Lue keskustelun säännöt.
On paljon helpompaa kun lapsi kastetaan kirkon jäseneksi.
23.03.2010 |
Rippikoulun ja konfirmaation voi käydä ilman että ottaa teinikasteen, pääsee sitten kummiksi ja kirkkohäät on myös helpompi järjestää kun kaste ja konfirmaatio on käyty normaalissa iässä. Jos täysi-ikäisenä ei halua olla kirkon jäsen niin eroaminen on paljon helpompaa kuin liittyminen.
Kommentit (66)
Hassu aloitus. :)
Tuossahan todentaan vain, että on helpompi olla kirkon jäsen, jos on kirkon jäsen.
minullekin tuli mieleen. Miksi rippikoulun tai kirkkohäiden tai kummiksi ryhtymisen pitäisi olla helppoa kirkkoon kuulumattomille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon helpompaa on jättää lapsi kastamatta. Ei tarvitse turhaan käydä rippikoulua ja ussantunneilla, jos ei uskonto kiinnosta. Voi myös vapaasti valita et:n ja ussantuntien välillä.
Ja alempana olevaan toteaisin, että itse olen saanut "traumoja" uskonnontunneista. Meitä oli ala-asteella 2 oppilasta jotka eivät kuuluneet kirkkoon, joten meidät pistettiin ussantunneille eikä et:n opetusta järjestetty. En uskonut jumalaan/jumaliin silloin kuten en nytkään, ja tunnit olivat yhtä kärsimystä kun kaikki Raamatun sepustukset esitettiin totena. Samoin ruokailun yhteydessä piti rukoilla ja kerrankin kaikille oppilaille jaettiin Uudet Testamentit edes kysymättä haluavatko oppilaat sellaisia. Seurakunnasta tuli täti ja antoi jokaiselle sen, itse heitin omani roskiin.
On helpompaa niputtaa ihmisiä yhteen ja tarjota samaa opetusta isommalle joukolle. Kuten koulussa tehdään.
Sitä päivää ei tule, että jokainen oppilas saisi juuri hänelle räätälöityä opetusta peruskoulussa. Vaaditte ihan mahdottomia.
Koulun uskonnon opetus ei ole niin tunnustuksellista, että siitä kukaan traumoja saisi. Suurin osa ei edes muista mitä asiaa on käsitelty enää tunnin loputtua.
Mitä tulee kastamiseen, niin kirkon jäsenet voivat ja saavat toimia ihan niin kuin he keskenään sopivat. Eihän siellä sellaisten perheiden lapsia olla kastamassa, jotka eivät kirkkoon kuulu, joten mitään todellista ongelmaa asian suhteen ei ole.
paljon helpompaa on jättää lapsi kastamatta. Ei tarvitse turhaan käydä rippikoulua ja ussantunneilla, jos ei uskonto kiinnosta. Voi myös vapaasti valita et:n ja ussantuntien välillä. Ja alempana olevaan toteaisin, että itse olen saanut "traumoja" uskonnontunneista. Meitä oli ala-asteella 2 oppilasta jotka eivät kuuluneet kirkkoon, joten meidät pistettiin ussantunneille eikä et:n opetusta järjestetty. En uskonut jumalaan/jumaliin silloin kuten en nytkään, ja tunnit olivat yhtä kärsimystä kun kaikki Raamatun sepustukset esitettiin totena. Samoin ruokailun yhteydessä piti rukoilla ja kerrankin kaikille oppilaille jaettiin Uudet Testamentit edes kysymättä haluavatko oppilaat sellaisia. Seurakunnasta tuli täti ja antoi jokaiselle sen, itse heitin omani roskiin.
