Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sitä itsetuntoa sitten saisi paremmaksi?
05.05.2015 |
Tulipa taas mieleen. Kun aina toitotetaan että pitää olla hyvä itsetunto ja rakastaa itseään ennen kuin muut voivat rakastaa sinua jne. ... Mutta jos tuntee olevansa huono, tyhmä ja lahjaton ja todellisuus vielä tukee tätä (= ei menesty opinnoissa, ei viehätä vastakkaista sukupuolta, ei saa töitä, yms.) niin miten sitä hyvää itsetuntoa saisi rakennettua?
Tulee vaan entistä pahempi mieli aina kun sanotaan että "hanki hyvä itsetunto!" ja jotenkin ajatellaan että huonon itsetunnon omaavia saa sitten mollata vielä entisestään maanrakoon.
Niin onko kellään mitään vinkkejä, että miten pääsisi niistä myrkyllisistä ajattelutavoista eroon ja miten pystyisi olemaan ottamatta itseensä toisten ilkeitä kommentteja joita aina kuulee?
Kommentit (66)
Nuo mainitsemasi asiat huono menestys opinnoissa, työttömyys, ikisinkkuus...aika huvittavaa, .....sillä mä olen aina menestynyt opinnoissa helposti ja olen myös muulla tavoin lahjakas, mulla on ihan hyväpalkkainen työ(yli 4000e/kk), komea mies ja 2 lasta, autot, omakotitalo ja pelit, mutta minulla on silti huono itsetunto. En rakasta itseäni, mun on vaikea ottaa kiitosta vastaan ja pysyttelen mieluiten poissa huomiosta. Eli mun mielestä itsetunto ei välttämättä liity mitenkään menestykseen elämässä noilla asioilla mitattuna. Mistä se sitten juontaa, lapsuudestako? Mulla oli kyllä rankka lapsuus että ehkä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sanoisin, että sille mitä ei voi muuttaa, pitää osata luopua. Itse olen ruma ja tulen aina rumana pysymään. Iso perunanenä, pulleat posket, huonot hampaat, silmäpussit ja tummat silmänaluset. Kymmenen vuotta tein nuorempana surutyötä ja lopetin ulkonäköpaineet. Luovuin ajatuksesta, että olen kaunis tai että minun pitää olla sievä/siro/naisellisen näköinen. En koskaan ajattele ulkonäköäni, mutta pidän itseni siistinä, meikkaan ja laitan tukan nätiksi joka päivä. Mutta en koskaan katso peileihin, tai keskity siihen miltä näytän, tai anna itseäni valokuvata. Luovuin kertakaikkisesti ulkonäköpaineista. En katsele kauniita vaatteita, tai hiplaa asusteita. Keskityn vain ja ainoastaan asioihin, jotka tuottavat minulle mielihyvää; läheisiin, töihin, ystäviin, harrastuksiin, lapsiin. Niistä saan iloa, ja esim. käsitöissä olen kunnianhimoinen ja aloitan aina jonkun uuden projektin, joka tuo mielihyvää. Keskityn siis niihin asioihin, joista saan itselleni iloa ja onnistumisen iloa.
AP:lle sanoisin, että luovu ikävistä taakoista; älä vaadi itseltäsi, että sinun tulisi olla jonkun näköinen. Ajattele, että sinulla on OIKEUS olla itsesi näköinen, ja tulla hyväksytyksi omana itsenäsi, omalla ulkonäölläsi, vika ei ole sinussa jos et kelpaa, vaan vääristyneessä yhteiskunnassa, jossa se, miltä naisen tulee näyttää on aina vaihdellut... Miksi naisella/miehellä ei saisi olla oikeutta tulla hyväksytyksi omana itsenään, sellaisena kuin luoja meidät loi? Emme itse valinneet omaa ulkonäköämme, vaan se on tullut annettuna. Kauneusihanteet ovat vain muoti-ilmiö, joka on vaihdellut läpi historian. Nyky-yhteiskunnassa menee liian hyvin, kun ei ole enää todellisia ongelmia, media ja muotiteollisuus aivopesevät ihmiset ajattelemaan, että ulkonäkö on kaikki kaikessa, ja miltä ihmisten pitäisi näyttää. Naisten tulisi olla pusuhuulisia, viivapilluja, teinimäisiä pitkäraajaisia, isotissisiä, mehukkaita heruttelijanaisia. Minä olen ihan tavallinen, ja niin yleinen persjalkaistakin persjalkaisempi, ketunnokkarintainen, isoperseinen , perunanenäinen, ohuttukkainen suomalainen nainen.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:27"]
Minä olen valitettavasti sitä mieltä, että hyvää itsetuntoa tuskin saa rakennettua ilman positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunnetta. Varsinkin suhteellisen fiksu ihminen kyllä tiedostaa omat puutteensa ja ymmärtää helpommin miten epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on.
