Anna Kareninasta taas: Haluaisiko kukaan sellaista miestä kuin Levin?

turvallinen, perhekeskeinen. Jonkun mielestä tietenkiin "nössö". Huomioitavaa on kuitenkin se että hänen taloudellinen tilanne on turvattu, niin on varaakin olla hieman "nössö"

Levin on hieno mies, jopa jalo. Toisaalta hänessä on nahjusmaisia piirteitä. Kitty on onnekas vain jos hän itse ymmärtää sen, jos hänellä on itsenäisesti samoja pyrkimyksiä kuin Levinillä. Vaikea ajatella sellaisia käsitteitä kuin "ihannemies" tai "onnekas" suhteessa Tolstoihin, ne sopii paremmin johonkin tosi-tv-juttuun. Sanon aivan ystävällisesti tämän :).

Tolstoin ihmiskuva on niin sävykäs ja laaja, ettei hänen henkilöitään oikein saa mahdutettua yhden otsikon alle. Minä tunsin myötätuntoa jopa Kareninia kohtaan, vaikka hän on niin kirskuvan ikävä!

(Näitkö muuten uusimman, BBC:n sarjaversion Anna Kareninasta? Meni YLEllä pari vuotta sitten. Itse tykkäsin siitä kovasti.)

Vaikka minunkin sympatiat alkoivat jossain vaiheessa kirjaa siirtyä myös Kareninin puolelle.





Kittyä kävi sääliksi, mutta loppujen lopuksi hänestä taisi tulla onnellisin.

luin hiljan artikkelin, jossa miehen näkökulmasta ihailtiin Leviniä yli kaiken, ja hänet käsitettiin täydelliseksi mieheksi. Myös hänen tapansa rakastaa pidettiin siinä täydellisenä. Mietin siis, mikä on naisnäkökulma Leviniin.



Itse kuitenkin koin Levinin aika ahdistavaksi henkilöksi ja itse ymmärsin häntä kaikkein vähiten kirjan hahmoista. Mielestäni hän kyllä pyrki hyvään, mutta Kittyä hän ei kohdellut todellisena ihmisenä, vaan piti häntä "pyhättönään", ja tuntui, ettei hän kyennyt ottamaan Kittyä huomioon ihan tavallisena ihmisenä lainkaan.



Tolstoin hahmot ovat tosiaan upean moniuloitteisia, jonka takia se kirja mua "vaivaakin" koko ajan! ap

Sehän klassikoissa onkin niin ihanaa, kun ne jäävät vaivaamaan, saavat punnitsemaan ihan kaikkia asioita ja ihmisiä noin päin ja näin päin! On joitakin vuosia siitä kun luin AK:n, mutta tuo mitä kirjoitit Levinistä ja hänen sokeudestaan Kittyn suhteen tuntuu minusta tutulta. Muistan silloin ajatelleeni - näin nykynaisen näkökulmasta - että Levin tukahduttaa Kittyn ymmärtämättä sitä itse.

Luulen kuitenkin, että Levin on Tolstoin "ihannehenkilö" romaanissa.

Vronski taas se pahis. Mutta Karenin kuitenkin yritti parhaansa?



Joskus miettinyt, että Anna on vaan niin lälly unelmoija...joita riittää myös meidän ajassa.

ja eli unelmaansa lopulta liian lujaa. Hän ei missään vaiheessa itse ottanut asioita omiin käsiinsä vaan odotti jatkuvasti, että joko Vronski tai Karenin ottaisi ja näyttäisi hänelle, mitä tehdä. Ja uskon, että jos Karenin olisi todella ollut "mies" tilanteessa, ei Vronskin ja Annan suhde olisi koskaan edennyt siihen myrskyyn ja tuhoon, mihin lopulta syöksyi.



Mutta ainakin Annaa kohdeltiin hänen ansaitsemallaan tavalla, ja hän oli ihminen ihmisten joukossa omassa ympäristössään, jota vastoin Kittyllä oli Levinin koko painava unelmanaisen rooli harteillaan.



Ehkä omituista, mutta ymmärsin Kareninia tosi hyvin läpi koko romaanin.

vaan aina tuntuu, että tekisi mieli huomauttaa Annalle, että elämä on elettävä.



Mutta hieno kirja ja aina, kun sen lukee löytää onnekseen/valitettavasti oman elämänsä ja sen hahmoja.



Siitä on varmaan 35 v, kun luin Lapsuus poikaikä kirjan Tolstoilta ja samoja kokemuksia nyt Anna Kareninasta. Huikea kirjailija.

minulla on jo monta vuotta kun luin Anna Kareninan. Kaksi kertaa olen sen tainnut lukea. Se on ehdottomasti talvella luettava romaani!



Sen muistan, että mielestäni Konstantin, eli Kostja oli jotenkin symppis ja ihana. Mitä mieltä hänestä olette?

No en enää muistanut.