Miksi et halua seksiä? Kysymys parisuhteessa oleville.

Naiseni muuttui mieheksi. Leikkautti rinnat pois, alkoi treenata lihaksia salilla, vetää hormooneita kourakaupalla jne...

Kyllä tiesi, että pidän naisellisista, klassisen siroista, naisista - jota hän olikin aiemmin. 

 

Ei ota siis tuon kanssa eteen, ei sitten millään.

Mies alkoi vaan kuvottamaan minua.  Olemme jo minun toimesta eronneet.

Vaimoni lihoi n. 25kg. En enää halua häntä. Ilmoitan hänelle tämän vuoden aikana, että tulen ottamaan eron. Seksiä meillä ei ole ollut pariin vuoteen, eli suhde on jo täysin kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni lihoi n. 25kg. En enää halua häntä. Ilmoitan hänelle tämän vuoden aikana, että tulen ottamaan eron. Seksiä meillä ei ole ollut pariin vuoteen, eli suhde on jo täysin kuollut. 

Oma vaimoni ei ihan noita kiloja lihonnut, mutta ehkäpä 15 kg. Seksissä pistän paljon paremmaksi. Yli 12 vuoteen ei ole ollut?

Vaimo on ollut täysin passiivinen seksissä jo pitkään. Voisin yhtä hyvin panna jotakin seksinukkea, koska sellainen osallistuisi ihan yhtä paljon seksiin kuin vaimoni. Meillä oli seksissä hiljattain monen kuukauden tauko, koska en halunnut tälläisessä tilanteessa enää seksiä. Masturbaatio omassa rauhassa tuntuu vaan paljon paremmalta. Yllättäen vaimo teki aloitteen muutama viikko sitten (edellisestä vaimon aloitteesta on vuosia) ja pohdin, olisiko ääni kellossa jostain syystä muuttunut. No ei ollut. Vaimo makasi täysin liikkumatta ja äännähtämättä selällään ensin antaessani suuseksiä ja sen jälkeen yhtä lailla liikkumatta ja äännähtämättä lähetyssaarnaajassa pantaessa. Lähetyssaarnaaja asento on ollut ainoa asento jossa vaimo on seksiä vuosikausiin halunnut. Taisi olla tämän pariskunnan seksi nyt tässä, ellei jotain outoa tapahdu. Mitenkähän tämä pitäisi tuoda esiin? Joskus olen kyllä yrittänyt keskustella että haluaisin aktiivisempaa seksiä, mutta vaimo ei siihen oikein ole ottanut osaa.

M52

Vierailija kirjoitti:

Mies alkoi vaan kuvottamaan minua.  Olemme jo minun toimesta eronneet.

Ei edes mitään perusteluja kuvotukselle ja yläpeukkuja sataa. Miestin viesteissä on perusteluitakin ja tottakai alapeukkuja 😂

Me ei osata puhua asiasta. Seksi on ihan luonnollisesti vähentynyt vuosien aikana ja miehellä ei tahdo enää seistä kun pitäisi ns. laittaa kettua koloon. Olen tästä tietty epävarma, että eikö halua minua kun lerpahtaa. Muuten kyllä muita juttuja tehdessä seisoo, tai seisoi silloin vielä kun oli aktiivisempaa. Miehellä muutakin pientä fyysistä vaivaa ja ehkä vähän henkistäkin, ainakin näin arvelen ajoittain olevan. En uskalla tehdä aloitetta enää, kun pelkään torjutuksi tulemista. Mies on muutaman kerran sanonut ihan suoraan ettei halua että kosken, kun olen pikkuisen yrittänyt lähestyä.

Muuten tulemme oikein hyvin toimeen ja arki ja perhe-elämä sujuu. Ero ei ole koskaan ollut kummallakaan vaihtoehtona, ainakaan niin kauan kun lapset on kotona. Perhe on ykkösenä kummallakin. Ja luulen että meillä on vielä toivoa seksin suhteen, pitäisi vaan nostaa kissa pöydälle ja mennä vaikka terapiaan.

Edellisessä suhteessa. Nainen muuttui todella passiiviseksi, oli tunne ettei hän halua seksiä. 

