Miten sitä itsetuntoa sitten saisi paremmaksi?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 19:40"]

Jos on huono, tyhmä ja lahjaton, niin pitää opetella nauramaan itselleen ennen kuin muut ehtivät. Ei se hyvä itsetunto tarkoita sitä että huono, tyhmä ja lahjaton muuttuu hyväksi, älykkääksi ja lahjakkaaksi vaan sitä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Myös se että opettelee iloitsemaan muiden onnistumisesta ja onnesta ilman kateutta auttaa.

Itselleni elämä jakoi sellaiset kortit että ilman rautaista itsetuntoa ja itserakkautta olisin päätynyt itsemurhaan jo parikymmentä vuotta sitten. Sitä äärimmäisen kieroa ja helvettiäkin pimeämpää mustaa huumoria unohtamatta. Hymyile kun mokaat ja nolaat itsesi, se hämmentää ihmisiä =)

[/quote]

Sekin on totta että itseänikin harmittaa kun en pysty joihinkin asioihin joita haluaisin osata. Tai että en ole niin kaunis kuin jotkut muut. Kateus on toki pahasta, mutta siitäkin on vaikea päästä eroon... En oikein tiedä miten käytännössä pystyisin oikeasti hyväksymään sen, että minun osani on olla tässä maailmassa se luuseri. Olen yrittänyt ajatella isommassa mittakaavassa tyyliin että on ihmisiä joilla menee vielä paljon pahemminkin, mutta ei minun mieltäni nostata se varsinkaan, tulee vain paha olo heidänkin puolestaan. Sori meni vähän ohi tuon sinunkin vastauksesi, mutta kun nostit kateuden esiin niin tuli mieleen.

ap

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 00:04"]

Minä pelkään aina kaikkea, enkä saa mitään aikaiseksi. En uskalla puhua tuntemattomille ihmisille (esim. kaupassa en uskalla pyytää apua jos tarvitsen, en uskalla soittaa mitään puheluita...). Jos tiedän, että pitää mennä vaikka ostamaan uudet silmälasit, niin stressaan hirveästi sitä että pitää puhua. Pulssi on varmaan 200 ja sitten äänikin tärisee, ja se on ihan kamalan noloa. Saatan sitten useita tunteja miettiä jotain yhtä lausetta minkä sanoin, ja että meniköhän hyvin vai huonosti. En vain osaa olla ihmisten kanssa, mutta yksin ollessani aina kuvittelen mitä kaikkea kivaa tekisin jos olisi ystäviä ja seurustelisin. Mutta en vain pysty! Ihan kamalaa.

[/quote]

Tiedät varmaan itsekin, että ainoa lääke tuohon on mennä sinne epämukavuusalueelle eli puhua vieraille. Ei sinun heti tarvitse olla mikään social butterly ja puhua palpattaa joutavia tuntemattomien kanssa. Aloita ihan pienistä jutuista eli tervehdyksistä ja kiitoksista vaikka sille kaupan kassalle. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua kun puhut tuntemattomalle? Menee sanat sekaisin, se toinen ei vastaa ja pitää sua outona?Nääh, mitä sitten? Haluatko ihan oikeasti tuhlata tämän ainoan lyhyen elämäsi märehtimiseen?

Onnistuneen tekemisen kautta!
Aloita uusi harrastus!
Toimii mulla

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:02"]

Onnistuneen tekemisen kautta! Aloita uusi harrastus! Toimii mulla

[/quote]

Olen ihan oikeasti kokeillut todella paljon todella monenlaisia harrastuksia. Erilaisia liikuntalajeja, taidetta, teatteria, käsitöitä, vaikka mitä! Musiikkia en, sillä musikaalinen en ole ollenkaan. Olen valitettavasti ollut kaikissa muissakin harrastuksissa aivan surkea tai korkeintaan kohtalainen, ei mitään suuria onnistumisen kokemuksia...

ap

Ei elämässä tarvitse olla mitään tai saavuttaa mitään ylimääräistä. Elämä on jo itsessään saavutus. Jos onnistuu nauttimaan joistain asioista elämässä ja jos onnistuu jakamaan joskus hyvää mieltä ympärilleen niin siinä on jo elänyt hyvän elämän. Ilkeät ihmiset ovat sisältä rikkinäisiä ja levittävät sen takia pahaa oloa ympärilleen. Kun oppii jossain vaiheessa jättämään nuo ihmiset omien ongelmiensa pariin ja ymmärtää räksytyksen olevan vain oire, niin elämä helpottuu. Alat elää itseäsi varten etkä muita varten. Tämän myötä alat kiinnostua asioista ja ehkä kokeilet uusia asioita. Vapaudut suorittamisesta ja virheiden pelosta. Virheitä saa tehdä. Kokemukset ovat arvokkaita, eikä niinkään suoritus. Vaellusreissullekaan ei lähdetä vaeltamaan mahdollisimman hyvin ja nopeasti, vaan nautitaan matkasta ja maisemista.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 23:21"]

En tiedä auttaako tämä, koska vaikka minulla olikin huono itsetunto, olen aina esim. menestynyt opinnoissa, enkä täysin rumakaan ole (tämän tajusin tietenkin vasta itsetunnon noustua).

