Olenko mä ihan turhasta raivoissani?...

Miten helvetissä sitä saa yhden lapsen kanssa ajan kulumaan? Noin pienen perheen kotityötkin vie niin vähän aikaa, että pitkäksi kai siinä jo aika käy.



No, tuleehan sitä telkasta päivisin kaikkea kivaa, mitä pitää katsoa ja neuvolassakin pitää käydä muutaman kuukauden välein.



Ehkä ap kiehahti juuri siksi, että sisimmässään tietää pääsevänsä todella helpolla kun mies tienaa rahat taloon ja akka vain makaa kotona yhden lapsen kanssa.



Tää on todennäköisesti niitä mammoja, jotka ei saa aamulla edes sänkyjä petattua ja odottaa, että mies tulee illalla ja tekee kotityöt kun hän on " raatanut yhden lapsen kanssa kotihoidontuella koko päivän" . Siihenhän ei kuulu muuta kuin leikkiminen lapsen kanssa ja ......juu, netissä roikkuminen ja telkkarin katsominen ja puhelimessa valittaminen tuntikausia.



Näitähän riittää nykyään.

pääsisit pätemään.

Nämä sädekehäänsä kiilloittavat monen lapsen äidit eivät osaa edes yhdyssanoja, huutomerkkejä riittää ja huutamistakin taivutusvirheistä puhumattakaan. Ei ole ihme, että ovat noin puolustuskannalla, ei taida löytyä elämästä mahdollisuuksia muuhun kuin kodinhengettären rooliin...

Nykyäänhän on muotia, että joka toinen sairastaa masennusta ja uupumusta ja ei ehdi ja ei jaksa jne...

Laiskuutta se vain on kun on totuttu liian helpolle. Aamulla menee muutama tunti, että saadaan vaatteet päälle kun on niiiiiiiin kauhean raskasta. Kun pitää se lapsikin pukea ja ei ehtis katsoa sitä ihqua lääkärisarjaa. Kun tiskipöytä pitää pyyhkiä ja pilttipurkki aukaista. Sitten onkin ansaittu parin tunnin nettitauko kun on raadettu.



Vituttaa tuollaiset luuserit. Toiset sitten joutuvat työpaikallakin tekemään näiden hommat kun suurin osa ajasta menee kitisemiseen. Jos heille mainitsee työn laadusta ja työtahdista niin heti ollaan hakemassa saikkua masennukseen ja työuupumukseen ja valitetaan työpaikkakiusaamisesta.



Ei ihme, että firmat siirtää toimintoja ulkomaille kun täällä menee suurin osa ajasta vain valittamiseen.

Kirjallista ilmaisuasi voisit kyllä vähän siistiä.



Minä en suoranaisesti ymmärrä tätä kilpailua että mitä kukakin saa aikaiseksi päivän mittaan ja kuka suoriutuu mistäkin. Mitä ihmeen merkitystä sillä on? Itse olen yhden lapsen kanssa kotona, hän on vähän alle vuoden joten kotiäitysurani on vasta alkamaisillaan. Täällä kotona on todella helppoa. Otan tämän ihan ansaitun vapaan kannalta! Olen tehnyt kymmenen vuotta töitä ja olen kerrankin ansaitusti tekemättä juuri mitään ja naurin siitä suunnattomasti. Koti on kunnossa ja lapsi hoidettu, mitä vielä pitäisi tehdä? En minä jaksa suorittaa päivä mittaan kaikkea mahdollista ihan vaan sen takia että en pääsisi niin helpolla! Minkä takia tästä olemisesta pitäisi tehdä jotain suoritusta? Rahaa ei tule juuri mitään mutta onneksi on omia säästöäjä joten ei tarvitse tapella miehen kanssa rahastakaan. Elämäni on ihanaa :)

Iänikuista ruikutusta ja valittamista ja miehen haukkumista.

Joskus kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, että voisiko se syy olla siellä jos koko ajan menee huonosti.

Itse pystyy omalle elämälleen tekemään aika paljon.

Yksikään viidensadan lapsen äiti ei kehu sillä, että viettää niin paljon aikaa lasten kanssa. Ja eikö se kotiäitiyttä ollut, mitä he työkseen tekevät... ei siis pelkästään taloudenhoitajan homma.



Minusta tuntuu, että näiden kymmenentuhannen lapsen äitien on pakko päästä täällä pätemään, koska todellisessa elämässä kukaan ei huomaa heidän olevan edes olemassa. Kukaan ei kehu, vaikka he kuinka yrittävät osoittaa rakkautensa kaikkiin läheisiin siivoamalla ja munimalla munat aamulla iltapäivän broileririsottoa varten. Heidän on siis tehtävä vielä lisääkin, jotta huomattaisiin. Siinä vaiheessa, kun heillä sitten on jo kaksisattaatuhatta niitä lapsia he tajuavat, ettei se mies mitään ikinä kehu, joten ainoa keino saada itselleen arvostusta on mennä nettipalstalle haukkumaan kaikki ne, joilla on vain yksi lapsi. Ihan sama mitä nämä tekevät, jos lapsia on vain yksi, nämä kolmenmiljoonan lapsen äidit lyttäävät heidät armotta maan rakoon. Koska heillä itsellään sentään on neljäkymmentämiljoonaa lasta. Ja silti he pystyvät syömään ateriansa tiskialtaasta.

Vaikutat hiukan kateelliselta, että itse et jaksa tehdä mitään.

