Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, oma äitini sekosi tänään täysin :`(
30.05.2015 |
Taustatietona sen verran että oma lapsuuteni oli aika kamala, äitini käytti sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Nyt 10 vuotta on mennyt ihan hyvin, ja oma äiti on muuttanut käytöstään ja on ollut ihan hyvä isovanhempi. Ollaan nähty noin kerran kahdessa kuukaudessa ja soiteltu usein. Nyt mieheni on 2 viikon työmatkalla ja äitini tuli meille ihan omasta tahdostaan. Tänään tapahtui jotain aivan kamalaa. Sanoin hänelle, että jos hän on väsynyt, voin käyttää koiran lenkillä ja hän pääsee lähtemään kotiinsa. Hän raivostui yhtäkkiä ja huusi että perkelettäkö minulle vittuilet. Sanoin että meillä ei lasten kuullen puhuta näin, tämähän on kuin minun lapsuudesta, että mitä ihmettä sinä sekoilet. Äitini lähti ovet paukkuen ja huusi pihalla vielä saatanaa ym... Soitin perään ja äitini haukkui anoppini ja uhkas soittaa hänelle ja haukkua "huoranvituksi", sanoi että ole anoppisi kanssa kun minä olen surkea äiti, oma äitini sanoi että minä vittuilen hänelle koko ajan, kunpa koko isäni puolen suku palaisi helvetissä jne.. Hän raivosi ja uhkui vihaa ja mikään mitä sanoin ja yritin sovitella ei auttanut.
Pyysin anteeksi ja sanoin että olisin halunnut sopia ja selvittää asian, tarkoitukseni ei ole ollut pahoittaa mieltä. Hän vuodatti vihaansa minulle ja sanoi ettei aio enää olla tekemisissä. Hän solvasi ja käytti käsittämättömiä sanoja kaikista tuntemistani ihmisistä.
Mielestäni olimme täällä sovussa, monista asioista keskustellen. Tämä kaikki tuli puun takaa, ja olen aivan todella järkyttynyt :`( ! Äiti on ainoa lähisukulainen joka minulla on, mutta taas jouduin kohtaamaan sen että hän ei ole aivan normaali. Hän oli kerännyt nämä päivät vihaa ihan pikkujutuista, esim. sivulauseessa sanoin että hän ei ollut sellainen perus"mammatyyppi" , niin tästäkin hän raivosi minulle puhelimessa.
Minun on niin vaikea ymmärtää miten voi olla mahdollista että on jo vuoden ajan ainakin mennyt hyvin, ilman kohtauksia, ja yhtäkkiä käy näin. Oikeasti tuntuu aivan hirveältä :`( . Olen vain tavallinen, mukava usean pienen lapsen äiti ja olen toivonut äidilleni hyvää. Nyt tuntuu kuin raskas taakka olisi - taas - laitettu päälleni. Terapeuttini sanoi, että äidissäni on persoonallisuushäiriön piirteitä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että se on totta :`( . Paha olla!
Kommentit (90)
Kunpa tätä keskustelua tulisi seuraamaan palstan nettislangin puolesta kiihkoilijatkin. Siis ne, joiden mielestä on yhdentekevää, millaista kieltä kirjoittaa ja ettei kieliopilla ja kauniilla kielellä ole mitään merkitystä.
Hei Petrsa, miten oli sen oman possessiivisuffiksin käyttö??? "kunpa ... tulisiVAT!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aitini on ihan samanlainen, luulinolevani yksin moisen tyrannin armoilla! Lapsuus ja teini-ika olivat yhta helvettia, kotona sai olla varpaillaan ja valttelin muiden kohtaamista haukkujen pelossa. Aitini avoimesti naytti vihaa isaani kohtaan, haukkui tata ja alisti henkisesti, teini-iassani laajenti vihaansa minuun. Han saattoi haukkua minua mita mitattomimmista asioista hulluksi tai 'isasi kaltaiseksi', toteuttaa juurikin tuota en-tarvitse-apua-miksi-minun-pitaa-aina-tehda-kaikki-itse -kuviota. Olin mita kiltein lapsi, kympin keskiarvolla, en ryypannyt, tupakoinnut tai melskannut, ja han haukkui minua helvetin hankalaksi maanvaivaksi. Vihapaissaan rikkoi ja heitti pois myos tavaroitani, muistan kymmenvuotiaana istuneeni sangyllani kun aiti heitti jonkun muovisen vatsalhastelineensa paperikoriini, ja kori meni sapaleiksi iskun voimasta. Virallisestihan tuota ei koskaan tapahtunut, eika myos sita miten han haukkui veljeni tyttoystavaa lutkaksi ja minua kullin perassa juoksevaksi huoraksi kun tekstailin joskun viattomasti pojan kanssa ehka kaksitoistakesaisena.
