Tunnen muuttuvani kovaksi ja katkeraksi

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:03"]Huh, mikä uhriutuja!
[/quote] millä perusteella uhriutuja? Ehkä ennemmin valittava ämmä? No, 17 yläpeukkua lämmittää hieman. Ap

Up

Järkyttävää millaisen äidin ja puolison perheesi on taakakseen saanut!?! Kunpa pakenisivat horisonttiin mahdollisimman pian ennen kuin tuhoat ne ihanat ihmiset vittumaisella sekopäisellä valituksellasi jossa ei ole mitään perustetta. Toivottavasti et halvaannu tai mitään muuta yhtä "mukavaa" , pahimmassa tapauksessa ihminen voidaan laittaa sellaiseen tilanteeseen kun ei ollenkaan ymmärrä olla onnellinen ja kiitollinen siitä että KAIKKI tärkeät asiat ovat loistavasti, perhe, terveys ja työ. Aika monilta puuttuu ne kaikki. Nyt se pää pois sieltä perseestäsi ja perspektiiviä!!!!!!

Kuten minulle ja muille lassukoille on täällä sadat kerrat sanottu: seksi ei ole mikään ihmisoikeus, ilmankin voi elää ja tyydy omaan käteen. Älä valita.

Kai tämä koskee naisiakin?

Joo. Ihan hyviä vastauksia on tullut. Koen oikeasti, etten vuosikausiin ole saanut mahdollisuutta paneutua oikeasti itseäni kiinnostaviin asioihin vaan kaikki päivät menevät selviytymiseen ja "pakollisiin" asioihin. Treenaankin perhetilanteen takia niin vähän aikaa viikossa, ettei se mikään elämän sisältö ajallisestikaan ole. Ei mulla ole edes mahdollisuuta miettiä mitään muuta sisältöä. Ap

Mutta joo, ehkä nyt asennoidun tähän sitten niin että mietitään elämän mielekkyyttä sitten vaikka viiden vuoden päästä, annan miehen olla rauhassa ja keskityn vain tyytymään siihen todella vähään mitä itselleni saan. Ap

Yks Up vielä, sitten lamaannun. Ap

Ap, aina on se vaihtoehto että poistut kuviosta. Mahdollisimman nopeasti. Annat perheellesi mahdollisuuden onneen, sinun kanssasi kaikkien elämä on painajaista jos et lopeta heti tuota älytöntä itsesääliä. Vaatiiko se kaiken menettämistä ennen kuin tajuat että just se perhe on se minkä pitäisi sulle se onni tuoda, lapsesi eivät ole vaatineet tänne syntyä, älä tee heidän lapsuudestaan helvettiä pelkkää itsekkyyttäsi. Häivy kuviosta tai sopeudu ja/tai osta jättimäinen tekopenis ja lopeta uhriutuminen.

Ap, aina on se vaihtoehto että poistut kuviosta. Mahdollisimman nopeasti. Annat perheellesi mahdollisuuden onneen, sinun kanssasi kaikkien elämä on painajaista jos et lopeta heti tuota älytöntä itsesääliä. Vaatiiko se kaiken menettämistä ennen kuin tajuat että just se perhe on se minkä pitäisi sulle se onni tuoda, lapsesi eivät ole vaatineet tänne syntyä, älä tee heidän lapsuudestaan helvettiä pelkkää itsekkyyttäsi. Häivy kuviosta tai sopeudu ja/tai osta jättimäinen tekopenis ja lopeta uhriutuminen.

On mulla seksileluja jo iso laatikollinen. Hankala on ollut järjestää aikaa edes niiden kanssa harrastamiseen. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:28"] Jos olen kiinnostunut treenaamisesta ja seksistä, olen kiinnostunut niistä enkä edes halua "keksiä" jotain muuta tilalle. Alle 2v on nuorin, toinen on jo koululainen. Kyllä varmaan jonkun muun mies antaa hanakammin sitä seksiä. Toisaalta jonkun muun ei varmaan senkään vertaa kuin omani...enkä nyt tosiaan ole vaihtamassa, rakastan kyllä miestäni. Jos siis viitsin enää edes uskoa rakkauteen tässä tyytymättömyyden suossa. Ap [/quote]Suomeksi: olet kiinnostunut itsestäsi. Harmi, että sinulla on myös perhe, jonka olet saattanut jopa haluta.  [/quote] niin, en vain ilmeisesti osaa elää lasten kautta kuten paremmat äidit. Ap

[/quote]

Tai et kykene keksimään iloksesi asioita, jotka onnistuvat myös pikkulapsiaikana. Se tosiaan onnistuu paremmilta äideiltä. Kyllä sinne salille vielä ehtii, jos se kerran on se ainoa asia, joka jaksaa kiinnostaa.

