On paljon helpompaa kun lapsi kastetaan kirkon jäseneksi.

kastamattomat lapset seurakunnan kerhoa?

meillä oli ennen ilmainen kerho, kuntaliittymisen jälkeen muuttui että maksaa.

ja silloin kun itse olin pieni kerho oli kiva leikkipaikka eikä sieltä jäänyt mitään jeesustelua päähän, me siis kuuluttiin kikkoon ja mielestäni kirkollisveron maksaneina kerhonkin kuuluisi olla ilmainen. no entä kun ei kirkkoon kuuluvakin kävi siellä?

Itse en tällaista ole koskaan huomannut itseni enkä lapsieni kohdalla.

Alkuperäiseen asiaan niin me olemme ajatelleet asian niin, että on helpompi aikuisena päättää oma uskomisensa, kun ei tarvitse erota sitä varten mistään ja mitään tiettyä ei ole tuputettu. Tosiaan, kuten joku muukin totesi, niin aikuisena varmasti jaksaa nähdä kirkkoon liittymisen vaivan jos niin haluaa!

Mutta siinä mielessä ap osui oikeaan, että lapsena Suomessa olisi paljon helpompi elää, jos kuuluisi kirkkoon. Moraalittomia uskonnottomia kummajaisia sorsitaan nimenomaan lapsena. Suomessa on hyvin helppoa olla aikuinen ateisti, mutta äärettömän vaikeaa olla uskonnoton lapsi. :(

Suomi monikulttuuristuu väistämättä, ja ihmiset oppivat hyväksymään erilaisuutta. Itse asiassa ainakin minusta tuntuu aika erikoiselta, jos joku nykypäivänä on sitä mieltä, että on olemassa vain yksi oikea maailmankatsomus - saati, että ajateltaisiin jonkun lapsen olevan toista lasta huonompi sen takia, mihin hänen vanhempansa uskovat tai eivät usko.

Mä kyllä luulen, että Suomi ei monikulttuuristu mainittavasti vielä 100 vuoteen. Taitaa käydä ihan päin vastoin jos yhtään nykyisiä mielipidemittauksia on uskominen.

Se, että tulisi muita uskontoja kristinuskon tilalle ja se, että kristinuskon julkinen tunnustaminen olisi normi ovat musta kaksi selkeästi eri asiaa, joiden suosion nousu ja lasku eivät mainittavasti liity toisiinsa.

Esimerkiksi 80-luvun Suomi ei ollut tällä saralla sen monikulttuurisempi kuin 50-luvun Suomi, mutta tunnustuksellisen uskonnollisuuden merkitys oli ihan eri - 80-luvulla oltiin jo ainkain muodollisesti paljon vähemmän kristillisiä kuin aiemmin. Tosin tässä pitänee ehkä huomioida sekin, että wanhan ajan moraalisen ja uskonnollisen ylemmyyden painottaminen on yleensä pelkkää nostalgisointia. Oli miten oli, joko aidon hurskauden tai tekopyhyyden rooli oli 50-luvulla suurempi, mutta eipä Suomessa 80-luvullakaan mainittavaa monikultuurisuutta ollut. Niiden nousu ja lasku ei siis korreloinut keskenään.

Sekularismi ja yksilöliberalismi voivat kyllä ainakin näennäisesti toteutua mainiosti ilman minkään sortin monikultturalismia ja se on ainakin musta ollut selkeästi suomalaisen yhteiskunnan suunta viimeiset 50 vuotta.

Mutta toisaalta musta myös tuo alkuperäinen kommentti oli outo. Ehkä tuo on sidonnaista ikään, tuttavapiiriin ja asuinpaikkaan? Itse olen 80-luvun puolivälin jälkeen syntynyt helsinkiläinen enkä ole ikinä havainnut kastamattomuuden vaikeuttavan elämääni millään tavalla. Peruskoulun et-opetus oli kieltämättä laadultaan heikompaa kuin ussan, mutta lukiossa taan niin paljon parempaa, että väittäisin tasapeliksi. Lisäksi mun ei tarvinnut mennä rippileirille/kouluun, mikä oli iso plussa aikanaan.

Ei onnistunut, kun minut on kastettu. Erosin kirkosta heti kun voin.



Kirkkohäitä en halunnut.



