Onko vika vain minussa, vai ovatko ihmiset enimmakseen itsekkaita selkaanpuukottajia, jotka unohtavat oikeudenmukaisuuden silloin kun unohtamisesta on itselle hyotya?

Tarkoitatko että on naivia odottaa ihmisiltä johdonmukaista käytöstä ja periaatteellisuutta riippumatta henkiökytköksistä?



ap

Ihmiset ovat mielestäni enimmäkseen mukavia ja toiset huomioonottavia, toki toisenlaisiakin löytyy. Ei se mun mielestäni ole silti mikään selitys mennä itse mukaan " kun kaikki muutkin on pissipäitä" . Pidä vaan kiinni omista periaatteistasi :)

Periaatteellisempaa ja laajempaa lojaalisuutta varten tarvitaan vuosien ystävyys, perhesuhde, rakkaussuhde tms, eivätkä nämään aina riitä, kun on vastapainona riittävän suuri etu itselle tulossa.

Vierailija:

Tarkoitatko että on naivia odottaa ihmisiltä johdonmukaista käytöstä ja periaatteellisuutta riippumatta henkiökytköksistä?

ap

Mulla on mieheni lisäksi vain kaksi ihmistä, joista voin vannoa, etteivät puukota selkään. Jopa omat vanhempani ovat tehneet minulle epäreilusti, kun oli vaan pakko valita kahdesta kumpaa suosia. Muutamista kavereistani tiedän, että he tekisivät oharit ihan kevyesti eivätkä edes pitäisi sitä rumana temppuna. Heistä kaikki toimivat juuri noin! Mutta silti se ei ole estänyt ottamasta itselle apua ja etua, vaikka jo silloin tietää, että ei itse koskaan edes aikoisi tehdä toiselle yhtä kivasti. Pitää vaan tietää minkälaisen tyypin kanssa on tekemisissä, ja mitoittaa oma joustaminen ja uhrautuminen sen mukaan.

Minulle on hyvin selvää, mikä on oikein ja mikä väärin, ja olen monesti jättänyt rökittämättä kostomielessä jotakin henkilöä, vaikka olisin voinut, sillä minusta aiemman asian kosto ei oikeuta tekemään jossakin muussa täysin erillisessä asiassa väärin. On tietysti ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa kovin hyvin ja oikeamielisiä, mutteivat sitten jaksakaan toteuttaa sitä omassa elämässä.



ap

Rehellistä on olla rehellisesti itsekäs ja ahne. Kun tyrmätään vaihtoehdot lapsellisiksi, voidaan rauhassa lopettaa oman käytöksen analysointi ja parempaan pyrkiminen, kun kerran se on niin noloa. Ihan reilusti vaan oma etu edelle!

Vähän tyyliin että kun itse olet pulmunen, niin voit sitten katsella muita hiukan alaspäin. Saattaa herättää ihmisissä halun vähän ravistella sinua.



En sano että se oikein olisi, mutta tuosta voi syy löytyä.

En juuri koskaan moiti muita ja yritän usein teeskennellä, ettei minulle olisi aiheutunut pahaa mieltä. Peittelen minulle aiheutunutta vaivaa ja ymmärtävästi toistelen että ei se mitään. Esimerkiksi jos sovittu kyläänkutsu perutaan vaan siksi ettei nyt jaksetakaan tulla, sanoin muka iloisesti että ei se haittaa, toisen kerran sitten. Sentään uskallan sen sanoa, että no onpa nyt harmi ettette tule, mutta kiirehdin pelastamaan toisen ikävältä selittelyltä keskittämällä ajatukset tulevaisuuteen. Sen jälkeen menen pakkaamaan pakastimimeen leipomuksia, joissa meni monta tuntia. Ehkä juuri tämä takia petyn niin usein ihmisiin, kun en näytä sitä ulospäin ja silloin moni varmaan luulee ettei mua haittaa.



ap

Olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että ihmiset kääntävät kelkkansa juuri silloin kun se on heille hyödyllisintä. Kuten joku viisaasti kirjoittikin, näin ei tapahdu niissä suhteissa, jotka perustuvat todella pitkään ja syvään ystävyyteen, rakkaussuhteeseen tai muuhun tähän rinnastettavaan suhteeseen. Mutta puolituttujen, joidenkin ystävien, opiskelukavereiden ja työkavereiden kesken tätä kyllä tapahtuu koko ajan.