Seksi muuttui muutenkin täysin samanlaiseksi, ekaksi maattiin sängyssä vierekkäin, hän runkkasi, minä nuolin orgasmin ja työnnyin lähetys saarnaaja asennossa sisään. Viimeinen 100 yhdyntää tuolla kaavalla. 

Muutenkin alkoi tulla tunne kaavoista, minun piti tehdä joku sankariteko että sain palkinnoksi seksiä. Vika 6kk ei edes enää kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Me ei osata puhua asiasta. Seksi on ihan luonnollisesti vähentynyt vuosien aikana ja miehellä ei tahdo enää seistä kun pitäisi ns. laittaa kettua koloon. Olen tästä tietty epävarma, että eikö halua minua kun lerpahtaa. Muuten kyllä muita juttuja tehdessä seisoo, tai seisoi silloin vielä kun oli aktiivisempaa. Miehellä muutakin pientä fyysistä vaivaa ja ehkä vähän henkistäkin, ainakin näin arvelen ajoittain olevan. En uskalla tehdä aloitetta enää, kun pelkään torjutuksi tulemista. Mies on muutaman kerran sanonut ihan suoraan ettei halua että kosken, kun olen pikkuisen yrittänyt lähestyä.

Muuten tulemme oikein hyvin toimeen ja arki ja perhe-elämä sujuu. Ero ei ole koskaan ollut kummallakaan vaihtoehtona, ainakaan niin kauan kun lapset on kotona. Perhe on ykkösenä kummallakin. Ja luulen että meillä on vielä toivoa seksin suhteen, pitäisi vaan nostaa kissa pöydälle ja mennä vaikka terapiaan.

Meillä taas täysin päinvastoin. Vaimon kanssa vaikea alkaa nostaa kissa pöydälle seksiasioissa. Häntä seksi ei ole koskaan kiinnostanut. Minä taas voin huonosti ilman seksiä ja kosketusta. Minusta meillä ei 12 vuoden seksittömän vuoden jälkeen ole enää toivoa. En tiedä mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei osata puhua asiasta. Seksi on ihan luonnollisesti vähentynyt vuosien aikana ja miehellä ei tahdo enää seistä kun pitäisi ns. laittaa kettua koloon. Olen tästä tietty epävarma, että eikö halua minua kun lerpahtaa. Muuten kyllä muita juttuja tehdessä seisoo, tai seisoi silloin vielä kun oli aktiivisempaa. Miehellä muutakin pientä fyysistä vaivaa ja ehkä vähän henkistäkin, ainakin näin arvelen ajoittain olevan. En uskalla tehdä aloitetta enää, kun pelkään torjutuksi tulemista. Mies on muutaman kerran sanonut ihan suoraan ettei halua että kosken, kun olen pikkuisen yrittänyt lähestyä.

Muuten tulemme oikein hyvin toimeen ja arki ja perhe-elämä sujuu. Ero ei ole koskaan ollut kummallakaan vaihtoehtona, ainakaan niin kauan kun lapset on kotona. Perhe on ykkösenä kummallakin. Ja luulen että meillä on vielä toivoa seksin suhteen, pitäisi vaan nostaa kissa pöydälle ja mennä vaikka ter

Mä voin auttaa sua. Eroa tai mene muualle panemaan.