Olen parin läheisen kaverin lasten kirkkoon kuulumaton kummi, heitä ja lapsia ei ole häirinnyt se etten kuulu kirkkoon ja ole siten virallinen kummi. Eipä nuo muutkaan kummit ole lapselle mistään uskonasioista puhuneet, vaan kyllä se on ollut sitä läheisenä aikuisena lapselle toimimista.



Kaverini taas halusi rippileirille (siellä oli kaikki kaverit ja sai lahjoja) ja kirkkohäät (oiekin perinteinen päivä prinsessana). Häntä ei ollut kastettu, kastettiin enne riparia, kummina toimi vuotta vanhempi serkku. Erosi kirkosta häitä seuraavana vuonna.

kastamattomat lapset seurakunnan kerhoa?

meillä oli ennen ilmainen kerho, kuntaliittymisen jälkeen muuttui että maksaa.

ja silloin kun itse olin pieni kerho oli kiva leikkipaikka eikä sieltä jäänyt mitään jeesustelua päähän, me siis kuuluttiin kikkoon ja mielestäni kirkollisveron maksaneina kerhonkin kuuluisi olla ilmainen. no entä kun ei kirkkoon kuuluvakin kävi siellä?

ja kunta saattaa "ulkoistaa" osan palveluistaan seurakunnalle. Suomen valtion ja kirkon iloisessa yhteiselossa ei musta ole ollenkaan perusteltua, että jotkut olisivat oikeutetumpia kirkon palveluihin kuin toiset - kaikki niistä kuitenkin välillissti maksavat.

Kirkolla kuitenkin myös on paljon kuluja, joiden kasvattamiseen ei-evankelisluterilaiset eivät osallistu: kirkkorakennuksen, pappisvirat, seurakuntavaalit, kirkolliset toimitukset, kirkollisveron maksajille lähetettävät julkaisut...

Kaverini taas halusi rippileirille (siellä oli kaikki kaverit ja sai lahjoja) ja kirkkohäät (oiekin perinteinen päivä prinsessana). Häntä ei ollut kastettu, kastettiin enne riparia, kummina toimi vuotta vanhempi serkku. Erosi kirkosta häitä seuraavana vuonna.

En ole kristitty tai muunkaan uskontokunnan edustaja, mutta kyllä musta muiden ihmisten vakaumuksia pitäisi mahdollisuuksine mukaan kunnioittaa. Tämä ei nyt ihan ollut sitä.

Itse liityin aikoinani kirkkoon, että ystäväni sai lapselleen kummit. Kukaan niistä ystävistä, jotka hän halusi kummeiksi, ei kuulunut kirkkoon. Hän ei odota kummeilta minkäänlaista uskonnollista kasvatusta lapselleen. Itse erosin kirkosta heti, kun lapsi oli kastettu. Silloin ajattelin, että pieni vaiva siitä, että ystäväni sai lapselleen haluamansa kummit ja kasteen. Nyt vanhempana en enää kovin helposti liittyisi kirkkoon edes muutamaksi viikoksi, vaikka kummiksi pyydettäisiin.

Kaverini taas halusi rippileirille (siellä oli kaikki kaverit ja sai lahjoja) ja kirkkohäät (oiekin perinteinen päivä prinsessana). Häntä ei ollut kastettu, kastettiin enne riparia, kummina toimi vuotta vanhempi serkku. Erosi kirkosta häitä seuraavana vuonna.

En ole kristitty tai muunkaan uskontokunnan edustaja, mutta kyllä musta muiden ihmisten vakaumuksia pitäisi mahdollisuuksine mukaan kunnioittaa. Tämä ei nyt ihan ollut sitä.

jossa kristilliset arvot eivät ole niin framilla. Meidän kunnassamme seurakunta järjestää päiväkodin yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, retkiä ja muuta mukavaa vähän väliä. Joka päivä ruuan yhteydessä rukoillaan ja Jeesuksesta on puhetta ihan muuten vaan silloin tällöin. Jos me vanhemmat olisimme tiukkoja siitä, että lapsemme ei osallistu meille vieraan uskonnon tilaisuuksiin, asiat hoidettaisiin niin, että lapsi jätettäisiin toiminnan ulkopuolelle.

