Työnhaku on kyllä yhtä teatteria

Näitä epäsopivia työpaikkoja on tarjottu  niin minulle kuin monelle tutullekin. Tosi raivostuttavaa rustata hakemuksia näihin paikkoihin muodon vuoksi. Kuitenkin hakemuksia tulee täysin sopivilta hakijoilta runsaasti.  

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:13"]

Tämä itsensä brändääminen on minullekin yhtä helvettiä. En todellakaan ole luonteeltani sosiaalinen suupaltti, vaan työskentelen mieluiten yksinäni puhumatta kellekään. Ryhmässä työskentely ei silti ole minulle vaikeaa, vaikka en siitä liiemmin pidäkään. En tiuski kellekään, puhu pahaa kenestäkään tai änkytä hikoillen naama punaisena siksi että joudun puhumaan jollekin.

Työni teen hyvin ja mukisematta, selvät epäkohdat toki huomioin ja raportoin eteenpäin. En viihdy kahvihuoneessa rupattelemassa tai facebookissa pelailemassa, vaan syön evääni ja painun sen jälkeen mieluusti takaisin töihin.

Mutta millä tälläistä oikein markkinoi? Olen oikeasti ahkera ja teen mielelläni töitä, mutta nämä seikat kirjoittaa joka iikka työhakemukseensa, joten en erotu joukosta paskan vertaa. Vaikea on myös markkinoida itseään sosiaalisena verkostoitujana ja oikeana tiimipelaajana, kun en yhtään ole sellainen. En edes ymmärrä mitä merkitystä sillä yltiösosialisuudella on, kunhan vain teen palkkani edestä työni hyvin.

n21v

[/quote]

Mä en mainitse ollenkaan näitä ominaisuuksia. Keskityn olemaan innovatiivinen, ahkera (blaablaa. mitä nyt ilmoituksessa vaaditaankaan työntekijältä) ja omaavani hyvät vuorovaikutustaidot. Hakeudun tosin töihin, joissa ei vaadita mitään yltiösosiaalisuutta. Suurinosa suomalaisista on kaltaisiasi.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR [/quote] Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä. [/quote] Meillä ei ainakaan pelkkä pätevyys ja tapa tehdä töitä riitä vaan hakijan olisi myös sopeuduttava työyhteisöön. Ja siihen vaikuttaa hakijan persoona. Meilä tehdään tiivistä tiimityötä ja on totuttu sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne on. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute tulee heti ja suoraan sydämestä. Työtahtimme on melko ripeää eikä siinä voi jäädä mielessään märehtimään asioita. Eikä ylitulkitsemaan, että mitäköhän tuokin tuolla tarkoitti tai miksi tuo on noin pahalla tuulella. Jos joku asia ärsyttää tai suututtaa, se pitää sanoa ääneen heti tai unohtaa koko juttu.  Emme voi palkata ujoa ja hiljaista mielensäpahoittajaa, koska se ei olisi sen paremmin työyhteisön kuin työnhakijankaan edun mukaista.  [/quote] Onko hiljainen yhtä kuin ujo mielensäpahoittaja?

[/quote]

Ei välttämättä. Mutta työyhteisöön sopiakseen ujonkin on uskallettava avata suunsa silloin, kun jokin asia häiritsee. Ja myös osattava ottaa vastaan negatiivinenkin palaute.

[/quote]

Hiljainen ei ole yhtä kuin ujo.

Ärsyttää nämä työnhakijoille annettavat neuvot, ne ovat kuin pikkukoululaisille tarkoitettuja: katso silmiin, rehti ja rehellinen kädenpuristus... Isäni opetti minulle kättelemisen kun olin 5-v., en tarvitse ohjeistusta siihen joltain märkäkorvalta HR:ltä! Muutenkin, olen käynyt kouluja niin pitkälle kuin tässä maassa pääsee ja pystyisin korvaamaan useimmat teistä koska tahansa.