Koulukiusaamisen jäljiltä itsetunto oli kuitenkin monia vuosia aivan nollilla, mutta sain sen nousuun siten, että aloin kehua itseäni ääneen, siis ihan mitättömistäkin asioista. Sillä tavalla kuitenkin, että sen voisi ulkopuolinen ehkä laskea jotenkin ironiaksikin. Suunnilleen siis "Ai että, mun huonekasvi on elossa vielä näin monen kuukauden jälkeen! Muahan ei pitele mikään!".

Kuulostaa tosi tyhmältä joo, mutta mun kohdalla toimi. Jotenkin teki niistä pienistäkin onnistumisista paremmin noteerattuja, suurempia ja alitajuntaan paremmin jääviä. Isompia onnistumisia tuuletettiin sitten oikein kunnolla! Tämä siis käynnisti tuon itsetuntoni nousun, mutta tietenkin matkalla nykyiseen oli paljon muutakin. Ja välillä tulee takapakkia, ei itsetuntoni ole vieläkään 100% valmis, mutta tosi hyvällä mallilla olen jo.

On kyllä yllättävää, että vaikka menisi kuinka hyvin, itsetunto tosiaan saattaa olla ihan nollissa. Tunnen myös porukkaa joilla menee tosi huonosti, mutta silti on positiivinen kuva itsestä. Aika paljon taitaa tämäkin ongelma korvien välissä olla.

[/quote]

Tämä oli hyvä viesti. Pienistä kivistä se Kiinanmuurikin on rakennettu, yksi murikka kerrallaan. Se vain usein unohtuu, kun velloo siellä pohjamudissa ja muurinharja näyttää olevan niin kovin korkealla.

Hyvä havainto tuokin, että ns. menestyjällä voi aivan yhtähyvin olla yhtä huono itsetunto kun sillä stereotyyppisellä ujolla, kiusatulla luuserilla. Tunnen itsekin pari tapausta, jotka ovat ulospäin kaikin mittarein erittäin hyvin menestyneitä, mutta sisältä ihan samassa jamassa, kuin itse olin nuorena. Heillä se huono itsetunto vain on purkautunut ylisuorittamisena ulospäin, sen sijaan, että olisivat kääntyneet sisäänpäin niin kuin minä. 

Oman henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta sanoisin, että huonossa itsetunnossa on kyse ennenkaikkea siitä, että annetaan muun maailman määritellä se mitä on - ja tämä voi olla yhtä hyvin totta sen yhteiskunnan määrittelemän menestyjän kuin luuserinkin suhteen. Se on se pohjimmainen ongelma, mikä pitää ratkaista. Ottaa se vastuu siitä omasta olemisesta ja tekemisestä, ihan itse ja olla vielä tyytyväinen ja onnellinenkin siitä mitä tekee ja on. Todella tyytyväinen ja onnellinen voi kuitenkin olla vasta sitten, kun on oma itsensä - vaikka menestyisi millä tahansa ulkopuolelta asetetulta mittarilla kuinka hyvin tahansa, niin onnellinen on vasta sitten kun on sisäisesti tasapainossa. 

Pitää vaan sisäistää se, että on itseasiassa itsekkyyttä ajatella jatkuvasti mitä muut minusta ja minun tekemisistäni ja olemisistani ajattelevat? Kun ihmisellä on kovin huono itsetunto, niin hänen ajatuksensa pyörivät suoraan tai välillisesti hänessä itsessään.

