Miksi jotkut kiusaa hiljaisia ihmisiä?

Mä en ymmärrä tuota vapaamatkustaja-ajatusta.

Olen itse hiljainen ja tiedän, että voi sen takia välillä tulla keskustelussa niitä vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Mutta en siltikään koe olevani vapaamatkustaja.  Puhun, kun on asiaa. Jos ei ole asiaa, en keksi sanottavaa. Mitä pahaa siinä muka on?

Eri asia sitten on, että minua oikeasti ärsyttävät ne puheliaat ihmiset, jotka rakastavat omaa ääntään eivätkä anna hiljaisemmille suunvuoroa. Monesti yritän aloittaa keskustelua, mutta kovaäänisemmät alkavat puhua päälle. Keskustelusta tulisi huutokilpailu, jos jatkaisin puhumista.

Kovaääniset paljon puhuvat ihmiset käyttäytyvät minusta usein ärsyttävän itsekeskeisesti ja heiltä puuttuu hienotunteisuus ja kyky huomioida kanssaihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa että mikä on kiusaamista? Sekö jos sanoo että toinen on hiljainen? En tiedä koskaan kiusanneeni enkä ole huomannut hiljaisia kiusatun.

Toki joskus väsyttää itseä kun olen jossain tilaisuudessa esim. huoneessa jossa on kolme neljätositosi hiljiasta ja minä ja sit joku joka , ja sitte siinä yrittää saada niitä hiljaisiakin mukaan ja keksiä jotain jutunjuurta. Joskus tekis kerta kaikkiaan mieli lopettaa kaikki pöpinä ja itsekin vaan vajota hiljaisuuteen. Ollaan sitten kaikki hiljaa. Nih.

Miksi täytyy edes kommentoida, että toinen on hiljainen? Ihan kuin ei sitä tietäisi jo itse. Minä ainakin menen tuollaisesta tökeröstä huomautuksesta vain enemmän lukkoon ja vetäydyn. En minäkään sano kenellekään, että kylläpäs sinä puhua papatat paljon.

TÄMÄ! Olen niin kokenut tämän useamman kerran. Minä tiedän, että olen hiljainen. Sitä ei tarvitse sanoa ääneen. Mitä nämä ihmiset oikein odottavat, että vastaan tuohon? "Joo, niinhän minä olen"? Ikinä tuollaista kommenttia ei ole sanonut ihminen, joka sitä hyvällä tarkoittaisi. Aina se on ollut joku kauhea vanha hölöttäjä-ämmä, joka haluaa polkea nuorempaa ujoa tyttöä. Ehkä joskus on vituttanut, kun joku oma ihastus onkin ihastunut siihen hiljaiseen tyttöön, joka ei hiljaisuutensa vuoksi ansaitse kenenkään huomiota...

Mulla myös kokemus vastaavasta, joka itse puhui vain toisista. Lissu sitä, Niina tätä, Jaakon kanssa ja nyt Pekan, plaa plas. Kerran muistan lähteneeni baariin erään tällaisen kanssa ja kolmannen jota en tuntenut ja juttelivat keskenään suu vaahtoamalla jostain joita en tuntenut ja sanoin, että voisin lähteä nyt kotiin. Puheenaiheita ei ole muut kuin toiset ihmiset ja mitä heille kuuluu jne

Vierailija kirjoitti:

O

Vierailija kirjoitti:

 

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman, metsä vastaa kuten sinne huudetaan eli heille ollaan epäystävällisiä takaisin.

 

 

No jopas nyt jotakin! Ei kyllä uskois ellei itse lukis.

???

Mun paras kaveri ainakin on hiljainen ja ujo introvertti. Ja kyllä se antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman. Ja mitä olen introverttius- ja ujouskirjoja lukenut, niin niiden mukaan se on ihan tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota vapaamatkustaja-ajatusta.

Olen itse hiljainen ja tiedän, että voi sen takia välillä tulla keskustelussa niitä vaivautuneita hiljaisia hetkiä. Mutta en siltikään koe olevani vapaamatkustaja.  Puhun, kun on asiaa. Jos ei ole asiaa, en keksi sanottavaa. Mitä pahaa siinä muka on?

Mun täytyy kyllä olla sun kanssa samaa mieltä. Ne, joille tuollainen vapaamatkustaja-ajatus tulee edes mieleen, ovat niitä, joiden mielestä muiden pitäisi olla heidän kaltaisiaan.