Se on ihan pirun vaikea paikka kun tajuaa ettei oikeasti ole lahjakas missään, eikä edes hyvännäköinen. Minulla kesti tovin tajuta se. Nämä tunteet eivät johdu huonosta itsetunnosta, kuten joku voisi väittää. Tämä on ihan todellista.
Itse en siis voi tilanteelleni yhtään mitään. En tule koskaan saavuttamaan ns. hyvää itsetuntoa, koska minulla ei ole sitä mitä siihen tarvitaan. En ole lahjakas, fiksu tai hyvännäköinen. En ole tarpeeksi tyhmä luullakseni olevani jotain suurempaa mitä todellisuudessa olen. Tähän joidenkin hyvä itsetunto perustuu.
Ainoa mitä me "vajavaiset" voimme tehdä on se, että hyväksymme ettei me saavutettu geenilotossa kovinkaan hyvää pottia ja yritämme elää näillä eväillä mahdollisimman mielekkään elämän, mitä se sitten kullekin tarkoittaa.
[/quote]
Näin minäkin olen ajatellut :) Eiptä tässä muutakaan voi!
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:27"]
Iän myötä se tulee.
[/quote]Ei suatana. Mulla se on iän myötä lähtenyt. DDD Nuorena olin itsevarma, kaikki sujui, elämä kantoi, niin kuin se pruukaa kantaa hyvän itsetunnon omaavaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epävarmempi olen. Se on paradoksaalista, koska olen selvinnyt kyllä aikas vaikeista jutuista. Mut tieto lisää tushhkaa.
En tiedä auttaako tämä, koska vaikka minulla olikin huono itsetunto, olen aina esim. menestynyt opinnoissa, enkä täysin rumakaan ole (tämän tajusin tietenkin vasta itsetunnon noustua).
Koulukiusaamisen jäljiltä itsetunto oli kuitenkin monia vuosia aivan nollilla, mutta sain sen nousuun siten, että aloin kehua itseäni ääneen, siis ihan mitättömistäkin asioista. Sillä tavalla kuitenkin, että sen voisi ulkopuolinen ehkä laskea jotenkin ironiaksikin. Suunnilleen siis "Ai että, mun huonekasvi on elossa vielä näin monen kuukauden jälkeen! Muahan ei pitele mikään!".
Kuulostaa tosi tyhmältä joo, mutta mun kohdalla toimi. Jotenkin teki niistä pienistäkin onnistumisista paremmin noteerattuja, suurempia ja alitajuntaan paremmin jääviä. Isompia onnistumisia tuuletettiin sitten oikein kunnolla! Tämä siis käynnisti tuon itsetuntoni nousun, mutta tietenkin matkalla nykyiseen oli paljon muutakin. Ja välillä tulee takapakkia, ei itsetuntoni ole vieläkään 100% valmis, mutta tosi hyvällä mallilla olen jo.
On kyllä yllättävää, että vaikka menisi kuinka hyvin, itsetunto tosiaan saattaa olla ihan nollissa. Tunnen myös porukkaa joilla menee tosi huonosti, mutta silti on positiivinen kuva itsestä. Aika paljon taitaa tämäkin ongelma korvien välissä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy löytää se oma juttu ja hyvät tyypit ympärille. Ennen mäkin ajattelin noin, en mä osaa mitään, en mä pysty, en mä onnistu kuitenkaan, kaikki nauraa mulle ja plää plää. Etsi niitä asioita, joista pidät itsessäs sekä elämässä ja kehitä niitä. Pitkäjänteisyyttä on oltava tässä elämässä! Jatkat harrastusta, jos pidät siitä, vaikka aluks tuntuis pitkäänkin ettei edistymistä tapahdu. Harva saa tässä elämässä mitään ilmaiseksi.