Hedonisti ei ole tyytyväinen, muuta kuin niinä hetkinä, kun tyydyttää omia tarpeitaan. Kannattaisiko sun kehittää henkistä ulottuvuutta ja etsiä syvällisempää tasoa elämästä? Miettisit arvojasi, ja voit kokea onnea, kun elät arvojesi mukaista elämää, myös nauttien aidosti muille antamisesta?

Olen tosiaan hedonisti. Pitäisikö mun mielestänne sitten elää kokonaan ilman seksiä ja luopua kaikesta vähästäkin, mistä saan tyydytystä itselleni? Sekö sitten olisi hyvää äitiyttä, vaimoutta ja ihmisyyttä? Ap

Up

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:03"]Olen tosiaan hedonisti. Pitäisikö mun mielestänne sitten elää kokonaan ilman seksiä ja luopua kaikesta vähästäkin, mistä saan tyydytystä itselleni? Sekö sitten olisi hyvää äitiyttä, vaimoutta ja ihmisyyttä? Ap
[/quote]

Ehkä kannattaisi miettiä syvällisempääkin tasoa elämässä, ja omia arvoja eli miten haluat elää elämäsi. Silloin kestät epämukavuudet, kun ymmärrät esim. että lapset ovat tärkeintä elämässäsi tai rakkaus mieheesi, jolloin heidän rakastaminen tuottaa sulle tyydytystä, vaikka olisikin hankalaa joskus.

Niin. Eli unohdan kaikki omat haluni ylevän rakkauden aatteen takia. Saamatta sitten itselleni mitään muuta kuin uhrautujan tyytyväisyyttä. Ap

Täällä samat fiilikset kuin ap:llä. Omat tarpeet saanut unohtaa ja se katkeroittaa. Toki lapset rakkaita, mutta oma elämänilo kadoksissa. Ei omaa aikaa. Joko töissä tai perheen hyväksi suorittamassa. Raskasta on.

Up

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:13"]Niin. Eli unohdan kaikki omat haluni ylevän rakkauden aatteen takia. Saamatta sitten itselleni mitään muuta kuin uhrautujan tyytyväisyyttä. Ap
[/quote]

Et ole todellinen?!?! Montako vuorokautta jauhat samaa? Tee kaikille palvelus ja poistu hiljaa takavasemalle, pysyvästi. Kummasti muuten sulla on omaa aikaa kirjoittaa sontaa tunnista toiseen, salilla olisit ollut jo mpneen kertaan näiden ääliökommenttiesi ajan. Tsiisis mikä irvikuvä äidistä ja vaimosta, tekis mieli itkeä tirauttaa iso itku lapsiesi sekä miehesi puolesta. Ja jos olisin äitisi, häpeäisin ilmiselvää epäonnistumistani...jos taas anoppisi, vetäisin sinut pesäpallomailalla tajuttomaksi!!!

Olin juuri sanomassa, että koko tämän keskustelun aikana olisit ehtinyt lenkille tai tekemään jotain muuta mielekästä... Onhan tämä pikkulapsiaika kuluttavaa, mutta itse yritän kiinnostua asioista joita voin toteuttaa ja harrastaa lasteni kanssa. 2-vuotias yleensä jo rakastaa leipomista yms, joten keittiö on tullut nyt hyvin tutuksi. Aluksi se oli pakkopullaa, mutta sitten intouduin metsästämään reseptejä ja nyt teen ruokaa lasten kanssa päivittäin - ihan omaksi ilokseni. Yllättävän monia juttuja voi modifioida sopivaksi lasten kanssa tehtäväksi!