Kolmekymppisen "normaali" elämä.
Toisesta ketjusta jäi ajatus hautumaan. Mitä sinusta elämässä pitäisi tehdä tai olla saavutettuna kolmikymppisenä? Miten sinä elät/elit tuon ikäisenä?
Kommentit (178)
[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 02:34"]Tapan ittteni. :(. Ihan hirveä ketju. Oon kyllä paskaakin paskempi ihminen. Hyi saatana, että vihaan itteeni.
[/quote]
Ja olen siis 32. Yksi lapsi, kaksi ammatitutkintoa, toisesta niistä alan töissä. Vasta haen jatkokouluttautumispaikkaa ammattikorkeakoulusta. Asun vuokralla, ei miestä, matkustanut olen ja asunut ulkomailla (wau?!?) Mitä saavutuksia ne on olevinaan?? Mulla ei ole mitään ja olen täysi paska. Vihaan mua! Lapseni on ainoa, minkä vuoksi elän. Rakastan häntä yli kaiken, mutta itse vihaan itseäni aivan tolkuttomasti. Ylipainoakin on tullut. Ihan vahingossa sekin tuli. Luoja mua auttakoon.
Riippuu niin tavoitteista, kenenkään ei pitäisi antaa yhteiskunnan painostaa oravanpyörään. Kovin onnettomia on monet jotka suorittaa listojaan.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:35"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:30"]*Ei asu vanhemmilla.
*On hankkinut edes amattikoulututkinnon.
*On taloudellisesti itse vastuussa omasta elämästä. Ei oleta että vanhemmat maksaa vielä tämän ikäisenä jotain.
*On töissä, tai edes yrittää saada töitä.
*On matkustanut edes kotimaassa muualla kun naapuri kaupungissa.
*Osaa tehdä ruuaksi muutakin kun eineksiä.
*Osaa huolehtia omasta ja kodin siisteydestä/hygienista.
[/quote]
Nuo sopii kaksikymppiselle. Kyllä kolmekymppisenä pitää olla jo vähän korkeammat saavutukset.
[/quote]
Miksi pitäisi olla?
En minä tiedä. Olen nyt 20, lapsia ei ole eikä tule, asun mieheni omistusasunnossa ja olen osa-aikaissiivooja täällä Jumalan selän takana. Minulla ei ole suunnitelmaa tai mitään pakkoa mistään, mutta haaveeni on että pääsisin joskus opiskelemaan näyttelijäksi ja tienaamaan sen verran että voisimme ostaa mieheni kanssa maatalon jostain Tampereen läheltä. Meillä olisi pari koiraa, saksanpaimenkoira ja collie, ehkä papukaijakin, sekä ankkoja.
Siinäpä tuo. Ei noidenkaan tarvitse missään tietyssä aikavälissä tulla. Eikö se ole kauhean stressaavaa kun joutuu miettimään kolmikymppisten lähestyessä päivä päivältä, että tuo vauvakin pitää äkkiä hankkia ja auton täytyy olla uusinta uutta vaikka palkkaa saisikin sen tonnin kuussa? Relax ihmiset, relax. Elämää tämä vain on.
Olen 27v. 2 poikaa ja kohta 8vuotta avioliittoa takana. Koulutusta on. Yksi ammattitutkinto ja toinen kesällä. Oma kämppä ja auto. Töissäkin oon ollut ja välillä kotona lapsia hoitamassa. Ei mun tartte saavuttaa mitään. Oon elänyt elämäni just niin ku oon halunnutkin.
Mä en ymmärrä että miksi auto ja asuntolaina on kenenkään mielestä joku saavutus?
Täytin 30 viikko sitten. Olen kihloissa, yksi avioliitto takana. Ero oli riitaisa. Nykyinen suhde onnellinen. Olen hyvin köyhä, aloittelen juuri omaa yritystä. Asun kihlattuni kanssa pienessä, kalliissa kaksiossa ulkomailla. Kihlatullani on oma auto, mulla ei. Koulutukseni on lukio sekä kesken jäänyt toisen asteen koulutus musiikkialalla. Olen tasapainoinen, onnellinen ja tiedän mitä haluan tehdä elämässäni. Köyhyys ei haittaa koska sisäinen tasapaino on löytynyt.
Koulutus / tutkinto / ammatti. Taloudellinen toimeentulo.
Mä olin itse 30 v. lapseton naimisissa oleva töissä käyvä maisteri. Saavutettuna siis se, mikä omien kriteerieni mukaan pitikin olla.
