Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, oma äitini sekosi tänään täysin :`(
30.05.2015 |
Taustatietona sen verran että oma lapsuuteni oli aika kamala, äitini käytti sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Nyt 10 vuotta on mennyt ihan hyvin, ja oma äiti on muuttanut käytöstään ja on ollut ihan hyvä isovanhempi. Ollaan nähty noin kerran kahdessa kuukaudessa ja soiteltu usein. Nyt mieheni on 2 viikon työmatkalla ja äitini tuli meille ihan omasta tahdostaan. Tänään tapahtui jotain aivan kamalaa. Sanoin hänelle, että jos hän on väsynyt, voin käyttää koiran lenkillä ja hän pääsee lähtemään kotiinsa. Hän raivostui yhtäkkiä ja huusi että perkelettäkö minulle vittuilet. Sanoin että meillä ei lasten kuullen puhuta näin, tämähän on kuin minun lapsuudesta, että mitä ihmettä sinä sekoilet. Äitini lähti ovet paukkuen ja huusi pihalla vielä saatanaa ym... Soitin perään ja äitini haukkui anoppini ja uhkas soittaa hänelle ja haukkua "huoranvituksi", sanoi että ole anoppisi kanssa kun minä olen surkea äiti, oma äitini sanoi että minä vittuilen hänelle koko ajan, kunpa koko isäni puolen suku palaisi helvetissä jne.. Hän raivosi ja uhkui vihaa ja mikään mitä sanoin ja yritin sovitella ei auttanut.
Pyysin anteeksi ja sanoin että olisin halunnut sopia ja selvittää asian, tarkoitukseni ei ole ollut pahoittaa mieltä. Hän vuodatti vihaansa minulle ja sanoi ettei aio enää olla tekemisissä. Hän solvasi ja käytti käsittämättömiä sanoja kaikista tuntemistani ihmisistä.
Mielestäni olimme täällä sovussa, monista asioista keskustellen. Tämä kaikki tuli puun takaa, ja olen aivan todella järkyttynyt :`( ! Äiti on ainoa lähisukulainen joka minulla on, mutta taas jouduin kohtaamaan sen että hän ei ole aivan normaali. Hän oli kerännyt nämä päivät vihaa ihan pikkujutuista, esim. sivulauseessa sanoin että hän ei ollut sellainen perus"mammatyyppi" , niin tästäkin hän raivosi minulle puhelimessa.
Minun on niin vaikea ymmärtää miten voi olla mahdollista että on jo vuoden ajan ainakin mennyt hyvin, ilman kohtauksia, ja yhtäkkiä käy näin. Oikeasti tuntuu aivan hirveältä :`( . Olen vain tavallinen, mukava usean pienen lapsen äiti ja olen toivonut äidilleni hyvää. Nyt tuntuu kuin raskas taakka olisi - taas - laitettu päälleni. Terapeuttini sanoi, että äidissäni on persoonallisuushäiriön piirteitä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että se on totta :`( . Paha olla!
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:20"]Työkaverini oli tuollainen, lopetin työt siellä hänen takiaan. Olen miettinyt, että kuinkahan jaksaisi, jos lähipiirissä olisi vastaava tapaus. En osaa muuta sanoa kuin että voimia ja paljon tsemppiä ja onnea. Voit turvautua vain ajatukseen että tuo ei ole normaalia käytöstä vaan sairaan ihmisen käytöstä jota ei tarvitse yrittää ymmärtää. Onneksi sinulla on nyt oma perhe josta iloita.
[/quote]
Kiitos <3. Sanopa muuta, onneksi on hyvä mies ja mahtavat lapset. Lapsena/murrosikäisenä olin täysin äitini armoilla, enää onneksi en. Äitini on puhunut että muuttaa samaan kaupunkiin kun jää vuoden päästä eläkkeelle, nyt välimatkaa 140km. Nyt mua pelottaa, jos hän oikeasti muuttaa ja tuo pahenee :(. Terapiassa kävin 10v sitten ja itseäni se auttoi, ja kun löysin miehen ja sain lapsia, on äitini ollut taustalla enemmän ja välillä hän on vaikuttanut melko normaalilta, mitä nyt peruskatkeralta/negatiiviselta.. mutta nyt viime päivinä ihan sekopää :( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sairaimmista jutuista oli että hän kuvittelee 6-vuotiaan lapsemme olevan häntä vastaan ja katsovan nenänvartta pitkin. Hän raivosi puhelimessa että tämä meidän 6v oli näyttänyt toisen mummon rakentamaa legotaloa hänelle ja jostain syystä tämä raivostutti äitiäni.
