Millainen kompromissi tähän? Miehellä ja mulla pattitilanne

.. mutta mun vaikeudet johtui siitä, etten osannut nukkua kun toinen valvoi. Meidän ratkaisu oli se että mies nukutti mut iltaisin ja nukahdettuani lähti omiin touhuihinsa.. Vähän ehkä noloa nukuttaa aikuista, mutta se ihan oikeasti toimi :)

taikka sitten kayt juttelemassa ihan itse.

Täällä kärsitään ihan samoista asioista. Minä en saa "rauhaa" nukahtaa, ennenkuin koko porukka on nukahtanut ja kaikki telkkarit, tietokoneet ja muut pelit ja vehkeet on sammutettu.



Inhoan miehen tapaa katsoa sängyssä telkkaria (kuulokkeilla), kun hän lähes poikkeuksetta nukahtaa tv päällä, kuulokkeet korvilla ja minä sitten jossain vaiheessa havahdun laittamaan niitä kiinni. TÄssä vaiheessa, kaukosäätimet ovat tietenkin jossain patjan syövereissä ja kiukkuvitutus nousee niin korkealle, että on mahdotonta saada enää helposti unenpäästä kiinni.



Meillä ongelmana on pieni asunto, makuuhuone ja olohuone on yhtä ja samaa huonetta. Olemme etsimässä isompaa asuntoa ja todellakin aijon makuuhuoneen eristää mahdollisimman kauaksi telkkarista ja makuuhuoneeseen ei missään tapauksessa tule telkkaria.



Itse totuttelin aikoinaan korvatulppiin ja silmälappuihin. Alkuun olivat hankalat, mutta vähitellen totuin ja nyt ne todella auttavat.



Nukahtamislääkkeitä ja liharelaksantteja olen kokeillut hyvällä menestyksellä- käytän ehkä kerran kuussa, enkä koe niihin jääneeni millään tavalla koukkuun. Jo niiden olemassaolo auttaa- tietää, että saan unen, jos se ei ala luonnollisesti tulemaan.



JOnkun mainitsema nukkuma-arkku - siinäpä vasta idea, meille heti sellainen! ;)



Hyvää yötä.

Täälläkin yksi huonouninen :)! Meillä lapsi on nukkunut synnäriltä kotiin tulosta asti omassa huoneessaan, koska MINÄ haluan myös nukkua... On itkuhälytin ja yleensä herään jo siihen, kun linja "napsahtaa" auki, vaikka nukun tulpat korvissa...



Samoin merkkivalojen piilotteleminen ja töpseleiden irroitteleminen on tuttua ja makuuhuoneesssa ei saa olla tikittävää kelloa. Yökylässä nukun todella huonosti, paitsi lapsuuden kodissani, jonka äänet ovat tuttuja ja turvallisia.



Minun vinkkini olisi, että opettele nukkumaan tulpat korvissa, kyllä niihin tottuu :)!

Sua vaan ärsyttää, että mies ei ole vieressäsi eikä elä sun aikataulujesi mukaan.

Mistään miehen aiheuttamista äänistä tässä EI ole kysymys koska enemmän miehen aiheuttamia ääniä kuuluu kun se on sun vieressäsi. Se liikkuu, hengittää, kuorsaa, kahistelee peittoa jne ja sä heräät niihinkin ja lopputulos on aivan sama eli että valvot, mutta sillä erotuksella että mies on tehnyt niin kuin käskit ja tullut nukkumaan niin sua ei ärsytä niin paljon.

sä et HALUA nukahtaa, jos mies ei ole siinä vieressä. Kuulostaa tutulta. Haluat kontrolloida miestäsi ja olla varma, että tiedät mitä hän tekee silloin kun sinä nukut (=nukkuu).

