Auttakaa, oma äitini sekosi tänään täysin :`(
Taustatietona sen verran että oma lapsuuteni oli aika kamala, äitini käytti sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Nyt 10 vuotta on mennyt ihan hyvin, ja oma äiti on muuttanut käytöstään ja on ollut ihan hyvä isovanhempi. Ollaan nähty noin kerran kahdessa kuukaudessa ja soiteltu usein. Nyt mieheni on 2 viikon työmatkalla ja äitini tuli meille ihan omasta tahdostaan. Tänään tapahtui jotain aivan kamalaa. Sanoin hänelle, että jos hän on väsynyt, voin käyttää koiran lenkillä ja hän pääsee lähtemään kotiinsa. Hän raivostui yhtäkkiä ja huusi että perkelettäkö minulle vittuilet. Sanoin että meillä ei lasten kuullen puhuta näin, tämähän on kuin minun lapsuudesta, että mitä ihmettä sinä sekoilet. Äitini lähti ovet paukkuen ja huusi pihalla vielä saatanaa ym... Soitin perään ja äitini haukkui anoppini ja uhkas soittaa hänelle ja haukkua "huoranvituksi", sanoi että ole anoppisi kanssa kun minä olen surkea äiti, oma äitini sanoi että minä vittuilen hänelle koko ajan, kunpa koko isäni puolen suku palaisi helvetissä jne.. Hän raivosi ja uhkui vihaa ja mikään mitä sanoin ja yritin sovitella ei auttanut.
Pyysin anteeksi ja sanoin että olisin halunnut sopia ja selvittää asian, tarkoitukseni ei ole ollut pahoittaa mieltä. Hän vuodatti vihaansa minulle ja sanoi ettei aio enää olla tekemisissä. Hän solvasi ja käytti käsittämättömiä sanoja kaikista tuntemistani ihmisistä.
Mielestäni olimme täällä sovussa, monista asioista keskustellen. Tämä kaikki tuli puun takaa, ja olen aivan todella järkyttynyt :`( ! Äiti on ainoa lähisukulainen joka minulla on, mutta taas jouduin kohtaamaan sen että hän ei ole aivan normaali. Hän oli kerännyt nämä päivät vihaa ihan pikkujutuista, esim. sivulauseessa sanoin että hän ei ollut sellainen perus"mammatyyppi" , niin tästäkin hän raivosi minulle puhelimessa.
Minun on niin vaikea ymmärtää miten voi olla mahdollista että on jo vuoden ajan ainakin mennyt hyvin, ilman kohtauksia, ja yhtäkkiä käy näin. Oikeasti tuntuu aivan hirveältä :`( . Olen vain tavallinen, mukava usean pienen lapsen äiti ja olen toivonut äidilleni hyvää. Nyt tuntuu kuin raskas taakka olisi - taas - laitettu päälleni. Terapeuttini sanoi, että äidissäni on persoonallisuushäiriön piirteitä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että se on totta :`( . Paha olla!
Kommentit (90)
Tämä AP on toki vanha avaus, mutta tuollainen on minunkin äitini. Ei, ei ole muistisairautta - olisikin. Voisi olla jopa helpompi siten.
Haukkunut myöskin hu or aksi aina kaikki poikaystävien ja nykyisen aviomieheni äidit. Koko ikäni saanut kuulla tuota: mene sitten sen paremman perheesi luokse. Jne.