Kukaan ei päde mitään, mutta kyllästyttää vain jatkuvasti kuunnella sitä jatkuvaa marinaa ja valitusta. Ja varsinkin sitä, että pitäisi muka hävetä kun jaksaa ja ehtii.

Juuri se sama homma kun läskit vetää herneen nenään jos heille vihjaisee, että olisi hyvä laihduttaa ettei niin väsyttäisi ja olisi paha olo. Mutta heillä on oikeus haukkua hoikkia ihmisiä. Kateellisuutta ja oman pahan olon peittämistä.

Sama pätee näissä jatkuvasti marisevissa laiskiaisissa. Yritetään peittää omaa saamattomuutta haukkumalla ahkerampia ihmisiä.



Elämässä selviytyvät ne, jotka tekee, eikä valita. Näin se on. Minun puolestani saa jokainen maata sohvalla ja ruikuttaa ja mädätä paskassaan, miten haluaa. Mutta voisitteko lopettaa sen tyhjän ruinaamisen ja paremmin pärjäävien haukkumisen. Niin makaa kuin petaa. Elämä on valintoja täynnä.

ja he ovat olleet yhtä kädettömiä kuin kaikki muutkin. Jossain vaiheessa heiltä on vaan päässyt unohtumaan se että lapset tulivat heille yksi kerrallaan, ei laumana (ellei tullut monikkoja). Tai olisi niitä voinut tullakin se rekkalastillinen kerralla, olisi hoitunut jokainen ja naapurin lapset vielä päälle, ne kurjat äitinsä hylkäämät.

Olisiko aika miettiä vähän sitä oman elämänsäkin laatua hetki?

Ei tässä ole kyse lasten määrästä, vaan yleisestä saamattomuudesta. Ap on avuton yhden lapsen äiti, oli varmasti avuton lapseton ja avuton on edelleen, vaikka lapsia tulisi lisääkin.

Ihan kauheeta tekstiä.

Kuinka pitkä matka sinne pöydän luokse olikaan, siis tiskialtaalta? Ja pitikö se lapsi pukea ulkovaatteisiin, laittaa rattaisiin ja kärrätä kilometrien päähän sitä imettämistä varten? Ja siinä välissä ilmeisesti piti juosta useampaan otteeseen takaisin kotiin, jotta sai vaihtaa mielipiteitä vieraan kanssa? Okei. Ei kai siinä mitään sitten. Jos joku pitää tiskipöydän hinkkaamista vieraiden läsnäollessa suurena urotyönä, se hänelle suotakoon. Elämässä ei taida paljon muitakaan iloja olla...

Meillä mies ei kyllä pahemmin valitellut tekemättömiä asioita, kun olin vanhempainvapaalla. Ei vissiin uskaltanut, kun pari kertaa erehtyi kommentoimaan kodin siisteyttä (tyyliin olishan sun pitänyt täällä ehtiä imuroimaan...)

Silti nyt, kun olivat mun koulutuskuukauden takia viikot lapsen kanssa kaksistaan (isä siis töissä ja tyttö päivät tarhassa), on ihan ääneen ihmetellyt, että miten vähän sitä ehtiikään mitään tehdä, kun on lapsen kanssa - homma on lapsen kanssa ulkoilua, ruokailua ja vaatehuoltoa.

Niinpä...

-(ja muu)

Toisille riittää elämän sisällöksi kodin hoitaminen ja heidän asenteensa sitä kohtaan onkin sitten sen mukainen. Toiset taas eivät saa orgasmia pyyhkiessään pöytää, joten he voivat olla vähän vastahankaisia kotihommia ja taloudenpitoa kohtaan.

Vierailija:

Se on ihan pelkästään asenteesta kiinni, miten asiat kokee.

En nyt olisi raivostunut, mutta en kyllä olisi mielellään ottanut enää muita asioita poissa kotoa lapsen kanssa hoidettavaksi. Jos minulla olisi jo kauppa, pesula, neuvola ja pankki, niin en kyllä ottaisi enää muuta ellei olisi aivan välttämätöntä.



Ollessani kotiäiti pyrin siihen, että meillä olisi max 1-2 asiaa (kerho, neuvola, kauppa tms. asiat) normaalien kotitöiden lisäksi. Tämä siitä syystä, että halusin ulkoilla joka päivä 1-2 tuntia. Kun heräämisen jälkeen oli sitten aikaa 5-7 tuntia ennen päiväunia, niin en kyllä mielellään ottanut kovin montaa asiaa samalle päivälle. Tietysti joskus oli pakko, silloin ulkoilu jäi pois, mikä aina harmitti.

siis en laske asioilla käyntiä ulkoiluksi, vaan sen kun lapsi saa leikkiä ulkona.

Vierailija:

Vaikutat hiukan kateelliselta, että itse et jaksa tehdä mitään.

Minä kuulun noihin kuudentriljoonan lapsen äiteihin. Osaan pitää kotini puhtaana ja hoitaa asiani, mutten saa tyydytystä siitä, että lyttään yhden lapsen äidit nettipalstalla. Enkä siitä, että tiskialtaani on niin puhdas, että siitä voi syödä.

Kyllä sitä elämänsä saa hankalaksi, jos heti tarttuu " vastapuolen" asenteisiin tai sanomisiin ja menee niihin mukaan. Vaan jokainen voi itse aivan vapaaehtoisesti VALITA sen millä asenteella itse asioita tekee ja hoitaa. Se ei tosiaankaan riipu kenenkään muun asenteesta vaan on oma valinta.