En mäkään oo luonnostaan musikaalinen, liikunallinen, matemaattisesti hyvä, suulas joka tilanteessa jne. Mä olen kehittänyt näitä asioita itsessäni. Mennyt työpaikasta toiseen sijaistamaan, että saan jalkaa oven väliin. Ekaan paikkaan mua ei enää otettu, kun olin niin paska. Jatkoin ja jatkoin, vaikka saatoin yöllä herätä sata kertaa kun ahdisti niin paljon. Aamulla vatsa kipeänä ja löysällä jännityksesta. Menin silti. Parhaimmillaan kolme kertaa viikossa uuteen työpaikkaan. Nyt se alkaa olla jo melko helppoa, tiedän miten toimia tossa tilanteessa ja miten yleensä suhtaudutaan ym.
Ennen olin löysä sohvaperuna, joka mätti karkkia joka ilta ja veti röökiä. Nyt treenaan into pinkeenä 5x/vkossa. Ei ollut sali, aerobic eikä lenkki mun juttu, mutta crosstrainingpä oli. Parasta! Koen jatkuvasti salilla onnistumisen kokemuksia, koska ylitän ITSENI. En vertaa itseäni muihin. Koen onnistumista, kun teen paremmin kun edellisellä kerralla tai jatkan, vaikka tuntuu etten pysty enää.
Lukiossa mun matikka oli vitonen. Manasin koko ajan, etten osaa, en mä ymmärrä kuitenkaan. Ei täs oo mitään järkee. Nyt olen muuttanut asennettani. Näitä asioita tarvitsen työssäni, tämä on tärkeää ja helppoa, jos vain harjoittelen. Nyt mennyt koulussa kaikki matikan tentit ekalla läpi (100% pitää olla oikein).
Oon kova sähläämään ja sekoilemaan, mutta mitä sitten. Nauran nykyään itselleni ja heitän asiasta läppää. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Ennen olin niin tosikko.
Kyllä, mäkin olin koulukiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:21"]
http://i.imgur.com/6CvBVyn.jpg
http://i.imgur.com/ZhaQHV2.jpg
[/quote]
Psykopatia ja aurinkolasit?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:21"]
http://i.imgur.com/6CvBVyn.jpg
http://i.imgur.com/ZhaQHV2.jpg
[/quote]
Luoja mikä ero. Vaikka on sillä täytynyt itsetunto olla kohdillaan pienestä saakka. Ei maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi muuten tulla.
[/quote]
Obama on maailman vaikutusvaltaisin. Kuvieb herra rikkain. Kaduttaa muuten, että avasin linkit. Ikinä ei tiedä mitä viruksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:21"]
http://i.imgur.com/6CvBVyn.jpg
http://i.imgur.com/ZhaQHV2.jpg
[/quote]
Luoja mikä ero. Vaikka on sillä täytynyt itsetunto olla kohdillaan pienestä saakka. Ei maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi muuten tulla.
Hmm, ei nyt ihan aukea noiden kuvien merkitys minulle... Tai ainakaan niistä en mitään konkreettisia vinkkejä saa siihen, miten parantaa omaa itsetuntoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, mullekin kelpaisi vinkit! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkimalla valtaa. Mut miten kun on huono itsetunto enkä ole edes tyhmä. T.eräs toinen elämän talloma.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:30"]
Hei, mullekin kelpaisi vinkit! :-)
[/quote]
Ei niitä taida kellään oikein olla... Harmittaa ja suorastaan ärsyttää ja voisin jopa v-alkuista sanaakin käyttää, kun aina solvataan siitä huonosta itsetunnosta ja sanotaan että hanki parempi! Jotenkin tuntuu että on oikeasti ihan sallittua syyllistää siitä huonosta itsetunnosta ja käsketään vaan unohtamaan menneet ja olemaan välittämättä vastoinkäymisistä ja haukkumisista ja syrjinnästä ym. Ja silti kukaan ei osaa auttaa, ei mitään neuvoja siitä, miten tästä tilanteesta poiskaan pääsisi. Ei meillä huonoitsetuntoisilla ole niitä keinoja päästä itsekään tästä pois! Uskokaa tai älkää, kukaan ei halua olla huonoitsetuntoinen! En minäkään mitään sääliä kaipaa, mutta apua tarvitsisin kun en itse osaa...
ap
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:27"]
Minä olen valitettavasti sitä mieltä, että hyvää itsetuntoa tuskin saa rakennettua ilman positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunnetta. Varsinkin suhteellisen fiksu ihminen kyllä tiedostaa omat puutteensa ja ymmärtää helpommin miten epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on.