Mua on alkanut koko työnhaku suoraan sanottuna vituttamaan. Tää on ihan pelleilyä. Rustaan kotona hienoin sanakääntein tyylikkäistä ja selkeitä työhakemuksia. Jos pääsen haastatteluun, viilaan vaatteet ja tukan, tsemppaan hulluna kaikkien ohjeiden mukaan. Välillä saan työn, välillä en. Ja kaikki tämä jonkun muutaman kuukauden työpätkän takia, johon minulla on koulutus ja työkokemus, hyvät suositukset. Oikeastiko tämä maailma pyörii niin, että ihmisen pitää madella ja teeskennellä saadakseen pienen työpätkän välillä? Eikö sen pitäisi riittää, että on se koulutus ja kokemus jo valmiiksi. Ihan kuin kyse olisi jostain rakettitieteestä. Ja sitten vakituisena on kaikenlaisia surkimuksia, kun me määräaikaiset yritetään ja yritetään. Edes sairaslomalla ei uskalla olla vaan dropeilla töihin flunssassa.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR [/quote] Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä.

[/quote]

Kerrotko sitten vielä arvoisa HR, millä tätä puheliaisuutta mitataan? Sanoja minuutissako? Kuinka monta sanaa minuutissa on sallitua ja miksi juuri kyseinen määrä? Miksei yksi sana minuutissa enemmän tai vähemmän? Mitataanko tuo luku jossain tietyssä vaihessa vai koko haastattelun keskiarvona? Millaista hajontaa saa esiintyä?

Olen valmis lyömään vetoa, että yksikään HR-ihminen ei saa vastata noihin ja TODISTAA vastaustaan, koska "ei mun tarvii, mä ole niin mahtava ihminen, että voin vetää fiiliksellä kuka on paras ja kuka ei". Juuri tämän takia HR henkilöistä ei ole mitään hyötyä, koska ainoa tapa saada paikka on lukea heidän ajatuksiaan. Millekään päätkselle ei saa kunnollisia MITATTAVISSA OLEVIA PERUSTELUITA. Suomeen tarvittaisiin laki, joka velvoittaa rekrytoijat henkilökohtaisen tuntuvan sakon nojalla antamaan tällaiset perustelut. Esimerkiksi mittaustekniikan keskus voisi sitten tarkistaa, ovatko ne perustelut pätevät vai eivät ja langettaa sakon ilman valitusmahdollisuutta.

Sama täällä. Ja kaikenlaiset naurettavat psykologiset testit. Pitääkö mun oikeasti käydä tulkitsemassa musteläiskätestejä sen jälkeen, kun olen tutkinnot suorittanut ja mulla on monta vuotta työkokemusta, hyvillä suosituksilla? Jotenkin nöyryyttävää.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 07:03"]

Mua on alkanut koko työnhaku suoraan sanottuna vituttamaan. Tää on ihan pelleilyä. Rustaan kotona hienoin sanakääntein tyylikkäistä ja selkeitä työhakemuksia. Jos pääsen haastatteluun, viilaan vaatteet ja tukan, tsemppaan hulluna kaikkien ohjeiden mukaan. Välillä saan työn, välillä en. Ja kaikki tämä jonkun muutaman kuukauden työpätkän takia, johon minulla on koulutus ja työkokemus, hyvät suositukset. Oikeastiko tämä maailma pyörii niin, että ihmisen pitää madella ja teeskennellä saadakseen pienen työpätkän välillä? Eikö sen pitäisi riittää, että on se koulutus ja kokemus jo valmiiksi. Ihan kuin kyse olisi jostain rakettitieteestä. Ja sitten vakituisena on kaikenlaisia surkimuksia, kun me määräaikaiset yritetään ja yritetään. Edes sairaslomalla ei uskalla olla vaan dropeilla töihin flunssassa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 05:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR [/quote] Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä. [/quote] Meillä ei ainakaan pelkkä pätevyys ja tapa tehdä töitä riitä vaan hakijan olisi myös sopeuduttava työyhteisöön. Ja siihen vaikuttaa hakijan persoona. Meilä tehdään tiivistä tiimityötä ja on totuttu sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne on. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute tulee heti ja suoraan sydämestä. Työtahtimme on melko ripeää eikä siinä voi jäädä mielessään märehtimään asioita. Eikä ylitulkitsemaan, että mitäköhän tuokin tuolla tarkoitti tai miksi tuo on noin pahalla tuulella. Jos joku asia ärsyttää tai suututtaa, se pitää sanoa ääneen heti tai unohtaa koko juttu.  Emme voi palkata ujoa ja hiljaista mielensäpahoittajaa, koska se ei olisi sen paremmin työyhteisön kuin työnhakijankaan edun mukaista.  [/quote] Onko hiljainen yhtä kuin ujo mielensäpahoittaja?

