Onko outoa, jos haluaisin tavata exän nyxän?
Olemme pari vuotta sitten eronneet, yhteiset lapset on ja yhteishuolto, 50/50 lapset. Exällä on uusi nainen, lapset tavanneet ja viettäneet aikaa hänen kanssaan, tykkäävät, että kiva nainen :) Minusta se on hieno juttu. Nyt olen miettinyt, että olisi mukava tavata tuo nainen, joka viettää aijaa lasteni kanssa. Ihan vaan "uteliaisuutta" kai? En tiedä. Mutta olisiko se outoa? Jos pyydän tulemaan kahville vaihtopäivänä?
Kommentit (44)
Ihan hyvältä kuulostaa. Pyydä ihmeessä :)
Ei tietenkään ole outoa, kun teillä kerran on lapsia. Jos ei lapsia olisi niin sitten pitäisin tuota ehkä hieman erikoisena!
Ehkäpä uskallan sitten ehdottaa exälle asiaa.
Miten noin toisinpäin, tuntuuko sinusta luontevalta, että esittelisit miesystäväsi (jos sinulla on sellainen) exällesi? Aivan normaaliahan se on, että kun lapsia on kuvioissa, ne uudetkin ainakin jossain vaiheessa tavataan. :)
Vierailija kirjoitti:
Miten noin toisinpäin, tuntuuko sinusta luontevalta, että esittelisit miesystäväsi (jos sinulla on sellainen) exällesi? Aivan normaaliahan se on, että kun lapsia on kuvioissa, ne uudetkin ainakin jossain vaiheessa tavataan. :)
Tuntuisi luontevalta :) Mutta vaikea kuvitella, että ex sellaista ehdottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten noin toisinpäin, tuntuuko sinusta luontevalta, että esittelisit miesystäväsi (jos sinulla on sellainen) exällesi? Aivan normaaliahan se on, että kun lapsia on kuvioissa, ne uudetkin ainakin jossain vaiheessa tavataan. :)
Ei siinä ole mitään normaalia, mutta uskotelkaa itsellenne vain.
Ehdottomasti jopa suotavaa, koska yhteiset lapset! Lapsettomalta olisi jo vähän outoakin.
Mun mielestä toi kuulostaa tosi kivalta, vaikka siis itselläni ei ole lapsia niin en tiedä pidätkö mun mielipidettä minkään arvoisena :D
Muhun otti kerran exän nyxä yhteyttä Facen kautta, oltiin kerran nähty aikaisemmin kun ottivat mun koiraa hoitoon. Laittoi siis kaveripyynnön. Ensin ajattelin että ei helvetti mitähän toikin nyt meinaa ulista tai udella ja roikutin pyyntöö pari päivää, mutta hyväksyin sitten ja yllätyin kun kirjotti mulle sitten että "Vaikutit tosi hyvältä tyypiltä, ois kiva joskus nähdä" :D No meistä tulikin sitten kavereita ja vaikka ovat hekin jo eronneet niin ollaan yhä frendejä.
On outoa. Heillä on oma elämä ja sulla oma. Lapset reagoi ja oireilee, jos on jotain ongelmia. Heidän asiat ei kuulu sinulle millääna lailla, kuten ei sinunkaan heille.
minusta se on fiksua ja erittäin normaalia. Itse juttelin mieheni exän kanssa yli kaksi tuntia (mies ei ollut paikalla-tämä teki asiasta hyvin pudon. Meillä vaan riitti juttua. Mukava ihminen). Keskustelu puhdisti paljon ilmaa välillämme
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti jopa suotavaa, koska yhteiset lapset! Lapsettomalta olisi jo vähän outoakin.
Ei mitenkään outoa. Pakostihan ne kavereiden muikkelit jossain vaiheessa tupsahtaa näkyviin kun yhdessä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
On outoa. Heillä on oma elämä ja sulla oma. Lapset reagoi ja oireilee, jos on jotain ongelmia. Heidän asiat ei kuulu sinulle millääna lailla, kuten ei sinunkaan heille.
Sitten vasta pitää tavata, jos lapset oireilee? Jännä ajatus. Itse olen yrittänyt hoitaa tässä erossa ja eron jälkeisessä tilanteessa asiat niin, että oireiluja ei tule.
En mä ole kiinnostunut exän ja uuden naisen yksityisasioista ja kahdenkeskisestä suhteesta. Haluan tavata naisen ja olla hänelle ystävällinen ja tavallaan toivottaa tervetulleeksi omalta puoleltanikin lasten elämään. Jotenkin idealistisella tasolla ajattelen, että lasten elämän tärkeiden ihmisten on hyvä tulla juttuun. Samalla annamme lapsillekin sen kuvan, että aikuisten välillä ei ole kaunoja ja on ihan ok tykätä iskän uudesta naisesta, kun äitikin tykkää.
