Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että Jari Sinkkonen ei puolla jäähypenkkiä
Kommentit (125)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...vituttaa se lässyttäjä muutenkin!
On eri asia laittaa raivoava uhmis johonkin tiettyyn paikkaan rauhoittumaan kuin rangaista eristämällä lapsi johonkin nurkkaan (kuten esim. Supernanny tekee). Jos ns. jäähypenkki rauhtoittaa lapsen nopeammin kuin huomiotta jättäminen, niin siihenhän se on ihan ok, kunhan lapsi ei koe että hänet jätetään yksin tunteidensä kanssa.
Mutta sitä kauhistelen, että käyttääkö jotkut tosiaan jäähyä rangaistuksena huutamisesta ja raivoamisesta? Lapsi purkaa pettymystään kun jotain on kielletty ja te kiikutatte hänet penkille häpeämään? Yli 5-vuotiaalle noin voi ehkä tehdäkin, hänen pitäisi jo ymmärtää kohtuu pettymyksissäkin, mutta uhmaikäinen tarvitsee tuollaisessa tilanteessa hyväksyntää ja tukea raivonsa keskellä.
Siinä vaiheessa kun uhmis raivoo kymmennettä kertaa päivässä, joka päivä viimeisen puolen vuoden ajan, pilaa kaiken, mitä päivässä on pilattavaa, ja itsekin on väsynyt huonoista yöunista - niin ei sellaista av-mammaa olekaan, joka jaksaa hyväksyä!
uhmaikäinen tarvitsee tuollaisessa tilanteessa hyväksyntää ja tukea raivonsa keskellä.
Ainakin kirjassaan "Elämäni poikana" hän kehui Lapsityrannit-ohjelman metodeja, joihin kuuluu myös jäähy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset pomppi sängyllä. Kielsin, kielsin toisen kerran, korotin ääntä, nostin pois sängyltä. Ei vaikutusta, pomppiminen sen kuin jatkui. Sitten annoin varoituksen. Yksikin pomppu vielä ja joutuvat jäähylle. Ei vaikutusta. Kumpikin pomppi. Niin joutui 2v ja 3,5v jäähylle. Ja loppui pomppiminen. Yllättävää, että Sinkkonen ei sitä puolla????
taas supermammat, mitä olisi pitänyt tänään tehdä. Tilanne siis oli se, että pikkuveli potkaisi isosiskoa ja kipeäähän siinä tuli. Käskin pikkuveljeä pyytämään anteeksi, ei suostunut. Sanoin monta kertaa ihan nätisti, että siskolle tuli kipeää ja nyt kuuluu pyytää anteeksi.Sisko ei siis isommin itkenyt kipuaan, eli ei ollut kyse siitäkään, että olisi pelästynyt tekoaan. Useiden pyyntöjen jälkeen sanoin, että jos et pyydä anteeksi pitää mennä nurkkaan, ei voi jatkaa leikkiä. Sisko oli kuitenkin silminnähden loukkaantunut ja hän pyytää aina lopuksi anteeksi vastaavissa tilanteissa, joten mielestäni sitä pitää vaatia myös pikkuveljeltä tässä tilanteessa.
Poika ei siis pyytänyt anteeksi, jatkoi vain leikkejään vaikka puhuin kuin se kuuluisa ruuneperi. Mitä muuta voin kuin laittaa lapsen nurkkaan? Huutoahan siitä tuli ja tunnin se kesti, vaikken enää vaatinutkaan anteeksipyyntöä. Keskeytin vain leikit. Juu ja tietysti meillä oli menoa (onneksi ei ollut väliä pienellä myöhästymisellä). Miten hemmetissä tuossakin tilanteessa olisi taas voinut ennakoida tai harhauttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä ne kaikki ennakoijat nyt ovat? Minäkin haluan vastauksia.