Se on niin helppoa sanoa että rakasta itseäsi, mutta miten sitä voi osata rakastaa kun ei pidä itseään minään? Miten voin uskoa kun joku sanoo kauniiksi kun on kuunnellut vuosia ulkonäkönsä haukkumista? Miten voin uskoa mitään muuta kun sitä negatiivista palautetta? Koulukiusaaminen on jättänyt niin isot arvet, että en vieläkään pysty ottamaan kehuja vastaan. Opin hymyilemään uudestaan vasta pari vuotta sitten, vaikka kiusaaminen loppui 5 vuotta sitten. Mulla on kamala olo. En osaa rakastaa itseäni, mutta haluaisin osata. Olen siis -6-.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:06"]

Ei elämässä tarvitse olla mitään tai saavuttaa mitään ylimääräistä. Elämä on jo itsessään saavutus. Jos onnistuu nauttimaan joistain asioista elämässä ja jos onnistuu jakamaan joskus hyvää mieltä ympärilleen niin siinä on jo elänyt hyvän elämän. Ilkeät ihmiset ovat sisältä rikkinäisiä ja levittävät sen takia pahaa oloa ympärilleen. Kun oppii jossain vaiheessa jättämään nuo ihmiset omien ongelmiensa pariin ja ymmärtää räksytyksen olevan vain oire, niin elämä helpottuu. Alat elää itseäsi varten etkä muita varten. Tämän myötä alat kiinnostua asioista ja ehkä kokeilet uusia asioita. Vapaudut suorittamisesta ja virheiden pelosta. Virheitä saa tehdä. Kokemukset ovat arvokkaita, eikä niinkään suoritus. Vaellusreissullekaan ei lähdetä vaeltamaan mahdollisimman hyvin ja nopeasti, vaan nautitaan matkasta ja maisemista.

[/quote]

Kiitos mukavasta viestistä. Tuossa on vain se ongelma, että miten sitä oppisi jättämään ilkeät ihmiset omaan arvoonsa, miten alkaa elää itseään varten, miten muuttaa ajattelutapaa, jota on noudattanut useita, jopa kymmeniä vuosia? Tähän saa usein vastaukseksi jotain sellaista että "se sinun on itse oivallettava". Helppohan se on tuolla lyödä... minä en ainakaan ole keksinyt vielä yhtään konkreettista keinoa päästää irti ajatuksistani.

ap

Oman 20 vuoden kotiin eristäytymisen ja syrjäytymisen tuloksena, olen tullut siihen tulokseen, että itsetuntoa on vaikea kehittää muutoin kuin altistamalla itseään epämiellyttäville tilanteille.

Minä olen valitettavasti sitä mieltä, että hyvää itsetuntoa tuskin saa rakennettua ilman positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunnetta. Varsinkin suhteellisen fiksu ihminen kyllä tiedostaa omat puutteensa ja ymmärtää helpommin miten epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on.

Se on ihan pirun vaikea paikka kun tajuaa ettei oikeasti ole lahjakas missään, eikä edes hyvännäköinen. Minulla kesti tovin tajuta se. Nämä tunteet eivät johdu huonosta itsetunnosta, kuten joku voisi väittää. Tämä on ihan todellista.

Itse en siis voi tilanteelleni yhtään mitään. En tule koskaan saavuttamaan ns. hyvää itsetuntoa, koska minulla ei ole sitä mitä siihen tarvitaan. En ole lahjakas, fiksu tai hyvännäköinen. En ole tarpeeksi tyhmä luullakseni olevani jotain suurempaa mitä todellisuudessa olen. Tähän joidenkin hyvä itsetunto perustuu.

Ainoa mitä me "vajavaiset" voimme tehdä on se, että hyväksymme ettei me saavutettu geenilotossa kovinkaan hyvää pottia ja yritämme elää näillä eväillä mahdollisimman mielekkään elämän, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. 

On olemassa myötätunto harjotteita, tämä on esimerkiksi aika hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=22MqZu3Ofyk. Netistä löytää paljon lisää. Niillä voi kehittää omaa myötätuntoaan joka on yhteydessä omaan hyvinvointiin ja hyväksyntään. Siinä käännetään itsensä soimaaminen päälaelleen. Harjoittaa hyvin aivoja, kaikenlaiset muutkin harjoitteet tukevat ja auttavat. Esimerkiksi joka päivä peilin edessä kehuminen. Pitää aloittaa kauimpaa mistä pystyy, jos ei esimerkiksi vielä pysty suoraan kehumaan itseään, voi aloittaa kehumalla muita mielessään.

Ylipäätään itsetuntoon vaaditaan itsensä tutkiskelua ja hyväksyntää ja se tapahtuu pään sisällä. Harjoituksilla pystyy sitä aivoaluetta vahvistamaan systemaattisesti. Vähän kuin lukisi joka päivä matikkaa.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:42"]

On olemassa myötätunto harjotteita, tämä on esimerkiksi aika hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=22MqZu3Ofyk. Netistä löytää paljon lisää. Niillä voi kehittää omaa myötätuntoaan joka on yhteydessä omaan hyvinvointiin ja hyväksyntään. Siinä käännetään itsensä soimaaminen päälaelleen. Harjoittaa hyvin aivoja, kaikenlaiset muutkin harjoitteet tukevat ja auttavat. Esimerkiksi joka päivä peilin edessä kehuminen. Pitää aloittaa kauimpaa mistä pystyy, jos ei esimerkiksi vielä pysty suoraan kehumaan itseään, voi aloittaa kehumalla muita mielessään.

