Onko Asperger mielestänne enemmän positiivinen vai negatiivinen ominaisuus?
Tuntuu, että kyseinen oireyhtymä jakaa ihmisiä ja mielipiteitä aika vahvasti; toiset pitävät sitä yksinomaan vahvuutena kun taas toisilla tuntuu olevan sellainen periaate, ettei diagnooseissa voi olla muita kuin puutteita ja heikkouksia. Kummalla kannalla täällä ollaan?
Kommentit (29)
No, itse assina sanoisin, että elämäni ensimmäiset 30 vuotta pidin AS-piirteitäni yksinomaan heikkouksina. Sitten tajusin, että niihin kytkeytyvät suurimmat vahvuuteni.
Eli joo. Vähän molempia?
Minusta siihen kuuluu molempia, sekä positiivisia että negatiivisia puolia.
Negatiivinen tietysti. Onko aloitus ilkeilyä.
No eikös diagnoosit anneta yleensä ensisijaisesti siksi, että on vaikeuksia? Toki Asperger-henkilöillä on myös vahvuuksia, mutta ne ovat vain "ekstraa", eivätkä välttämättömiä diagnoosikriteereitä.
Sekä että, mielestäni molemmat puolet tulisi tuoda esiin, eikä vain voivotella niitä huonoja puolia tai hehkuttaa hyviä. Näin ihmiset osaisivat suhtautua siihen oikealla ja sopivalla tavalla.
Oireyhtymä eli suurin piirtein sama kuin sairaus. Tarvitsee erityistä tukea. Ei siinä nyt mitään kovin positiivista ole.
Rehellisyys, tunnollisuus, uskollisuus, hyvä keskittymiskyky, jonkin alueen perusteellinen hallinta... Jos nuo eivät ole positiivisia ominaisuuksia, niin mitkä sitten?
Toki siihen kuuluu myös puutteita ja heikkouksia, en siis mitenkään halua liikaa hehkuttaa niitä hyviä puolia.
Riippuu ihan yksilöstä ja Aspergerin vaikeusasteesta.
Parhaimmillaan se on vahvuus. Oma asperger-lapseni on oman tiensä kulkija, jolle naapurin mielipide on yhdentekevää.
Olen myös asperger-henkilö ja koen että asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Sosiaalisesti olen aivan onneton, ja monet päivittäiset asiat ovat minulle vaikeita, nämä asiat koen huonona vaikka yksin viihdynkin eikä esimerkiksi sotku haittaa minua. Tiedostan että olen kummajainen kun en osaa puhua muiden kanssa ja möläyttelen sopimattomia asioita, koska en ymmärrä sosiaalisia "sääntöjä". Sen sijaan olen melko lahjakas matemaattisissa ja luonnontieteellisissä asioissa, ja minulla on valokuvamuisti. Olen hyvä kielissä. Keskittymiskykyni on myös huippuluokkaa. Nämä ovat minusta hyviä puolia.
Osaisiko joku sanoa olenko minä asperger?
Olen siis aina tuntenut itseni vähän ulkopuoliseksi, kun olen ollut koulussa ja myöhemmin työelämässä. Kavereita on ollut ja olen ollut mukana bileissä. En kuitenkaan osaa katsoa silmiin ja katson useinkin ohi tai lävitse. Monet pitävät juuri silmieni ja hitaan vastaukseni takia minua outona. Todellisuudessa olen kuitenkin ihan fiksu. Olen erittäin kiinnostunut muutamasta asiasta, syventynyt kunnolla. Jos olen tuntenut ihmisiä kauan, olen suhteellisen normaali, mutta uusien ihmisten kanssa on usein hankalaa. Olen ulospäinsuuntautuneen oloinen, mutta aina kun tapaan uusia ihmisiä, keskityn enemmän siihen, että en en katso silmiin tai ole katsomatta. Usein katseeni on sen takia häilyvä. Olen myös seksuaaliselta suuntautumiseltani melko määrittelemätön. Ajattelen usein kuin "miehet". En kuitenkaan ole kömpelö ja olen urheillut koko elämäni ja ollut taitava urheilussa, aina huippupäässä. Monet saavat siis usein joko kuvan että olen outo tai tunnekylmä, vaikka olen erittäin tunteellinen ihminen.
Ainakin assit ovat johdonmukaisia ja pitävät kiinni sovituista asioista, mitä ei valitettavasti voi sanoa läheskään kaikista ihmisistä.
Siinä mielessä positiivinen, että assit ovat niin mielenkiintoisia persoonia.
Riippuu vähän persoonasta, assiuden syvyysasteesta ja elämäntilanteesta. Yleisesti ottaen sanoisin, että sekä että.
Minulle se on ollut pelkkä haitta. Dg paperilla ehkä vähän antaa itsellenikin ymmärrystä siitä mistä eri ongelmat johtuu, mutta muuten vihaan kyseistä oireyhtymää yli kaiken. Olen saanut kokea paljon syrjintää ja mollaamista sen takia.
Eräs tuttuni on asperger ja on kääntänyt tämän ominaisuutensa kaikin tavoin edukseen ja onkin nyt arvostetussa yliopistossa tutkijana. Kaikki pitävät häntä toki outona, sosiaalisesti kömpelönä ja niin edelleen mutta kaikkea tätä jotenkin kiehtovalla tavalla, joka on hänen todella erikoisen persoonansa suola.
Monilla asseilla on lisäksi myös muita diagnooseja, esim. ADHD, ADD, Tourette tai jokin mielenterveyspuolen häiriö. Silloin voikin olla jo vähän vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin, ellei ole alan ammattilainen.
Itselläni tuosta on ollut enemmän etua. Olen todella hyvä keskittymiskyvyltäni, olen taitava kirjoittaja ja olen kielellisesti lahjakas. Sosiaalisesti pientä kömpelyyttä kylläkin. Yleistä käytöstäni monesti ihmetellään, usein en osaa olla ns. normaalisti missään tilanteessa ja katseeni harhailee. Olen kuitenkin hyvä lukemaan ihmisiä.
Olen itse Asperger-henkilö ja ehdottomasti positiivista oli se, että sain diagnoosin, jotta minua osattaisiin tukea ja ymmärtää paremmin ja aiemmin esiintyneet vaikeudet saivat selityksen. Entä onko sitten se positiivinen vai negatiivinen asia, että minulla on Asperger? Jaa-a, vaikea sanoa kun ei ole kokemusta elämästä ilman Aspergeria.