Meillä esim. eilen. Minulla armoton nuha, nenäliinat loppu, mies työmatkalla. Haen esikoista kuopuksen kanssa kerhosta, pakko poiketa ärrälle hakemaan niitä nenäliinoja. Tiesin, että esikoinen kerhon jälkeen saattaa olla väsynyt. No, tietenkin sitten ärrällä huomio kiinnittyi johonkin nuorten lehteen, joka näytti sen verran hurjalta, että en sitä suostunut ostamaan. Seuraus, 45 min huutoa, potkimista ja riehumista kiskan edessä pihalla. Juu, olis pitänyt ennakoida, eikä mennä sinne hakemaan niitä nenäliinoja. Mutta jotenkin se ei taas sovi mun kasvatusfilosofiaan, siis, että me ei voida käydä missään, ettei vaan esikoinen saa raivareita. Muuta ennakointia nimittäin en tuossa tilanteessa keksi. Vai olisiko pitänyt toitottaa ennen kiskalle menoa, että nyt ei osteta mitään muuta kuin nenäliinoja. Sitäkin on nimittäin kokeiltu, ja tulos on kyllä ihan päinvastainen, huomio pojalla kiinnittyy just siihen mitä ei saa.
missä ne kaikki ennakoijat nyt ovat? Minäkin haluan vastauksia. Meillä esim. eilen. Minulla armoton nuha, nenäliinat loppu, mies työmatkalla. Haen esikoista kuopuksen kanssa kerhosta, pakko poiketa ärrälle hakemaan niitä nenäliinoja. Tiesin, että esikoinen kerhon jälkeen saattaa olla väsynyt. No, tietenkin sitten ärrällä huomio kiinnittyi johonkin nuorten lehteen, joka näytti sen verran hurjalta, että en sitä suostunut ostamaan. Seuraus, 45 min huutoa, potkimista ja riehumista kiskan edessä pihalla. Juu, olis pitänyt ennakoida, eikä mennä sinne hakemaan niitä nenäliinoja. Mutta jotenkin se ei taas sovi mun kasvatusfilosofiaan, siis, että me ei voida käydä missään, ettei vaan esikoinen saa raivareita. Muuta ennakointia nimittäin en tuossa tilanteessa keksi. Vai olisiko pitänyt toitottaa ennen kiskalle menoa, että nyt ei osteta mitään muuta kuin nenäliinoja. Sitäkin on nimittäin kokeiltu, ja tulos on kyllä ihan päinvastainen, huomio pojalla kiinnittyy just siihen mitä ei saa.
siinä tilanteessa tietenkin pitää harhauttaa ostamalla karkkihylly tyhjäksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin vain tulla antamaan kaikki sympatiat kahdelle viimeiselle esimerkille.
Ei, ei noita voi annakoida, eikä niitä saa puhumalla pois. Ainoastaan johdonmukainen toiminta ajan kanssa auttaa. Aikaa voi oikein kovakalloisen kanssa mennä pitkään... meillä meni aina tuonne 5,5 ikävuotee asti...Sen jälkeen suuttumus on näkynyt enää siinä, että höyry nousee korvista ja käder puristautuvat nyrkkiin ja muuttuvat tulipunaiseksi.
taas supermammat, mitä olisi pitänyt tänään tehdä. Tilanne siis oli se, että pikkuveli potkaisi isosiskoa ja kipeäähän siinä tuli. Käskin pikkuveljeä pyytämään anteeksi, ei suostunut. Sanoin monta kertaa ihan nätisti, että siskolle tuli kipeää ja nyt kuuluu pyytää anteeksi.Sisko ei siis isommin itkenyt kipuaan, eli ei ollut kyse siitäkään, että olisi pelästynyt tekoaan. Useiden pyyntöjen jälkeen sanoin, että jos et pyydä anteeksi pitää mennä nurkkaan, ei voi jatkaa leikkiä. Sisko oli kuitenkin silminnähden loukkaantunut ja hän pyytää aina lopuksi anteeksi vastaavissa tilanteissa, joten mielestäni sitä pitää vaatia myös pikkuveljeltä tässä tilanteessa.
Poika ei siis pyytänyt anteeksi, jatkoi vain leikkejään vaikka puhuin kuin se kuuluisa ruuneperi. Mitä muuta voin kuin laittaa lapsen nurkkaan? Huutoahan siitä tuli ja tunnin se kesti, vaikken enää vaatinutkaan anteeksipyyntöä. Keskeytin vain leikit. Juu ja tietysti meillä oli menoa (onneksi ei ollut väliä pienellä myöhästymisellä). Miten hemmetissä tuossakin tilanteessa olisi taas voinut ennakoida tai harhauttaa?