Ja 6-vuotiaamme siis pitää äidistäni ja nuo jutut on jotain sairasta sekoilua joissa ei päätä eikä häntää. Ihan outoa vainoharhaa että yhtäkkiä lapsetkin on häntä vastaan :(
Ap
Miehellä sama ongelma, muutaman kk:den välein saa aina kuulla huoritteluja ja painu v****. Ja että en osaa tehdä mitään ja hän itse on tehnyt aina kaikkensa perheemme eteen. Yleensä nämä kohtaukset lähtee jostain mitättömästä asiasta. Sitten on taas puhumatta monta päivää ja viimein alkaa puhumaan niin kuin mitään olisi tapahtunutkaan.
Itse olen huomannut ettei tätä käytöstapaa voi muuttaa, mutta helpottaa kun ei lähde itse siihen mukaan ja pysyy rauhallisena. Yritä löytää jotain muuta tekemistä. Olen myös huomannut että sitten kun mies on rauhoittunut ja tulee puhumaan niin sitten rauhallisesti muistuttaa etten hyväksy tuollaista käytöstä. Joskus siitäkin suuttuu, mutta se vähentää tommoista käytöstä pitkällä aikavälillä.
Olen kai hullu kun olen tämmöisessä suhteessa ollut jo yli 10v. Ja tiedoksi etten lusmuile kotona vaan oon töissä ja tienaan saman verran kun mies.
Toivottavasti tästä nyt jonkulaista apua olisi. Muista vaan ettei tämä ole sun syytä, etkä voi muuttaa äitiäsi.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 02:36"]Yksi sairaimmista jutuista oli että hän kuvittelee 6-vuotiaan lapsemme olevan häntä vastaan ja katsovan nenänvartta pitkin. Hän raivosi puhelimessa että tämä meidän 6v oli näyttänyt toisen mummon rakentamaa legotaloa hänelle ja jostain syystä tämä raivostutti äitiäni.
Ja 6-vuotiaamme siis pitää äidistäni ja nuo jutut on jotain sairasta sekoilua joissa ei päätä eikä häntää. Ihan outoa vainoharhaa että yhtäkkiä lapsetkin on häntä vastaan :(
Ap
[/quote]
Voisiko hän olla paranoidinen? Jos tilanne on nyt jotenkin muuttunut? Ja hän on erilainen kuin ennen. Saisiko hänet lääkäriin.
Sinun ei tarvitse kuunnella haukkumista ja syyttelyä. Joku raja. Välimatkaa
Kuulostaa minun isältäni. Eräs hoitaja sanoi kerran, että käytös kuulostaa "tunnelukolta", eli hän patoaa tunteita räjähtämispisteeseen ja lopulta antaa palaa. Itselleni hänen käytöksensä on ollut todella kuormittavaa ja syksyllä sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni ja se pysäytti. Nyt olen ottanut isääni etäisyyttä ja se helpottaa omaa oloani, mutta ajatus isästä on aina läsnä. Paras neuvoni onkin pitää etäisyyttä, mutta en todella tiedä, mitä ap voisit kertoa lapsillesi. Mummo ei voi hyvin? Mielestäni on parempi, että et keksi mitään satua siitä, miksi lapset eivät tapaa äitiänsä. Esimerkiksi meillä isän sekoaminen tapahtuu säännöllisissä sykleissä, joten kertoisin nätisti ja ikätasoisesti totuuden. Lapset kuulisivat totuuden kuitenkin vanhetessaan ja salailu aiheuttaisi vain hämmennystä.