On helpompaa niputtaa ihmisiä yhteen ja tarjota samaa opetusta isommalle joukolle. Kuten koulussa tehdään. Sitä päivää ei tule, että jokainen oppilas saisi juuri hänelle räätälöityä opetusta peruskoulussa. Vaaditte ihan mahdottomia. Koulun uskonnon opetus ei ole niin tunnustuksellista, että siitä kukaan traumoja saisi. Suurin osa ei edes muista mitä asiaa on käsitelty enää tunnin loputtua. Mitä tulee kastamiseen, niin kirkon jäsenet voivat ja saavat toimia ihan niin kuin he keskenään sopivat. Eihän siellä sellaisten perheiden lapsia olla kastamassa, jotka eivät kirkkoon kuulu, joten mitään todellista ongelmaa asian suhteen ei ole.
kun tartun pikkuseikkaan, mutta miksi heitit UT:n roskiin? Jos minulle joku toisi koraanin tms, en kyllä heittäisi roskiin vaan lukisin mielenkiinnosta. Miksi kaikki uskontoon liittyvä pitää kokea negatiivisesti?
Lapsella on luonnollinen kyky pohtia elämän peruskysymyksiä, elämän syntyä, elämää itsessään ja kuolemaa. Ei päiväkotiin tai kouluun päästetä (ainakaan yhtä kertaa enempää) höyrypäitä.
On vaikea sanoa päiväkoti-ikäisistä, kuinka hyvin he, hyvin erilaiset lapset hyvin erilaisista perheistä, pystyisi ottamaan vastaan eri uskontokuntien vierailuja. Omille lapsilleni ei ole mikään kummajainen eikä uhka, että ihmiset ajattelevat eri tavoin, oman vakaumuksensa mukaan. Heille on päivänselvää, että joku uskoo ja toinen ei ja että yksi uskoo yhdellä lailla ja toinen toisella lailla. Ja ENNENKAIKKEA: erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella!
Joten: minulle kristittynä ei olisi katastrofi, jos päiväkodissa kävisi eri uskontokuntien edustajia. Edellytys olisi, että vierailijoilla olisi kykyä kohdata lapsia ja pitäytyä vain esittelemään omaa uskoa. Manipulointi, pelottelu, lasten ja heidän vanhempiensa vakaumuksen kyseenalaistaminen, väite oikeassa olemisesta eivät kuulu mihinkään kasvatutustoimintaan. Näitä tilanteita varten vierailijoiden kanssa on tehtävä kirjalliset sopimukset, joista pidetään molemmin puolin kiinni.
Puolueisiin pätee sama: en minä näkisi uhkakuvana, että lapseni ilmoittaisivat haluavansa liittyä xx-puolueeseen sen perusteella, että olisivat olleet esimerkiksi ko. puolueen järjestämässä lastentapahtumassa.
Miksi maailma on niin uhkaava ateisteille? Koko ajan joku vaanii, että pääsisi iskemään. Kaikki uskonnolliset ihmiset vihaavat uskonnottomia. Lapsista tehdään pakkouskonnollisia, jos ei vastusta kaikkea, missä saattaisi yhtään olla uskonnon tuoksua.
Kyllä yhden uskonnollisen totuuden järjestelmällinen syöttäminen kaikille lapsille päiväkodin ja koulun aikana on aika ärsyttävää. Yhtä lailla ärsyttäisi, jos koulussa olisi koko kouluajan yksi puolue järjestämässä joka viikko omia poliittisia tuokioitaan lapsille. Tai tuskin kristityt ilahtuisivat, jos koulussa olisikin säännöllisesti islaminuskoinen puhumassa uskonasioista. Tai ateisti kertomassa, ettei jumalia ole olemassa.
Näin olen myös perustellut meidän tulevien lasten kastamisen miehelleni, joka ei kuulu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskonnottomana taas olisin ensinnäkin hyvin ihmeissäni, jos lapseni joskus aikuisena haluaisi kirkkohäät. Toisekseen jos hän todella uskoisi Jumalaan, hänellä varmasti olisi motivaatiota aikuisenakin liittyä kirkkoon ja käydä läpi sen vaatiman prosessin.
konfirmaatio aamuna. oli ihan ok tapahtuma. kummeina oli ne jotka jo lapsena pitivät sylissä kun oli nimijuhlat. ei ongelmaa. samalla kastettiin joku toinen poika.
