Miksi mukavimmat sairaanhoitajat ovat töissä sellaisissa paikoissa,

Ehkä siksi, että ne hirveät hoitajat tykkäävät kiusata niissä sairaaloiden osastoilla potilaita, harjoittelijoita ja työkavereita.

Jollain yksin työskentelevällä hoitajalla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kiusata muita ihmisiä.

Se potilaskontakti on polilla hyvin erilainen. En sano, että missään saa olla ilkeä, mutta on helpompaa olla ystävällinen sille hankalallekin potilaalle 10min kertaalleen siinä ajanvarauksessa kuin 4viikkoa putkeen osastolla. Lisäksi vuorotyö on raskasta.

Osastotyö on monesti sen verran raskaampaa kuin muissa mainitsemissasi ympäristöissä, että siinä varmaan mukavinkin hoitaja hukkuu työtaakkaan ennen pitkää.

Luonnehäiriöiset viihtyy osastoilla rääkkäämässä muita.

Olisiko kyse enemmän siitä, että mainitsemissasi paikoissa yleensä vaan käydään. Hoitaja ei joudu välttämättä tekemään kovin intiimejä toimenpiteitä, potilas ei tarvitse apua päivittäisiin toimiin ja käynnin aihe on ehkä "paremmanlaatuinen" kuin osastolla ollessa. Näin ollen potilas ei kohtaa niitä tilanteita, joissa hoitaja saattaa loukata hänen intimiteettiään, eikä muodostu herkkiä tilanteita.

Syynä voi olla myös se, että usein poliklinikoille otetaan itsenäiseen ja vastuulliseen työhön jo kokeneempia ja lisäkoulutusta saaneita sairaanhoitajia. Ei vasta-alkajalle tai huonolla työmoraalilla pääse yksin tehtävään työhön, jossa joutuu toimimaan kahdestaan potilaankanssa, ja vastaamaan omasta osaamisestaan, sekä tekemään itsenäisiä päätöksiä paljon enemmän, kuin osastolla, missä on aina esimies tai vanhempi kollega tukena. 

Tiedän olevani tosi kiva, iloinen ja empaattinen sairaanhoitaja. Tiedän että mukavuuteni menee hukkaan leikkausosastolla instrumenttihoitajana kun yritän palvella parhaani mukaan äreitä, veemäisiä ja lapsellisia despootti kirurgeja joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja saati sosiaalisia taitoja.

Mutta minkäs teet kun täällä ollaan ja pidän kuitenkin itse työstä.

Jaa, no enpä tiedä. En ole ollut kovin usein sairaalassa potilaana. Mutta ainakin joulukuussa 2012 Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla oli töissä vain enkeleitä <3 Makasin siellä 2 viikkoa aluksi täysin liikuntakyvyttömänä ja voin sanoa, että sen jälkeen olen ollut iloinen veronmaksaja. 

On hieman eri asia olla töissä esim. päivystyksessä kuin osastolla. Samaa potilasta näkee hetken polilla, osastolla pitkään. Päivystyksessä vain aloitetaan hoito ja se ikävin ja pitkäveteisin osuus jää osastolla toteutettavaksi. Potilaatkin käyttäytyy osastolla eri tavoin pidemmässä kontaktissa. Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa.... Miehitys ja työnkuva on osastoilla toista kuin esim. juuri polilla.

Osastotyö = 3-vuorotyötä (yöunet jää usein vähiin, vapailla ei välttämättä palaudu), kiire töissä, kellot soi jatkuvasti (osasto täynnä, liian vähän hoitajia eli et voi tehdä töitä niin hyvin kun haluaisit), ruokatauolla syödään lennossa (jos ylipäätäänsä syödään, aina ei kerkeä), pitäs vaan yksinkertaisesti revetä joka paikkaan.

Polityö: päivän aikana tulee tietty määrä potilaita (potilaat siis suurimmaksi osaksi tiedossa siksi työ on harvoin super kiireistä -> kerkee myös syödä kun on tauko), päivätyö (viikonloput aina vapaat, kerkee palautua), työalue tarkkaan määritelty eli ei tarvii revetä joka paikkaan.

Voin sanoa, että olen mukava hoitaja, mutta kyllä kenellä vaan alkaa kiristää nuppia kun vedetään tarpeeks tiukille..polihoitajan työ on ihan eri asia kun sairaanhoitajan työ osastolla.

T: ex-sh