Aidin luonne oli ehka yksi osasyy etta muutin ulkomaille heti lukiosta paastyani. Kaveripiirini ja mieheni ovat nyt hanen ulottumattomisaan, eika han voi (onneksi) kommunikoida heidan kanssaan. Pidan yhteytta sahkopostilla kerran kuussa tai parissa ja pidan viestien savyn viilean asiallisena, ettei han saa lisaa syita satuttaa. Minun elamani ei kuulu hanelle. Tahan asti olen vieraillut Suomessa kerran vuodessa ja kaynyt myos lapsuudenkodissa samalla. Viime kerralla kysyin pyoraa lainaan etta paasisin kauppaan, ja kun aitini ei loytanyt pyoran avaimia, han alkoi mulkoilla minua ja huutaa miten oikein saatoin havittaa pyoran avainnipun! Siis mina, parintuhannen kilometrin paasta! Samalla reissulla han alkoi arvostelemaan miestani liian vanhaksi ja moittimaan opiskelualaani, asuinmaatani ja kaikkia elamanvalintojani. Han puhui jopa etta "sitten kun muutat omillesi, niin tiedat mita elama on", vaikka olen asunut omillani tai avoliitossa kohta viidetta vuotta. Tasta syysta ajattelin itsekin etta kyseessa voisi olla muistisairaus, vaikka hanen loukkaavat puheensa suodatan muuten vain hairiintyneenihmisen horinana.
Kauhulla pelkaan, kun avomieheni ja mina menemme naimisiin tai alamme hankkia lapsia. En halua haajuhlaa jossa morsiamen aiti huutaa isani puolen sukua hulluiksi ja vahattelee uutta sukua, onneksi sentaan mieheni suku on vieraskielinen etta loukkaamisten ymmartaminen jaa minimiin. Enka todellakaan halua tulevien lasteni saavan kosketusta oman lapsuuteni tunnelmiin sairaan mummon takia :( onneksi minulla on nyt myos oma oikea perhe miehen kautta.
Anteeksi pitkasta vuodatuksesta, teki mieli vain avautua kun samanlaisista tapauksista oli kyse. Oikeassa elamassa kenellakaan ei ole ollut vastaavia kokemuksia, tai niista ei puhuta.
En ole mikään psykiatri, mutta olen joskus lueskellut sellaisesta aiheesta kuin rajatilapersoonallisuushäiriö erään sukulaisen käytöstä ihmetellessäni. Psykiatrillehan noita kuvailemianne ihmisiä ei tietenkään saa.
Me saatiin yksi mummo muistitestiin valehtelemalla, että sellainen tehdään nykyään kaikille 75 vuotta täyttäneille vuosittain. Alzheimerhan sieltä löytyi. Samoin, jotta naapurin ovikelloa 20 kertaa päivässä soitellut ja housuunsa pissivä mummo saatiin lopulta lähtemään hoitokotiin, oli pakko valehdella että naapurissa on ollut tukkeutuman vesivahinko ja koko asunnon katto pitää avata, että saadaan putket vaihdettua. Joskus ei auta kuin valehdella!
Kiitos teille jotka olette kommentoineet ja jakaneet omia kokemuksia!
Äitini ei ymmärrä lainkaan, että hänen käytöksensä on sairasta. Olen ehdottanut lääkäriä ja terapeuttia, mutta hän suuttuu ja sanoo, että hänellä ei ole mitään ongelmia, vaan hän voi ihan hyvin. Joskus hän on uhonnut, että vie ongelmansa hautaan, eikä aio niistä kenellekään puhua. Minkäs sitten teet :(?