En ole sama kuin yllä, mutta itseänikin ällöttää oma aviomies. Tämä alkoi kun lapset syntyivät, mies hurahti isyyteen vähän liikaa. Hän puhuu itsestään isukkina, puheenaiheina vaipat ja kakkapyllyt, hän lopetti itsestään huolehtimisen ja on lihonut paljon, ja hygieniassakin olisi parantamisen varaa. Hän lopetti urheilun ja harrastukset, jotta voisi olla kaiken valveillaoloajan lasten kanssa. Hän on ruvennut nalkuttamaan minulle mm. tiskikoneen täyttämisestä ja lastenhoidosta jne. Koen, että hän on muuttunut perheen äidiksi ja heteronaisena tämä on vienyt minulta kaikki halut. Ei miestäkään kyllä kiinnosta mikään läheisyys. Itse kaipaan miehessä edes jonkun verran maskuliinista energiaa. Edellisestä yrityksestä läheisyyteen on jo pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En ole sama kuin yllä, mutta itseänikin ällöttää oma aviomies. Tämä alkoi kun lapset syntyivät, mies hurahti isyyteen vähän liikaa. Hän puhuu itsestään isukkina, puheenaiheina vaipat ja kakkapyllyt, hän lopetti itsestään huolehtimisen ja on lihonut paljon, ja hygieniassakin olisi parantamisen varaa. Hän lopetti urheilun ja harrastukset, jotta voisi olla kaiken valveillaoloajan lasten kanssa. Hän on ruvennut nalkuttamaan minulle mm. tiskikoneen täyttämisestä ja lastenhoidosta jne. Koen, että hän on muuttunut perheen äidiksi ja heteronaisena tämä on vienyt minulta kaikki halut. Ei miestäkään kyllä kiinnosta mikään läheisyys. Itse kaipaan miehessä edes jonkun verran maskuliinista energiaa. Edellisestä yrityksestä läheisyyteen on jo pari vuotta.

Ai ihan oikeesti noin! Onkohan hänen yläkerrassaan kaikki kotona? Ymmärrän jos miehesi ei kiinnosta sinua seksuaalisesti. Ei hän ole enää terve mies.

Vierailija kirjoitti:

En ole sama kuin yllä, mutta itseänikin ällöttää oma aviomies. Tämä alkoi kun lapset syntyivät, mies hurahti isyyteen vähän liikaa. Hän puhuu itsestään isukkina, puheenaiheina vaipat ja kakkapyllyt, hän lopetti itsestään huolehtimisen ja on lihonut paljon, ja hygieniassakin olisi parantamisen varaa. Hän lopetti urheilun ja harrastukset, jotta voisi olla kaiken valveillaoloajan lasten kanssa. Hän on ruvennut nalkuttamaan minulle mm. tiskikoneen täyttämisestä ja lastenhoidosta jne. Koen, että hän on muuttunut perheen äidiksi ja heteronaisena tämä on vienyt minulta kaikki halut. Ei miestäkään kyllä kiinnosta mikään läheisyys. Itse kaipaan miehessä edes jonkun verran maskuliinista energiaa. Edellisestä yrityksestä läheisyyteen on jo pari vuotta.

Oookooo. Passitappa mies lääkäriin!

Kaverille kävi ihan sama juttu miehensä kanssa. Tilanne hoitui kun lääkäri tutki testosteroni arvot jotka olivat romahtaneet. Ja mies sai lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei osata puhua asiasta. Seksi on ihan luonnollisesti vähentynyt vuosien aikana ja miehellä ei tahdo enää seistä kun pitäisi ns. laittaa kettua koloon. Olen tästä tietty epävarma, että eikö halua minua kun lerpahtaa. Muuten kyllä muita juttuja tehdessä seisoo, tai seisoi silloin vielä kun oli aktiivisempaa. Miehellä muutakin pientä fyysistä vaivaa ja ehkä vähän henkistäkin, ainakin näin arvelen ajoittain olevan. En uskalla tehdä aloitetta enää, kun pelkään torjutuksi tulemista. Mies on muutaman kerran sanonut ihan suoraan ettei halua että kosken, kun olen pikkuisen yrittänyt lähestyä.

Muuten tulemme oikein hyvin toimeen ja arki ja perhe-elämä sujuu. Ero ei ole koskaan ollut kummallakaan vaihtoehtona, ainakaan niin kauan kun lapset on kotona. Perhe on ykkösenä kummallakin. Ja luulen että meillä on vielä toivoa seksin suhteen, pitäisi vaan nostaa kissa pöydälle ja mennä vaikka ter

"Meillä taas täysin päinvastoin. Vaimon kanssa vaikea alkaa nostaa kissa pöydälle seksiasioissa. Häntä seksi ei ole koskaan kiinnostanut. Minä taas voin huonosti ilman seksiä ja kosketusta. Minusta meillä ei 12 vuoden seksittömän vuoden jälkeen ole enää toivoa. En tiedä mitä tehdä?"

Pitkäänpä olet jaksanut suhteessa, vaikka sinua ei ole 12 vuoteen kosketettu eikä muutakaan läheisyyttä ole ollut. Haluatko tosiaan kituuttaa loppuelämäsi tuollaisessa suhteessa?

