistä 2km lenkkiä takiani.
Tuossa tulee vaan herkästi loukanneeksi vastapuolta. Hänen vilpittömästi tarjoama apu ei kelpaa. Helposti vaikuttaa aika ylpeältä tuollainen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Tuon sukupolven naiset on monet kasvaneet niin kovalla kurilla että eivät ole oppineet puhumaan.
Nykynaisilta taas puuttuu se "kuri" tyystin ja hypitään sumeilematta nenille! YÄK!!!
Itse olen saanut myös vanhankantaisen kasvatuksen ja siksi tulenkin paremmin toimeen vähän vanhempien naisten kanssa.
Silti mielestäni fyysinen kuritus on ERITTÄIN väärin!
Kuvailit omaa äitiäni ja nauroin kyllä Siskonpeti -sketsin mukana että juuri tuotahan se on. Ja todella raivostuttavaa. Yleensä pystyn ottamaan äitini huumorilla mutta aina ei vaan jaksa: eikä keskustelu asiasta ole auttanut. Hän on juuri sellainen uhri, joka seisoo aina vaikka jalat on kipeät vaikka olisi tilaa istua. Valittaa myös seistessä miten sattuu ja jos siihen leikkiin haluaa lähteä, seuraa 10 minuutin ohjelmanumero "istu nyt vaan - joudan minä seistäkin". Apua ei ota vastaan ja jutut kääntyy usein siihen, että hänelle ei tarjota apua: todellisuudessa sitä on tarjottu mutta ei ole jaksettu sitä vääntämistä mitä se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän tuommoinen, en ehkä noin korostetusti kyllä - osaan pyytää teetä jos sitä haluan. Mutta yleisesti musta tuntuu kiusalliselta että takiani nähdään vaivaa tai joudutaan tekemään jotain ylimääräistä.
Esim. jos pyytämällä kyydin pääsisin kotiin 20 minuutissa, menen mielummin julkisilla joilla kestää 1h 5 min. Koska en kehtaa vaivata toista kiertämään ylimääräistä 2km lenkkiä takiani.
Tuossa tulee vaan herkästi loukanneeksi vastapuolta. Hänen vilpittömästi tarjoama apu ei kelpaa. Helposti vaikuttaa aika ylpeältä tuollainen käytös.
Miten tuosta voisi loukkaantua? Siis en kehtaa itse pyytää kyytiä. Jos vastapuoli itse ehdottaisi että voin heittää sut kotiin niin toki voin mennä, silloin ei ole kyse siitä että "vaatisin" jotain vaan tiedän että sen on lähtökohtaisesti jo vastapuolelle ok.
No morjens, on sullakin ongelma. Suosittelen psykiatrin konsultaatioon hakeutumista, sinulla on selvästi ongelmia äitisuhteessasi.