Kolmekymppisenä minulla oli ammatti, työ (pätkä), asunto (velkainen), auto (velkainen), mies (velkainen) ja ensimmäinen lapsi, seuraavat kaksi olivat kyydissä. Minusta kolmekymppisenä olisi hyvä olla vähän jo tiedossa elämän suunta, ettei ole ihan vain päätöntä haahuilua ilman tietoa, mitä haluaa tehdä "isona".
Pitäisi elää just siten mikä tuntuu hyvältä, ikää niinkään ajattelematta.
Miehelle hyvä tavoite, että olisi saanut 200kg maasta ja ensimmäisen seksikokemuksen. Ehkä joku koulupaikka varmistettuna myös, jos ei ole jo työelämässä.
Koulutus, elämänkumppani, oma asunto (tai siis pankkilaina..) ja oma auto. Työkokemusta.
Itse olen 26v, ja nuo olis "pakkosaada" listalla ennen kun täytän 30v. Lapsia en ole ajatellut hankkia. Nyt on listalta vaakaa parisuhde ja auto sekä koulutusta ja työkokemusta. Oma asunto on haaveasteella, laina on neuvoteltu, sopivaa vaan ei ole tullut kohdalle.
Tutkinto
Asuminen muualla kuin kotikaupungissa
Asuminen ulkomailla (reppureissaaminen ei riitä)
Työpaikka (vakituinen tai akateemisella oman alan "ketjutettu" määräaikaisuus tmv.)
Asunto (vuokrakin okei, jos edullinen esim. joltain säätiöltä)
Auto, uudehko (metropolialueen ulkopuolella)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:22"]
Pitäisi elää just siten mikä tuntuu hyvältä, ikää niinkään ajattelematta.
[/quote]
Näin juuri.
Kolmekymppisenä pitää olla riittävä määrä riittävän korkeita tutkintoja. Vuositulot ovat yleensä jo yli 70000€
Avioliitto. Laadukas omakotitalo keskimääräistä arvostetummalla asuinalueella.
*Ei asu vanhemmilla.
*On hankkinut edes amattikoulututkinnon.
*On taloudellisesti itse vastuussa omasta elämästä. Ei oleta että vanhemmat maksaa vielä tämän ikäisenä jotain.
*On töissä, tai edes yrittää saada töitä.
*On matkustanut edes kotimaassa muualla kun naapuri kaupungissa.
*Osaa tehdä ruuaksi muutakin kun eineksiä.
*Osaa huolehtia omasta ja kodin siisteydestä/hygienista.
Kolmekymppisen elämä on varmaan aika erilaista riippuen siitä, onko hankittuna lapsia vai ei. Itsellä eikä juuri ystävilläkään ole, joten kolmekymppisen "ihannelämä" pohjautuukin pitkälti lapsettomuuteen.
Kolmekymppisenä pitäisi olla ammatti, asunto joka ei muistuta opiskelijaboksia, kohtuulliset tulot, auto, kumppani ja työpaikka. Elämä suhteellisen vauhdikasta, menoja, ystäviä, kokemuksia, matkoja ja jatkuva halu kehittää itseään ja elämäänsä. Toisaalta myös ymmärrys nauttia siitä mitä elämä eteen heittää. Kolmikymppisenä on jo tarpeeksi itsevarma ettei muita tarvitse miellyttää ja omalta mukavuusalueeltaan on helppo astua pois.
Joskus kymmenen vuotta sitten ajattelin, että kolmikymppisenä on ihan kalkkis ja urautunut ja kaikkea muuta mitä vanhuuteen kuuluu. Todellisuudessa tämä on kyllä ihan ehdottomasti tähänastisen elämän parasta aikaa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 20:30"]
*Ei asu vanhemmilla.
*On hankkinut edes amattikoulututkinnon.
*On taloudellisesti itse vastuussa omasta elämästä. Ei oleta että vanhemmat maksaa vielä tämän ikäisenä jotain.
*On töissä, tai edes yrittää saada töitä.
*On matkustanut edes kotimaassa muualla kun naapuri kaupungissa.
*Osaa tehdä ruuaksi muutakin kun eineksiä.
*Osaa huolehtia omasta ja kodin siisteydestä/hygienista.
[/quote]
No on kyllä aikamoiset minimivaatimukset kolmekymppiselle :) Eikö nuo ole aika itsestäänselvyyksiä. En tiedä ketään ikätoveriani, joka saisi vielä rahaa vanhemmilta, saatikka asuisi vanhempiensa luona.
Tapan ittteni. :(. Ihan hirveä ketju. Oon kyllä paskaakin paskempi ihminen. Hyi saatana, että vihaan itteeni.