siskon nuorempi poika jos haluaa käydä riparin menee vuoden päästä ja saa kasteen. o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että kastaminen tehty liian vaikeeksi, kun pitäis olla kummit. Meillä ei ole kolmannelle ketään, jota haluttaisiin kummiksi joa ei ole jo "käytetty". Tässä keskeisin syy, miksi harkitaan kastamatta jättämistä tän kohdalla.
on juuri tämä, että päiväkoti itse hoitaisi uskontokasvatuksen. On vain henkilökunnalle niin paljon helpompaa kuitata asia sillä, että kutsutaan "se mukava pappi tai lastenohjaaja seurakunnasta pitämään taas se hartaus". Uskontokasvatus ei nimittäin ole ensisijaisesti hartauselämää, vaan osa ihmisenä kasvamista.
Päivähoidon vasun valtakunnalliset perusteet sanovat:
Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja
käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen
herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioitetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten
uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.
Kirkon näkemys tänä päivänä on olla kasvatuskumppani yhdessä vanhempien ja päivähoidon kanssa. Kirkon kasvatusasioiden työntekijöillä on asiantuntemusta, osaamista, resursseja ja välineitä elämänkatsomuskysymysten kohtaamiseen. Kirkko haluaakin rohkaista päiväkoteja ottamaan vasuun kirjattu uskonkasvatus osaksi muuta työtä ja rohkaista työtekijöitä tulemaan rohkeasti dialogiin lasten kanssa elämänkatsomuskysymykissä.
Mihin seurakuntaa tarvitaan? Uskontokasvatus kuuluu päivähoidon varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ei päiväkotien ole pakko tehdä eivätkä varmaan tekisi yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka eivät pysty mukauttamaan omaa toimintaansa päivähoidon kriteereihin.
Ainakaan meidän lasten päiväkodissa ei seurakunta ole käynyt kertaakaan. Kummasti on silti pystytty se vaadittu uskontokasvatus ilmeisesti hoitamaan. Jos vaakakupissa on se, että uskontokasvatus ulkoistetaan seurakunnalle ja siitä seuraa ryhmän jakamista (tai painostusta saada kaikki samaan ryhmään katsomuksesta välittämättä) tai vaihtoehtoisesti uskontokasvatus hoidetaan sisäsiististi omin voimin ilman mitään ryhmien jakamista, niin kumman päiväkodin henkilökunta valitsee?
Älä myöskään aliarvioi päiväkodin työntekijöiden arviointikykyä. Heissä on myös ateisteja ja kirkkokriitikoita, joten kyllä he osaavat pitää puolensa ja lasten puolta.
Varmasti monessa päiväkodissa (esim. meidän lasten) asia näin onkin, mutta aika monessa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joissakin perheissä on ilman kummipulasyytä samat kummit kaikilla lapsilla - tästä on sovittu jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Kyseessä on tietysti hyvin läheiset ihmiset, jolloin kummiuden ydin ei olekaan siinä, että apua, ei meidän rahat riitä ostaa kaikille kauheasti lahjoja. Kummius saa silloin toisella tavalla painotetun luonteen.
alkuperäiseen paitsi että kastaminen tehty liian vaikeeksi, kun pitäis olla kummit. Meillä ei ole kolmannelle ketään, jota haluttaisiin kummiksi joa ei ole jo "käytetty". Tässä keskeisin syy, miksi harkitaan kastamatta jättämistä tän kohdalla.
Lastasi vai sinua? Näetkö, että teet ihan samaa valintaa lapsesi puolesta kuin vanhemmat, jotka haluavat, että heidän lapsensa kastetaan? Millä oikeutuksella sinä syötät omaa näkemystäsi lapsellesi?
Minusta paljon helpompaa on jättää lapsi kastamatta. Ei tarvitse turhaan käydä rippikoulua ja ussantunneilla, jos ei uskonto kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun ei ketään muita ole, niin sitten vaivataan samoja ihmisiä. Minä en muutenkaan olisi halunnut kummeja kellekään lapselle, en haluaisi pakottaa ketään mihinkään muistamisiin. Mun mielestä on ihan omituista, että kirkkoon liittyminen vaatii jotain ulkopuolisia ihmisiä.