Ja se, että ainoana nousee koko muuta joukkoa vastaan puolustakseen jotakuta/jotakin, on myös tuttua. Jo koulussa on hiljaisten hyväksyjien joukko, jotka mahdollistavat esim. kiusaamisen. Opiskeluaikana huomasin usein tilanteita, joissa huomasin ainoana sanovani asioista tai puolustavani jotakuta. Työelämässä puhutaan paljon ja halutaan saada aikaan muutoksia, mutta itse huomaan taas ainoana puuttuvan epäkohtiin. Kymmen muuta ihmistä on hiljaa eikä saa edes puolta sanaa suustaan ilmaistakseen olevansa samaa mieltä kanssani. Sitten jälkeenpäin tullaan taputtelemaan olalle ja kiittelemään kun sanoin asioista.



Ärsyttävää, mutta nykyään olen oppinut jopa elämään tämän asian kanssa. Harvassa meistä oikeasti on sitä lujuutta ja vahvuutta puuttua.

kun aikamme kärvisteltiin pomon mielivaltaisuuden alla ja lopulta päätettiin ottaa asia esille vaan siksi että pomo huomaisi miltä käytöksensä vaikuttaa ulospäin, jos on vaan tahdittomuuttaan ollut niin törppö. No minäpä tietenkin otin asian palaverissa puheeksi, kukaan ei sanonut mitään, paitsi yksi joka alusta alkaen oli ollut vähän välinpitämätön koko juttua kohtaan ja sanoi että ehkä mä olen vaan tulkinnut väärin ja ylireagoinut ja yllätäen koko muu porukka oli samaa mieltä. Vielä samana aamuna moni oli käynyt ovellani kertaamassa mitä erityistä yksityiskohtaa pitäisi pomon tietoon tuoda. Sitten kun kysyin palaverissa että mitä muut ovat mieltä, kaikki katsoivat vaan pöytää. Ja näin minä olinkin siitä alkaen se outo lintu. Ja kaikki tämä oli vain sitä, että rupesin puhemieheksi asiassa, joka vaivasi työpaikan ujointa ja hiljaisinta, joka ei itse uskaltanut tarttua asiaan.



ap

Vierailija:

Ärsyttävää, mutta nykyään olen oppinut jopa elämään tämän asian kanssa. Harvassa meistä oikeasti on sitä lujuutta ja vahvuutta puuttua.

Juuri tuota itsekin tarkoitin. Yhtäkkiä huomaakin olevansa syntipukki ja kaikkia vastaan kun sanoo asioista. Vaikka tasan tarkkaan tietää että muutkin ovat samaa mieltä. Inhottava tilanne tuollainen, että sinut on siellä palaverissakin lyöty lokaan ja sait hankalan ihmisen leiman! Tuo on kyllä niin täysin selkään puukottamista.



Jotenkin olen nyt alkanut vain ajatella, ehkä me, jotka järkätään niitä leivonnaisia ja nostetaan kissa pöydälle, ollaan liian hyviä muita ihmisiä kohtaan. Ehkä pitäisi tehdä niinkuin muut ja lyödä se kaupan keksipaketti pöytään jos nyt joku sattuu tulemaan sovittuna ajankohtana. Tai olla puuttumatta mihinkään ja huolehtia ainoastaan omista asioista. Tehdä niinkuin suurin osa ihmisistä tekeekin! Olla välinpitämätön ja antaa vain asioiden lutviutua omalla painollaan.



14

opiskeluaikoina että sen jälkeen. :/

Juuri tuota välinpitämättömyyttä tarkoitin. Kun vain oma luonne antaisi periksi ja antaisi virran viedä massan mukana. Vaikeaa se on, kun on kuitenkin välittävä ja demokraattinen luonne.



14

Varmaan saman ilmiön kääntöpuoli se, kun yksi kaveri sopii aina uudelleen kerran sovittuja asioita. Esim jos sovin että ensi lauantaina tulette klo 14 kylään. Minusta on itsestään selvää, että asia on näin selvä ja jos PUOLIN TAI TOISIN tulisi jotain muutoksia, se sitten heti soittaisi ja kertoisi muutoksesta. Mutta tämä kaveri soittaa ehkä viikolla muissa asioissa ja vielä varmistaa että oliks se lauantai okei. Ja soittaa vielä perjantaina tai la-aamuna, että niin kun oli puhetta siitä tulosta, me nyt tultaisiin jos sopii. Siis mitä puhetta, mehän jo viikko sitten SOVITTIIN että TERVETULOA kylään. Ilmeisesti tällainen ihminen ei luota muihin ja tekee kyllä toisinkin päin niin että ei pidä kerran sovittua jo oikeasti sovittuna. Lupaa vaikka inäin, että ilmoittaa ennen kerhopäivää että voiko viedä kummankin lapset kerhoon ja kun soittoa ei kuulu, soitan itse tunti ennen kerhoa että mites nyt olikaan, niin hän vastaan puhelimeen jossain 100 km päässä eikä ole edes viemässä omaansa kerhoon. On vaan että jaa mikä kerho niin eihän me nyt oltais muutenkaan tulossa kun ollaan täällä Lapissa. Että ihan kiva kun ei sitten voinut ilmoittaa ettei voi viedä ja eikä edes ole paikkakunnalla silloin.