Mulla on mies, joka on koko ajan äänessä. Kotona ollessaan hokee koko ajan jotain ihmeellisiä merkityksettömiä voivotteluja ja huokailuja. Jos ei keksi kokonaisia sanoja, niin se on sitten muminaa tai "niinpä niin" sanottuna keskelle tyhjyyttä.

Minua alkaa tuo miehen melusaaste joskus tympimään, joten pitää silloin lähteä ulos. Tai sitten menen kaverille, missä saa rentoutua, sillä siellä ollaan hiljaa. Ja jos on jotain asiaa, silloin puhutaan.

Pakko sanoa vielä sananen tuosta ajatusmallista, että kiusaajakin olisi jotenkin uhri ja että hänellä oletusarvoisesti on paha olla. Miettikääpä nyt ihan oikeasti. Ensinnäkin lapselle ja nuorelle (mutta myös aikuiselle vaikkapa työyhteisössä...) on ensiarvoisen tärkeää tulla hyväksytyksi porukkaan. Tästähän puhutaan psykiatriassa paljon, että lapsi ja nuori kehittyy osaksi tätä yhteiskuntaa ja hänen persoonansa kehittyy nimenomaan _vuorovaikutuksessa_  ikäisiinsä. Tottakai myös vuorovaikutuksessa aikuisiin ympärillään.

Lapselle voidaan sanoa olevan käytännössä miltei elintärkeää, että hän on hyväksytty ikäryhmässään, mitä suositumpi, sen ihanampaa. Jokainen tajuaa tämän jos oikeasti viitsii miettiä lapsen elämää. Tottakai on persoonallisia lapsia, ja vastavirtanuoria, jotka eivät todellakaan halua olla vaikka pissisjengissä. Mutta silloin on kyse omasta valinnasta, ja jos erilainen lapsi on vahva persoonaltaan, häntä  ei kiusata vaan hän kuuluu omaan viiteryhmäänsä, vaikka gootit. Siellä hän haluaa yhtälailla tulla osaksi jengiä, saada hyväksyntää.

Kiusaaja tuntee aina itsensä ns. hyväksi roolissaan, koska se on hänen valitsemansa, aktiivinen ja näkyvä rooli. Hän nimenomaan haluaa huomiota ja saa siitä pönkitystä itselleen, kiusatun kustannuksella.

On hirveää, että monissa keskusteluissa kiusattu ja kiusaajat laitetaan ikäänkuin samalle viivalle, rehtori voi vaatia heitä kättelemään ikään kuin olisivat riidan osapuolia, eikä niin että toinen on mielivaltaisen terrorin uhri. Kuka aikuinen suostuisi kättelemään pomon edessä työtoveria, joka toistuvasti tekee hänen olostaan helvettiä?

Kiusaajat ovat pahoja ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman

Kukahan tämänkin ajatuksen on joskus keksinyt ja mistä se on peräisin? En ole koskaan tuollaista ajatusta ymmärtänyt.

Kun tutustuu hiljaiseen, ujoon, introverttiin, niin siitä sen ajatuksen sitten vähitellen ymmärtää.

Ai kun olet TUTUSTUNUT hiljaiseen ja introverttii. Väität siis tosissasi että jokainen hiljainen ja introvertti on pohjimmiltaan tyly ja epäystävällinen?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, etteivät kaikki tykkää hiljaisista ihmisistä eikä tarvitsekaan tykätä, mutta ei se oikeuta kiusaamista missään tapauksessa.

Minut, hiljaisen ihmisen, ärsyttävä olemukseni on pahoinpitelijän sanoin oikeuttanut pahoinpitelemään fyysisesti.

Jokainen aikuinen kiusaaja pitäisi steriloida mutta mieluiten lopettaa ja jos virheitä on jo tullut tehtyä niin lopettaa nämä heti ja viedä johonkin joukkohautaan saastaisten kiusaajien ruhot. 

Kiusaaja kyllä aina syyn keksii, ja jälkikasvunsa vielä paremman.

Vierailija kirjoitti:

Vaiika et varmaan mielelläsi muistele niitä ikäviä tilanteita, niin kehtaisitko antaa jonkin esimerkin, että mitä ikävää sinulle on sanottu?

Puheliaampi kertoi voittaneensa S...n missikisat. En osannut vastata muuta kuin "Ai jaa, vautsi!". Turpiin tuli.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen antaa helposti tylyn ja epäystävällisen vaikutelman

Kukahan tämänkin ajatuksen on joskus keksinyt ja mistä se on peräisin? En ole koskaan tuollaista ajatusta ymmärtänyt.