Ylipäätään itsetuntoon vaaditaan itsensä tutkiskelua ja hyväksyntää ja se tapahtuu pään sisällä. Harjoituksilla pystyy sitä aivoaluetta vahvistamaan systemaattisesti. Vähän kuin lukisi joka päivä matikkaa.

[/quote]

Kiitos! Eipä ollut käynyt mielessäkään kokeilla youtuben tarjontaa ollenkaan... Juttuja olen lueskellut, artikkeleita ja vapaamuotoisempia blogeja ym. mutta mitään video- tai kuunteluharjoitteita en olekaan kokeillut. Ainakin jotain uutta, eipä tuosta haittaakaan voi olla. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:27"]Minä olen valitettavasti sitä mieltä, että hyvää itsetuntoa tuskin saa rakennettua ilman positiivisia kokemuksia ja onnistumisen tunnetta. Varsinkin suhteellisen fiksu ihminen kyllä tiedostaa omat puutteensa ja ymmärtää helpommin miten epäoikeudenmukainen paikka tämä maailma on.

Se on ihan pirun vaikea paikka kun tajuaa ettei oikeasti ole lahjakas missään, eikä edes hyvännäköinen. Minulla kesti tovin tajuta se. Nämä tunteet eivät johdu huonosta itsetunnosta, kuten joku voisi väittää. Tämä on ihan todellista.

Itse en siis voi tilanteelleni yhtään mitään. En tule koskaan saavuttamaan ns. hyvää itsetuntoa, koska minulla ei ole sitä mitä siihen tarvitaan. En ole lahjakas, fiksu tai hyvännäköinen. En ole tarpeeksi tyhmä luullakseni olevani jotain suurempaa mitä todellisuudessa olen. Tähän joidenkin hyvä itsetunto perustuu.

Ainoa mitä me "vajavaiset" voimme tehdä on se, että hyväksymme ettei me saavutettu geenilotossa kovinkaan hyvää pottia ja yritämme elää näillä eväillä mahdollisimman mielekkään elämän, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. 
[/quote]

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa. Hyvää itsetuntoa on todella vaikea lähteä itse yksinään rakentamaan ilman muiden kannustusta ja hyviä kokemuksia. Jatkuvat epäonnistumiset vain musertavat herkkää ihmistä vaikka kuinka yrittäisi pysyä vahvana.
On kurjaa että ei koe olevansa hyvä missään ja jos ajattelee että ei ole fiksu. Mun mielestä on epäreilua että jollekin sattuu tälläiset ominaisuudet, että muka olisi jotenkin mitätön. Mutta oikeasti kaikilla on jotain, missä he ovat hyviä. Säkin vaikutat oikeesti todella fiksulta (vaikka sanoit toisin) ja empaattiselta! Ei mun mielestä tarvitse olla matemaattisesti lahjakas, kirjaviisas tai muuten vaan luova ollakseen älykäs. Älykkyyttä on monenlaista.
Oon miettiny tosi usein että missä mä olisin hyvä, koska musta tuntuu myös siltä että mikään ei multa suju. Olen niin keskiverto kaikessa. Sanoit muuten vielä, että sä et oo hyvännäköinen. Mistä tiedät että et ole? Kuka sen määrittelee? Mä en vieläkään osaa sanoa itsestäni olenko ruma vai kaunis vai jotain siltä väliltä. :-/

" Sanoit muuten vielä, että sä et oo hyvännäköinen. Mistä tiedät että et ole? Kuka sen määrittelee? Mä en vieläkään osaa sanoa itsestäni olenko ruma vai kaunis vai jotain siltä väliltä. :-/"

Yleiset kauneusihanteet. On olemassa yleisiä piirteitä joita vastakkainen sukupuoli pitää kauniina. Yksi hyvä esimerkki tästä on symmetriset kasvonpiirteet. Omat kasvoni ovat hyvin epäsymmetriset. Varsinkin nenä on kamala ja valokuvissa näyttää vinolta. Minulla on myös aika miehekkäät kasvot mikä sekään ei tutkitusti miehiä miellytä. Naisellisuutta ei löydy myöskään vartalosta, valitettavasti.