Ajatelkaapa sitä näin: työpaikallanne järjestetään kuukausittain joku kiva virkistytoiminta, johon kaikki muut osallistuvat paitsi te. Te jäätte toimistolle tekemään jotain tylsää hommaa yksinään, ja näette iltapäivällä, miten muut tulevat ulkoa innosta puhkuen. "Olipa hauskaa tyypit, tehdään tämä toistekin! Voi vitsi Marja, onpa tylsää, ettet sä pääse mukaan. Mutta ei tätä oikein pysty mitenkään muutenkaan järjestettyä. Voi voi."

Teidän työpaikalle tulee toisinaan ihmisiä juttelemaan asioista. Aina kun he tulevat, teidät laitetaan viereiseen huoneeseen istumaan siksi aikaa, kun muut tapaavat vieraita.

Niin ja joka kerta, kun alatte kahvitauolle, teidät pistetään pariksi minuutiksi odottamaan taukotilan oven taakse.

Ja joskus, kun satutte tapaamaan jonkun mukavan vanhan rouva, hän saattaa kertoa teille, että joudutte helvettiin. Mutta toki hänellä on siihen oikeus, tehän kuulutte vähemmistöön.

Tällaisessa todellisuudessa moni lapsi joutuu Suomessa elämään. Mitä pahaa siinä muka on?

Itse en tällaista ole koskaan huomannut itseni enkä lapsieni kohdalla.

Alkuperäiseen asiaan niin me olemme ajatelleet asian niin, että on helpompi aikuisena päättää oma uskomisensa, kun ei tarvitse erota sitä varten mistään ja mitään tiettyä ei ole tuputettu. Tosiaan, kuten joku muukin totesi, niin aikuisena varmasti jaksaa nähdä kirkkoon liittymisen vaivan jos niin haluaa!

Olen juuri sen vuoksi eronnut kirkosta enkä luonnollisesti myös lasta kastanut koska mielestäni kristityt on niin ulkokultaisia kaste- ja rippijuhlien ym häiden vietossa just lahjojen vuoksi niitä järkätään uskosta viis.

Lapseni voi puolestani myös naimisiin tuomarin vihkimänä eikä tarvi kastetta eikä rippiä siihen...

seksuaalivähemmistöihin". Uskokaa pois, meitä on paljon, meitä pappeja, muita työntekijöitä ja seurakuntalaisia, jotka emme ole sytyttämässä rovioita seksuaalivähemmistöille tai kenellekään muille. Minua turhauttaa se, että monet ihmiset haluavat omista tarpeistaan käsin nähdä kirkon yhtenä "päänä", jolla voi olla vain yhdenlaisiä näkemyksiä. Itse ja moni muu ei vain halua lähteä mukaan tähän julkiseen, hedelmättömään kuka on homoseksuaalin paras ystävä -kisaan ja nostaa omaa häntäänsä. Joskus tuntuu siltä, että vaikka päällään pomppisi, aina jatkuu sama veisuu: kirkko vihaa/ alistaa/ sortaa... Se ei ole koko totuus - mutta haluaako sitä kukaan kirkon mollaaja edes kuulla ja uskoa?

Jos miettii tarkemmin, millaiseen yhteisöön oikeastaan on liittämässä lastaan, voi kastaminen tuntuakin hankalalta. Mitään ongelmaa ei ole, jos uskoo kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan eikä pidä ongelmana esimerkiksi sitä, miten kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin.

että vanhemmat odottavat hänen olevan vain kasteen todistaja, mukana kastetilaisuudessa. Se on vähän ohut versio kummiudesta, eikä täytä kristillisen kasvatuksen ideaa, mutta ei kirkko halua sälyttää ihmisten päälle suurempia taakkoja kuin jaksavat kantaa. Ei kirkkoherranvirastosta kysellä vuosittain, että mitenkäs on hoidettu nämä kummilapsen puolesta rukoilut, perhejumalanpalveluksessa käynnit ja lasten Raamatun lukemiset toteutuneet, saatikka että varmistettaisiin, että muistettu käydä shoppaamassa vähintään kaksi lahjaa vuodessa, minimissään 40 euroa per paketti. Ei kummius ole yksi lisäsuoritus kaikkien muiden elämän suoritusten päälle.