Se on ihan pirun vaikea paikka kun tajuaa ettei oikeasti ole lahjakas missään, eikä edes hyvännäköinen. Minulla kesti tovin tajuta se. Nämä tunteet eivät johdu huonosta itsetunnosta, kuten joku voisi väittää. Tämä on ihan todellista.
Itse en siis voi tilanteelleni yhtään mitään. En tule koskaan saavuttamaan ns. hyvää itsetuntoa, koska minulla ei ole sitä mitä siihen tarvitaan. En ole lahjakas, fiksu tai hyvännäköinen. En ole tarpeeksi tyhmä luullakseni olevani jotain suurempaa mitä todellisuudessa olen. Tähän joidenkin hyvä itsetunto perustuu.
Ainoa mitä me "vajavaiset" voimme tehdä on se, että hyväksymme ettei me saavutettu geenilotossa kovinkaan hyvää pottia ja yritämme elää näillä eväillä mahdollisimman mielekkään elämän, mitä se sitten kullekin tarkoittaa.
[/quote]
Olen jokseenkin samaa mieltä. Siksi en nykyään edes ajattele koko itsetuntoasiaa. Itsetunto perustuu pitkälti siihen, että me ajatellaan miltä näytämme muiden silmissä ja millaisia olemme niihin muihin ihmisiin verrattuna. Minä kyllästyin siihen vertailuun, koska aina on olemassa ihmisiä jotka ovat jossain asiassa parempia kuin minä. Kauniimpia, fiksumpia, rikkaampia jne.
Kyllä minä tiedostan omat heikkouteni ja ne hyvin harvat asiat joissa olen hieman keskimääräistä parempi. Jos minua ihan oikeasti pännii joku asia jossa olen ns. heikompi kuin muut, mietin voiko asialle tehdä jotain ja jos voi niin mitä? Jos ei niin sitten annetaan olla ja sysätään se ajatus ns. syrjään. Kyllähän se vituttaa, ei siitä pääse mihinkään, mutta minkäs teet?
Kaikista parhaiten elämästä saa irti kun keskittyy tekemään niitä asioita joista ihan aidosti nauttii. Unohtaa muihin vertailun ja liiallisen tuloskeskeisyyden. Minä esimerkiksi rakastan valokuvausta. Tiedän, että olen ole siinä paras, en tule olemaankaan ja jonkun mielestä kuvani ovat varmaan surkeita. Ihan sama minulle, koska rakastan valokuvausta.
Sitten haluaisin myös sanoa, että hankkikaa ympärillenne ihmisiä, joiden seurassa aidosti viihdyt, jotka eivät morkkaa ja panettele sinua. Huonot ihmissuhteet ovat myrkkyä, ihan oikeasti. Välittäkää itsestänne edes sen verran että ette anna kavereiden tai perheenjäsenten painaa alaspäin. Kusipäisiä ihmisiä tulee vastaan muutenkin. Lähipiiriin ei niitä tarvita.
Työelämä kusee, joko et saa työtä tai tuntuu että olet huono työntekijä? No hitto vie, jos teet parhaasi niin muuhun sinä et pysty. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Työelämä on se joka omaa oloani vie aina vaan sinne negatiiviseen suuntaan, kun tuntuu että en vain riitä.
Jos on huono, tyhmä ja lahjaton, niin pitää opetella nauramaan itselleen ennen kuin muut ehtivät. Ei se hyvä itsetunto tarkoita sitä että huono, tyhmä ja lahjaton muuttuu hyväksi, älykkääksi ja lahjakkaaksi vaan sitä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.
Myös se että opettelee iloitsemaan muiden onnistumisesta ja onnesta ilman kateutta auttaa.
Itselleni elämä jakoi sellaiset kortit että ilman rautaista itsetuntoa ja itserakkautta olisin päätynyt itsemurhaan jo parikymmentä vuotta sitten. Sitä äärimmäisen kieroa ja helvettiäkin pimeämpää mustaa huumoria unohtamatta. Hymyile kun mokaat ja nolaat itsesi, se hämmentää ihmisiä =)
Itsetuntoni on ollut ihan nolla. Vaikka kuinka minua kehutaan tai ihaillaan, ajattelen että just joo. Olen varma että jossain vaiheessa kehujat huomaavat millainen oikeasti olen: ruma, tyhmä ja kävelevä katastrofi joka luo ympärilleen pelkkää pahaa.