että onko tullut lisää vastauksia, ja olihan niitä, mutta minkälaisia :O Olen siis "vallankäyttäjä" ja kontrollifriikki enkä itse jousta? Vähän nyt selvennöstä tähän kiitos!! Siis ensinnäkin, en ole miestäni enkä lapsiani kieltänyt käymästä yöllä vessassa, TIETENKÄÄN, vaikka kirjoitinkin että herään siihen kyllä. Herään myös siihen, jos mies vaihtaa kylkeä, yskii, jos lapset uneksivat ja mylläävät sängyissään (omissa huoneissaan siis) MUTTA tämän olen hyväksynyt, tietenkin. Herään niihin ääniin ja toisinaan mulla kestää kauankin, ennenkuin saan uudelleen unta. mutta siis en tietenkään ole kieltänyt noita em. mainittuja asioita! Ja siis kyse on nyt vaan muutamista aamuista, kun mulla on aikainen herätys. Viitenä aamuna seitsemästä ei ole aikaista herätystä, joten silloin TIETYSTI mieheni saa katsella telkkaria jos haluaa, VAIKKA mä joudunkin valvomaan, ja siis pyörin sängyssä toisinaan jopa viisikin tuntia, ennenkuin saan nukahdettua. Eikö tämä ole joustoa mun puolelta..? Niin ja mieheni on toisinaan yötöissä, ja osaan kyllä nukkua vaikka mies ei olisi kotona, toisin kuin joku epäili. ap Anteeksi ärtynyt vastaus, mutta hivenen laittaa kiehumaan kun jotkut vetävät ihmeellisiä vääriä johtopäätöksiä ja haukkuvat sillä perusteella ihan kummallisesti. Hoh-hoijaa. (Pakko sanoa vielä että olihan täällä ihan fiksujakin vastauksia, kiitos niistä)

Vaikka mies menis tasan kymmeneltä nukkumaan niin ei se osaa nukkuessaankaan olla niin hiljaa että AP saisi nukuttua joten on aivan sama valvooko se vai onko nukkumassa.

Kyse on vaan siitä, että AP on hyväksynyt sen, että hän valvoo kun muut nukkuu mutta ei ole hyväksynyt sitä että hän valvoo jos mies katsoo telkkaria.

Eihän ap vaadi, että mies menisi täsmälleen kymmeneltä nukkumaan, vaan joustoa. Eli jos elokuva loppuisi vaikka yhdeltä, kompromissi olisi laittaa se nauhalle ja molemmat menisivät nukkumaan puoli kahdeltatoista. Jos minun pulisoni olisi noin herkkäuninen ja itselläni nukkumaanmeno olisi vain haluamisesta ja uneliaisuudesta kiinni, menisin aiemmin nukkumaan, jottei hänelle tule niin paljoa univelkaa. Ei se ole mikään kompromissi, että toinen sanelee, oli se sitten kumpi hyvänsä.

ei toista voi vaatia patsaaksi, jos itsellä on aikainen herätys. Korvatulpat sinulle voisi olla enemmän terpeen kuin kuulokkeet miehelle.

lähtee baariin ja voi ihan hyvällä omatunnolla tulla kotiin vasta aamu viideltä :)

Itse olen yhtä herkkäuninen kuin ap. Luonnonvalinta on säästänyt meidät (emme siis ole kuolleet sukupuuttoon), koska me olemme ehkä pelastaneet koko porukan heräämällä vaikkapa alkavaan tulipaloon tai vihollisten hiipimisääniin.

Hottentottilaulu

Thorbjørn Enger

Asui kerran Afrikassa Chickadua-joella

pikkupoika Huua Kotti musta, kuin pesty noella.

Ei ollut puettu Kallen tavoin,

Kulki melkein paljain navoin.

Siten kulki Huua Kotti,

hän oli oikea hottentotti.

Naapurina kuningas asui bambumajassansa

sekä kuninkaan rouva ja tytär ynnä koko kansa.

Kuninkaan varpaassa oli känsä

sekä rengas nenässänsä.

Hän oli paksu kuin kaskelotti,

mutta oli hauska hottentotti.

Metsän peitossa kylä oli aivan joen rannassa,

usein nähtiin norsulauma ja leijonan jälkiä sannassa.

Metsään ei siis mennyt kukaan,

ellei ottanut keihästä mukaan.

Aina sen myöskin Huua otti,

hän oli kunnon hottentotti.

Kerran yöllä kylä nukkui, kuului kumma kahina.

Heräsi nyt Huua heti: Mikä on tuo rahina?

Silloin Huua oivalsi:

Nyt on jotain hullusti!

Tiesi myöskin Huua Kotti:

ei se voi olla hottentotti.

Ei leijonaksi myöskään voinut Huua sitä luulla,

Papu-heimon kuiskaukset tännekin voi kuulla.

Tekeillä on ryöstöretki,

kohta hyökkäyksen hetki.

Meistä on jo tehty motti,

nukkuu joka hottentotti.

Hän ryömii ulos kuulostelleen käsi korvan takana

ja ryömii sitten rummulle, oli kalpea kuin lakana.

Hän otti rummun suurimman,

ja kaikki kuuli kuminan.