Lapselle on toki myöhemmin selitettävä, miksi kummit eivät ole pitäneet yhteyttä - äiti ei halunnut pakottaa muistamisiin. Useimmat haluavat kuitenkin muistaa -tavalla tai toisella.

No mun mielestä se on kyllä just sellanen sääliratkaisu että kun ei ketään muita ole, niin sitten vaivataan samoja ihmisiä. Minä en muutenkaan olisi halunnut kummeja kellekään lapselle, en haluaisi pakottaa ketään mihinkään muistamisiin. Mun mielestä on ihan omituista, että kirkkoon liittyminen vaatii jotain ulkopuolisia ihmisiä.

Joissakin perheissä on ilman kummipulasyytä samat kummit kaikilla lapsilla - tästä on sovittu jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Kyseessä on tietysti hyvin läheiset ihmiset, jolloin kummiuden ydin ei olekaan siinä, että apua, ei meidän rahat riitä ostaa kaikille kauheasti lahjoja. Kummius saa silloin toisella tavalla painotetun luonteen.

alkuperäiseen paitsi että kastaminen tehty liian vaikeeksi, kun pitäis olla kummit. Meillä ei ole kolmannelle ketään, jota haluttaisiin kummiksi joa ei ole jo "käytetty". Tässä keskeisin syy, miksi harkitaan kastamatta jättämistä tän kohdalla.

Päivitä tietosi ja elä tätä päivää!

Kirkollisvero poistui vuonna 1993.

Miksi yritysten pitäisi maksaa valtiolle ja kunnalle; eihän niistäkään ole mitään hyötyä yritykselle.

VM:n sivuilta

Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero, jonka määrä on 26% yhteisön verotettavasta tulosta. Yhteisön verotettava tulo lasketaan veronalaisten tulojen ja vähennyskelpoisten menojen erotuksena.

Yhteisöveroa maksavia yhteisöjä ovat osakeyhtiöiden lisäksi osuuskunnat sekä tietyin edellytyksin liikelaitokset, julkisyhteisöt, yhdistykset, laitokset, säätiöt ja asunto-osakeyhtiöt. Liikelaitosten, julkisyhteisöjen, yleishyödyllisten yhdistysten ja laitosten yhteisöverovelvollisuus on rajattu koskemaan vain niiden elinkeinotuloja. Asunto-osakeyhtiöille ei yleensä muodostu verotettavaa tuloa.

Yhteisöveronsaajia ovat valtio, kunnat ja seurakunnat. Normaalisti valtion osuus yhteisöveron tuotosta on 76,22 prosenttia, kuntien 22,03 prosenttia ja seurakuntien 1,75 prosenttia. Verovuosina 2009-2011 yhteisöveron jako-osuudet ovat kuitenkin seuraavat: valtio 65,42 prosenttia, kunnat 32,03 prosenttia ja seurakunnat 2,55 prosenttia.

Kaikien yritysten on maksatteva kirkollisveroa

Olisikohan nyt enemmän kyse sinun omasta vihan projektiostasi kirkkoa/ uskovaisia kohtaan?

Myös tuo lause "Itse kuitenkin haluan ajatella omilla aivoillani" on todella naiivi. Ajatteletko, että uskonnollisilla ihmisillä/ kirkon jäsenillä menee päästä kaapeli Kirkon Isoihin Aivoihin, mikä syöttää valmiit ajatukset ja ihmiset vain robottimaisesti toistavat, mitä aivokeskus määrää? Yhtä fiksusti voisi sanoa, että kaikilla uskonnottomilla menee kaapeli Vapaa-ajattelijoiden Isoon Pajaan ja sieltä tulee valmis papatus ulos tuotettavaksi.

Monen muunkin asian suhteen kirkon toiminta on vähintäänkin epäilyttävää. Kaupanpäällisiksi pelotellaan ikuisella kadotuksella ja vihataan kaikkia... kaikissa uskovaisissa ei ole mitään vikaa. Itse kuitenkin haluan ajatella omilla aivoillani.

Tällainenhan oli tilanne vielä muutama vuosikymmen sitten. Naiselle oli paljon helpompaa olla siinä roolissa, johon yhteisö hänet halusi pistää. Ei kiusattu ompeluseuroissa siitä, että käy töissä, eikä ihmetelty moraalin puutetta kun ei olekaan kotona hoitamassa lapsia.