Nro 37, kuulostaapa tutulta! Äitini haukkui ja halveksui isääni koko ajan. Erosivat ja isäni sitten kuolikin muutaman vuoden päästä sairaskohtaukseen :( . Kotonamme ei saanut itkeä eikä nauraa, en saanut kiukutella, eikä tunteillani ollut väliä. Kaverini olivat äitini mielestä "luuserihuoria" ja minä "huora, josta ei tule koskaan mitään". Kun menestyin, oli äitini välillä myös ihan kiva. Mutta enimmäkseen hän oli kylmä ja ilkeä. Jos esimerkiksi kysyin jotain arkipäiväistä asiaa, saattoi hän yhtäkkiä huutaa "turpa kiinni". Ulkonäköni ja luonteeni on haukuttu moneen kertaan, olen kuulemma tullut "haudassa makaavaan hulluun isääni". "Kunpa sinusta eroon pääsisi" oli myös tuttu lause. Luin kirjan "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä". Siinä suurin osa jutuista täsmää täysin omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni.
Ongelmat vyöryivät päälle, kun muutin pois kotoa opiskelemaan. Pääsin YTHS:n kautta terapiaan. Terapia auttoi ahdistuneisuuteen ja masennukseen ja pian löysin mieheni (normaalin!). Äitini ehkä ymmärsi, että ei voi sanoa tai tehdä enää mitä tahansa ja siksikin on rauhoittunut hieman. Toki äitini likasankona olen toiminut nämä vuodet. Joka puhelussa työ on hirveää, työkaverit hirveitä ämmiä, naapurit idiootteja, maailmanmeno kauheaa jne.. Äitini on kuitenkin kysellyt lapsistamme ja tullessaan haluaa oikein väkisin tuoda ruokakassin. On siis vaikuttanut että hän kuitenkin välittää. Mutta nyt oltiin samassa tilassa kodissamme sen 5 päivää, mikä on enemmän kuin vuosiin. Se oli selvästi vikatikki ja äitini tosiaan sekosi täysin :( .
Minua inhottaa kun olen päästänyt hänet "lähelle" ja nyt hänellä on taas valtaa sekoittaa mielenrauhani :( .
ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:24"]
Minun äitini 70v ei kiroile. Muuten samaa häröilyä. Erilaisia salaliittoteorioita, milloin on lapset tai joku heistä on häntä vastaan. Jos kysyn tarviitko kyytiä kauppaan, sanoo ettei tarvitse. Seuraavassa lauseessa valittaa jääkaapin olevan tyhjä ja menee jalkaisin kauppaan, jonka jälkeen valittaa ettei taas jaksanut tuoda kuin pari maitoa kun JOUTUI MENEMÄÄN JALKAISIN KAUPPAAN:)
Tulee meille päivittäin ja valittaa että omassa kotona on aina kotityöt tekemättä kun JOUTUU OLEMAAN KAIKET PÄIVÄT MEILLÄ. Siihen kun sanoo että pidä ihmeessä muutama päivä "lomaa" meiltä että saat kotitöitäsi tehtyä, alkaa valitus että "niin, kun ettehän te minua tänne halua niin voin pysyä poiskin".
Lisäksi uhkailee lapsia joka päivä, jos tulee pientäkin erimielisyyttä ettähän ei tänne huomenna eikä koskaan enää tule.
Uutena ilmiönä hänellä on sanojen katoaminen. Ei muista asioiden nimiä. Esim. sana lumilapio tai grilli. Selittää monen mutkan kautta mistä tavarasta on kyse. Lasten kavereiden nimet sekoittaa, mitä ei ennen tehnyt. Asioiden tapahtuma-ajat menevät sekaisin jne. Mutta pahin on nuo mitättömistä asioista tulevat raivarit.
Onko hän seonnut/ sekoamassa lopullisesti?
[/quote]
Muistisairaus!
Vie äiti lääkäriin
[/quote]
MITEN? Ei suostu, ja kun ei ole holhouksenalainen, miten voin pakottaa?
[/quote]
Yritin ehdottaa että mentäisiin tutkimuksiin, mutta kun hänessähä ei omasta mielestään mitään vikaa ole tietenkään.
Jos saisin hänet suostuteltua lääkäriin, olisiko neurologi vaijoku tk:n muistihoitaja paras paikka aloittaa tutkimukset?
tuolla vihamielisyydellä voi kyllä olla vaikea päästä tutkimuksissa eteenpäin.