Rummutti niin Huua Kotti:

Ylös joka hottentotti!

Rosvojoukko rynnistää jo kylää kohti tuolta,

valmiina on hottentoti, enää ei nyt huolta.

Hyökätessään rosvot näki:

hereillä on kylän väki.

Kohta jalat alleen otti,

nauroi pikku hottentotti!

Riemastui nyt kuningas ynnä koko kansa.

Kokki kaatoi kaakaota heille pannustansa.

Alkoivat he tanssia,

kuningas myös mukana.

Aamuun asti kesti hotti,

Niin sitä tanssii hottentotti!

Näin kuningas hän lausui: ”Huuan teen mä prinssikseni.

Saat omaksesi jalkapallon sekä tyttäreni

ja koko loppuikäsi

sä kuninkaan oot kaveri.”

Punastui jo Huua Kotti,

vaikka oli musta hottentotti.

Thorbjørn Enger

suom. Jukka Virtanen

Ap voi samastua Huua Kottiin... vaikka mitä siteeraukseen tulee, niin aivan yhtä hyvin se illanvirkku voi vartioida ja pelastaa heimon tulipalolta, sauruksilta, rosmoilta tai viikingeiltä.

sä et HALUA nukahtaa, jos mies ei ole siinä vieressä. Kuulostaa tutulta. Haluat kontrolloida miestäsi ja olla varma, että tiedät mitä hän tekee silloin kun sinä nukut (=nukkuu).

että onko tullut lisää vastauksia, ja olihan niitä, mutta minkälaisia :O

Olen siis "vallankäyttäjä" ja kontrollifriikki enkä itse jousta?

Vähän nyt selvennöstä tähän kiitos!!

Siis ensinnäkin, en ole miestäni enkä lapsiani kieltänyt käymästä yöllä vessassa, TIETENKÄÄN, vaikka kirjoitinkin että herään siihen kyllä.

Herään myös siihen, jos mies vaihtaa kylkeä, yskii, jos lapset uneksivat ja mylläävät sängyissään (omissa huoneissaan siis)

MUTTA tämän olen hyväksynyt, tietenkin. Herään niihin ääniin ja toisinaan mulla kestää kauankin, ennenkuin saan uudelleen unta. mutta siis en tietenkään ole kieltänyt noita em. mainittuja asioita!

Ja siis kyse on nyt vaan muutamista aamuista, kun mulla on aikainen herätys. Viitenä aamuna seitsemästä ei ole aikaista herätystä, joten silloin TIETYSTI mieheni saa katsella telkkaria jos haluaa, VAIKKA mä joudunkin valvomaan, ja siis pyörin sängyssä toisinaan jopa viisikin tuntia, ennenkuin saan nukahdettua. Eikö tämä ole joustoa mun puolelta..?

Niin ja mieheni on toisinaan yötöissä, ja osaan kyllä nukkua vaikka mies ei olisi kotona, toisin kuin joku epäili.

ap

Anteeksi ärtynyt vastaus, mutta hivenen laittaa kiehumaan kun jotkut vetävät ihmeellisiä vääriä johtopäätöksiä ja haukkuvat sillä perusteella ihan kummallisesti. Hoh-hoijaa.

(Pakko sanoa vielä että olihan täällä ihan fiksujakin vastauksia, kiitos niistä)

niin sitten vaan valvot, eiköhän se uni tule, kun on tarpeeksi väsynyt. Et sinä voi vaatia miestäsi nukkumaan, kuin lapsia. Ymmärtäisin, jos mies meluaisi, mutta normaalielämän ääniin pitää voida nukkua, tai sitten hankit ne korvatulpat.

Se kun puolisoni määräilee nukkumaanmenoajoistani ja väittää ettei pysty nukahtamaan, vaikka makuuhuoneen ovi on kiinni ja itse olen katsomassa televisiota aivan hiljaisella äänellä. Väittää myös että herää siihen jos liikun asunnossa.

Meillä ei saanut katsoa telkkaria iltayhdeksän jälkeen edes ilman ääntä. Äiti ei saanut nukuttua, jos joku valvoi. Yritin sitten lukea omassa huoneessa, mutta jotenkin se valo kajasti suljetun ovan alareunan alta vanhempien huoneeseen nurkan taakse. Sitten keksin kääntää maton reunan peitoksi. Mutta voi, minun piti kuitenkin käydä ennen nukkumaan menoa vessassa tai myöhemmin yöllä. Monta yötä valvoinkin pissahädässä kärvistellen, kun se vessassa käynti valvotti äitiä. Hauskaa oli, joo.

