Miksi jotkut kiusaa hiljaisia ihmisiä?

Minusta se tuntuu tylyltä, jos toinen ei vastaa eikä ota mitään kontaktia. Silloin se hiljainen ja ujo ignooraa kokonaan sen toisen ihmisen. Se oikeasti tuntuu pahalta, eikä sellaisen ihmisen lähellä ole yleensä hyvä olla, koska itselle tulee vaivaantunut olo. 

Jonkinlaiset sosiaaliset taidot on hyvä omata ja opetella. Minun mies on tämän tyylinen, että välillä on puhumatta. Minua se välillä vaivaa. Olen oppinut vuosien varrella kysymään, että onko hän minulle jostain vihainen eli mököttää vai muuten vaan on hiljaa. Se vastapuoli ei nääs aina tiedä, mistä on kysymys. Rakastan miestäni, ei siitä ole kysymys. Olemme vain erilaisia, introvertti ja ekstrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisella ihmisellä on täysi oikeus olla oma itsensä. Miksi toisten päällepuhujat suupaltit paskanjauhajat olisivat yhtään oikeutetumpia olemassaolijoita kuin hiljaiset? "kyynärpäätaktikot" ovat alinta pohjasakkaa maailmassa.

Hiljainen ja ylpeä siitä.

Olen puhelias ja äänekäs, mutta en halua pahaa kenellekään. Miksi puheliaita ihmisiä saa arvostella ja haukkua mutta hiljaisuus ja introverttiys ovat tavoiteltuja ominaisuuksia? 

En tiedä. Vituttaa ne kiusaajat ja hiljaiset hyväksyjät. Onko ne niin tyhmiä ettei tajua että ihmisiä on erilaisia ja kaikki ei halua olla äänessä tai keskipisteenä. Onko niillä älyssä kenties vikaa? Kyllä mä tajuan että jotkut haluaa olla koko ajan äänessä. Ei se multa ole pois. Miten mä hilaisena voin ärsyttää niin suunnattomasti jotakin. Ei ne puheliaatkaan ärsytä mua. Sen kun polpottaa turhanpäiväisyyksiään. Jokainen kiusaaja ja hiljainen hyvöksyjä pitäisi itse laittaa kiusatun osaan. Sitä saa mitä tilaa!!

Vierailija kirjoitti:

Minusta se tuntuu tylyltä, jos toinen ei vastaa eikä ota mitään kontaktia. Silloin se hiljainen ja ujo ignooraa kokonaan sen toisen ihmisen. Se oikeasti tuntuu pahalta, eikä sellaisen ihmisen lähellä ole yleensä hyvä olla, koska itselle tulee vaivaantunut olo. 

Jonkinlaiset sosiaaliset taidot on hyvä omata ja opetella. Minun mies on tämän tyylinen, että välillä on puhumatta. Minua se välillä vaivaa. Olen oppinut vuosien varrella kysymään, että onko hän minulle jostain vihainen eli mököttää vai muuten vaan on hiljaa. Se vastapuoli ei nääs aina tiedä, mistä on kysymys. Rakastan miestäni, ei siitä ole kysymys. Olemme vain erilaisia, introvertti ja ekstrovertti.

Minusta se ei ole ignooraamista, jos en puhu silloin kun minulla ei ole asiaa. Tämä on varmaan introvertin ja ekstrovertin ero? Eli introvertti ei vaivaudu hiljaisuudesta, toisin kuin eksrtovertti, joka yrittää puheella täyttää hiljaisuuden? Itse olen introvertti ja tuo, että sinua se hiljaisuus välillä vaivaa tuntuu aivan älyttömältä! :D Sekö on sosiaalisuutta, että osaa täyttää hiljaisuuden puhumalla vaikka puuta heinää? Enkä koe tälläisen tilanteen tullessa olevani ns. "vapaamatkustaja", koska minua tilanne ei haittaa yhtään enkä ole oikeastaan edes tullut ajatelleeksi, että se on jollekin vaivaannuttavaa. Taidan silloin olla niin omissa ajatuksissani, että se jatkuva puhe taas häiritsisi minua. Miksi pitäisi olla jatkuvasti toiseen kontaktissa? Toki nyt peruskohteliaisuus, että vastaa kun kysytään ja toisen kertoessa jotain yritetään olla kiinnostuneita, vaikka aihe ei kiinnostaisikaan yhtään. Introvertti ei ehkä edes osaa olla niin laveasanainen, kuin ekstrovertti odottaa? Esim. tuossa aiemmassa missijutussa mielestäni vastaus oli aivan toimiva ja hyvä, enkä keksi mitä siihen olisi vielä pitänyt lisätä. Siinähän oli kehuakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ole. Itse hyvin hiljainen ihminen, mutta ymmärrän kyllä, mikä siinä ihmisiä ärsyttää. Se on se, että hiljainen tuppisuu on tavallaan vapaamatkustaja, pummilla kulkija kaikissa niissä tilanteissa, joissa normaalielämässä vieraiden ihmisten täytyy tisiaan viihdyttää. Muut tekevät työtä yhteisen viihtyvyyden eteen juttelemalla niitä näitä, paitsi me hiljaiset, jotka sluibaamme vastuusta ja annamme muden tehdä koko työn, pahinta tämä on työhön liittyvissä tilanteissa, joista ei voi vain kävellä kotiinsa, joissa sitä kivirekeä vaan on jonkun vedettävä - ja se ois kevyempi vetää yhdessä, ei niin että toiset vain katselee kattoa ja lattiaa vieressä.