[/quote]
Soita äitisi terveyskeskukseen ja kerro että epäilet muistisairautta. Muistihoitajat osaavat olla ovelia. "normaali vuositarkastus" ja samalla pyydetään tekemään muutama muistitesti. Jos niistä löytyy jotain hälyyttävää asia etenee. Esimerkiksi neurologille.
Vähän tuo ehdottamani homma on seläntakana touhuilua mutta niin tekisin omalle äidilleni jos olisi syytä huoleen. Mieti myös onko äitisi sopiva lapsiesi hoitajaksi? Ei ole kivaa jos mummo on äkäinen ja kiukkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivokasvain? Omassa lähipiirissä ennenkin agressiivinen käytös paheni todella paljon kasvaimen takia.
Jos hän käyttäytyy agressiivisesti, uhkailee ja huutelee sopimattomia niin varmasti irtoaa pakkohoitoon paperit lääkäriltä. Erityisesti jos on vaaraksi itselleen tai muille. Käyhän Ap terveyskeskuksessa juttelemassa. Älä missään nimessä päästä tuossa kunnossa olevaa ihmistä lastesi lähelle, varsinkaan valvomatta. Jos on noin harhaluuloinen sinunkin seurassa niin mietipä mitä se on kun kyseessä on lapsi. En ottaisi riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus!!! Voi kun oltaisiin tuttuja, voisit soittaa mulle ja jutella. Oma äitini on jo kuollut (viinaan), mutta tuo kaikki on niin tuttua. Pystyn itse ottamaan jo etäisyyttä omiin kokemuksiini kun varmuudella tiedän että ne on nyt takanapäin, mutta muistan hyvin tuon toivoo ja pettyy -kierteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:36"]
Yksi sairaimmista jutuista oli että hän kuvittelee 6-vuotiaan lapsemme olevan häntä vastaan ja katsovan nenänvartta pitkin. Hän raivosi puhelimessa että tämä meidän 6v oli näyttänyt toisen mummon rakentamaa legotaloa hänelle ja jostain syystä tämä raivostutti äitiäni. Ja 6-vuotiaamme siis pitää äidistäni ja nuo jutut on jotain sairasta sekoilua joissa ei päätä eikä häntää. Ihan outoa vainoharhaa että yhtäkkiä lapsetkin on häntä vastaan :( Ap
[/quote]
Mun äiti on just tollanen. Saattaa alkaa yhtäkkiä vihoitella pienelle lapsellekin jostakin aivan naurettavasta pikkujutusta, jonka tulkitsee jotenkin lapsen kierona hyökkäyksenä häntä vastaan - viimeisin esimerkki tällaisesta oli tietovisa, jonka 7v tyttäreni halusi järjestää mummolassa olessaan isovanhemmille, vanhemmille ja muille sukulaisille koulutietojensa pohjalta - eli esitti kysymyksiä joihin piti suullisesti vastata ja lapsi merkitsi "tulokset" ylös.
No, kaikki hyvin siihen saakka - kunnes lapsi oli syystä tai toisesta tuloslistaan kirjoittanut papan nimen ennen mummua (siis ei edes "paremmuusjärjestykseen" tulosten mukaan, vaan sattumanvaraiseen järjestykseen kun laski itse kunkin "pisteet" siihen paperille) - tästä repesi yllättäen täys helvetti irti.
Lasta mummu tenttasi miksi ihmeessä papan nimi oli ensin, että etkö enää tykkää mummusta ja pappako on parempi, ja kauheaa syyllistämistä miten mummu on sinuakin niin ja niin paljon hoitanut, ja pappa ei välitä sinusta yhtään oikeasti niin paljon kuin mummu jne jne, menin väliin puolustamaan lastani tietysti, jolloin hyökkäsi mua vastaan ja syytti että itse olen aina ollut isäni "puolella" (jotain helvetin "puolia" hänen mielestään on aina) ja kääntänyt nyt lapsenikin mummua vastaan. Aivan järjetön episodi, ja tuota setvittiin päiväkausia sitten.