Ap
Itse olen tavannut exän nyxän ihan ohimennen, kun lapsia vien ja tuon. On muutama sana vaihdettu. En kyllä kahville haluaisi mennä. Pelkkä tuttavuus riittää. Miksi pitäisi kahvistelemaan mennä? Minusta se tarkoittaa enemmän jo ystävystymistä, enkä halua exän nyxän kanssa olla kummemmin tekemisissä..
Ei ole outua, vaan kivaa. Minä olen "exän nyxä" ja olisin halunnut kahville lasten bioäidin kanssa kuullakseni hänen mielipiteitänsä lapsista ja heidän kasvatuksestaan yms, ja olisihan se lastenkin etu että näkevät aikuisten tulevan toimeen keskenään. No, ei valitettavadti toteutunut meillä.
ON outoa. Tai uteliaisuus ei ole outoa, mutta itse en suostu mieheni exiä tapaamaan.
Hänelle ei kuulu se, millainen minä olen. Eikä minulle kuulu kasvatusvastuu.
Tapaaminen olisi silkkaa uteliaisuuden tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa. Heillä on oma elämä ja sulla oma. Lapset reagoi ja oireilee, jos on jotain ongelmia. Heidän asiat ei kuulu sinulle millääna lailla, kuten ei sinunkaan heille.
Sitten vasta pitää tavata, jos lapset oireilee? Jännä ajatus. Itse olen yrittänyt hoitaa tässä erossa ja eron jälkeisessä tilanteessa asiat niin, että oireiluja ei tule.
En mä ole kiinnostunut exän ja uuden naisen yksityisasioista ja kahdenkeskisestä suhteesta. Haluan tavata naisen ja olla hänelle ystävällinen ja tavallaan toivottaa tervetulleeksi omalta puoleltanikin lasten elämään. Jotenkin idealistisella tasolla ajattelen, että lasten elämän tärkeiden ihmisten on hyvä tulla juttuun. Samalla annamme lapsillekin sen kuvan, että aikuisten välillä ei ole kaunoja ja on ihan ok tykätä iskän uudesta naisesta, kun äitikin tykkää.
Ap
samaa mieltä, mutta ei hyväksyntään tapaamista tarvita. Asiat voi osoittaa monella eti tavalla.
Vierailija kirjoitti:
ON outoa. Tai uteliaisuus ei ole outoa, mutta itse en suostu mieheni exiä tapaamaan.
Hänelle ei kuulu se, millainen minä olen. Eikä minulle kuulu kasvatusvastuu.
Tapaaminen olisi silkkaa uteliaisuuden tyydytystä.
No mä olen ihan samaa mieltä. Mun mielestä ei exän ja heidän kuviot kuulu miehen exälle millään lailla. Mulla on yks tuttu, joka käy jopa baarissa exänsä nykyisen äijän kanssa. Ei kuulu mun repertuaariin ja mä hankin omat ystäväni ja en näe paljon yheistä exän mun jälkeisten äijien kanssa. Toinen asia tietenkin olis, jos kyseessä olis joku ennalta tuttu, mutta sittenkin tulisi mieleen, että eikö muita löytynyt. Mä oon itse eronnut ja yhteishuoltajuus toimi hyvin aikanaan, mutta ei mulla ollut mitään intoa tavataexän nykyistä, eikä ole vieläkään. Exä pitäkööt elämänsä ja mä pidän omani. Skideistä kasvoi vastuullisia aikuisia, eli ei se ainkaan siihen vaikuttanut!
Voi, arvostan ihan todella sua ap! Oot rohkee likka :) ei oo outoa, päinvaistoin arvostettavaa ettei vajota sinne lapselliselle tasolle, vaan hoidetaan asiat niinkuin aikuiset.
Täällä yksi uusioperheen äiti/äitipuoli. Eli meillä on nykyisen mieheni lapsia viikko viikko systeemillä. Lisäksi meillä asuu minun ja eksäni lapsi.
Miehen eksä halusi tavata minut ja kaikki meni hyvin. Mukavaahan se on nähdä että millaisen naisen kanssa omat lapset asuvat vuoroviikoin. Puhuttiin paljon siitä että en eritteli lapsia "minun ja sinun" lapsiin mutta en myöskään tule koskaan viemään äidin paikkaa lapsilta.
Ei ole outoa :)