koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:53"]Multa ainakin. Jos et jotain osannut niin opettaja ihmetteli kovaan ääneen kaikkien kuullen mikähän on vialla. Älyttömän nöytyyttävää pienelle lapselle. Lisäksi yläasteen kyseenalaiset liikunta tunnit omituisen liikunnanopettajan kanssa. Esimerkki tehtävä: Kuvitelkaa seinän olevan iso jäätelö ja teidän kroppa on kieli. Nuolkaa sitä. Hyi mitä muistoja
[/quote]

Opettajina M ja Y?!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:56"]

Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut.

[/quote]pöljä, ei se liikuntanumero tule tuntien ulkopuolella hankituista SM-mitaleista!!!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:56"]

Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut.

[/quote]pöljä, ei se liikuntanumero tule tuntien ulkopuolella hankituista SM-mitaleista!!!
[/quote]
Ei oo mikään penaalin terävin kynä

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:57"]

Liikunta on taidelaji siinä kuin viulun soitto. Harjoittelematta ei opi. Jaa muitten syy se harjoittelemattomuus onkin.

[/quote]

Viulun soitto ei ole pakollista koulussa.

Joo. Koululiikunto tuhosi ilon, ja nyt suklaapatukat, hampurilaiset ja sipsipussit kolan kanssa tuovat edes vähän lohtua ja iloa? Koululiikunnan syy että on ylipainoinen fläsävuori koko loppuelämänsä!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:56"]

Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut.

[/quote]pöljä, ei se liikuntanumero tule tuntien ulkopuolella hankituista SM-mitaleista!!!
[/quote]

Ehkä hän niillä toi esille omaa urheilullisuuttaan mitä ei huomattu liikunnantunneilla?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:53"]Multa ainakin. Jos et jotain osannut niin opettaja ihmetteli kovaan ääneen kaikkien kuullen mikähän on vialla. Älyttömän nöytyyttävää pienelle lapselle. Lisäksi yläasteen kyseenalaiset liikunta tunnit omituisen liikunnanopettajan kanssa. Esimerkki tehtävä: Kuvitelkaa seinän olevan iso jäätelö ja teidän kroppa on kieli. Nuolkaa sitä. Hyi mitä muistoja
[/quote]

Opettajina M ja Y?!
[/quote]

Kyllä!!!

Meillä oli sama liikkaope koko yläasteen ja lukion. Tyttöjen lajina oli pesis ja talvella hiihto. Mitään muita lajeja ei ollut koko kuuden vuoden aikana. Ei, vaikka kuinka pyysimme jotain muuta, vaikka jalkapalloa mitä pojat pelasivat - ei käynyt, koska se ei ole tyttöjen laji.

Eipä ole liikunta  kiinnostanut missään mielessä koulun jälkeen.

Koululiikunnan opettajilla on kyllä maailman helpoin ammatti.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:52"]

Vihasin koululiikuntaa, se oli pelkkää nöyryytystä. Kaikissa lajeissa olin viimeinen, minut valittiin viimeisenä, ja numeroni oli surkea. Muistan vieläkin sen vointonriemun kun viimeinen koululiikuntatunti oli takana.

Kun tästä toivuin opiskeluaikana, olen sen jälkeen esiintynyt tanssijana, valmentanut itsepuolustuslajissa ja edelleen olen hyvä laskettelija ja käyn salilla tosissani. En siis ollut huono liikunnassa tai epäliikunnallinen, mutta koululiikunta oli ihan natsitouhua ja hirveää nöyryytystä.

[/quote]

Samanlainen tausta täällä. Nyt aikuisena on löytänyt ne omat lajit ja nautin liikunnasta. Tosin tässä meni se n. 10 vuotta peruskoulun nöyryytystuntien jälkeen. Vieläkään en tosin suostuisi ottamaan osaa joukkuelajeihin, sen verran traumaattista ja ahdistavaa koko ajatus.

Itsenäisistä lajeista olen aina pitänyt, mutta niitäpä ei peruskoulussa omana aikana juuri ollut. Pelkkää joukkuepeliä ja huutojaolla, jossa jäi aina viimeiseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:58"]

Miksi liikkaopet ovat kautta aikojen olleet sadistisia, yliaktiivisia, kovaäänisiä adhd-aikuisia?