Haluaisin pitää yhteyksiä, mutta lapsiani suojellakseni en vaan voi. Mun äidin diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, ja pahinta siinä on juuri tuo, että nuo "kohtaukset" tulee aina ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta, mitenkään et voi ennakoida, kun se "räjähdys" voi tulla mistä ja milloin vain, tulkitsee ihan älyttömiä juttuja joksikin kieroksi salaliitoksi itseään vastaan. Oma lapsuuteni oli yhtä helvettiä tuon takia, koko ajan sai olla varuillaan koska joku väärä naaman ilmekin saattoi olla yhtäkkiä protesti äitiä kohtaan ja sitten tuli syyllistäminen ja piiskaa.
Minustakin kuulostaa enemmän paranoidiselta skitsofrenialta kuin muistisairaalta - mainitsiko ap äitinsä ikää missään vai menikö multa ohi? Voimia teille kaikille vastaavien tapausten uhreille, kokemuksesta tiedän miten kuluttavaa se on ja miten voimattomaksi ittensä voi tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 11:51"]
Minustakin kuulostaa enemmän paranoidiselta skitsofrenialta kuin muistisairaalta - mainitsiko ap äitinsä ikää missään vai menikö multa ohi? Voimia teille kaikille vastaavien tapausten uhreille, kokemuksesta tiedän miten kuluttavaa se on ja miten voimattomaksi ittensä voi tuntea.
[/quote]
Up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 18:00"]
Se on kuitenkin oma äitisi. Äiti rakastaa ja välittää ja hoitaa kaikki asiasi ilman palkkaa ja kiitosta. Mun äitini läpsii herkästi kasvoihin ja tukistaa ja uhkailee ja en siedä sitä läpsimistä mutta se on sen tapa kaikkien kanssa. Tarkoitus on selittää että sunkin äitisi on sun äitisi ja se pitää ymmärtää ja hyväksyä se millainen äitisi on.
[/quote]
Ja paskat. Sairaat ihmiset kuuluu hoitoon. Kaikkea ei todellakaan saa anteeksi jollain väsyneellä sukulaisuussuhteella. Rajansa kaikella. Asiallista on ohjata henkilö hoitoon. Ei ole normaalia tai hyväksyttävää että läpsitään tai huoritellaan jne. Ei ymmärretä, ei hyväksytä, hoitoon!
Kiva ku hönöilijät pilaa hyvät ja asialliset ketjut
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 18:00"]
Se on kuitenkin oma äitisi. Äiti rakastaa ja välittää ja hoitaa kaikki asiasi ilman palkkaa ja kiitosta. Mun äitini läpsii herkästi kasvoihin ja tukistaa ja uhkailee ja en siedä sitä läpsimistä mutta se on sen tapa kaikkien kanssa. Tarkoitus on selittää että sunkin äitisi on sun äitisi ja se pitää ymmärtää ja hyväksyä se millainen äitisi on.
[/quote]
Olet aivan oikeassa. Minun äitini on yrittänyt tappaa minut kahdesti. Mutta hän on minun äitini ja rakas juuri sellaisenaan. Usein hän potkii minua ja raapii haukkuen, mutta minä säälin häntä, sillä hänellä on huono olla.
Olen aina ollut tälläinen ymmärtäjä.Joskus hän itkee, kun olen pilannut hänen elämänsä, kun hän joutui vaikeasti synnyttämään minut. Onhan siitä jo 40vuotta aikaa, mutta uskon häntä vilpittömästi, sillä hän kertoo usein, kuinka hänen lonkkaansa sattuu se synnytys.
[/quote]
Kyllä siihen aina joku syy on eli ihan turha esittää.
Tyhmä minä, soitin äidilleni tänään. Hänen ääni oli kylmä ja sanoi, että minä olen sen luonteinen etten edes vettä antaisi hänelle kun hän on vanha (ihan sairasta juttua taas äitini suusta :( ). Hän jatkoi taas mm mieheni ja miehen sukulaisten haukkumista (hevonvituiksi, imbesilleiksi jne) ja välillä itki kuinka hänellä on kipuja.
Yritin sanoa että tuo viha on raskasta kuunnella ja hän puhuu sopimattomia, sairaita juttuja ja että nyt kaikki ei ole kunnossa. Ei mitään vaikutusta :(.
Mietin mitä sanon ihanille 4v ja 6v lapsillemme jos mummo ei enää käy meillä?
Mitä minun pitäisi tehdä :,(?
Alue: Aihe vapaa
Sitten sanot hänelle että ei enää tule teille