Joissakin perheissä on ilman kummipulasyytä samat kummit kaikilla lapsilla - tästä on sovittu jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Kyseessä on tietysti hyvin läheiset ihmiset, jolloin kummiuden ydin ei olekaan siinä, että apua, ei meidän rahat riitä ostaa kaikille kauheasti lahjoja. Kummius saa silloin toisella tavalla painotetun luonteen.
alkuperäiseen paitsi että kastaminen tehty liian vaikeeksi, kun pitäis olla kummit. Meillä ei ole kolmannelle ketään, jota haluttaisiin kummiksi joa ei ole jo "käytetty". Tässä keskeisin syy, miksi harkitaan kastamatta jättämistä tän kohdalla.
kuka on riittävän uskovainen? Eikö kaikki ole yhtä huonoja uskovaisia, koska mitään Jumalaa ei ole, joten on ihan sama, kuinka hanakkaasti he juttuunsa uskovat?
Minusta on huvittavaa, että samalla kun kritisoidaan, että uskovaiset ovat tiukkapipoja, ankeita, tyhmiä ja milloin mitäkin ja samalla määritellään, että sellaiset ovat tosiuskovia. Jos panta ei kiristä niin paljon pään ympärillä ja ottaa vähän rennommin uskonasiatkin, niin heti nousee sormi heristämään. Ja mistä: uskonnottomien joukosta!!!
Tämä on kyllä huomattu. jotka eivät ole varsinaisesti uskovia
Ja aina jaksan ihmetellä, miksi kirkkoon kuuluu muitakin kuin uskovia. Ai niin, varmuuden vuoksi, koska liittyminen on niin vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskonnottomana taas olisin ensinnäkin hyvin ihmeissäni, jos lapseni joskus aikuisena haluaisi kirkkohäät. Toisekseen jos hän todella uskoisi Jumalaan, hänellä varmasti olisi motivaatiota aikuisenakin liittyä kirkkoon ja käydä läpi sen vaatiman prosessin.
Mutta siinä mielessä ap osui oikeaan, että lapsena Suomessa olisi paljon helpompi elää, jos kuuluisi kirkkoon. Moraalittomia uskonnottomia kummajaisia sorsitaan nimenomaan lapsena. Suomessa on hyvin helppoa olla aikuinen ateisti, mutta äärettömän vaikeaa olla uskonnoton lapsi. :(
Tämä tyyli on osoittautunut hyväksi ja toimivaksi jo pidemmän aikaa, eikä sitä ole mitään tarvetta muuttaa.
Jos miettii tarkemmin, millaiseen yhteisöön oikeastaan on liittämässä lastaan, voi kastaminen tuntuakin hankalalta. Mitään ongelmaa ei ole, jos uskoo kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan eikä pidä ongelmana esimerkiksi sitä, miten kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin. Nykyään yhä useampi miettii näitä asioita itsenäisesti.
Vain vähän yli puolet hääpareista menee naimisiin kirkossa, vaikka luku oli vain hetki sitten yli 80 prosenttia. Kastettujen osuuskin on selvässä laskussa. Ruotsissa enää kolmisenkymmentä prosenttia nuorista käy rippikoulun. Kehitys voi siis olla yllättävänkin nopeaa, ja pian onkin ihan normaalia, päättää itse milloin haluaa kasteen vai haluaako sitä ollenkaan, meneekö rippikouluun vai ei jne. Epävirallisia kirkkoon kuulumattomia kummeja on jo nyt todella monella lapsella.
Kun yhteisö ei enää painosta kastamaan lasta ja kuulumaan kirkkoon, voidaan tehdä aitoja valintoja. Uskovat ihmiset haluavat varmasti kastaa lapsensa ja mennä kirkossa naimisiin - ja hyvä niin! Sen sijaan kastaminen ei tule enää olemaan rituaali, joka suoritetaan vain siksi, että niin kuuluu tehdä - uskosta riippumatta.