Silti moni nainen valitsi toisen tien ja sen seurauksena yhteiskunnallinen tasa-arvo kasvoi.



Nykyään monet (todellisuudessa uskonnottomat) perustelevat lapsiensa kirkkoon kuulumista samoilla perusteilla. Ettei lapsi erottuisi joukosta ja olisi mukana kaikessa toiminnassa.



Tällaisella toiminnalla he antavat hiljaisen hyväksynnän uskonnon dominoivalle asemalle yhteiskunnassa ja ylläpitävät tätä järjestelmää. Onhan se toki helpompaa mennä virran mukana kuin lähteä taistelemaan oikeuksistaan, kuten monet naiset tekivät viime vuosisadalla.

toimintaa, ettei kukaan haluaisi osallistua siihen, jotta olisit onnellinen?

Ei naapurin lapsikaan pääse laskettelemaan, huvipuistoon tai ulkomaan matkalle vain sillä perusteella, että te menette. Elämä on rajallista, kaikkea ei voi saada, ihminen joutuu tekemään valintoja.

Angsti-ateistiset ihmiset voisivat joskus mennä itseensä ja miettiä, voisiko omalla uskontoallergialle hankkia siedätyshoitoa, ettei lapsen tarvitsisi olla sijaiskärsijänä vanhemman oman rajoittuneisuuden vuoksi. On perusteetonta syyttää kirkkoa siitä, että se tarjoaa lapsille (ja muille) jotain sellaista, mitä ei itse arvosta ja jota ei itse halua ja olla näreissään siitä, että muut ottavat tarjotun vastaan ja kieltää omalta lapseltaan saman.

Ja "tuo mukava, vanha rouva, joka saattaa kertoa teille, että joudutte helvettiin" on sinun mielesi konstruktio. Entäs jos hän sanoisi, että onpa mukava tutustua teihin? Ai niin, niinhän ei uskovaiset koskaan sano kenellekään pakanalle ja helvettiin joutuvalle!

Asut sitten onneksesi paikkakunnalla, ssa kristilliset arvot eivät ole niin framilla. Meidän kunnassamme seurakunta järjestää päiväkodin yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, retkiä ja muuta mukavaa vähän väliä. Joka päivä ruuan yhteydessä rukoillaan ja Jeesuksesta on puhetta ihan muuten vaan silloin tällöin. Jos me vanhemmat olisimme tiukkoja siitä, että lapsemme ei osallistu meille vieraan uskonnon tilaisuuksiin, asiat hoidettaisiin niin, että lapsi jätettäisiin toiminnan ulkopuolelle. Ajatelkaapa sitä näin: työpaikallanne järjestetään kuukausittain joku kiva virkistytoiminta, johon kaikki muut osallistuvat paitsi te. Te jäätte toimistolle tekemään jotain tylsää hommaa yksinään, ja näette iltapäivällä, miten muut tulevat ulkoa innosta puhkuen. "Olipa hauskaa tyypit, tehdään tämä toistekin! Voi vitsi Marja, onpa tylsää, ettet sä pääse mukaan. Mutta ei tätä oikein pysty mitenkään muutenkaan järjestettyä. Voi voi." Teidän työpaikalle tulee toisinaan ihmisiä juttelemaan asioista. Aina kun he tulevat, teidät laitetaan viereiseen huoneeseen istumaan siksi aikaa, kun muut tapaavat vieraita. Niin ja joka kerta, kun alatte kahvitauolle, teidät pistetään pariksi minuutiksi odottamaan taukotilan oven taakse. Ja joskus, kun satutte tapaamaan jonkun mukavan vanhan rouva, hän saattaa kertoa teille, että joudutte helvettiin. Mutta toki hänellä on siihen oikeus, tehän kuulutte vähemmistöön. Tällaisessa todellisuudessa moni lapsi joutuu Suomessa elämään. Mitä pahaa siinä muka on?

Itse en tällaista ole koskaan huomannut itseni enkä lapsieni kohdalla. Alkuperäiseen asiaan niin me olemme ajatelleet asian niin, että on helpompi aikuisena päättää oma uskomisensa, kun ei tarvitse erota sitä varten mistään ja mitään tiettyä ei ole tuputettu. Tosiaan, kuten joku muukin totesi, niin aikuisena varmasti jaksaa nähdä kirkkoon liittymisen vaivan jos niin haluaa!

