Lue keskustelun säännöt.
35v lapseton sinkku, ja ahdistaa törmätä tuttuihin, kun oma elämä ei etene
17.07.2026 |
Olen 35v ja aina halunnut kovasti lapsia. Oma elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin toivoin, ja nyt perheettömyys syö sisältä vuosi vuodelta enemmän.
On todella vaikeaa nykyisin törmätä tuttuihin (opiskelijakaverit ym.) ja vaihtaa kuulumisia, koska omassa elämässä ei ole tapahtunut juuri mitään viiteen vuoteen. Muut saavat lapsia, menevät naimisiin, ostavat taloja jne., ja itse asun samassa asunnossa vuodesta toiseen ilman mitään parisuhteen tapaista. Töissä toki käyn, ja vuosi sitten löysin harrastuksen, jota rakastan, mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä.
Opiskelijana itselläni oli vientiä, ja tiedän usean ihastuneen minuun. Seurustelin pitkään itselleni tosi rakkaan ihmisen kanssa, mutta se päättyi vuosia sitten. Olin sen jälkeen todella rikki. Luulin, että kyllä vielä lähempää kolmekymppiä voi löytää jonkun ihanan, mutta nyt olen huomannut, että ei se menekkään niin.
Huomaan, että osa opiskelukavereistani on hieman ivallisia siitä, että en löydä puolisoa. Exäni on jo aika päivät sitten löytänyt uuden, mutta itse en ole edes seurustellut kenenkään kanssa, koska sopivaa ei tule vastaan. Käyn paljon kaikkialla, ja juttelen ihmisten kanssa, mutta kiinnostavia sinkkuja ei tule vastaan.
Nykyisin kuulen jatkuvia vauvauutisia kaikkialta, jopa heiltä jotka vannoivat olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia aina. Näiden uutisten kuuleminen on vaikeaa, mutta tietysti onnittelen jne. Kotona sitten romahdan lattialle itkemään.
Oman lapsen kaipuu on valtava, että sitä on ehkä muiden vaikea tajuta. Voisin hankkia lapsen yksin, mutta toivoisin puolisoa ihan hirveästi. Pari päivää sitten melkein pillahdin itkuun, kun näin isän pitävän pienen tyttärensä nukkea kainalossa. Tajusin, että itse en ole koskaan tuossa asemassa, että multa löytyisi puoliso, joka pitäisi huolta yhteisestä lapsestamme.
Mulla on tulossa reilu kuukauden päästä juhlat, jossa tulen törmäämään useisiin tuttuihin. Ahdistaa jo valmiiksi, enkä tiedä mitä tekisin. On ihanaa jutella heidän kanssaan niinkuin ennen vanhaan, mutta samalla on hirveä alemmuuskompleksi, ja oma elämä tuntuu ontolta.
Onkohan kellään mitään lohduttavia sanoja tai ehdotuksia mitä tekisin? Nyt jos koskaan kaipaisin niitä!
Kommentit (56)
Tiedän tunteen. Olin 35 vuotiaana täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä.
Olen nyt 42 vuotias, eikä lapsihaave ikinä toteutunut minulla, ja on pakko myöntää että se tuhosi jotain sisältäni pysyvästi.
Toivon vilpittömästi onnea sinulle, toivottavasti sinulle käy paremmin kuin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Mitä jos hankkisin lapsen yksin tai kumppanuusvanhemmuuden kautta?
Tai menisit johonkin deittisovellukseen avoimena siitä, että etsit puolisoa, joka haluaa isäksi ja on valmis lapsen yrittämiseen heti kun sitoudutte seurustelemaan?
Jos lapsi on tärkein haaveesi älä jää odottelemaan vaan toteuta se keinolla tai toisella.
T: onnellinen 10 kk vauvan äiti
Vaikka löytäisit kumppanin, kukaan ei voi luvata, että saisit onnellisen parisuhteen. Valitettavsn monesta miehestä ei ole isäksi lapselle, vaan sulla on yhtäkkiä kaksi lasta passattavanasi.
Jos lapsi on sulle tärkeä ja sulla ilmeisesti on mahdollisuus itsenäiseksi äidiksi, niin lähtisin sille tielle.
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Huono neuvo. Noin vain eristäytyy ja syrjäytyy.
Mene juhliin ja puhu avoimesti haaveestasi löytää puoliso ja saada lapsi. Ehkä joku tuntee jonkun joka haaveilee samaa ja usuttaa teidät yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvi kuin valita mies tuhansista ehdokkaista
Yksin kun asun, saan mennä ja tulla kotiin vapaasti. Ei koskaan puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärä paikka. Täällä konsensuksen mukaan naiset eivät tarvitse miehiä mihinkään. Voimaannu ja ala itsenäiseksi äidiksi, se etu naisilla on.
