Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsen pitäminen sylissä jäähyllä okei
23.07.2015 |
Eli 2,5v lapsi suuttuu toisinaan niin paljon että lyö minua. Kiellän kahdesti, sitten kysyn tuleeko jäähylle, jos lyö edelleen, otan syliin jäähylle ja estän häntä lyömästä pitämällä kädet käsissäni ja jalat hallinnassa. Onko tämä väärin? Neuvolassa vaan neuvottiin näin ja olen nyt pari viikkoa tehnyt niin mutta lapsi menee aivan sekaisin raivosta kun otan jäähylle. Tämä taktiikka on tosin toiminut mutta mietin tekeekö lapselle kovin hyvää.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:11"]Sitä kutsutaan holdingiksi.
[/quote]
Eikö sitä tehdä vain erityislapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:11"]Sitä kutsutaan holdingiksi.
[/quote]
Eikö sitä tehdä vain erityislapsille?
[/quote]
Ei siinä diagnoosia kysellä, tarkoitus on saada lapsi rauhoittumaan.
Noun minäkin teen esim.kaupassa kun ei voi a.taa lapsen riehua ja heitellä ja rikkoa tavaroita.
Kotona jätän vain huomiotta jos alkaa kiukuttelemaan ja raivoamaan.
Kyllä minä noin tekisin. Psykologi neuvoi myös että lapsen voi antaa esim. paiskoa tyynyä. Meidän poika ei siis enää istu jäähyllä vaan menee paiskomaan tyynyä kun suututtaa.
Mies tekee samaa kuusivuotiaan raivokohtauksille. On tehnyt jo monta vuotta. Minusta se on aivan väärältä tuntuva tapa, vaikka tiedän, että sitä kasvatuskirjoissa suositellaan. Lapsi tuntuu vain menevän siitä entistä raivoisammaksi ja itkuisemmaksi ennen kuin joutuu tavallaan "alistumaan" paikoillaan pidettäväksi. Minusta se on lapselle nöyryyttävää. En itse tee koskaan niin, vaan saan lapsen rauhoittumaan muulla tavalla, annan hänen vetäytyä fyysisesti omaan rauhaansa rauhoittumaan jos hän haluaa enkä pidä väkisin sylissä. Pysyn kyllä lähellä ja saatan silittää lasta, mutta lopetan jos hän vetäytyy pois. Lapsella on hiukan neurologista häikkää ja hän saattaa käyttäytyä välillä arvaamattomasti ja lyödä tai potkia. Minusta oma tapani saa lapsen paremmin rauhoittumaan kuin miehen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen siis niin että kun se jäähyaika koittaa, otan lapsen otteeseen ja sanon rauhallisesti että ei saa ketään satuttaa ja rauhoittelen. Tässä otteessa pidän 10-30sekuntia, päästän pois ja yleensä lapsi rauhoittuu. Kerran alkoi uudestaan lyömään ja jouduin uudestaan ottamaan jäähylle. Pelkään vain että lapsi saa tästä jotain traumoja, kun menee ikäänkuin paniikkiin siinä, vaikka olen varmistanut että lasta ei satu. Meillä lapsi jossain vaiheessa meni sängyllemme raivoamaan ja painimaan peittojen kanssa mutta ei enää. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:17"]Mies tekee samaa kuusivuotiaan raivokohtauksille. On tehnyt jo monta vuotta. Minusta se on aivan väärältä tuntuva tapa, vaikka tiedän, että sitä kasvatuskirjoissa suositellaan. Lapsi tuntuu vain menevän siitä entistä raivoisammaksi ja itkuisemmaksi ennen kuin joutuu tavallaan "alistumaan" paikoillaan pidettäväksi. Minusta se on lapselle nöyryyttävää. En itse tee koskaan niin, vaan saan lapsen rauhoittumaan muulla tavalla, annan hänen vetäytyä fyysisesti omaan rauhaansa rauhoittumaan jos hän haluaa enkä pidä väkisin sylissä. Pysyn kyllä lähellä ja saatan silittää lasta, mutta lopetan jos hän vetäytyy pois. Lapsella on hiukan neurologista häikkää ja hän saattaa käyttäytyä välillä arvaamattomasti ja lyödä tai potkia. Minusta oma tapani saa lapsen paremmin rauhoittumaan kuin miehen tapa.