Pidä itsestäsi ja perheestäsi huolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 15:53"]Kiitos nro 5! Nimenomaan siellä syvällä on varmasti paljon häpeää, hän ei kestä mitään minkä voisi vähänkään tulkita arvosteluksi. Ja kun en ole edes arvostellut! Hyväntahtoisesti olen jutellut :( . ap
[/quote]
Näin varmasti on monilla, jotka on tehneet pahoja tekoja. Eikä kykene asioita käsittelemään
Korjaus edelliseen: siis tapaa äitiäsi, ei äitiänsä ;) t. 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äidiltäsi otettu verikokeita: kilpirauhaset, verensokerit ja muut tärkeät?
Kun fyysiset vaivat on suljettu pois, on helpompi keskittyä psyykkisiinkin. Toki ongelma voi olla kokonaan psyykkinenkin, mutta fyysiset kannattaa aina ensin sulkea pois.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 06:56"]Onko äidiltäsi otettu verikokeita: kilpirauhaset, verensokerit ja muut tärkeät?
Kun fyysiset vaivat on suljettu pois, on helpompi keskittyä psyykkisiinkin. Toki ongelma voi olla kokonaan psyykkinenkin, mutta fyysiset kannattaa aina ensin sulkea pois.
[/quote]
Voi olla jopa alkava muistisairaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 06:59"][quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 06:56"]Onko äidiltäsi otettu verikokeita: kilpirauhaset, verensokerit ja muut tärkeät?
Kun fyysiset vaivat on suljettu pois, on helpompi keskittyä psyykkisiinkin. Toki ongelma voi olla kokonaan psyykkinenkin, mutta fyysiset kannattaa aina ensin sulkea pois.
[/quote]
Voi olla jopa alkava muistisairaus
[/quote]
Toisaalta se ei selittäisi ap:n nuoruutta. Tosin tuokin on varsin varteenotettava vaihtoehto näille viimeisimmille tapahtumille.
Oletko ollut pidempiä aikoja tekemisissä äitisi kanssa viimeisimmän 10 vuoden aikana? Onko syynä siihen, että viimeiset 10 vuotta on mennyt ok se, että et ole joutunut olemaan useita päiviä yhteen menoon hänen kanssaan? Nyt ei sitten enää jaksanut tsempata pidemmän vierailun aikana. Jos lapset kuuli raivoamisen niin tuskin tarvitsee kauheasti selitellä miksi mummia ei enää nähdä. Ja sun tehtävähän on suojella lapsia tuollaiselta sairaalta käytökseltä. Nuo 6-vuotiasta kohtaan tuntemat vainoharhat ovat aika kipeitä. Paras keino on selittää rauhallisesti (vaikkapa jonkun ajan kuluttua, kun hän on vähän rauhoittunut), että tuollainen käytös ei ole normaalia ja että hakee apua raivostumiseen ja että ette ole muuten enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on ihan samanlainen. Hän takertuu vanhoihin asioihin mm. niin että haukkuu isäni ( jonka kanssa en ole edes tekemisissä) ja miehenikin on hänen mielestään sieltä minne aurinko ei paista. Lapsuudestani saakka olen sitä kestänyt ja muutama kuukausi sitten laitoin itse välit poikki. Mietin ratkaisua pitkään ja sen jälkeen olen voinut paremmin. Olen ennenkin tästä kirjoittanut tänne ja nyt en edes viitsi kaikkea kertoa koska kirjoitustila ei varmaan riittäisi.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini 70v ei kiroile. Muuten samaa häröilyä. Erilaisia salaliittoteorioita, milloin on lapset tai joku heistä on häntä vastaan. Jos kysyn tarviitko kyytiä kauppaan, sanoo ettei tarvitse. Seuraavassa lauseessa valittaa jääkaapin olevan tyhjä ja menee jalkaisin kauppaan, jonka jälkeen valittaa ettei taas jaksanut tuoda kuin pari maitoa kun JOUTUI MENEMÄÄN JALKAISIN KAUPPAAN:)
Tulee meille päivittäin ja valittaa että omassa kotona on aina kotityöt tekemättä kun JOUTUU OLEMAAN KAIKET PÄIVÄT MEILLÄ. Siihen kun sanoo että pidä ihmeessä muutama päivä "lomaa" meiltä että saat kotitöitäsi tehtyä, alkaa valitus että "niin, kun ettehän te minua tänne halua niin voin pysyä poiskin".