kohauttelee olkapäitään aina muiden jutuille ja vastoinkäymisille ja sanoo korkeintaan että sellaista se on. Eivät takuuvarmasti vaaranna omaa helppoa elämäänsä mitenkään puuttumalla asioihin joista voi pestä kätensäkin pois. Mutta annapa olla kun heille käy jotain kamalaa, joka loukkaa, tekee epäreilusti, niin kyllä sitten pitää kaikkien muidenkin ihan ulkopuolisten ottaa asia ihan sydämenasiakseen ja ottaa kantaa hänen puolestaan julkisesti ja vielä käydä haukkumassa tämä kolmaskin osapuoli epäreilusta käytöksestään.



Ja nää ihmiset sitten myhäilee että on parasta kun ei elämässä sekaannu muiden asioihin. Nää on varmaan noin alussa mainittuja jotka ei näe malkaa omassa silmässään. Muiden apu kyllä kelpaa, mutta itse oman avun tarjoaminen on sitä sekaantumista, jota tietenkin vältetään.

Jotenkin olen järkeistänyt tämän asia niin, että näen vaivaa niiden ihmisten eteen, jotka tiedän pitävän lupauksensa ja tulevan sovittuna ajakohtana. Ja näitä ihmisiä on muutama ystävissä, lähisuvussa ja perheessä. Muita varten tarjoan sitten sitä kaupan keksiä.



Työelämässä puutun asioihin sellaisessa ympäristössä, jossa tiedän saavani tukea ja kannustusta. Pystyn luettelemaan muutaman työtoverin, joiden tiedän puolustavan minua ja ryhtyvän samaan eturintamaan. Mikäli muussa porukassa pitää jostain sanoa, yritän muotoilla asiat niin, että ihmiset eivät pysty suoralta käsin arvoimaan, oliko se kritiikkiä vai ei. Ja tarkoitan nyt tässä epäkohtiin ja vääryyteen puuttumista, en joka asiasta nalkuttamista!



Ehkä tällä tarkoitan sitä, että asian kanssa vain oppii elämään ajan kuluessa.



14

Pekan talon palaa ja Pekka ja paikalle tullut naapuri Matti katselevat tätä kauhuissaan pihalta päin. Yhtäkkiä yläkerran ikkunasta huutaa apua Pekan lapsi. Pekka astmaatikkona ei voi lähteä pelastamaan lastaan, vaan hän pyytää Mattia lähtemään palavaan taloon. Mattia pelottaa, mutta hän ei voi jättä lasta kuolemaan. Mattikin on sitä mieltä, että Pekka ei voi lähteä, joten hän on ainoa joka voi yrittää. Pekka saattaa jopa uhkailla Mattia, että hän syyllistyy murhaan jos ei yritä pelastaa lasta. Matti pääsee yläkertaan, laskeen lapsen lakanasta tekemällään hissillä maahan. Pekka sieppaa lapsen syliinsä ja lähtee juoksemaan pois talosta. Matti huutaa Pekkaa tuomaan tikapuut, soittamaan palokunnan, auttamaan häntä. Pekka ei kuule, koska on niin onnellinen lapsensa pelastumisesta ja palavasta talosta lentelevät puunkappaleet pelottavat häntä. Matti kuolee palavaan taloon ja Pekka lohduttaa Matin omaisia sillä, että se oli onnettomuus jolle kukan ei voinut mitään, ja unohtaa autuaasti sen, että ilman Matin uhrausta tulipalon uhri olisi nyt hänen lapsensa.

niin kannattaa hyväksyä se tosiasia, että olemalla aina se joka toimii oikein, sinua tullaan karttelemaan. Eihän se ole oikeudenmukaista ja olet parempi ihminen, mutta et takuulla saa muita ns. tavallisia tallajia puolellesi olemalla oikeassa.

Minusta sinä kuitenkin nautit tilanteesta ja ylemmyyden tunteestasi ja se näkyy ja kuuluu.