Meillä just samanlaista mutta toisinpäin. Mies makaa lahnana sen aikaa että saan lämmiteltyä sen panokuntoon.

-ap

Vaimolla laukesi jonkinlainen iso elämänmuutoshalu koronan jälkimainingeissa. Se suunnitteli laittavansa minutkin vaihtoon, samoin kuin työpaikan, asunnon jne. Haukkui minua, karkotti toiseen sänkyyn ja kieltäytyi seksistä, kun halusi alkaa elää taas sinkkuelämää ja harrastaa kertakäyttöisiä panomiehiä. Parin kuukauden päästä alkoi sillä jo pää hajota puutteesta ja kelpuutti minut taas sänkyynsä. Onneksi ei pystynyt irtautumaan ja tuli siihen tulokseen, ettei se ehkä olekaan se, mitä haluaa. Nyt menee taas hyvin. Panomiehiä ei vissiin ollut, kun on kuitenkin rehellinen ihminen.

Saman haluisin tietää. Olen kysynyt asiaa kumppanilta ja syitä monenlaisia. Minussa ei kuulemma vikaa mutta miksi sitten itsetyydytys hänelle kelpaa

Ei voi muuta kuin ihmetellä voiko nämä jutut olla totta. Ettekö te osaa pitkässä parisuhteessa keskustella mikä mättää. Jos kipinä on kadonnut johonki, sen voi etsiä uudestaan. Yllättäkää toisianne jotenkin. Enkä tarkoita seksiä. Tuokaa suhteeseen eloa ja jännitystä. 

Mun edellisessä parisuhteessa en vaan enää halunnut häntä. Olin seksuaalisesti jotenkin aivan solmussa. Meillä oli muutakin ongelmaa, mm. miehen mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. Hoidin myös lapset tosi yksin, en nukkunut kunnolla vuosiin. Iltaisin tuntui, etten halunnut olla miehen kanssa. Halusin olla vaan yksin niin, ettei kukaan vaadi minulta mitään. 

Vasta eron jälkeen tajusin, että miehen fyysinen olemus jotenkin ällötti minua. Seksissä hänen kanssaan ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta inhosin esimerkiksi hänen tuoksuaan. Eron jälkeen seksihaluni olivat ihan uskomattomissa sfääreissä muiden kanssa.

En tiedä, olisiko fyysinen vetovoima pysynyt, jos en olisi ollut niin väsynyt ja turhautunut kaikkeen siihen epäilyyn ja muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Mun edellisessä parisuhteessa en vaan enää halunnut häntä. Olin seksuaalisesti jotenkin aivan solmussa. Meillä oli muutakin ongelmaa, mm. miehen mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. Hoidin myös lapset tosi yksin, en nukkunut kunnolla vuosiin. Iltaisin tuntui, etten halunnut olla miehen kanssa. Halusin olla vaan yksin niin, ettei kukaan vaadi minulta mitään. 

Vasta eron jälkeen tajusin, että miehen fyysinen olemus jotenkin ällötti minua. Seksissä hänen kanssaan ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta inhosin esimerkiksi hänen tuoksuaan. Eron jälkeen seksihaluni olivat ihan uskomattomissa sfääreissä muiden kanssa.

En tiedä, olisiko fyysinen vetovoima pysynyt, jos en olisi ollut niin väsynyt ja turhautunut kaikkeen siihen epäilyyn ja muuhun.

Mä veikkaan, että näissä on useimmiten niin, että jos se kyllästyttävä oma puoliso tulisi uutena tuttavuutena vastaan eron jälkeen, se kelpaisi ihan siinä kuin muutkin, ehkä paremminkin. Pikkulapsiaika on tosi kuormittava, ja jos kokee jääneensä siinä yksin, ei sitä välttämättä pysty se laiska puoliso millään kompensoimaan jälkikäteen. Näissä uusissa tuttavuuksissa ei ole taustalla vuosikausien traumoja ja vittuuntuneisuutta. Itse olen aina pyrkinyt jakamaan kaiken tuon kuorman puolison kanssa, ja hän onkin mua siitä paljon kiitellyt.