[/quote]

Ei välttämättä. Mutta työyhteisöön sopiakseen ujonkin on uskallettava avata suunsa silloin, kun jokin asia häiritsee. Ja myös osattava ottaa vastaan negatiivinenkin palaute.

[/quote]

Hiljainen ei ole yhtä kuin ujo.

Ärsyttää nämä työnhakijoille annettavat neuvot, ne ovat kuin pikkukoululaisille tarkoitettuja: katso silmiin, rehti ja rehellinen kädenpuristus... Isäni opetti minulle kättelemisen kun olin 5-v., en tarvitse ohjeistusta siihen joltain märkäkorvalta HR:ltä! Muutenkin, olen käynyt kouluja niin pitkälle kuin tässä maassa pääsee ja pystyisin korvaamaan useimmat teistä koska tahansa.

[/quote]

Sinullahan ei sitten olekaan vaikeuksia saada työpaikkaa.

Suomessa on paljon työttömiä tohtoreita. 

Mutta niin asiaan. Onhan se naurettavaa, että usein se työnhakeminen on paljon vaativampaa kuin itse työ. Voiko kukaan itseäänkunnioittava ihminen ottaa vakavasti systeemiä jossa johonkin pilipalihommaan pitää kirjoitella cvtä ja hommata jotain suosittelijoita? Ja samaan aikaan siellä duunissa tekee ihmisiä hommia jotka luultavasti eivät saa edes wordia koneelta auki puhumattakaan että edes tietäisivät mikä se sellanen "seevee" edes on.

Työnhaku on teatteria. Mä itse olen todella huono työnhakemisessa (= en valehtele, enkä osaa näytellä). Työntekijänä olen huippu. Onneksi mulla on työpaikka ja sain sen ihan omana itsenäni, kun silloisella rekrytoijalla sattui olemaan hyvä ihmistuntemus. 

Mä olen yli viiskymppinen, mulla on hyvä ihmistuntemus ja intuitio ja olen seurannut, kuinka ammattimaiset rekrytoijat kerta toisensa jälkeen valitsevat juuri sen väärän henkilön. Mä olen siis mukana siten, että esittelen hakijoille työpaikkamme ja kerron työstä - ja tapaan siis hakijat ja olen mukana noissa haastatteluissa, mutta mulla ei ole sananvaltaa valinnassa. Ja itse palkkaisin ihan eri henkilön kuin mitä päätöksestä vastaavat henkilöt lopulta tekevät.

Ainakaan meillä nykyinen rekrytoija ei osaa tunnistaa näyttelyä ja opeteltuja vastaksia - ja kerta toisensa jälkeen tulee huonoja työntekijöitä. Sellaisia, jotka eivät todellisuudessa ole sitä, mitä antavat papereiden perusteella ja haastattelussa ymmärtää. Mä näen sen jo siellä haastattelussa, mutta valitettavasti mulla ei oo sananvaltaa. :(

Mä en jaksa myöskään enää sitä teatteria. Kun en kerran ole töihin päässyt niin olkoon sitten. Nykyään kirjoitan vain rehellisiä hakemuksia työkkärin käskystä. Itse en jaksa enää hakea omatoimisesti kun ei ole mitään mihin hakeakaan. Ei kukaan oikeasti halua töihin viiskymppistä monisairasta väsynyttä naisihmistä. Joten mitä turhaa.