Onhan niitä neuvoja, esim. pitäisi joka aamu katsoa itseään peilistä ja sanoa "olen hyvä, kaunis, osaava ja arvokas ihminen" tai ihan mitä tahansa itseään kehuvaa. Kun sen tekee joka päivä, niin ennen pitkää pitäisi alkaa uskoa se itsekin. Vaikeaahan se aluksi varmasti on. En ole itse testannut. Voihan olla, ettei se toimi, mutta jos ei kokeile, niin on turha sanoa, että on yrittänyt kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:06"]

Ei elämässä tarvitse olla mitään tai saavuttaa mitään ylimääräistä. Elämä on jo itsessään saavutus. Jos onnistuu nauttimaan joistai

Kiitos mukavasta viestistä. Tuossa on vain se ongelma, että miten sitä oppisi jättämään ilkeät ihmiset omaan arvoonsa, miten alkaa elää itseään varten, miten muuttaa ajattelutapaa, jota on noudattanut useita, jopa kymmeniä vuosia? Tähän saa usein vastaukseksi jotain sellaista että "se sinun on itse oivallettava". Helppohan se on tuolla lyödä... minä en ainakaan ole keksinyt vielä yhtään konkreettista keinoa päästää irti ajatuksistani.

ap

Varmasti menee aikaa että asia etenee, ehkä vuosiakin. Minulla auttoi pitkällinen ajatustyö. Jotkut hyötyvät terapiasta jos sattuu kohdalle hyvä terapeutti. Se auttaa että ainakin tiedostaa omien riittämättömyyden tunteiden olevan valheellisia, vaikka ei vielä pääsisikään tunteesta kokonaan irti. Siitä lähtee tie ylös.

Kaikki mitä ihminen tekee on vain sarja tapahtumia, meidän oma päämme antaa niille merkityksiä kuten "huono" tai "hyvä". Eli täytyy pikkuhiljaa pyrkiä ulkoistamaan asiat pois omasta itsestä. Se että heitän palloa "huonosti" ei tarkoita että olen ihmisenä "huono". Tuo "huono" on myös suhteellinen käsite. jos haluaa oppia heittämään pitemmälle niin voi harjoitella, ja jos ei niin sitten ei harjoittele. Koira on hyvä esimerkki fiksusta ajattelijasta: se on innoissaan kun heitän sille pallon, eikä arvota itse heittosuoritustani mitenkään.

Voi olla tuottoisaa käydä vaikka kirjastossa ja lainata jokin psykologian opus joka ei ole liian tieteellistä kieltä. Itsetunnosta löytyy varmasti paljon helposti ymmärrettävää materiaalia. Kun hoksaa pikkuhiljaa miten ihmisen ajattelumallit toimivat, on helpompi päästä jumiutuneista käsityksistään eroon! Tsemppiä, se on täysin mahdollista! :)

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:21"]Onhan niitä neuvoja, esim. pitäisi joka aamu katsoa itseään peilistä ja sanoa "olen hyvä, kaunis, osaava ja arvokas ihminen" tai ihan mitä tahansa itseään kehuvaa. Kun sen tekee joka päivä, niin ennen pitkää pitäisi alkaa uskoa se itsekin. Vaikeaahan se aluksi varmasti on. En ole itse testannut. Voihan olla, ettei se toimi, mutta jos ei kokeile, niin on turha sanoa, että on yrittänyt kaikkea.
[/quote]

Tätä voisi kokeilla... :-)

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:17"]" Sanoit muuten vielä, että sä et oo hyvännäköinen. Mistä tiedät että et ole? Kuka sen määrittelee? Mä en vieläkään osaa sanoa itsestäni olenko ruma vai kaunis vai jotain siltä väliltä. :-/"

Yleiset kauneusihanteet. On olemassa yleisiä piirteitä joita vastakkainen sukupuoli pitää kauniina. Yksi hyvä esimerkki tästä on symmetriset kasvonpiirteet. Omat kasvoni ovat hyvin epäsymmetriset. Varsinkin nenä on kamala ja valokuvissa näyttää vinolta. Minulla on myös aika miehekkäät kasvot mikä sekään ei tutkitusti miehiä miellytä. Naisellisuutta ei löydy myöskään vartalosta, valitettavasti.
[/quote]

Okei, mutta eihän kaikki pidä juuri sellaista nasta kauniina joka vastaa yleisiä kauneusihanteita. Makuja on erilaisia. :) Ja epäsymmetrisyys kasvoissa ei ole ainakaan omasta mielestäni mitenkään ei-hyvännäköistä.

Iän myötä se tulee.