Itse uskonnottomana taas olisin ensinnäkin hyvin ihmeissäni, jos lapseni joskus aikuisena haluaisi kirkkohäät. Toisekseen jos hän todella uskoisi Jumalaan, hänellä varmasti olisi motivaatiota aikuisenakin liittyä kirkkoon ja käydä läpi sen vaatiman prosessin.

Mutta siinä mielessä ap osui oikeaan, että lapsena Suomessa olisi paljon helpompi elää, jos kuuluisi kirkkoon. Moraalittomia uskonnottomia kummajaisia sorsitaan nimenomaan lapsena. Suomessa on hyvin helppoa olla aikuinen ateisti, mutta äärettömän vaikeaa olla uskonnoton lapsi. :(

Me asumme Helsingissä eikä lapsiamme sorsita. Lastemme koulussa on jo alaluokilla yhteensä 50-60 uskonnotonta ja päälle vielä muslimit. Eivät ole kummajaisia.

Ajattele: Missä tahansa marketin kassalla mukavalta vanhalta rouvalta näyttävä kääntyy puoleesi ja ilmoittaa sinun joutuvan helvettiin? Tai hätistää sinut pakanana kauemmas sauvaköpöttelysauvallaan? Nämä vanhoiksi mukaviksi rouviksi naamioituneet ihmiset ovatkin oikeasti kirkon agentteja, joilla on pakanatunnistin 70-luvun käsilaukussaan nitrojen seassa ja he eivät jätä käyttämättä tilaisuutta valistaa "lähimmäisiään" heidän karmealta tulevaisuudelta.

Ihan oikeesti? Missä todellisuudessa sinä elät?

Ja joskus, kun satutte tapaamaan jonkun mukavan vanhan rouva, hän saattaa kertoa teille, että joudutte helvettiin. Mutta toki hänellä on siihen oikeus, tehän kuulutte vähemmistöön. Tällaisessa todellisuudessa moni lapsi joutuu Suomessa elämään. Mitä pahaa siinä muka on?

toimintaa, ettei kukaan haluaisi osallistua siihen, jotta olisit onnellinen?

Ei naapurin lapsikaan pääse laskettelemaan, huvipuistoon tai ulkomaan matkalle vain sillä perusteella, että te menette. Elämä on rajallista, kaikkea ei voi saada, ihminen joutuu tekemään valintoja.

Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä eroa on seurakunnan jäsenilleen järjestämällä toiminnalla ja seurakunnan järjestämällä toiminnalla kunnan päiväkodissa.

Entäpä jos kunta tekisi yhteistyötä kunnan valtapuolueen (vaikkapa kokoomus) kanssa siten, että kokoomus järjestäisi päiväkodeissa ja kouluissa erilaisia retkiä ja toimintaa, jossa samalla kertoisi lapsille kapitalismin ylivertaisuudesta ja omistajuuden iloista. Näille retkille olisivat toki tervetulleita kaikki lapset riippumatta heidän "omasta puoluekannastaan".

Tarjoilu pelaa ja kivaa on. Toki jos joku vanhempi ei halua lastaan kokoomuksen retkelle, voidaan lapselle järjestää jotain pientä askartelua siksi aikaa. Muilla puolueilla ei ole tällaisiin järjestelyihin mahdollisuutta, koska "kokoomuksella on suurin kannatus".

Olisko ok? Kelpaisko myös angsti-SDP:läisille?

mutta ei omassani yli 100 hengen työyhteisössä hyvää jaeta tasan kaikille. Joku joutuu aina jäämään päivystämään, kun muut virkistäytyvät. Johto kahvittelee ihan omassa rauhassaan vieraiden kanssa; sinne on turha mennä mankumaan kakkupalaa iltapäiväkahvilleen. Toinen saa palkankorotuksen, toinen ei. Yksi pääsee pitkään ja kalliiseen koulutukseen, toinen ei.

On vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen pettymysten käsittelytaitoja: se ei ole aina minäminäminä, jonka säännöillä maailma pyörii.