Mut nuoret ehkä pitäisi laittaa jollekin näyttelykurssille, että ne oppisivat esittämään hyvää työnhakijaa ja työntekijää koska oikeata osaamistahan työnantajat eivät halua eivätkä tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 07:03"]

Mua on alkanut koko työnhaku suoraan sanottuna vituttamaan. Tää on ihan pelleilyä. Rustaan kotona hienoin sanakääntein tyylikkäistä ja selkeitä työhakemuksia. Jos pääsen haastatteluun, viilaan vaatteet ja tukan, tsemppaan hulluna kaikkien ohjeiden mukaan. Välillä saan työn, välillä en. Ja kaikki tämä jonkun muutaman kuukauden työpätkän takia, johon minulla on koulutus ja työkokemus, hyvät suositukset. Oikeastiko tämä maailma pyörii niin, että ihmisen pitää madella ja teeskennellä saadakseen pienen työpätkän välillä? Eikö sen pitäisi riittää, että on se koulutus ja kokemus jo valmiiksi. Ihan kuin kyse olisi jostain rakettitieteestä. Ja sitten vakituisena on kaikenlaisia surkimuksia, kun me määräaikaiset yritetään ja yritetään. Edes sairaslomalla ei uskalla olla vaan dropeilla töihin flunssassa.

[/quote]

Onpa ikävää luettavaa näin työnantajan näkökulmasta. Olen pk-yrittäjä ja aika ajoin rekrytoin uusia ihmisiä yritykseeni. En edellytä, että edessäni madellaan ja teeskennellään. En edes halua, että niin tehdään. Rekrytointi ei ole mikään helppo läpihuutojuttu, koska toivon, että valitsemani hakija myös viihtyy työssään eikä heti jonkun muun työpaikan saatuaan nosta kytkintä. Perehdytys vie aikaa ja yrittäjälle aika on rahaa.

Työhakemuksessa tärkeintä on, että hakijalla on koulutuksen ja työkokemuksen puolesta edellytykset selviytyä työtehtävistään ja että tämä tulee hakemuksesta selvästi esille. Itsestäänselvyyksiä (olen mukava, tulen kaikkkien kanssa toimeen, teen työni huolellisesti) ei hakemukseen tarvitse laittaa, jos sillä ei ole oleellista merkitystä työtehtävään. Jos kuitenkin työpaikkailmoituksessa on mainittu, että työtehtävä on itsenäistä työtä, introvertti voi hyvin mainita jotain tyyliin "olen omatoiminen, aloitteellinen, ongelmanratkaisutaitoinen  ja parhaimmillani tehdessäni töitä itsenäisesti". Tällöin rekrytoija voi hakemuksesta päätellä, että hakija voisi viihtyä työssään eikä kaipaa työpaikan sosiaalisia kontakteja viihtyäkseen. On nimittäin niitäkin, joille itsenäinen työskentely ei sovi. 

Työelämä on muuttunut ja monessa paikassa työsuhteet ovat lyhytaikaisia. Mutta ei kaikissa. Meillä jo perehdytykseen menee noin puoli vuotta ja sen vuoksi toivomme, että uusi työntekijä olisi meillä useamman vuoden. Mieluiten pysyvästi. Meillä saa monipuolista työkokemusta ja maksamme alan keskipalkkaa suurempaa palkkaa, mutta valitettavasti etenemismahdollisuudet näinkin pienessä yrityksessä on olemattomat. Osittain tästä syystä viimeiset rekrytoimamme työntekijät ovat olleet yli 45-vuotiaita. 

On aloja, joilla työsuhteet tulevat aina olemaan pätkätöitä. Nuorten olisi hyvä miettiä tätä asiaa, kun opiskelupaikkaa valitsevat. Kuitenkin muistaen, että mikä tahansa työsuhde voi päättyä. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 14:57"]

Ja pahinta teatteria on nämä julkisen puolen "työnhaut", joissa jo alusta asti tiedetään kuka sen paikan saa, eli joku joka on sitä hommaa talossa tehnyt jo vuosia määräaikaisena tms. pätkissä. Mutta pakko on paikka laittaa julkiseen hakuun ja haastatella x-määrä porukkaa. Mitä ihmisten ajan haaskausta!!

Naurattaa nämä nettiartikkelit, joissa vaahdotaan että valitse oikea fontti työhakemukseen! Voi jessus, jos se työnsaanti on jostain fonttivalinnasta kiinni, niin pitkää työpaikkanne! Eikö millään muulla enää ole merkitystä kuin tuollaisella turhanpäiväisellä kikkailulla, haloo??