Äitis on sitten vähän samanlainen, kuin nää kaikki jotka kirjoittaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma aitini on ihan samanlainen, luulinolevani yksin moisen tyrannin armoilla! Lapsuus ja teini-ika olivat yhta helvettia, kotona sai olla varpaillaan ja valttelin muiden kohtaamista haukkujen pelossa. Aitini avoimesti naytti vihaa isaani kohtaan, haukkui tata ja alisti henkisesti, teini-iassani laajenti vihaansa minuun. Han saattoi haukkua minua mita mitattomimmista asioista hulluksi tai 'isasi kaltaiseksi', toteuttaa juurikin tuota en-tarvitse-apua-miksi-minun-pitaa-aina-tehda-kaikki-itse -kuviota. Olin mita kiltein lapsi, kympin keskiarvolla, en ryypannyt, tupakoinnut tai melskannut, ja han haukkui minua helvetin hankalaksi maanvaivaksi. Vihapaissaan rikkoi ja heitti pois myos tavaroitani, muistan kymmenvuotiaana istuneeni sangyllani kun aiti heitti jonkun muovisen vatsalhastelineensa paperikoriini, ja kori meni sapaleiksi iskun voimasta. Virallisestihan tuota ei koskaan tapahtunut, eika myos sita miten han haukkui veljeni tyttoy
Ihan käsittämätöntä, mutta tuohan on minun äitini?! Olin myös mitä tunnollisin, kuuliainen ja kaikkea, lapsena isäni kuolemasta traumatisoitunut, ja vastuuntuntoon jo pienestä asti kasvanut. Teini-ikään tullessa äiti ei voinut sietää mitään poikakuvioita, eikä niitä kyllä itselläni ollutkaan, ennen täysi-ikäisyyttä. Siksikin, oli aika outoa saada äidiltään kuulla olevansa lumpp u, kun ei yhtäkään kokemusta ollut. Rikkoi tai heitti lattialle myös tavaroitani raivostuessaan, tai heitti jollain käteen sopivalla esineellä minua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP on toki vanha avaus, mutta tuollainen on minunkin äitini. Ei, ei ole muistisairautta - olisikin. Voisi olla jopa helpompi siten.
Haukkunut myöskin hu or aksi aina kaikki poikaystävien ja nykyisen aviomieheni äidit. Koko ikäni saanut kuulla tuota: mene sitten sen paremman perheesi luokse. Jne.
Miksi tuollaisten kanssa pitää olla tekemisissä? Oletko itse samanlainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP on toki vanha avaus, mutta tuollainen on minunkin äitini. Ei, ei ole muistisairautta - olisikin. Voisi olla jopa helpompi siten.
Haukkunut myöskin hu or aksi aina kaikki poikaystävien ja nykyisen aviomieheni äidit. Koko ikäni saanut kuulla tuota: mene sitten sen paremman perheesi luokse. Jne.
Miksi tuollaisten kanssa pitää olla tekemisissä? Oletko itse samanlainen?
En ole, en missään nimessä. Nielin sen, velvollisuuden tunnosta, mutta vannoin, että ikinä en milloinkaan, ole tuollainen kenellekään.
Otin aikuisiällä omaan äitiini etäisyyttä samankaltaisen käytöksen vuoksi. Lapsuuden sai kuunnella yökaudet sekoilua muista ihmisistä eikä koskaan varmasti tullut tukea missään asiassa. Edelleen nämä jutut meinaa joskus alkaa jolloin lopetan ne saman tien enkä kuuntele kuinka koko maailma on häntä vastaan. Ai että oli hyvä kertoa nämä asiat tässä ja nyt. Joku päihde- ja mt-ongelma siellä taustalla varmasti on.
Dementian oireilua päivänselvästi
Eipä ole terve ihminen, pitäisin lapsista kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän käyttäytyy agressiivisesti, uhkailee ja huutelee sopimattomia niin varmasti irtoaa pakkohoitoon paperit lääkäriltä. Erityisesti jos on vaaraksi itselleen tai muille. Käyhän Ap terveyskeskuksessa juttelemassa. Älä missään nimessä päästä tuossa kunnossa olevaa ihmistä lastesi lähelle, varsinkaan valvomatta. Jos on noin harhaluuloinen sinunkin seurassa niin mietipä mitä se on kun kyseessä on lapsi. En ottaisi riskiä.
Jotta voidaan määrätä pakkohoitoon, pitää olla sekä vaaraksi itselle tai muille, että sairastaa mielisairautta, ja muiden hoitovaihtoehtojen on oltava riittämättömiä.
Aggressiivisia ja sopimattomia huutelevia mummoja ei todellakaan oteta pakkohoitoon. Ja hyvä niin. Joka toisen av-palstailijan vois samalla logiikalla sulkea hullujenhuoneelle.
No mikä se on tilanne nyt 9 vuoden jälkeen?