Hei,
Olen varmaan sitten "supermamma", koska en käytä jäähyä (ja nyt en jaksa kuulla sitä, että mulla on niin helpot lapset. Ei ole, toinen on tulistuva, jolla saattaa välillä olla tosi vaikeita päiviä)
Oletko varma, että et itse pahentanut tilannetta vaatimalla anteeksipyyntöä?
Minusta se on lapsen nöyryyttämistä. Suostuisitko itse pyytämään anteeksi, jos joku sitä vaatisi. Anteeksipyynnön pitää tulla sydämestä, muuten sen on vain nöyryyttämistä. Pikkuveli tietää kyllä että ei saa lyödä.
Meillä aikuiset pyytää myös lapsilta anteeksi, ja näin ovat meillä lapsetkin sen oppineet, ikinä emme ole sitä opettaneet tai vaatineet.
Olisin itse sanonut "Ei saa lyödä. Siskoa sattui". Ja sitten olisi lohduttanut siskoa. Veljelle tulee kyllä paha mieli jo siitä (vaikkei sitä näytä), kun toinen sisko saa huomiota. Ja kun siskon itku on loppunut, niin olisin jatkanut omia hommiani.
Mitä olisi tapahtunut, jos olisit vain toiminut näin, ja antanut lasten sitten jatkaa leikkiä, ja lähtenyt itse huoneesta pois.
Minun veikkaus on, että tilanne olisi rauhoittunut. Jos et usko, ja jos oikeasti haluat neuvoja, etkä vain haukkua muita supermammoiksi, niin kokeile edes.
Välillä jos kuulen jotain riidanmerkkejä tai huutoa yms, niin saatan mennä "vakoilemaan" lapsia. Hipsin katsomaan, että ketään ei satuteta enempää, mutta jään seuraamaan lasten toimintaa. Kun lapsille antaa vastuuta hoitaa tilanteet itse, niin he usein toimivat hyvin. Joka tilanteeseen ei aikuisen tarvitse puuttua.
Olen seurannut kun 3-vuotias ensin lyö isosiskoaan, ja kun tämä sanoo että sattuu tms. niin 3v itse menee halaamaan ja pyytää anteeksi.
Jos näin ei tapahdu, on kyse todennäköisesti siitä, että 3v:llä on itsellään joku hätänä, jos pitää toista tahallaan muksia. Silloin yleensä yritän järjestää isosiskolle rauhan jatkaa leikkejä, ja pidän vaikka 3v väkisin sylissä ettei satuta. Pointti on se, että en vie lyöjääkään nurkkaan tai muualle häpeämään, vaan pyrin antamaan tälle huomiota ja lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse asiassa tuokin tilanne meni alunperin siten, että isosisko käski pikkuveljeään pyytämään anteeksi ja kun poika ei pyytänyt, tyttö kertoi minulle. Ja tottakai pitää vaatia anteeksipyyntöä, jos isosiskokin joutuu aina pyytämään. Pitäisikö hyvin käyttäytyvälle siskolle nyt opettaakin, ettei oikeastaan olekaan pakko pyytää anteeksi, jos ei halua?
Ja kun olin sen muutaman kerran pyytänyt poikaa pyytämään anteeksi, laitoin hänet nurkkaan ja annoin huomioni siskolle. Ei siis toiminut. Ja tapa, jolla pyysin poikaa oli: "tule äidin kanssa, annetaan siskolle hali ja jatketaan leikkiä". Ei siis mitään: "nyt pyydät heti anteeksi rumaa käytöstäsi tai joudut nurkkaan."
Ja tuon tunnin huudon aikana otin pari kertaa pojan syliin rauhoitellen. Kun oli rauhoittunut, sanoin "anna hali siskolle" ja huuto jatkui.