[/quote]

Valitettavasti lainsäädäntö edellyttää, että kuntien ja valtion virat on laitettava julkiseen hakuun. Jos moista velvoitetta ei olisi, se pitkään hommaa tehnyt sijainen vakinaistettaisiin suoraan. Byrokratiaa vaan koko hakuprosessi, mutta ei voi lakiakaan rikkoa.

[/quote]

Kyllähän mä nyt tiedän, että laki tähän velvoittaa, mutta vi....ttaa silti joutua mukaan tähän teatteriesitykseen. Harvemmin sitä nyt tietää tai ainakaan kukaan tulee etukäteen sanomaan, että btw, tää on ihan turha esitys koko haku- ja haastattelukierros, valinta on jo tehty, mut pakko mikä pakko.

Siinä sitten innoissasi väsäät hienon hakemuksen, jossa on rivinvälit, kappalejaot, sarkaimet ja fontit sun muut kohdillaan, tuntikausia pohdit kuinka just SÄ omalla osaamisellasi olisit oiva valinta, valmistaudut haastatteluun huolellisesti, joskus matkustat kauas haastatteluun tai jopa otat palkaton vapaata töistä sen takia ja minkä takia?! Vain kuullaksesi vähän ajan kuluttua, että kiitos mielenkiinnosta, valitettavasti valinta ei nyt kohdistunut sinuun vaan Pirkkoon, joka on täällä ollut töissä jo kymmen vuotta! Oikeasti vituttaa niin paljon tuo ihmisten ajan tuhlaus, sekä hakijan että niitten jotka joutuu niitä hakemuksia lukemaan ja haastattelemaan pakosta ihmisiä.

Ja kyllä, olen katkera, koska olen liian monta kertaa erehtynyt ja joutunut osallistumaan tähän teatteriesitykseen.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 07:03"]

Mua on alkanut koko työnhaku suoraan sanottuna vituttamaan. Tää on ihan pelleilyä. Rustaan kotona hienoin sanakääntein tyylikkäistä ja selkeitä työhakemuksia. Jos pääsen haastatteluun, viilaan vaatteet ja tukan, tsemppaan hulluna kaikkien ohjeiden mukaan. Välillä saan työn, välillä en. Ja kaikki tämä jonkun muutaman kuukauden työpätkän takia, johon minulla on koulutus ja työkokemus, hyvät suositukset. Oikeastiko tämä maailma pyörii niin, että ihmisen pitää madella ja teeskennellä saadakseen pienen työpätkän välillä? Eikö sen pitäisi riittää, että on se koulutus ja kokemus jo valmiiksi. Ihan kuin kyse olisi jostain rakettitieteestä. Ja sitten vakituisena on kaikenlaisia surkimuksia, kun me määräaikaiset yritetään ja yritetään. Edes sairaslomalla ei uskalla olla vaan dropeilla töihin flunssassa.

[/quote]

 Jos kuitenkin työpaikkailmoituksessa on mainittu, että työtehtävä on itsenäistä työtä, introvertti voi hyvin mainita jotain tyyliin "olen omatoiminen, aloitteellinen, ongelmanratkaisutaitoinen  ja parhaimmillani tehdessäni töitä itsenäisesti". 

[/quote]

Kuka tahansa voi mainita hakemuksessa mitä tahansa, se on sitten eri asia onko se totta tai paikkansa pitävää. Miten sinä sen selvität? Jokainen voi nähdä itsensä ja kertoa olevansa älykäs, ihana, suunnitelmallinen, kaunis, hyväkroppainen, säntillinen jne. Miten näitä mitataan vai validoidaan? Miten voit absoluuttisesti sanoa kahdesta työnhakijasta, jotka molemmat väittävät olevansa aloitteellisia, että kumpi heistä todella on aloitteellinen? Molemmat ovat sitä mielestään. 