Lisäksi uhkailee lapsia joka päivä, jos tulee pientäkin erimielisyyttä ettähän ei tänne huomenna eikä koskaan enää tule.
Uutena ilmiönä hänellä on sanojen katoaminen. Ei muista asioiden nimiä. Esim. sana lumilapio tai grilli. Selittää monen mutkan kautta mistä tavarasta on kyse. Lasten kavereiden nimet sekoittaa, mitä ei ennen tehnyt. Asioiden tapahtuma-ajat menevät sekaisin jne. Mutta pahin on nuo mitättömistä asioista tulevat raivarit.
Onko hän seonnut/ sekoamassa lopullisesti?
Kaverin anoppi sekos kans tollee. Se joutu pakkohoitoon kuukaudeks, jossa sai lääkityksen, niin sen jälkeen on ollu vissiin ihan ok. Se oli kans ihan harhainen ja syytti muita millon mistäkii. Oli läheisille kyllä tosi raskasta :(
Äitini on ollut meillä esim. Iltapäivisin paljon kun olemme kaukana töissä. Että sikäli on ollut avuksikin, mutta viime aikoina tuo käytös on mennyt niin tasapainottomaksi että en tiedä jaksanko kauaa tuota sekoilua. Eikä lapsetkaan juuri pidä epävakaasta ja usein vihamielisestä mummosta. Muistitesteihin ei suostu. Joten pitänee odotella muistiongelmien pahenemista. Lopulta sitten saa hoitoa vasten tahtoaan.
T.26
Miten mulle tuli mieleen (paranoidinen) skitsofrenia..
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:48"]
Miten mulle tuli mieleen (paranoidinen) skitsofrenia..
[/quote]
niin mistä?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 07:24"]
Minun äitini 70v ei kiroile. Muuten samaa häröilyä. Erilaisia salaliittoteorioita, milloin on lapset tai joku heistä on häntä vastaan. Jos kysyn tarviitko kyytiä kauppaan, sanoo ettei tarvitse. Seuraavassa lauseessa valittaa jääkaapin olevan tyhjä ja menee jalkaisin kauppaan, jonka jälkeen valittaa ettei taas jaksanut tuoda kuin pari maitoa kun JOUTUI MENEMÄÄN JALKAISIN KAUPPAAN:)
Tulee meille päivittäin ja valittaa että omassa kotona on aina kotityöt tekemättä kun JOUTUU OLEMAAN KAIKET PÄIVÄT MEILLÄ. Siihen kun sanoo että pidä ihmeessä muutama päivä "lomaa" meiltä että saat kotitöitäsi tehtyä, alkaa valitus että "niin, kun ettehän te minua tänne halua niin voin pysyä poiskin".
Lisäksi uhkailee lapsia joka päivä, jos tulee pientäkin erimielisyyttä ettähän ei tänne huomenna eikä koskaan enää tule.
Uutena ilmiönä hänellä on sanojen katoaminen. Ei muista asioiden nimiä. Esim. sana lumilapio tai grilli. Selittää monen mutkan kautta mistä tavarasta on kyse. Lasten kavereiden nimet sekoittaa, mitä ei ennen tehnyt. Asioiden tapahtuma-ajat menevät sekaisin jne. Mutta pahin on nuo mitättömistä asioista tulevat raivarit.
Onko hän seonnut/ sekoamassa lopullisesti?
[/quote]
Muistisairaus!
Vie äiti lääkäriin
Alue: Aihe vapaa
Työkaverini oli tuollainen, lopetin työt siellä hänen takiaan. Olen miettinyt, että kuinkahan jaksaisi, jos lähipiirissä olisi vastaava tapaus. En osaa muuta sanoa kuin että voimia ja paljon tsemppiä ja onnea. Voit turvautua vain ajatukseen että tuo ei ole normaalia käytöstä vaan sairaan ihmisen käytöstä jota ei tarvitse yrittää ymmärtää. Onneksi sinulla on nyt oma perhe josta iloita.