En kyllä tartekkaan (mihin pitäisi tarvita? Pysyn elossa ja olen onnellinen ilman miestäkin), mutta ei se sulje pois toivetta hyvästä parisuhteesta. Harmi, vaan että tarjolla on enimmäkseen kuraa, joten edelleen toistaiseksi valitsen itseni yli miehen.
Ei niiden muidenkaan elämä todennäköisesti mitään ruusuilla tanssimista ole. Parisuhdeongelmia, stressiä asuntolainasta, ehkä ollut keskenmenoja joista ei ole kerrottu, väsymystä lasten kanssa jne jne. Moni voi vastaavasti ajatella, että sinulla menee hyvin kun on työ ja aikaa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaverisi ei kuulosta kovin kivoilta jos ivailevat siitä ettet löydä puolisoa..
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kuin valita mies tuhansista ehdokkaista
On muuten ihan vtun tylsää hommaa, kokeiltu on, nyt ei enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olin 35 vuotiaana täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä.
Olen nyt 42 vuotias, eikä lapsihaave ikinä toteutunut minulla, ja on pakko myöntää että se tuhosi jotain sisältäni pysyvästi.
Toivon vilpittömästi onnea sinulle, toivottavasti sinulle käy paremmin kuin minulle.
Voi kun kurja kuulla! Luulen tosin, että mulla käy samalla tavalla. Aina jaksoin toivoa, mutta nyt alkaa toivo hiipua, ja sekin on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
No kaverisi ei kuulosta kovin kivoilta jos ivailevat siitä ettet löydä puolisoa..
Todella loukkaavaa käytöstä, edes vitsinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä olet tehnyt asian eteen, jos kerta kovasti haluat lapsia? Tinder?
"mutta muiden kuulumisien suhteen nämä ovat vähäpätöisiä."
Lopetin lukemisen tähän. Vertailu ja uhriutuminen sitä luokkaa
Teet virheen siinä että vertaat itseäsi muihin. Lakkaa vertailemasta, nyt heti. Sulla on oma elämäsi elettävänä ja se on tärkeä, yhtä tärkeä kuin muillakin. Niillä toisillakin voi mennä kurjasti, vaikka päällepäin näyttääkin menevän hienosti. Itse olen vela, ja täysin tyytyväinen elämääni. Onneksi löysin miehen, joka ei myöskään halunnut lapsia. Ollaan oltu yhdessä jo monta vuotta. Varmasti kauemmin kuin monet perheelliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tunteet, paitsi olen 40 ja totaaliyksinäinen eikä mitään vientiä ole koskaan ollut. Jättäisin menemättä juhliin, jos jo etukäteen koin paljon ahdistaa ja tiedossa on vain paljon pahaa mieltä. Ihan hyvin voit. Tällä kertaa sulla on vatsatauti ja toivotat kivaa päivää muille etkä vie itseäsi taas uuteen pahan mielen tilaisuuteen. Jos sulla on rahaa ja turvaverkkoja, harkitse itsellistä äitiyttä. Mulla tätäkään vaihtoehtoa ei ole ollut.
Huono neuvo. Noin vain eristäytyy ja syrjäytyy.
Mene juhliin ja puhu avoimesti haaveestasi löytää puoliso ja saada lapsi. Ehkä joku tuntee jonkun joka haaveilee samaa ja usuttaa teidät yhteen.
Ei yhdestä kerrasta syrjäydy. Toivottavasti et itse änge oikeasti sairaana töihin ja juhliin koska pelkäät syrjäytyväsi. Kuulostaa epätoivoiselta ja alentavalta mennä juhliin höpöttämään puolisottomuudestaan ja toivoa että paikalta löytyy matchmaker.
Jos olet nainen niin voithan halutessasi hommata lapsen yksinkin
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hankkisin lapsen yksin tai kumppanuusvanhemmuuden kautta?
Tai menisit johonkin deittisovellukseen avoimena siitä, että etsit puolisoa, joka haluaa isäksi ja on valmis lapsen yrittämiseen heti kun sitoudutte seurustelemaan?
Jos lapsi on tärkein haaveesi älä jää odottelemaan vaan toteuta se keinolla tai toisella.
T: onnellinen 10 kk vauvan äiti
Mitä mä just luin? Että joku alkaisi isäksi tuntemattoman naisen lapselle? Hulluko olet? Jokainen mies ymmärtää, että muuhun ei tule kelpaamaan kuin maksajaksi.
Väärä paikka. Täällä konsensuksen mukaan naiset eivät tarvitse miehiä mihinkään. Voimaannu ja ala itsenäiseksi äidiksi, se etu naisilla on.