Miksi jotkut kiusaa hiljaisia ihmisiä?

Mä ole. Itse hyvin hiljainen ihminen, mutta ymmärrän kyllä, mikä siinä ihmisiä ärsyttää. Se on se, että hiljainen tuppisuu on tavallaan vapaamatkustaja, pummilla kulkija kaikissa niissä tilanteissa, joissa normaalielämässä vieraiden ihmisten täytyy tisiaan viihdyttää. Muut tekevät työtä yhteisen viihtyvyyden eteen juttelemalla niitä näitä, paitsi me hiljaiset, jotka sluibaamme vastuusta ja annamme muden tehdä koko työn, pahinta tämä on työhön liittyvissä tilanteissa, joista ei voi vain kävellä kotiinsa, joissa sitä kivirekeä vaan on jonkun vedettävä - ja se ois kevyempi vetää yhdessä, ei niin että toiset vain katselee kattoa ja lattiaa vieressä.

tämän vuoksi olen itse pyrkinyt opettelemaan kohteliasta smaltalkia - jotta voisin hoitaa osani. En ole kokvin hyvä, mutta kehityn.

Sillä kiusaaja-aikuisella on paha olo. Ihan niin kuin lapsellakin on. Useimmat aikuiset oppivat elämänkokemuksen myötä käsittelemään pahat olonsa niin, että ulkopuoliset eivät liikaa joudu kärsimään. Mutta sitten on se pienempi osa, joilla ei ole minkäänlaista kykyä itsetutkiskeluun ja ihmisenä kehittymiseen. Ja heidän elämässä kaikkeen löytyy vika muista vain muista ihmisistä. Kannattaa vaan yrittää parhaansa mukaan vältellä.

Ymmärrän, etteivät kaikki tykkää hiljaisista ihmisistä eikä tarvitsekaan tykätä, mutta ei se oikeuta kiusaamista missään tapauksessa.

Joskus oikeasti mietin, että eikö nämä ihmiset ymmärrä, miten surullinen mieli minulle tulee niistä kommenteista. - ap

Vaiika et varmaan mielelläsi muistele niitä ikäviä tilanteita, niin kehtaisitko antaa jonkin esimerkin, että mitä ikävää sinulle on sanottu?

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman, metsä vastaa kuten sinne huudetaan eli heille ollaan epäystävällisiä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus oikeasti mietin, että eikö nämä ihmiset ymmärrä, miten surullinen mieli minulle tulee niistä kommenteista. - ap

Eivät varmaan ymmärräkään, sillä se vaatisi tahdikkuutta. Ja noilla tahdittomuuksien lausujilta ei tietenkään tahdikkuutta löydy. Ja sitten sinä vielä ujona ihmisenä peität tunnereaktiosi taidokkaasti. Ja ujona ja hiljaisena et ärähdä vastaankaan.

Mutta ei ole sun tehtäväsi opettaa asiaa, kyllä aikuisten olisi jo pitänyt oppia se ja käyttäytyä sen mukaisesti.

Mitä kommentteja sä nyt tarkkaan ottaen pidät kiusaamisena?

Jos joitain esimerkkejä. Voihan olla että se "kiusaaja" ei ollenkaan edes tajua että sinä otat hänen puheensa kiusaamisena. Eikä ehkä seurassa muutkaan?

Ei mua kyllä oo kiusattu aikuisena, vaikka oon välillä hiljainen. Toisinaan kyllä myös puhelias, mutta mulla on hiljainen ääni ja ei kiinnosta aina keksiä tyhjästä juttua, niin mut mielletään hiljaiseksi. Ehkä ei oo kiusattu siksi, kun osaan näyttää häijyltä, jos joku alkaa ärsyttämään? Olen nuoruusvuosieni jälkeen opetellut puremaan. Ja lisäksi näytän kuulemma hullulta. Tai sitten olen vain törmännyt fiksuihin ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus oikeasti mietin, että eikö nämä ihmiset ymmärrä, miten surullinen mieli minulle tulee niistä kommenteista. - ap

Sun täytyy oppia sanomaan takaisin. Oikeasti, etpä siinä mitään menetäkään.

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman, metsä vastaa kuten sinne huudetaan eli heille ollaan epäystävällisiä takaisin.