Tuossahan todentaan vain, että on helpompi olla kirkon jäsen, jos on kirkon jäsen. Sehän on ihan yhtälailla totta kuin se, että on helpom
Nuo kaikki vaikeudet kuitenkin ovat juttuja, joita kaipaa vain, jos on kirkollinen ihminen.
Jos ei kuuluu kirkkoon, voi mennä protulle. Kummiuden ongelmaa taas ei tule, jos lastakaan ei ole kastettu. Kirkkohäätkin ovat kirkollisihmisten juttu. Esimerkiksi minä juhlisin häitäni mieluummin vaikkapa Suomenlinnassa tai Uunisaaressa.
Sinänsä ymmärrän pointin siitä, että on helpompaa erota kuin liittyä, mutta perustelu on silti hassu, koska uskonnollisia liikkeitä on Suomessa aika monta, ja sama pätee niihin kaikkiin.
Helppouden maksimointia olisi jättää kastamatta, koska en toki helpompaa erota kuin liittyä, mutta kaikkein vaikeinta on sekä erota että liittyä.
Kastaminen on helpoin vaihtoehti yhdessä tapauksessa, eli jos lapsesta kasvaa evankelisluterilainen uskovainen. Kastamatta jättäminen on kuitenkin helpointa, jos lapsesta tulee minkä tahansa muun suunnan kristitty, hindu, muslimi, harekrishna, ihan minkä tahansa muun uskonnon edustaja tai maallikko.
Kasta toki, jos haluat, mutta ei siinä ole kysymys käytännöllisyydestä, vaan oman uskonnollisuutensa siirtämisestä lapseensa.
Mutta siinä mielessä ap osui oikeaan, että lapsena Suomessa olisi paljon helpompi elää, jos kuuluisi kirkkoon. Moraalittomia uskonnottomia kummajaisia sorsitaan nimenomaan lapsena. Suomessa on hyvin helppoa olla aikuinen ateisti, mutta äärettömän vaikeaa olla uskonnoton lapsi. :(
Suomi monikulttuuristuu väistämättä, ja ihmiset oppivat hyväksymään erilaisuutta. Itse asiassa ainakin minusta tuntuu aika erikoiselta, jos joku nykypäivänä on sitä mieltä, että on olemassa vain yksi oikea maailmankatsomus - saati, että ajateltaisiin jonkun lapsen olevan toista lasta huonompi sen takia, mihin hänen vanhempansa uskovat tai eivät usko.
Mutta siinä mielessä ap osui oikeaan, että lapsena Suomessa olisi paljon helpompi elää, jos kuuluisi kirkkoon. Moraalittomia uskonnottomia kummajaisia sorsitaan nimenomaan lapsena. Suomessa on hyvin helppoa olla aikuinen ateisti, mutta äärettömän vaikeaa olla uskonnoton lapsi. :(
Suomi monikulttuuristuu väistämättä, ja ihmiset oppivat hyväksymään erilaisuutta. Itse asiassa ainakin minusta tuntuu aika erikoiselta, jos joku nykypäivänä on sitä mieltä, että on olemassa vain yksi oikea maailmankatsomus - saati, että ajateltaisiin jonkun lapsen olevan toista lasta huonompi sen takia, mihin hänen vanhempansa uskovat tai eivät usko.
mainittavasti vielä 100 vuoteen. Taitaa käydä ihan päin vastoin jos yhtään nykyisiä mielipidemittauksia on uskominen.
Nykyään meillä kaikilla on mahdollisuus valita kotiäitiys ja/tai ura. Kiitos siis niille, jotka ovat aikoinaan taistelleet! Myönnän päässeeni helpolla heidän ansiosta.
Nyt on meidän vuoro taistella vakaumusten tasa-arvon puolesta. Jokaisella täytyy olla aito mahdollisuus valita oma uskontonsa tai uskonnottomuutensa - ilman että valinnan vuoksi esimerkiksi ihmisen moraali kyseenalaistetaan.