tämän vuoksi olen itse pyrkinyt opettelemaan kohteliasta smaltalkia - jotta voisin hoitaa osani. En ole kokvin hyvä, mutta kehityn.

Olipas melkoista paskaa.

Täällä taas useimmat sekoittavat iloisesti hiljaisen ja käytöstavattoman ihmisen.

Itse olen todella ujo ja hiljainen. Isossa joukossa olen aina se tuppisuu. Pelko siitä että sanoo vahingossa jotain noloa, saa minut vaikenemaan mutta käytöstavat olen imenyt jo äidinmaidossa. Niillä ei ole mitään tekemistä hiljaisuuteni kanssa.

Osaan tervehtiä, kiittää ja pyytää anteeksi. Ominaisuuksia, jotka hyvin monelta jatkuvasti kalkattavalta puuttuvat. 

Voi kun te puheliaat ymmärtäisitte, että en ole vittuuttani hiljaa. Keksin mielestäni hyvän sanottavan vasta sitten kun tilanne on jo ohi ja sitä on enää liian myöhäistä sanoa. Analysoin ihan liikaa sitä mitä sanon ja yhdeksän kertaa kymmenestä mieluummin vaikenen ja asettaudun kuuntelijan asemaan kuin otan riskin, että möläytän jotain älyvapaata.

Toisilla ihmisillä on taito ottaa tila haltuun heti astuessaan huoneeseen. Voi miten kadehdinkaan heitä. He ovat suosittuja. Niitä, joiden viereen mennään kun tullaan kahvihuoneeseen, heidän seurastaan nautitaan. Vaihtaisin kiljuen osani heidän kanssaan :/.

Olen itse pohjimmiltani introvertti, viihdyn vain pienessä porukassa ja tuttujen seurassa.  Työelämässä olen oppinut myös höpöttelemään niitänäitä. Kaikista ilkeimmät ihmiset joihin olen työelämässä törmännyt ovat olleet näitä näennäisen hiljaisia. Sopivan hetken tullessa on sitten sivallettu oikein ruoskan kanssa ja puututtu tekemisiin urakalla. Olen myös saanut selvillä, että nämä ns. hiljaiset käyttävät valtavasti aikaa muiden asioiden penkomiseen, tutkivat menemisiä ja tekemisiä. Ja aina silloin kun pitäisi tehdä jotakin sellaista, missä joutuisi näkemään vähän extravaivaa ensimmäinen vastaus on ei. Helposti he myös avoimesti inhovat ns. puheliaampia työtovereitaan. Mitään palautetta nämä eivät ota vastaan menee kuin vesi hanhen selästä. Eri asia on sitten oikeasti ujot ihmiset, he eivät kyllä sitten sivalla ketään. Toinen ääripää ovat sitten manipuloivat sosiopaatit, jota suorastaan nauttivat vallasta ja sosiaalisesta ylemmyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi hiljaiset ihmiset kiusaavat näissä keskusteluissa niitä ekstroverttejä? Aina näissä toistuu se sama kaava, että hiljainen ja ujo on parempi ihminen ja puheliaammat ovat päällepäsmäreitä kiusaajia?

 

 

 

Voisiko tähän joku hiljainen vastata? Samaa asiaa olen usein miettinyt.

Miksi kiusaavat... koska, kuten tästä keskustelusta näkyy, ovat sekä jumalattoman kateellisia niille jotka osaavat avata suunsa, että myös peitellysti vihamielisiä sellaisia ihmisiä kohtaan jotka ovat heidän mielestään tyhmiä ja puhuvat "turhanpäiväisyyksiä".

Luulen että ovat omituisia ihmisiä, miten heitä sitten voisi yrittääkään ymmärtää. Parempi itselle että ei yritä, antaa olla, ei minuakaan kiinnosta. On maailmassa ihan normaaleja puhekykyisiäkin ihmisiä...