[/quote]

ennen naisilla ei ollut mahdollisuutta mennä armeijaan kapiaisiksi joten päätyivät komentelemaan tyttöjä liikunnantunnille. Toisaalta hyvä kun naisilla ei ole asevelvollisuutta.  miesten puolella oli onneksi rentoja vitsin kertojia

mies

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:58"]

Miksi liikkaopet ovat kautta aikojen olleet sadistisia, yliaktiivisia, kovaäänisiä adhd-aikuisia?

[/quote]Onko taustalla katkeruus, epäonnistunut ura urheilussa, tanssissa, voimistelussa? Selvästikään kaikki eivät sitä mielellään tee eivätkä pidä lapsista. Pääsyvaatimukset pitäisi olla tiukemmat ja ajatella niiden lasten parasta.

Uudessa opsissa korostuu hyötyliikunnan merkitys. Yleensäkin joukkuelajit on aika turhia koulussa, sillä suomalsiset harrastavat lähinnä yksilölajeja. Uinti, kävely, juoksu, retkiluistelu, hiihto, kehonhuolto, siinä lajit, joita tulisi korostaa. Lisäksi uusien lajien kokeilu.

Myös meidän nelosluokkalaisella sama ongelma koululiikunnassa.
On harrastanut mm uintia, patikointia ja kotioloissa muutoinkin innokas liikkuja.

Koululiikunta on tyhmää, inhottavaa pakkopullaa. Tyttö ei omasta mielestään osaa mitään. Pesisharjoiituksissa kertoi vain väistelleensä palloa. Kevään arviointikeskustelussa opettaja antoi palautetta että voisi innokkaammin osallistua liikuntatunnilla.

Kotona olemmekin miettineet, onko nyt kyseessä tytön oma "asennevamma", johon kaverit osaltaan vaikuttavat , suihkussa käymisen ujostutus, vai opetuksen ja opettajan/ opetuksen motivointiongelma, joka on kaikkein ikävin korjata.

Tänään oli koulun liikuntapäivä ja se oli kuulemma ihan tyhmä ja sekava. Oma opettajakaan ei ollut tiennyt minne mennä. Oman kertomansa mukaan tyttö oli 4 tunnin aikana juossut kentän päästä päähän hypännyt kerran pituutta (huonosti) ja heittänyt kerran palloa. Aika vähille jäi liikuntajos tosiaan on noin. Kotiin tulleen tiedoitteen mukaan oli tarkoitus karsia edustajat koulujen välisiin kisoihin.

Itse kuljin sattumalta työasioissa kentän ohi ja seisoskelevia lössejä näkyi paljon.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]

Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen. 

[/quote]

Juuri niin! Omista kouluajoistani on jo yli 50 v. (!), ja edelleen on liikunnan ilo kateissa. Onneksi jäi edes pyöräily, sitä koulussa ei harrastettu. 

Mitä liikkumattomille pitäisi tehdä? Viedä munkkia syömään liikuntatuntien ajaksi?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:56"] Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut. [/quote]pöljä, ei se liikuntanumero tule tuntien ulkopuolella hankituista SM-mitaleista!!! [/quote] Ehkä hän niillä toi esille omaa urheilullisuuttaan mitä ei huomattu liikunnantunneilla?

[/quote]Ihan sama mutta ei numeroa SM-kisojen perusteella jaeta, vaan siitä mitä tekee tunneilla.

Jopa kävelyn taito on jengiltä kateissa. Katsoppa seuraan kerra kadulla, ostoskeskuksessa nuorten kävelyä. Rollaattori olisi monelle tarpeen.

Saako koulujen liikkatunneille mennä ulkopuolisena tarkkailijana? Minua kiinnostaisi tietää onko meno muuttunut. Tekisin huomautuksia ja valituksia mahdollisista julkisista nöyryytyksistä ja kiusaamiseen puuttumattomuudesta.

Kyllä se liikunta on korvien välissä. Mutta tyypillisesti muut tahot ovat elämän tuhonneet, en minä itse.