Aamuisin äitiä taas harmitti, jos joku nukkui, kun hän valvoi. En muista, että koskaan olisi saanut herätä ilman herätystä edes kahdeksaan.

Toivon todella, että ap saa apua nukkumisongelmaansa.

olet kokeillut jo kaikki keinot, mitä tässäkin ketjussa on kerrottu ja sen lisäksi kaikki mitä netissä esim. suositellaan, niin kyllä sun seuraava paikka on sit lääkäri. Ei tuo ole enää missään mielessä normaalia. Se, että sun ongelmasi rajoittaa muun perheen elämää radikaalisti (määrää esim miehen nukkumaanmenoajan) on sellainen asia, että sun on vaan mentävä sinne lääkäriin ja hoidettava itsesi kuntoon. Ei tuo ole enää tervettä.

mutta silti olen sitä mieltä, että et voi odottaa miehen tulevan nukkumaan kymmeneltä vain siksi että sinä saisit nukuttua. Todella ahdistava ajatus!



Minä totuin korvatulppiin toisen lapsen synnyttyä - esikoisen aikana heräilin ja valvoin kuin zombie jatkuvasti. Lopulta oli "pakko" tottua, ja nykyään jo ajatus korvatulpista helpottaa nukahtamista. Siis vaikkei niitä käyttäisikään, mutta tietää että voi käyttää jos tarvitsee. Käytän niitä silloin tällöin, lähinnä aamuisin jos on mahdollista jäädä nukkumaan kun muut ovat heränneet. Tai iltaisin nukahtaessa, jos lapsista joku valvottaa ja mies hoitaa.



Korvatulppien käyttöön liittyy mielikuvaharjoitus: tuntuu kuin sukeltaisin ja kuvittelen ympärilleni lämpiman ja kauniin Punaisen meren. Rauhallinen ja lämmin tunne helpottaa rentoutumista.



Ja todellakaan korvatulppien käyttö ei ollut aluksi helppoa, mutta kokeilemalla löysin hyvät.

Apteekista saa pussissa keltaisia kertakäyttökorvatulppia. Pussissa niitä 10, joko S koko tai L.



Ja toinen ehdotus: Mitäs jos miehesi tulee ennen leffailtaa viereesi vähän pötköttämään ja halimaan, vaikka 15 min ja menis vasta sen jälkeen telkkaria katsomaan?

Itse ramppasin yli puoli vuotta vähän väliä lääkärissä, kun etsittiin keinoa saada minut nukkumaan. Aikaisemmin nukahtamislääkkeet toimi hyvin, toisella kerralla tulin niistä niin riippuvaiseksi, että välipäivinä en nukkunut sitten ollenkaan. Lopulta sain unilääkkeet ja koko ajan söin (ja syön edelleen) lieviä mielialalääkkeitä. Toi reilu puoli vuotta ei vielä riittänyt mihinkään, mutta pikkuhiljaa jätin unilääkkeet lähes kokonaan pois.



Jossain vaiheessa tajusin, että minähän osaan nukkua ja vähänkö oli riemastuttava oivallus! Illalla nukahdan helposti, yöllä voin käydä vessassa ja nukahtaa heti uudelleen. En herää lasten jokaiseen tuhinaan enkä miehen kuorasukseenkaan. Välillä tulee unettomampia jaksoja, mutta jo parin vähäunisemman yön jälkeen otan parina iltana unilääkkeen ja saan putken katki ennen kuin sitä tuleekaan.



Ei niitä lääkkeitä kannata pelätä, vaan ihan hyvin voi kokeilla. Jos tuntuu aiheuttavan riippuvuutta, niin ne voi jättää pois ja kokeilla jotain muuta. Melatoniini on varmasti myös kokeilemisen arvoinen.



Sorry, mutta lapset keskeyttää, pakko lopettaa. Vähän töks.



Toivottavasti unet paranee jollain keinolla!

Pienten lasten kanssa tuli herätyksiä ja lopulta pelkäsin niitä niin paljon, että kuulostelin kaikkia ääniä sairaasti. Myös mua häiritsi miehen valvominen. Osittain kyse oli kontrolloinnista eli mua harmitti, kun mies jäi valvomaan ja kyttäsin kaikkea. Pikkuhiljaa opettelin rentoutumaan ja teimmekin niin, että mies tuli nukkumaan vasta, kun mä jo varmasti olin ehtinyt nukahtaa kunnolla.



