Päästättekö oman 6-vuotiaanne käymään lähikaupassa, joka n. 1km:n päässä?

Oli myös yksi vilkas risteys ylitettävänä enkä osannut vielä itse laskea rahoja joten annoin koko kukkaron kassan tädille, joka sitten otti sieltä rahat. Kaikki meni hienosti ja oli todella hienoa käydä ekaa kertaa yksin " ostoksilla" !



Tämä tapahtui 80-luvulla, nykyään ehkä vähän eri meininki, mutta paikkakunnasta riippuen voisin kyllä itsekin päästää samanikäisen lapsen kauppareissulle.

Sen sijaan lähikauppaan olen pari kertaa päästänyt, matkaa 100 m eikä autoteitä ole lähimaillakaan.

Ennen oli toisin eli meidän lapsuudessa yleensä lähikaupan työntekijät olivat tuttuja ja kaupan lähistöllä asuvat tunsivat toisensa. Nykyään on toisin. On kaikenlaisia hihhuleita eikä taitaisi enää oikeastaan onnistua se, että lapselle annetaan kauppalista ja kaupanmyyjät sitten keräävät tavarat. Ei kaupanmyyjillä ole nykyisin tuollaiseen aikaa.

mutta ajattelen kuitenkin, että en päästäisi. Ehkä ekaluokkalaisen voisin päästääkin. Kuusivuotiashan on vielä ihan lapsi.

Mä menin 6-vuotiaana ensin 100m kävellen bussi-pysäkille, siitä sitten 3km bussilla ja 1km kävellen esikouluun, joka aamu!

Vierailija:

Mun tytär lähti perunoita ostamaan. Olen aina ollut vähän hermoheikko päästämään lasta pois näkösältä.. Lapsi on kyllä fiksu ja vastuullinen, mutta äiti taas pelkää kaikkia mahdollisia vaaroja ihan kuollakseen.

Siellä missä itse asumme saattaisin päästääkin.

Kauppa sijaitsi mäen alla ja koti mäen päällä. Lappuun oli kirjoitettu mitä tarvitsin ja sitten mulla oli rahaa mukana kanssa. Tietä ei tarvinnut ylittää. Mä olin ns. avainlapsi.

Kävelin pitkän polun metsän läpi äidin kirjoittama kauppalappu kourassa. Ylitettävänä oli vilkas tiekin. Hyvin meni. Enkä saanut traumoja. Totta kai riippuu lapsestakin, että uskaltaako päästää.

yksin en vielä uskaltaisi päästää. Ylitettävänä on yksi katu, aika vilkas, ei liikennevaloja. Matkaa on tosin vähän vähemmän kuin 1 km.

Et kai ole minä?