Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran olette tekemisissä OMAN äitinne kanssa?
07.02.2007 |
Ja miksi?
Entä esim. isovanhempienne? Kuuluuko ns. " edellisten sukupolvien" puuttua lapsen/lasten kaasvatukseen?
Kommentit (11)
yritykseksi jää. Välimatkaa kuitenkin omaan äitiinkin on ja mammaan vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja useimmiten ei edes vastaa puhelimeen, kun yritän soittaa. Usein menee kuukausia etten kuule hänestä mitään, ja kun kuulen, niin viranomaisten kautta, että nyt voisi tulla taas hakemaan sairaalasta... tosi mukavaa.
kun matkustan kotipaikkakunnalle häntä tapaamaan. Asuu palvelutalossa, on halvaantunut.
Mummon kanssa sitten pidetään tiiviimmin yhteyttä eli soitellaan muutamia kertoja viikossa ja tavataan pari kolme kertaa vuodessa, riippuen onko mitään sukujuhlia tms. Mummo myös haluaa sekaantua enemmän elämääni kuin äiti jolla ei oikein ole ns kaikissa komeroissa valo. Muita isovanhempia ei olekaan sitten elossa kuin tuo yksi mummo.
Joka viikko käyn äidin luona ja soitellaan melkein päivittäin. Äitini on fyysisesti hyvin sairas ja autan häntä kotitöissä. Lapsillemme hän on tärkeä ihminen, eikä hän ole koskaan puuttunut lastemme kasvatukseen. Omat isovanhempani ovat kuolleet.
Meillä on äiti-tytärsuhteen lisäksi ystävyyssuhde ja nykyään tietysti myös lapset ovat osana tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki juorut kerrotaan juurta jaksain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitetaan ehkä 1krt/viikko tai kaksi, nähdään n. 1 krt/kk. Mun äiti ei ole kova pitämään yhteyttä tai käymään kylässä. Mun isovanhempia nähdään nykyään pari kertaa kuukaudessa, välillä useamminkin.
Yleensä lauantaisin käydään äidin kanssa kaupoilla (toisessa kaupungissa lapseni ja siskoni mukana) ja joskus jäädään yöks sit vanhemmille...
Muuten äiti käy meillä arkisin kerran tai kaks vaihtelevasti.
Isovanhemmista yksi elossa, ainoastaan isäni äiti ja nähdään 2-4krt vuodesa (asuu talvet espanjassa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taustalla on usein masennus ja/tai alemmuudentunto. Omakohtaista kokemusta ja näkemystä on, ikävä kyllä.
Toivottavasti satte selvitettyä asiat.
Isovanhemmista on äitiniäiti jäljellä ja hänen kanssaan olen tosi vähän tekemisissä. Asuu kaukana, eikä kuule juuri mitään, joten en voi oikein soitellakaan :( Kirjoittelen hänelle kirjeitä.