Olen kuitenkin päättänyt pitää itsestäni tällaisena. Minua auttaa siinä se etten keskity niin paljon itseeni vaan ympäristöön, tapahtumiin ja muihin ihmisiin. Keskityn tekemisissäni siihen missä olen hyvä tai missä haluaisin olla hyvä, ja pyrin oppimaan siitä missä olen epäonnistunut. Yritän ajatella että en olekaan ruma vaan ihan ihmisen näköinen ja se riittää. Jos joku kehuu minua, kiitän ja olen hetken iloinen, sitten jätän asian vatvomisen. Olen myös päättänyt pitää lempeästi mutta lujasti puoleni silloinkin kun ennen olisin taipunut muiden odotuksiin, ja käyttää näin vapautuneen ajan johonkin hyvään joko muille tai itselleni.
Minä pelkään aina kaikkea, enkä saa mitään aikaiseksi. En uskalla puhua tuntemattomille ihmisille (esim. kaupassa en uskalla pyytää apua jos tarvitsen, en uskalla soittaa mitään puheluita...). Jos tiedän, että pitää mennä vaikka ostamaan uudet silmälasit, niin stressaan hirveästi sitä että pitää puhua. Pulssi on varmaan 200 ja sitten äänikin tärisee, ja se on ihan kamalan noloa. Saatan sitten useita tunteja miettiä jotain yhtä lausetta minkä sanoin, ja että meniköhän hyvin vai huonosti.
En vain osaa olla ihmisten kanssa, mutta yksin ollessani aina kuvittelen mitä kaikkea kivaa tekisin jos olisi ystäviä ja seurustelisin. Mutta en vain pysty! Ihan kamalaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 22:05"]
Minun on jotenkin vaikea uskoa, että nuo itsetuntoharjoitteet toimisivat. Kyllä varmaan niin kauan, kunnes jotain negatiivista taas tapahtuu. Millä tavoin joku peilin edessä itseään kauniiksi kehuminen parantaa itsetuntoa jos siihen ei todella usko? Samaa luokkaa kuin hokisi "hauki on kala". Toki uskon siihen, että ajan saatossa on mahdollista päästä negatiivisesta ajattelutavasta eroon, mutta pirusti se vaatii töitä. Varsinkin silloin jos sinä saat vain negatiivisia kokemuksia ympäristöstä. Miten esimerkiksi koskaan voisi pitää itseään kivana tyyppinä, jos saat kuulla muilta ihmisiltä olevasi surkea? Näitä kusipäitä kun tähän maailmaan mahtuu ihan liikaa. Sinä voit yrittää ajatella heidän olevan väärässä, mutta onko se todella se mitä ajattelet?
Mietitään esimerkiksi kiusattuja. En jaksa uskoa, että kenelläkään kiusatulla voi olla hyvä itsetunto.
[/quote]
Koska harjotteet vahvistavat aivoja. Niitä aivojen osia mitkä vaikuttavat tällaiseen ajatteluun. Harjoitukset luovat uusia hermoratoja jotka ovat kiinni ajattelussa sekä keskittymisessä. Ihan tismalleen samalla tavalla kuin uuden opiskelu. Pyörällä ajo tai kielten opiskelu. Myötätunto harjoitukset ovat yhdeydessä esimerkiksi stressinsietokykyyn ja hyvyyteen. Nyt aloittajalla saattaa olla kuvitteellisesti myötätunto alue aivoissa tasoa 1 ja kielten taito tasoa 2. Hän harjoittaisi joka päivä myötätuntoharjoituksia sekä opettelisi englantia jolloin nämä aivojen osa-alueet vahvistuisivat ja kolmen kuukauden päästä myötätunto olisi noussut 3 ja englannin taito neloseen. Simple as that. Avain on kuitenkin molemmissa toisto toisto ja erilaiset harjoitteet. Ei siis auta jos englannissa lukee vain sanoja vaan pitää opetella lauseita, kielioppia ja puhumista. Sama myötätunnossa, pitää tehdä erilaisia harjoitteita, mielikuvia ja lukea kirjallisuutta - jos haluaa oppia. Molempia "aineita" on raastavan tylsää ja tuskallista oppia aluksi, varsinkin yksin. Mutta kun huomaa ajttelun kehittyvän se on huippua ja siitä saa motivaatiota ja lopulta paremman elämän :)