Asut sitten onneksesi paikkakunnalla, jossa kristilliset arvot eivät ole niin framilla. Meidän kunnassamme seurakunta järjestää päiväkodin yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, retkiä ja muuta mukavaa vähän väliä. Joka päivä ruuan yhteydessä rukoillaan ja Jeesuksesta on puhetta ihan muuten vaan silloin tällöin. Jos me vanhemmat olisimme tiukkoja siitä, että lapsemme ei osallistu meille vieraan uskonnon tilaisuuksiin, asiat hoidettaisiin niin, että lapsi jätettäisiin toiminnan ulkopuolelle. Ajatelkaapa sitä näin: työpaikallanne järjestetään kuukausittain joku kiva virkistytoiminta, johon kaikki muut osallistuvat paitsi te. Te jäätte toimistolle tekemään jotain tylsää hommaa yksinään, ja näette iltapäivällä, miten muut tulevat ulkoa innosta puhkuen. "Olipa hauskaa tyypit, tehdään tämä toistekin! Voi vitsi Marja, onpa tylsää, ettet sä pääse mukaan. Mutta ei tätä oikein pysty mitenkään muutenkaan järjestettyä. Voi voi." Teidän työpaikalle tulee toisinaan ihmisiä juttelemaan asioista. Aina kun he tulevat, teidät laitetaan viereiseen huoneeseen istumaan siksi aikaa, kun muut tapaavat vieraita. Niin ja joka kerta, kun alatte kahvitauolle, teidät pistetään pariksi minuutiksi odottamaan taukotilan oven taakse. Ja joskus, kun satutte tapaamaan jonkun mukavan vanhan rouva, hän saattaa kertoa teille, että joudutte helvettiin. Mutta toki hänellä on siihen oikeus, tehän kuulutte vähemmistöön. Tällaisessa todellisuudessa moni lapsi joutuu Suomessa elämään. Mitä pahaa siinä muka on?

Itse en tällaista ole koskaan huomannut itseni enkä lapsieni kohdalla. Alkuperäiseen asiaan niin me olemme ajatelleet asian niin, että on helpompi aikuisena päättää oma uskomisensa, kun ei tarvitse erota sitä varten mistään ja mitään tiettyä ei ole tuputettu. Tosiaan, kuten joku muukin totesi, niin aikuisena varmasti jaksaa nähdä kirkkoon liittymisen vaivan jos niin haluaa!

varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ei päiväkotien ole pakko tehdä eivätkä varmaan tekisi yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, jotka eivät pysty mukauttamaan omaa toimintaansa päivähoidon kriteereihin. Eivät nykyajan seurakunnan työntekijät kohtaa lapsia kehuakseen omaa "tuotettaan" ja mitätöidäkseen muita. Usko pois: seurakunnan lapsityötä tekevillä on kyky kohdata lapsi arvostavasti ja kunnioittavasti. Jos näin ei tapahdu, ovet päiväkotiin sulkeutuvat seurakunnalta heti tai ainakin vaadittaisiin työntekijän vaihtamista. Älä myöskään aliarvioi päiväkodin työntekijöiden arviointikykyä. Heissä on myös ateisteja ja kirkkokriitikoita, joten kyllä he osaavat pitää puolensa ja lasten puolta.

Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä eroa on seurakunnan jäsenilleen järjestämällä toiminnalla ja seurakunnan järjestämällä toiminnalla kunnan päiväkodissa. Entäpä jos kunta tekisi yhteistyötä kunnan valtapuolueen (vaikkapa kokoomus) kanssa siten, että kokoomus järjestäisi päiväkodeissa ja kouluissa erilaisia retkiä ja toimintaa, jossa samalla kertoisi lapsille kapitalismin ylivertaisuudesta ja omistajuuden iloista. Näille retkille olisivat toki tervetulleita kaikki lapset riippumatta heidän "omasta puoluekannastaan". Tarjoilu pelaa ja kivaa on. Toki jos joku vanhempi ei halua lastaan kokoomuksen retkelle, voidaan lapselle järjestää jotain pientä askartelua siksi aikaa. Muilla puolueilla ei ole tällaisiin järjestelyihin mahdollisuutta, koska "kokoomuksella on suurin kannatus". Olisko ok? Kelpaisko myös angsti-SDP:läisille?