En edes tiedä miksi selitän näitä asioita, kun kuitenkin täällä joku koko ajan kuitenkin yrittää keksiä asioita, joita minä tuossa tilanteessa olen tehnyt vain ihan totaalisen väärin. Ei vain suostuta ymmärtämään, että lapset voivat joskus tehdä noin, ilman äidin provosointia. Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi äidin syytä.
itse asiassa tuokin tilanne meni alunperin siten, että isosisko käski pikkuveljeään pyytämään anteeksi ja kun poika ei pyytänyt, tyttö kertoi minulle. Ja tottakai pitää vaatia anteeksipyyntöä, jos isosiskokin joutuu aina pyytämään. Pitäisikö hyvin käyttäytyvälle siskolle nyt opettaakin, ettei oikeastaan olekaan pakko pyytää anteeksi, jos ei halua?
Ja kun olin sen muutaman kerran pyytänyt poikaa pyytämään anteeksi, laitoin hänet nurkkaan ja annoin huomioni siskolle. Ei siis toiminut. Ja tapa, jolla pyysin poikaa oli: "tule äidin kanssa, annetaan siskolle hali ja jatketaan leikkiä". Ei siis mitään: "nyt pyydät heti anteeksi rumaa käytöstäsi tai joudut nurkkaan."
Ja tuon tunnin huudon aikana otin pari kertaa pojan syliin rauhoitellen. Kun oli rauhoittunut, sanoin "anna hali siskolle" ja huuto jatkui.
En edes tiedä miksi selitän näitä asioita, kun kuitenkin täällä joku koko ajan kuitenkin yrittää keksiä asioita, joita minä tuossa tilanteessa olen tehnyt vain ihan totaalisen väärin. Ei vain suostuta ymmärtämään, että lapset voivat joskus tehdä noin, ilman äidin provosointia. Kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi äidin syytä.
En minä enkä kukaan muukaan sano, että olet tehnyt väärin. Sen sijaan, jos haluat, että tilanne saattaisi mennä toisin/rauhallisemmin, niin miksi puolustelet omaa nykyistä toimintaasi, kun voisit harkita uuden oppimistakin. Ei kukaan sinua käske muuttamaan mitään.
Minun mielestäni ongelma on siinä, että lähdet mukaan tuohon inttämiseen, eli vaadit sitä anteeksipyyntöä.
Jos olet sitä mieltä, että niin pitää tehdä, niin hyvä niin.
Minä en usko, ja luulen siksi, että seurauksenakin on rauhallisempi tilanne.
En ymmärrä tuota, että "tottakai pitää vaatia anteeksipyyntöä, jos isosiskokin joutuu aina pyytämään".
Se, että isosisko osaa jo pyytää anteeksi ei tarkoita, että pikkuveli osaa. Ja miksi isosiskoltakaan pitäisi sitä vaatia?
Voit myös sanoa isosiskolle pikkuveljen kuullen "pikkuveljen pitää oppia tekemään jotain muuta kuin lyömään silloin kun harmitaa".
Miksi et halua ymmärtää, että tuo sinun vaatimuksesi aiheuttaa ongelmia?
MIksi et kokeilisi toista mallia, vai vietätkö mielummin tunnin taistelemassa asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinusta ei tarvitse pyytää anteeksi, jos ei huvita vain sen takia, ettei tulisi konfliktitilanteita? No ajatellaanpa tilannetta eteenpäin. Sisko on tosi pahalla mielellä, kun veli ei pyytänytkään anteeksi. Hän alkaa kiukuttelemaan ja lyö veljeään. Eikö tämän tilanteen olisi voinut välttää ENNAKOIMALLA ja vaatimalla pikkuveljeltä se anteeksipyyntö.
Kumpikohan noista vaihtoehdoista on lapsien kasvatuksen, hyvän käytöksen ja oikean ja väärän ymmärtämisen kannalta parempi menetelmä? Se, että vaatii anteeksipyyntöä pikkuveljeltä ja molemmat oppivat miten pitää toimia, vai se, että jo anteeksipyynnön osaava isosisko oppii, että veljenkään ei tarvitse pyytää anteeksi. Huono käytös siis hyväksytään vain siksi, että ei kestetä lapsen raivoa.