Kun tutustuu hiljaiseen, ujoon, introverttiin, niin siitä sen ajatuksen sitten vähitellen ymmärtää.

 

 

Ai kun olet TUTUSTUNUT hiljaiseen ja introverttii. Väität siis tosissasi että jokainen hiljainen ja introvertti on pohjimmiltaan tyly ja epäystävällinen?

Vedäpä henkeä ja lue keskittyneesti. Hiljainen ja ujo introvertti antaa tylyn vaikutelman. Aivan kuten tuolla lainauksessa sanotaan. Kun hermostuksestasi hieman rauhoitut, niin ymmärtänet suomen kieltä sen verran, että vaikutelman antaminen ei ole sama kuin että oikeasti olisi sellainen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vaiika et varmaan mielelläsi muistele niitä ikäviä tilanteita, niin kehtaisitko antaa jonkin esimerkin, että mitä ikävää sinulle on sanottu?

 

 

Puheliaampi kertoi voittaneensa S...n missikisat. En osannut vastata muuta kuin "Ai jaa, vautsi!". Turpiin tuli.

Osaisitko kertoa vielä runsassanaisemmin, että missä tuossaon se kiusaaminen, kun en ihan tajunnut. Tulikoturpiin kirjaimellisesti? Eli hakattiinko sinut?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vaiika et varmaan mielelläsi muistele niitä ikäviä tilanteita, niin kehtaisitko antaa jonkin esimerkin, että mitä ikävää sinulle on sanottu?

Puheliaampi kertoi voittaneensa S...n missikisat. En osannut vastata muuta kuin "Ai jaa, vautsi!". Turpiin tuli.

 

 

Osaisitko kertoa vielä runsassanaisemmin, että missä tuossaon se kiusaaminen, kun en ihan tajunnut. Tulikoturpiin kirjaimellisesti? Eli hakattiinko sinut?

Tuli ja kirjaimellisesti. Opiskelukaveri usutti poikakaverinsa pahoinpitelemään minut.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaiika et varmaan mielelläsi muistele niitä ikäviä tilanteita, niin kehtaisitko antaa jonkin esimerkin, että mitä ikävää sinulle on sanottu?

Puheliaampi kertoi voittaneensa S...n missikisat. En osannut vastata muuta kuin "Ai jaa, vautsi!". Turpiin tuli.

Osaisitko kertoa vielä runsassanaisemmin, että missä tuossaon se kiusaaminen, kun en ihan tajunnut. Tulikoturpiin kirjaimellisesti? Eli hakattiinko sinut?

 

 

Tuli ja kirjaimellisesti. Opiskelukaveri usutti poikakaverinsa pahoinpitelemään minut.

Kysyn vastavuoroisesti, että eikö fyysinen pahoinpitely ole kiusaamista? Erityisesti jos laittaa aikuisen miehen asialle kun ei viitsi itse katkoa kynsiään?

Olen joutunut käymään posttraumaattisen stressireaktioon vuoksi terapiassa ja korjauttanut hammaslääkärillä lohjenneita hampaita tuhansilla euroilla. Jokainen samannäköinen missi ja mies saa aikaan paniikkirraktion vieläkin.

Kaikki tämä vain sen vuoksi etten keksinyt mitään muuta kommentoitavaa missitouhuihin. En ole perehtynyt kyseiseen bisnekseen katsojana enkä myöskään osallistujana. Näin jälkikäteen ajatellen kyseisen neidin olisi pitänyt olla hyvillään etteivät kaikki tunge saman alan kilpailuihin hänen kanssaan.

Vaikka olen itsekin introvertti ja ujohko ihninen, niin allekirjoitan tuon vapaamatkustajuuden. Myös minä olen opetellut aikuisiällä small talkin ja sen, että myös minulla on vastuu sosiaalisissa tilanteissa. Työni on sellaista, että siinä on pakko olla paljon ekstrovertimpi kuin mitä luonteeni on ja sitä kautta olen saanut myös siviilielämään valmiutta jutella ihmisten kanssa niitä näitä.