Teatteriahan työnhaku on, keksitään hyvä tarina ja yritetään syöttää se katsojalle=työnantajalle. Joskus esitys on hyvä, joskus huono. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 07:03"]

Mua on alkanut koko työnhaku suoraan sanottuna vituttamaan. Tää on ihan pelleilyä. Rustaan kotona hienoin sanakääntein tyylikkäistä ja selkeitä työhakemuksia. Jos pääsen haastatteluun, viilaan vaatteet ja tukan, tsemppaan hulluna kaikkien ohjeiden mukaan. Välillä saan työn, välillä en. Ja kaikki tämä jonkun muutaman kuukauden työpätkän takia, johon minulla on koulutus ja työkokemus, hyvät suositukset. Oikeastiko tämä maailma pyörii niin, että ihmisen pitää madella ja teeskennellä saadakseen pienen työpätkän välillä? Eikö sen pitäisi riittää, että on se koulutus ja kokemus jo valmiiksi. Ihan kuin kyse olisi jostain rakettitieteestä. Ja sitten vakituisena on kaikenlaisia surkimuksia, kun me määräaikaiset yritetään ja yritetään. Edes sairaslomalla ei uskalla olla vaan dropeilla töihin flunssassa.

[/quote]

 Jos kuitenkin työpaikkailmoituksessa on mainittu, että työtehtävä on itsenäistä työtä, introvertti voi hyvin mainita jotain tyyliin "olen omatoiminen, aloitteellinen, ongelmanratkaisutaitoinen  ja parhaimmillani tehdessäni töitä itsenäisesti". 

[/quote]

Kuka tahansa voi mainita hakemuksessa mitä tahansa, se on sitten eri asia onko se totta tai paikkansa pitävää. Miten sinä sen selvität? Jokainen voi nähdä itsensä ja kertoa olevansa älykäs, ihana, suunnitelmallinen, kaunis, hyväkroppainen, säntillinen jne. Miten näitä mitataan vai validoidaan? Miten voit absoluuttisesti sanoa kahdesta työnhakijasta, jotka molemmat väittävät olevansa aloitteellisia, että kumpi heistä todella on aloitteellinen? Molemmat ovat sitä mielestään. 

Teatteriahan työnhaku on, keksitään hyvä tarina ja yritetään syöttää se katsojalle=työnantajalle. Joskus esitys on hyvä, joskus huono. 

[/quote]

Rekrytointi ei olekaan helppoa, koska hakijat eivät aina ole rehellisiä. CV:stä näkyy aiemmat työsuhteet ja joskus niistä voi päätellä, mitkä ovat olleet itsenäistä työtä ja niistä myös selviää, kuinka pitkään hakija on viihtynyt työssään. Viime kädessä voi kysyä suosittelijoilta. Mahdotontahan noita asioita on mitata, asia selviää koeaikana eikä aina edes silloinkaan. Työnantajatkin tekevät vääriä valintoja. Tämän vuoksi työnantajallekin on helpompaa, jos joku luotettava henkilö tuntee hakijan ja pystyy kertomaan, millainen tämä ihminen oikeasti on työntekijänä.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:31"]

Olen 23-vuotias opiskelija. Onko toivo menetetty, enkö saa edes valmistuessani työtä, jos ei ole hirveästi työkokemusta?

[/quote]

Mulla on ainakin niin huijattu olo, kun on aina sanottu, että "opiskele kovasti, niin saat hyvän työpaikan!" Paskanmarjat. Enää ei ole mitään merkitystä opiskeluilla, kun taas joskus se on ilmeisesti ollut "varma" merkki töihin pääsystä. Vähemmälläkin olisi päässyt ja olisi edes niitä saatanan töitä. Opiskelu on ollut paskinta aikaa mun elämässä, sain vain burn outin ja masennuksen.

Anteeksi avautuminen, mutta vituttaa vaan niin ankarasti tää elämä.

Olisi hyvä, jos ihmisellä alkaisi valehdellessa korvat heilua ja nenä kasvaa kuten Pinokkion nenä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:31"]

Olen 23-vuotias opiskelija. Onko toivo menetetty, enkö saa edes valmistuessani työtä, jos ei ole hirveästi työkokemusta?

[/quote]

Mulla on ainakin niin huijattu olo, kun on aina sanottu, että "opiskele kovasti, niin saat hyvän työpaikan!" Paskanmarjat. Enää ei ole mitään merkitystä opiskeluilla, kun taas joskus se on ilmeisesti ollut "varma" merkki töihin pääsystä. Vähemmälläkin olisi päässyt ja olisi edes niitä saatanan töitä. Opiskelu on ollut paskinta aikaa mun elämässä, sain vain burn outin ja masennuksen.