Nykyään asumme tilavasti, mulla äänieristetty ovi. Tosin kyllä silti ääniä kuuluu, mutta olen oppinut rentoutumaan enkä enää kontrolloi miehen tekemisiä. Mies on kyllä hissukseen, eikä möykkää turhaan. Joskus kylässä tms. käytän korvatulppaa toisessa korvassa, toinen korva tyynyä vasten, niin ei tule paineentuntua päähän. Mies nukkuu myös yleensä toisessa huoneessa nykyään. Herään edelleen helposti, mutta lasten kasvamisen myötä uneni ovat parantuneet.



Mun mielestä et voi vaatia miestä nukkumaan samaan aikaan kuin sä. Opettele olemaan kontrolloimatta, siihen auttaa vaikka se, että mies nukkuu eri huoneessa, jolloin sun ei tarvitse "pelätä" tai odottaa milloin mies tulee herättämään sut. Opettele käyttämään korvatulppia/korvatulppaa. Opettele rentoutumaan.

ja et täältä apua siihen saa.

Oletko käynyt lääkärillä ja saanut sieltä jotain ?



Eihän se miehen "meteli" sua häiritse vaan sua häiritsee että mies on siellä. Ja se on korvien välissä se vika.

Itse olen yhtä herkkäuninen kuin ap. Luonnonvalinta on säästänyt meidät (emme siis ole kuolleet sukupuuttoon), koska me olemme ehkä pelastaneet koko porukan heräämällä vaikkapa alkavaan tulipaloon tai vihollisten hiipimisääniin. Omasta "vaivastani" oli paljon hyötyä, kun mieheni lapsella oli nukkumisvaikeuksia. Heräsin aina heti, kun hän lähti kävelemään unissaan, kun hän kasteli vuoteensa tai vastaavaa. Pystyin aina menemään välittömästi apuun. Jos se olisi miehestäni kiinni, lapsi olisi ehtinyt ovesta ulos ja autotielle asti unissaan, sillä hän on erittäin sikeäuninen.



Minunkin on lisäksi aina ollut vaikeaa nukahtaa, kun joku muu huoneistossa valvoo. Tiedostan, että tämä liittyy lapsuuden turvattomuuteen, eikä terapiakaan ole täysin parantanut tätä. Mieheni valvoo lähes joka ilta pidempään kun minä, koska työaikamme ovat erilaiset. Olen ratkaissut asian yksinkertaisesti ottamalla nokoset töiden jälkeen, kun mies ei ole vielä kotona. Otan myös illalla nukahtamislääkkeen, jos on ihan pakko olla töiden takia skarppina seuraavana päivänä.

Itse olen yhtä herkkäuninen kuin ap. Luonnonvalinta on säästänyt meidät (emme siis ole kuolleet sukupuuttoon), koska me olemme ehkä pelastaneet koko porukan heräämällä vaikkapa alkavaan tulipaloon tai vihollisten hiipimisääniin.

Näin se on voinut ollakin :)

Korostan nyt kuitenkin että kyse EI ole mistään rentoutumisongelmasta, kontrolloinnista tms. mitä täällä sitkeästi tarjotaan. Mä olen ollut tällainen nukkuja aina, jo ennen parisuhdeaikaa ja ennen lapsiakin (lasten ollessa pieniä vaiva kyllä paheni mutta taas on "normaalissa")

Tää kulkee varmaan jotenkin geeneissä, isäni on samanlainen, ja ollut sitä ilmeisesti myös aina.

Mä en edelleenkään pidä kauheana vaatimustani, että mieheni pitäisi parina iltana tulla kymmeneltä nukkumaan. Minähän joustan ne kaikki muut illat! Ei mua kiinnosta valvoa yömyöhään silloinkaan, menisin mieluusti aina ajoissa nukkumaan.

Kyllä tämän vaivan kanssa nyt pärjää... väsynyt olen aina parina päivänä, mutta kuitenkin.

Lääkkeitä en kyllä uskalla lähteä kokeilemaan. Olen kuullut niistä niin paljon kaikenlaista.

Ja siis korvatulppia OLEN kokeillut useita, erilaisia, ei ne vaan sovi mulle, en totu niihin fyysisesti (ne tuntuu) enkä "henkisestikään", tulee inhottava, epätodellinen olo. Lisäksi sitä paineentunnetta.

Kiitän kommenteista ja päätän keskustelun tähän.

ap