Lue keskustelun säännöt.
Hyi hitto, taas uusi pettämis blogi!
19.06.2012 |
Mistä näitä oikein sikiää???? Onko nää keksittyjä vai oikeestikko kaikki moraali on kadonnut? Minäminäminäminä. Muiden elämillä ei mitään väliä.
http://lasinkiru.blogspot.fi/
Kommentit (9)
Onpa rasittavasti kirjoitettua tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että keksittyä, sillä niin surullinen olo lukiessa tulee. Mutta teksti on erinomaista!
mitä tehdä ku oon ollu se toinen mies yhdelle naiselle jo vuoden. nainen on edelleen naimisissa ja yrittää jatkaa siinä liitossa vaikka tiedän että ei siitä tuu loppujenlopuks mitään. tämä nainen on sanonut rakastavansa sekä miestään että minua. minä kärsin tästä tilanteesta. ja niin kärsii nainenki. me ei pystytä olla toisistaan erossa päivääkään. ideoita? tai kysymuksiä?
kuten bloggaajiakin. Hui hai, netti on täynnä paskaa.
http://fi.victoriamilan.com/
Suomen ensimmänen treffisivusto varatuille
Löydä taas intohimo
Liity ILMAISEKSI tänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut olla miettimättä, miltä se tuntui. Miltä tuntui herätä saman ihmisen vierestä joka aamu kymmenien vuosien ajan? Tuntea toinen niin läpikotaisin, ettei mikään enää yllättäisi? Sietää samoja virheitä, vikoja ja puutteita vuodesta toiseen? Ja silti säilyttää rakkaus. Ja olla oikeasti kaipaamatta muuta, ja ennen kaikkea, olla kokematta muuta! Oliko sellainen mahdollista? Voisiko sellainen elämä olla juuri sitä mitä haluaa, oikeasti, vai oppisiko sitä vain tyytymään: vuosien saatossa ymmärtäisi, että kaikki, mikä oli kovalla vaivalla saatu rakennettua olisi, ei liian arvokasta, vaan liian vaivalloista rikottavaksi?
En voinut olla miettimättä, miltä se tuntui. Miltä tuntui herätä saman ihmisen vierestä joka aamu kymmenien vuosien ajan? Tuntea toinen niin läpikotaisin, ettei mikään enää yllättäisi? Sietää samoja virheitä, vikoja ja puutteita vuodesta toiseen? Ja silti säilyttää rakkaus. Ja olla oikeasti kaipaamatta muuta, ja ennen kaikkea, olla kokematta muuta! Oliko sellainen mahdollista? Voisiko sellainen elämä olla juuri sitä mitä haluaa, oikeasti, vai oppisiko sitä vain tyytymään: vuosien saatossa ymmärtäisi, että kaikki, mikä oli kovalla vaivalla saatu rakennettua olisi, ei liian arvokasta, vaan liian vaivalloista rikottavaksi?
sinuun ja "sietämään" virheitäsi.
Rakastaminen ja toisen ihmisen hyväksyminen on vaikeaa; helpompaa on ensihuuman jälkeen nimenomaan nähdä oma kumppani puuttellisena ja ummistaa silmät omilta virheiltä.
Osa meistä kuitenkin arvostaa ja haluaa pitkän yhteisen historian itselleen merkityksellisen ihmisen kanssa. Osa meistä ei ehkä tätä halua, tai vaikka haluaisi, ei pysty pitämään toista tarpeeksi "hyvänä" tai arvokkaana ihmisenä.
Meitä on moneen junaan.
Onnea ja mielenrauhaa kaikille etsijöille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tossa musta kerrotaan siitä, miten ihminen, joka on menettänyt vähän kaiken etsii jotain suuntaa elämälleen. Toi osallisuus syrjähyppyyn ei ole mitenkään "se juttu" tässä. Joillekin näköjään vaan elämä on niin mustavalkoista, että näkee asiat niin kuin ap.
Sitä paitsi kyllä mua kiinnostaa, miten ton blogistin elämä tosta etenee, eli kiitti vinkistä! ;)
sosiaalipornosta