Miksi et halua ymmärtää, että tuo sinun vaatimuksesi aiheuttaa ongelmia? MIksi et kokeilisi toista mallia, vai vietätkö mielummin tunnin taistelemassa asiasta?
tähän vielä kommentti. Pikkuveli on kyllä osannut pyytää anteeksi aiemmin. Miksi yhden kiukunpuuskan välttämiseksi pitäisi muuttaa toimintamallia? Tämä kun ei ole edelleenkään ainoa elämämme ongelmatilanne. Miksi minun pitäisi koko ajan muuttaa toimivia sääntöjä, että välttäisin yhden kiukunpuuskan anteeksipyytämisen takia, toisen kiukunpuuskan pöytätapojen takia, kolmannen nukkumisen takia, neljännen pukemisen takia, viidennen potalla käymisen takia jne. Pitäähän lapsien elämässä olla tietyt säännöt joiden mukaan pelataan, ei niitä voi olla päivittäin muuttaa vain raivokohtausten pelossa.
Hei jos sä olet tota mieltä, niin miksi sitten kysyt muiden mielipdettä, kun olet jo vakaasti päättänyt, että vain sinun toimintatapasi on oikea!
Lue muiden mielipiteitä anteeksipyytämisestä tuosta toisesta ketjusta.
sitä anteeksipyyntöä pitää korostaa niin paljon? Eikö lapsi voi muuten osoittaa olevansa pahoillaan? Voit kehua isosiskoa täysin sydämin siitä, että hän osaa jo pyytää anteeksi etkä mitenkään mitätöi sitä, että pikkuveli toimi väärin. Pikkuveljelle teet myös sanallisesti selväksi, että teki väärin ja vahdit, ettei tee lisää. Sanot myös, että voi pyytää anteeksi tai muuten näyttää, että tykkää kuitenkin isosiskosta, mutta älä vaadi tätä.
Toki lapsi itkemällä kommunikoi siihen asti, että oppii puhumaan, mutta sen jälkeen kun tunteille löytyy sanat niin puhutaan, ellei sitten vanhemmat näytä esimerkkiä huutamalla.
Huomaatko kuinka saat tylyyden tarttumaan?
Rouva opettaja kasvattaa sinunkin lapsesi. Hän ei voi käyttää jäähyä. Huonokäytöksisiä lapsia ei saa poistattaa luokasta ulos.
Auttaisit rouva opettajaa paljon, jos käyttäisit jotain muuta kasvatusmetodia.
Ajattele välillä vähän muitakin ja muidenkin lapsia. Jookosta?minun lapsiani?!
Meillä käytetään jäähypenkkiä, jos tarve vaatii ja se on aina siinä samassa tilassa missä itsekin olen, joten mitään eristämistä siinä ei tapahdu vaan lapsi saa rauhoittua itsekseen, jonka jälkeen sitten keskustellaan asia selväksi ja that´s it...simppeliä ja toimii:) Ihan sama mitä mieltä Sinkkonen on moisesta...niin kauan kun ei ole kerran mun lapsiani kasvattamassa!!
Miten tuo sinun tekstisi oli yhtään ystävisempää kuin minunkaan?:O
Ja arvaatkos mitä? vanhin lapsistani on 20 ja monta lasta on koulussa tälläkin hetkellä, mutta IKINÄ ei ole meidän lasten kanssa kenelläkään opettajalla ollut mitään ongelmaa!! Koskaan ei ole yhtäkään lapsistani tarvitnut ottaa edes puhutteleuun saati että olisi pitänyt poistaa luokasta tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin...ja kuvittele, että lapseni ovat kaikki olleet jopa tykättyjä niin kaveripiirissä kuin opettajien keskuudessakin! Mitäs siihen sanot? Ja ajattele, että olen onnistunut kasvattamaan heistä tuollaisia, ilman Sinkkosta ja jäähypenkin avulla!:) Osaatko edes kuvitella moista?!
Julkisuudessa en ainakaan ole ikinä kuullut sen perheestä puolta sanaa. Eiköhän noi tutkimukset ja teoriat ole aika eri asia kuin käytäntö. Teoriassa jäähy ei ehkä ole paras keino, mutta käytännössä käyttökelpoinen.