Totta kyllä tämäkin. Ujon, hiljaisen intovertin kanssa pitää tietää, että on sellaisen kanssa tekemisissä. Jos ei tiedä, niin kyllä ne möläytykset, vastaamattomuus, vastavuoroisuuden puute, jne. vaikuttavat vain tylyiltä ja siltä, että toinen ei ole seurasta kiinnostunut.

Mä luulen, että ihan vain siksi, että kiltti, hiljainen ja arka ihminen HELPPO KOHDE kiusaamiselle. Kiusaajalla on sisällään paha olla ja aggressioita ja oikein etsii mihin saisi ne purettua. Niin säälittävää kuin se onkin purkaa siihen helpoimpaan uhriin, niin näin se menee. :(

Oon kyllä saanut kuulla hiljaisuudestani, ilmeisesti juuri siksi kun ei mitään muuta ole saatu irti. Varmaan monia tosiaan ärsyttää se. Ja on pakko purkaa se, vaikkei siitä ole mitään hyötyä, päin vastoin. Ujo ja epävarma (siitä hiljaisuus yleensä johtuu, eikä mistään vitun ylimielisyydestä) sulkeutuu entistä syvemmälle kuoreensa.

Ylimielisiä ja itsekeskeisiä "hiljaisia" ihmisiä jotka ei vaivaudu olemaan kohteliaita tai vastaamaan tervehdyksiin kuuluukin vähän näpäyttää takaisin.

Hiljaisella ihmisellä on täysi oikeus olla oma itsensä. Miksi toisten päällepuhujat suupaltit paskanjauhajat olisivat yhtään oikeutetumpia olemassaolijoita kuin hiljaiset? "kyynärpäätaktikot" ovat alinta pohjasakkaa maailmassa.

Hiljainen ja ylpeä siitä.

Mun mielestä hiljaiset ihmiset vaikuttavat tylyiltä ja juroilta. Hieman oudoilta ja ihmisiltä jotka eivät koskaan kerro kantaansa tai puolusta itseään. Kun sellaista on katsonut aikansa, tekee mieli jo tiuskia että etkö kele voi jo sanoa muutakin kuin joo/ei tai hymistellä mukana.
En ole kyllä koskaan niin tehnyt mutta en ihmettele jos joku tekee. Kiusaamista ei tietenkään pidä hyväksyä mutta kysyn myös minä että minkä lasket kiusaamiseksi?

No ensinnäkin lapsikiusaajatkin ovat myös (muutamia hyvin häiriintyneitä, antisosiaalisia sosiaalitapauksia lukuunottamatta) itseasiassa sosiaalisesti taitavia, manipuloivia lapsia- eivät todellakaan kotiolojen sairastuttamia ressukoita. He pärjäävät sosiaalisessa maailmassa hyvin, ja heillä on usein erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä. Tottakai poislukien nuo sosiaalitapaukset, jotka ovat niitä perhetaustansa vahingoittamia, ja usein aikuisena rikollisia.

Moni kiusaajalapsi on hymytyttö/-poika, opettajien suosikki, semmoinen "herttainen ja sanavalmis tyttö" tai "reipas, salskea urheilijapoika". He ovat menestyjiä, ja heitä ei todellakaan tule paapoa, vaan pistää tiukasti seinää vasten, jos jäävät kiinni kiusaaamisesta. He nauttivat sosiaalisesta vallan tunteesta ja suosiosta, ja kiusaaminen on puhdasta sadistista huvia.

Ihan sama aikuisilla kiusaajilla, mutta vielä silläkin erotuksella, että lapsena kiusaajaporukoihin kuuluu aina monia, jotka eivät ikinä itse aloittaisi kiusaamista ja jotka eivät aikuisena ajattelisikaan kiusaavansa. Mulle on moni kouluaikojen kiusaaja osoittanut katuvansa ja ollut tosi kiva. He eivät koskaan olleet niitä ns.pääjehuja.

Mutta ne ihmiset, jotka aktiivisesti kerta toisensa jälkeen aloittavat vittuilun, ovat yksinkertaisesti törkeitä, nauttivat tunteesta että muut siinä ympärillä vähän vaivaantuvat ja he kuvittelevat, kyllä, ihan aikuisetkin, että saavat ihailua kun ovat niin "räväköitä". Tuo Anu keskustelu on hyvä esimerkki.