[/quote]
Ymmärrän kantasi mutta kyseinen lapsi ei taida lyödä kovin lujaa tai usein? En minä ainakaan suostu pahoinpideltäväksi omassa kotonani. Tämä kyseinen taapero kun ei rauhoitu kuin ainoastaan tällä 10-30sekunnin kiinnipidolla. Lapsi on kerran lyönyt minulle mustan silmän, kyllä säikähti itsekkin. Sen jälkeen neuvolasta suositeltiin holdingia. Ja lapsi on aivan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:17"]Mies tekee samaa kuusivuotiaan raivokohtauksille. On tehnyt jo monta vuotta. Minusta se on aivan väärältä tuntuva tapa, vaikka tiedän, että sitä kasvatuskirjoissa suositellaan. Lapsi tuntuu vain menevän siitä entistä raivoisammaksi ja itkuisemmaksi ennen kuin joutuu tavallaan "alistumaan" paikoillaan pidettäväksi. Minusta se on lapselle nöyryyttävää. En itse tee koskaan niin, vaan saan lapsen rauhoittumaan muulla tavalla, annan hänen vetäytyä fyysisesti omaan rauhaansa rauhoittumaan jos hän haluaa enkä pidä väkisin sylissä. Pysyn kyllä lähellä ja saatan silittää lasta, mutta lopetan jos hän vetäytyy pois. Lapsella on hiukan neurologista häikkää ja hän saattaa käyttäytyä välillä arvaamattomasti ja lyödä tai potkia. Minusta oma tapani saa lapsen paremmin rauhoittumaan kuin miehen tapa. [/quote] Ymmärrän kantasi mutta kyseinen lapsi ei taida lyödä kovin lujaa tai usein? En minä ainakaan suostu pahoinpideltäväksi omassa kotonani. Tämä kyseinen taapero kun ei rauhoitu kuin ainoastaan tällä 10-30sekunnin kiinnipidolla. Lapsi on kerran lyönyt minulle mustan silmän, kyllä säikähti itsekkin. Sen jälkeen neuvolasta suositeltiin holdingia. Ja lapsi on aivan normaali.
[/quote]
Ei hirveän usein lyö tai potki, mutta voimaa kyllä löytyy. En minäkään suostu pahoinpideltäväksi, kerron selvästi olevani vihainen jos lyö ja ettei muita saa vahingoittaa ja ohjaan lyönnit ja potkut sivuun (osaan itsepuolustusta joten 6v ei pysty minua satuttamaan).
Nykyvanhempien pahin ongelma on se, että kuvitellaan lapsen saavan aivan kaikeasta traumoja. Ennen ei tätä ongelmaa ollut, ja lapsen pysyivät kurissa. Niitä traumoja kannattaa itse kunkin alkaa miettiä vasta siinä vaiheessa, jos on vaikka tullut antaneeksi lapselle viikoittain selkään vyön solkipäällä tai vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minut on lapsena rauhoitettu noin, ja muistot tällaisesta kiltiksi halaamisesta tilanteina ovat hyviä.
En kuitenkaan osaa vihaisena rauhoittua itse ajoissa, ennen kuin riita menee Matti ja Mervi -tasolle. Olen mm. raivon vallassa rikkonut tavaroita, ja puolison tullessa pidättelemään olen ollut lähes pidättelemättömän väkivaltainen.
En tiedä onko näillä asioilla oikeasti mitään yhteyttä, mutta silti: luulisin että on parempi käyttää sellaisia keinoja jotka tähtäävät siihen että lapsi itse oppisi käsittelemään aggressiotaan, ilman toisen ihmisen apua. Luin jutun jossa selitettiin että raivon tunne pitää saada ensin laantumaan keskittymällä johonkin aivan muuhun, ja sitten vasta kun lapsi on vastaanottavaisessa tilassa voi halata lohduttaakseen ja puhua siitä mikä harmitti ja miksi, ja mitä asialle voi tehdä.
Pidättely tietysti lienee pakko siinä vaiheessa kun ipana alkaa tuhota vaikka kaupan tavaroita kuten joku yllä mainitsi, mutta minusta se on aika äärimmäinen keino johon en itse alkaisi ihan joka päivä ainakaan.
Vau. Näin ympäripyöreästä vastauksesta alapeukkua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 22:29"]
Nykyvanhempien pahin ongelma on se, että kuvitellaan lapsen saavan aivan kaikeasta traumoja. Ennen ei tätä ongelmaa ollut, ja lapsen pysyivät kurissa. Niitä traumoja kannattaa itse kunkin alkaa miettiä vasta siinä vaiheessa, jos on vaikka tullut antaneeksi lapselle viikoittain selkään vyön solkipäällä tai vastaavaa.
[/quote]
Kyllä voi vähän aiemminkin miettiä. Oletko koskaan kuullut henkisestä väkivallasta?
Sitä kutsutaan holdingiksi.