Anteeksi avautuminen, mutta vituttaa vaan niin ankarasti tää elämä.

[/quote]

53 000 työtöntä korkeakoulutettua tuntee samoin. Ei vika ole sussa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:08"]

Sama täällä. Ja kaikenlaiset naurettavat psykologiset testit. Pitääkö mun oikeasti käydä tulkitsemassa musteläiskätestejä sen jälkeen, kun olen tutkinnot suorittanut ja mulla on monta vuotta työkokemusta, hyvillä suosituksilla? Jotenkin nöyryyttävää.

[/quote]

Jostakin se hajonta on tultava jos hakijoita on paljon. Omaan ammattiini valitaan n. 15 psykotesteihin ja niistä noin puolet pääsee jatkoon. Meidän työ ei oo mitään ydinfysiikkaa, mutta ei sitä toisaalta ihan kuka vaan myöskään pysty tekemään. Psykotestit on yksi tapa karsia joukosta vähiten sopivat.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:31"]

Olen 23-vuotias opiskelija. Onko toivo menetetty, enkö saa edes valmistuessani työtä, jos ei ole hirveästi työkokemusta?

[/quote]

Mulla on ainakin niin huijattu olo, kun on aina sanottu, että "opiskele kovasti, niin saat hyvän työpaikan!" Paskanmarjat. Enää ei ole mitään merkitystä opiskeluilla, kun taas joskus se on ilmeisesti ollut "varma" merkki töihin pääsystä. Vähemmälläkin olisi päässyt ja olisi edes niitä saatanan töitä. Opiskelu on ollut paskinta aikaa mun elämässä, sain vain burn outin ja masennuksen.

Anteeksi avautuminen, mutta vituttaa vaan niin ankarasti tää elämä.

[/quote]

Kukaan ei varmaan 40 vuotta sitten osannut aavistaakaan, miten monet työtehtävät katoavat automaation myötä ja miten monet työtehtävät voidaan siirtää joko teknologian tai globalisaation myötä halvemman työvoiman maihin. Opiskelu OLI siis aiemmin melko hyvä tae työpaikan saannista. Tosin nykyisin edellytetään jo ihan siivoustyöhönkin ammatillista tutkintoa eli huonoimmassa asemassa ovat ne nuoret, joilla ei ole kuin peruskoulu käytynä. 

On vaikea ennustaa, tuleeko maailma koskaan muuttumaan niin, että Suomessa olisi kaikille työkykyisille töitä. Edes kaikille koulutetuille. Onko jatkuva talouskasvu edes mahdollista enää vai ollaanko tultu tien päähän? Mitkä ovat ne alat, joiden työpanoksesta halutaan ja voidaan maksaa 10, 20, 30 vuoden kuluttua? Mitä ihmiskunta silloin tarvitsee? 

Mun tuttavapiirissäni parhaiten valmistumisen jälkeen ovat työllistyneet ne, jotka ovat olleet kesätöissä samoissa työpaikoissa, joissa olivat opiskeluaikana työharjoitteluissa. Työharjoittelu on poikinut kesätyön ja kesätyö taas valmistumisen jälkeen työpaikan.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:31"]

Olen 23-vuotias opiskelija. Onko toivo menetetty, enkö saa edes valmistuessani työtä, jos ei ole hirveästi työkokemusta?

[/quote]

Mulla on ainakin niin huijattu olo, kun on aina sanottu, että "opiskele kovasti, niin saat hyvän työpaikan!" Paskanmarjat. Enää ei ole mitään merkitystä opiskeluilla, kun taas joskus se on ilmeisesti ollut "varma" merkki töihin pääsystä. Vähemmälläkin olisi päässyt ja olisi edes niitä saatanan töitä. Opiskelu on ollut paskinta aikaa mun elämässä, sain vain burn outin ja masennuksen.

Anteeksi avautuminen, mutta vituttaa vaan niin ankarasti tää elämä.

[/quote]

53 000 työtöntä korkeakoulutettua tuntee samoin. Ei vika ole sussa.

[/quote]

Kamalaa, mulla tuli ihan kyyneleet silmiin. :) Kiitos kannustavista sanoista! :)