Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon
01.09.2015 |
Tyttö nelosluokalla, aina ollut innokas urheilija. Etenkin jalkapallo ja pesis ovat tytön mielestä kivoja, molempia harrastanutkin.
Ei tietenkään ole kaikessa hyvä (eihän meistä kukaan). Koulussa on useitakin lajeja jota ei osaa, mutta silti aina parhaansa yrittänyt ja osallistunut kunnolla. Kuitenkin muut lapset ja opettajan asenne ovat pilanneet liikuntailon kokonaan. Ei halua enää mennä harkkoihin tai pelata mitään, tuntee olevansa huono liikunnassa. En nyt enempää ala asiaa avaamaan, mutta tunnen muitakin tapauksia joiden kohdalla koululiikunta aiheuttanut semmoisen huonommuudentunteen että minkäänlaista liikuntaa ei enää tee mieli kokeilla. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.
[/quote]
Liikunnan pitäisi kyllä olla vapaaehtoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Koulun liikuntatunnit tappoi kaiken innostuksen liikuntaan vuosikausiksi. Ja olisin ollut lahjakas uimari ja olin jo hyvä tenniksessä junnuna.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:45"]On. Koulun liikuntatunnit tappoi kaiken innostuksen liikuntaan vuosikausiksi. Ja olisin ollut lahjakas uimari ja olin jo hyvä tenniksessä junnuna.
[/quote]
Oliko syynä muut lapset vai opettaja?
On. Ollessani toisella luokalla opettaja sanoi koko luokan edessä minulle, että oletpa sinä kömpelö telinevoimistelussa. En ollut hyvä oikein missään urheilussa, mutta tykkäsin liikkua. Mutta tuon opettajan takia menetin liikkumisen ilon ja olen siitä asti vihannut kaikkea liikuntaa. Harrastan hyötyliikuntaa niin paljon kuin voin, mutta en muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä alapeukuttelee? Joku natsi liikunnanope?
Kuten ystäväni sanoi, liikuntatunnin pitäisi olla enemminkin virkistystunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavinta on että vielä lukiossakin on pakkoliikuntaa
Vihasin koululiikuntaa, se oli pelkkää nöyryytystä. Kaikissa lajeissa olin viimeinen, minut valittiin viimeisenä, ja numeroni oli surkea. Muistan vieläkin sen vointonriemun kun viimeinen koululiikuntatunti oli takana.
Kun tästä toivuin opiskeluaikana, olen sen jälkeen esiintynyt tanssijana, valmentanut itsepuolustuslajissa ja edelleen olen hyvä laskettelija ja käyn salilla tosissani. En siis ollut huono liikunnassa tai epäliikunnallinen, mutta koululiikunta oli ihan natsitouhua ja hirveää nöyryytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa ainakin. Jos et jotain osannut niin opettaja ihmetteli kovaan ääneen kaikkien kuullen mikähän on vialla. Älyttömän nöytyyttävää pienelle lapselle. Lisäksi yläasteen kyseenalaiset liikunta tunnit omituisen liikunnanopettajan kanssa. Esimerkki tehtävä: Kuvitelkaa seinän olevan iso jäätelö ja teidän kroppa on kieli. Nuolkaa sitä. Hyi mitä muistoja
Kokemusta on omilta liikuntatunneilta vuodelta nakki. Inhosin pallopelejä, ja inhoan niitä edelleen. Syytönhän se pallo siihen varmaan on, mutta samaa ei voi sanoa luokkakavereista, jotka valitsivat joukkueisiin aina viimeisenä, haukkuivat onnettomaksi ja surkeaksi suureen ääneen, kun ei saanut sitä perkeleen palloa kiinni, ja opettaja hymyili vieressä. Kukaan, ei kukaan eikä missään tilanteessa kannustanut yrittämään tai edes kehunut aidosti, kun joskus onnistuin. Silloin ivallisesti todettiin, että kattokaa! se sai vahingossa kiinni, surkea. Tätä se oli joka liikuntatunti, paitsi sitten kun mentin hiihtämään. Pesin siinä lajissa koko porukan, ja kirkkaasti, useat isommatkin. Liikuntanumerossa se ei kuitenkaan näkynyt mitenkään. Toivottavasti enää ei sallita moista käytöstä oppitunnilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut.
Opettajat on läpileikkaus väestöstä ja 10% opettajista on piip. Ei ne kaikki ole kasvattajia edes. Jotkut tykkää rääkätä oppilaita ja osa hyysää kiusaajia.
kannattaisi heti ottaa luokanopettajana yhteyttä ja valaista tilannetta. Jos liikunnan opettaja on piip niin hänelle pelkästään kertominen voi pahentaa tilannetta. Ota miehesi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta on taidelaji siinä kuin viulun soitto. Harjoittelematta ei opi. Jaa muitten syy se harjoittelemattomuus onkin.
Ensin liikuntatunnilla haukutaan kun ei osu pesispalloon omalla lyöntivuorollaan/ei jaksa juosta cooperissa vähintään kolmea kilsaa/ei jaksa vetää leukoja kahtakymmentä jne. Tämän jälkeen haukutaan pukuhuoneessa/suihkussa kun rinnat/karvat ei ole kasvaneet tai rinnat/karvat ovat kasvaneet tai olet läski/laiha tai pikkuhousut/rintaliivit ovat vääränlaiset jne.
Tämän iloisen ja kannustavan liikuntatunnin jälkeen jokainen koululainen on virkistynyt ja energinen. Prkl.
Koululiikunta pitäisi olla vapaaehtoista.
Meillä jumppatrikoolaiset sai liikunnasta 9 tai 10. Pärställä.
Miksi liikkaopet ovat kautta aikojen olleet sadistisia, yliaktiivisia, kovaäänisiä adhd-aikuisia?
En alapeukuttanut vaikka nyt puolustankin liikuntatunteja. Minusta oli kiva kokeilla kaikkia eri lajeja. Joissakin olin hyvä ja joissakin en. Ja itse tykkäsin kipailusta. Luokan kesken se ei kuitenkaan ollut mitenkään vakavaa. En tuntenut ylemmyyttä voittamisesta tai alemmuutta häviämisestä. Ilman liikuntatunteja ei niin moniin erilaisiin lajeihin pääsisi koskaan tutstumaan. Minulla oli hyvä kunto. Se varmaan oli sen perusta, että tykkäsin. Kunto ei pettänyt vaikka tekniikka ja taidot pettikin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:45"]
On. Koulun liikuntatunnit tappoi kaiken innostuksen liikuntaan vuosikausiksi. Ja olisin ollut lahjakas uimari ja olin jo hyvä tenniksessä junnuna.
[/quote]ehkä se olikin sosialismi-Suomen tarkoituskin? Tappaa lahjakkuus ja tasapäistää.
Alue: Aihe vapaa
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.