Jotkut ihan vanhatkin ämmät iihailevat kiusaajia, koska näkevät nämä vahvoina, ja se jos mikä on säälittävää. Koska nämähän vittuilevat vain niin kauan, kun toinen on heikompi. Eivät ne jatka kun oikeasti näkevät, että toinen halveksuu. Silloin pitää saada äkkiä hovi ympärille sellaisista perseennuolijoista, joiden silmissä nämä ovat "hyviä läpänheittäjiä" (lue vaikka nuo muut ketjut). Sillä nuo surkeat yli-ikäiset kovikset saavat pidettyä illuusiota yllä, että heitä ihaillaan.

Kaikki on erilaisia! Miksi pitää kiusata sellaista ihmistä, jota ei tunne? Itse olen hiljainen, mutta en ujo. Mulla on kumminkin tunteet. Luulee varmaan olevansa parempi se, joka kiusaa, mitä vittua se saa siitä. No vittu sitä, että tuntee itsensä paremmaksii! Kellään ihmisellä ei ole oikeus sanoo kenestäkään mitään pahaa, varsinkaan jos ei tunne! Kaikki ollaan erilaisia,, yksilöitä. Kukaan tuntematon ihminen ei voi tietää sinun elämästä mitään!

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman

Kukahan tämänkin ajatuksen on joskus keksinyt ja mistä se on peräisin? En ole koskaan tuollaista ajatusta ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

No ensinnäkin lapsikiusaajatkin ovat myös (muutamia hyvin häiriintyneitä, antisosiaalisia sosiaalitapauksia lukuunottamatta) itseasiassa sosiaalisesti taitavia, manipuloivia lapsia- eivät todellakaan kotiolojen sairastuttamia ressukoita. He pärjäävät sosiaalisessa maailmassa hyvin, ja heillä on usein erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä. Tottakai poislukien nuo sosiaalitapaukset, jotka ovat niitä perhetaustansa vahingoittamia, ja usein aikuisena rikollisia.

Moni kiusaajalapsi on hymytyttö/-poika, opettajien suosikki, semmoinen "herttainen ja sanavalmis tyttö" tai "reipas, salskea urheilijapoika". He ovat menestyjiä, ja heitä ei todellakaan tule paapoa, vaan pistää tiukasti seinää vasten, jos jäävät kiinni kiusaaamisesta. He nauttivat sosiaalisesta vallan tunteesta ja suosiosta, ja kiusaaminen on puhdasta sadistista huvia.

Ihan sama aikuisilla kiusaajilla, mutta vielä silläkin erotuksella, että lapsena kiusaajaporukoihin kuuluu aina monia, jotka eivät ikinä itse aloittaisi kiusaamista ja jotka eivät aikuisena ajattelisikaan kiusaavansa. Mulle on moni kouluaikojen kiusaaja osoittanut katuvansa ja ollut tosi kiva. He eivät koskaan olleet niitä ns.pääjehuja.

Mutta ne ihmiset, jotka aktiivisesti kerta toisensa jälkeen aloittavat vittuilun, ovat yksinkertaisesti törkeitä, nauttivat tunteesta että muut siinä ympärillä vähän vaivaantuvat ja he kuvittelevat, kyllä, ihan aikuisetkin, että saavat ihailua kun ovat niin "räväköitä". Tuo Anu keskustelu on hyvä esimerkki.

Jotkut ihan vanhatkin ämmät iihailevat kiusaajia, koska näkevät nämä vahvoina, ja se jos mikä on säälittävää. Koska nämähän vittuilevat vain niin kauan, kun toinen on heikompi. Eivät ne jatka kun oikeasti näkevät, että toinen halveksuu. Silloin pitää saada äkkiä hovi ympärille sellaisista perseennuolijoista, joiden silmissä nämä ovat "hyviä läpänheittäjiä" (lue vaikka nuo muut ketjut). Sillä nuo surkeat yli-ikäiset kovikset saavat pidettyä illuusiota yllä, että heitä ihaillaan.

TÄH! Tämä nyt oli täyttä skeidaa...