Raivostuttava vaatimattomuus
Äitini on ihminen, joka saa mut raivon partaalle, kun aina yrittää olla maan matonen... Vastaus joka kysymykseen on aina "ei mulla ole väliä", "ei mun takia kannata", "ihan kuinka teille vaan sopii" ja niin edelleen. Otatko kahvia vai teetä? "Ei oo väliä, kumpaa vaan". Mitä helvettiä? Kaikesta tulee niin hankalaa, kun ei se saa sanottua, mitä tahtoo ja sitten se on omasta mielestään niin vaatimaton, eikä taatusti kenenkään tiellä. Itsestä tuntuu täsmälleen päinvastaiselta, kaikki pyörii sen ympärillä, kun se ei saa sanottua mitään ja pitää joka asia kiskoa hohtimilla tai päättää hänen puolestaan, ja senkin jälkeen jää epävarma olo, että meniköhän nyt oikein. Aina se onnistuu pilaamaan hyvän mielen. Joskus tekis mieli puristaa pillistä ja ravistaa, kunnes tulee joku vastaus!!!
Mulle monesti onkin näin ettei ole väliä. Silti valitsen jomman kumman kun minulta kysytään, koska en halua rasittaa toisia omalla päättämättömyydelläni. Jos toinen joutuu päättämään puolestani, se on ensinnäkin ikävää häntä kohtaan ja pahimmillaan hän jää miettimään, että olisinko nyt sitten kuitenkin halunnut sitä toista.
Mutta minut onkin opetettu aidosti kohteliaaksi, toisin kuin ap:n äiti.