Jos lasta ei kuulu, miksi ette mene tutkimuksiin?

Varsinkaan, jos tutkimuksissa on selvinnyt, että vauva on mahdoton saada.

Joka paikassa kehoitetaan menemään vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen, jos mitään ei kuulu. Mepä ei päästä julkiselta puolelta vielä vuoden jälkeen mihinkään. Mun käskettiin lihottaa itseäni ja kerrottiin, että noin nuoret perusterveet ihmiset tulee kyllä raskaaksi ennen pitkään. Sanottiin, että tulkaa takaisin muutaman vuoden päästä, jos ei mitään kuulu.



Kahden vuoden jälkeen kävin hedelmällisyysasioihin perehtyneen erikoislääkärin luona, jonka mielestä vielä silloinkaan ei ollut syytä kiirehtiä hoitoihin. Määräsi kuitenkin mulle keltarauhashormonia, koska siihen mennessä olin itse hoksannut, että mulla on luteaalivaihe liian lyhyt ja osasin vaatia reseptiä. Tulin heti seuraavasta kierrosta raskaaksi.

ihan "tervettä" ajatella näin, mutta itse välttelen lääkärintutkimuksia, koska pelkään kuulla totuuden. Niin kauan tuntuu olevan toivoa kunnes lääkäri julistaa diaknoosinsa. Vaikeita asioita voi lakaista matonalle ja olla niitä kohtaamatta.



Tämä ei koske vain lapsettomuutta vaan myös esim syöpää. Tieto lisää tuskaa ja se tuska voi olla suurempi kuin apu, jota lääkäri pystyy tarjoamaan. Saatan elää parempaa elämää jäljellä olevan ajan, jos minun ei tarvitse olla hätääntynyt sairaudesta tai vaivasta.



Näin minä ajattelen-ja tämä on vastaus siihen miksen itse hakenut hoitoa tai tutkimuksia vaikka jouduin yrittämään vauvaa vuoden ennen kuin tärppäsi. Vuosi ei ole pitkä aika, jos joku ennustaja osaisi sen etukäteen ilmoittaa. Useat kuukaudet ja vuosi ovat pitkiä aikoja silloin kun ei tiedä kauanko aikaa vaaditaan.

Tuolla lapsettomuuspalstoilla on yleinen ongelma saada miehet suostuteltua tutkimuksiin.



Sellaisetkin miehet, jotka on toivoneet lasta kauan ja paljon, ovat kuulemma ennemmin ilman lapsia kuin lähtevät hoitoihin. Ilmeisesti äärimmäiset arka asia miehille. Tämän takia on varmasti tullut niitä erojakin.

He eivät halunneet tietää, 'kummassa on vika', ettei mitään syyttelyjä tulisi, ja toisaalta eivät kuitenkaan olisi pitäneet joitakin hoitoja eettisesti oikeina. Esim alkoiden pakastamista säilöön.



Mutta ovat vuosien varrella saaneet useamman lapsen, vaikka kuusi vuotta ovat pisimmillään yhtä yrittäneet, neljä vuotta lyhimmillään.

Eikös ne tutkimuksetkin yleensä aloiteta miehestä?

Tosin jos naisella on pitkä ja epäsäännöllinen kierto, niin eikös se usein tarkoita sitä, ettei ovuloi tai ovuloi harvoin? Helppohan tuo olisi ovistikuilla testata itse ja sitten mennä lääkäriin.

Nämä esimerkkipariskuntani ovat sellaisia, jotka ovat itse kertoneet etteivät ole olleet tutkimuksissa. Syytä en ole kehdannut kysyä, niin kysyn sitten täältä.

ihmettelevä ap

Tuolla lapsettomuuspalstoilla on yleinen ongelma saada miehet suostuteltua tutkimuksiin.

Sellaisetkin miehet, jotka on toivoneet lasta kauan ja paljon, ovat kuulemma ennemmin ilman lapsia kuin lähtevät hoitoihin. Ilmeisesti äärimmäiset arka asia miehille. Tämän takia on varmasti tullut niitä erojakin.

Tutkimuksista alkion pakastamisiin on aika pitkä matka. Ja voihan sitä aina itsensä tutkituttaa vaikka mies ei haluaisikaan mennä tutkimuksiin. Tietääpähän sitten onko itsessään vika vai ei.



Useimmiten syy löytyy ja hoidot ovat kevyitä ja täysin eettisiä (hedelmöitys tapahtuu naisen sisällä ihan luonnollisesti, vähän vaan lääkkeillä avitettuna).

Kuinka vaikeaa se voi olla?



Oma mieheni ei käynyt kertaakaan vastaanotolla, ei tutkimusten eikä hoitojen aikana. Kävi vain labrassa antamassa siemennestettään aina tarpeen mukaan.