Toinen lapsistani on ujo ja olen pitäny hänelle pitkän koulun siitä, että ihmisiä pitää tervehtiä. AINA pitää tervehtiä. Pitää vastata jos kysytään, pitää uskaltaa katsoa ihmisiä silmiin, ei saa olla juro. Hyväksyn ujouden, olenhan itsekin sitä, mutta en hyväksy epäkohteliaisuutta. Ujous ei ole syy olla tervehtimättä ihmisiä tai olla vastaamatta kysymyksiin.

Monet ujot eivät tervehdi ja ovat muutenkin tylyn oloisia koska peittelevät siten ujouttaan. Se on asia joka ärsyttää ihmisiä. Mutta ei se tietenkään oikeuta kiusaamista.

Miksi hiljaiset ihmiset kiusaavat näissä keskusteluissa niitä ekstroverttejä? Aina näissä toistuu se sama kaava, että hiljainen ja ujo on parempi ihminen ja puheliaammat ovat päällepäsmäreitä kiusaajia?

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa että mikä on kiusaamista? Sekö jos sanoo että toinen on hiljainen? En tiedä koskaan kiusanneeni enkä ole huomannut hiljaisia kiusatun.

Toki joskus väsyttää itseä kun olen jossain tilaisuudessa esim. huoneessa jossa on kolme neljätositosi hiljiasta ja minä ja sit joku joka , ja sitte siinä yrittää saada niitä hiljaisiakin mukaan ja keksiä jotain jutunjuurta. Joskus tekis kerta kaikkiaan mieli lopettaa kaikki pöpinä ja itsekin vaan vajota hiljaisuuteen. Ollaan sitten kaikki hiljaa. Nih.

Välillä ihmisen tosiaan olisi hyvä olla hiljaa, vain omien ajatusten kanssa (ilman kännykkää). ja tietysti myös huomata, milloin muut ympärillä olevat ihmiset eivät halua sosialisoida.

Hiljaisia on helppo kiusata ja heille on mukava aukoa päätään, koska eivät sano mitään takaisin. Tämän uskoisin olevan yksi selitys. Mikä on helpompi tapa nostaa omaa itsetuntoaan kuin polkea sellaista maahan, joka ei laita vastaan?

Terveisin Naispelko22

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaiset ihmiset kiusaavat näissä keskusteluissa niitä ekstroverttejä? Aina näissä toistuu se sama kaava, että hiljainen ja ujo on parempi ihminen ja puheliaammat ovat päällepäsmäreitä kiusaajia?

Voisiko tähän joku hiljainen vastata? Samaa asiaa olen usein miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen itsekin introvertti ja ujohko ihninen, niin allekirjoitan tuon vapaamatkustajuuden. Myös minä olen opetellut aikuisiällä small talkin ja sen, että myös minulla on vastuu sosiaalisissa tilanteissa. Työni on sellaista, että siinä on pakko olla paljon ekstrovertimpi kuin mitä luonteeni on ja sitä kautta olen saanut myös siviilielämään valmiutta jutella ihmisten kanssa niitä näitä.

Toinen lapsistani on ujo ja olen pitäny hänelle pitkän koulun siitä, että ihmisiä pitää tervehtiä. AINA pitää tervehtiä. Pitää vastata jos kysytään, pitää uskaltaa katsoa ihmisiä silmiin, ei saa olla juro. Hyväksyn ujouden, olenhan itsekin sitä, mutta en hyväksy epäkohteliaisuutta. Ujous ei ole syy olla tervehtimättä ihmisiä tai olla vastaamatta kysymyksiin.

Monet ujot eivät tervehdi ja ovat muutenkin tylyn oloisia koska peittelevät siten ujouttaan. Se on asia joka ärsyttää ihmisiä. Mutta ei se tietenkään oikeuta kiusaamista.

Tuohon tervehtimiseen on pakko vähän tarttua. Itse en tervehdi oma-aloitteisesti ja siihen osasyynä se, että olen ujo ja toisena syynä se etten osaa tervehtiä. Jotenkin moi ja terve on liian tuttavallisen oloisia, ja päivää taas ihan liian virallinen. Osaan minä huomenta sanoa ja hyvästellä. Niin ja ei minuakaan kukaan tervehdi niin miksi minä tervehtisin? Tuo varmaan pätee ihan kaikkiin ihmisiin ja kohta kukaan ei tervehdi kun toinen ei tervehdi, kukaan ei puhu kun toinenkaan ei puhu... Niin ja jotta ei jäisi epäselväksi niin kyllä minä tervehdin takaisin aina jos joku tervehtii minua, vaikka olisi tuntematon ihminen.

Terveisin Naispelko22