Olenko mä ihan turhasta raivoissani?...

Olen sitä mieltä, että jos ei ihan pakko ole, en missään nimessä ryhdy neljän lapsen kanssa tekemään kaikkea samana päivänä. Kuka kumma haluaa viettää koko päivän kaupungilla lasten kanssa? Tai edes muutamaa tuntia? Äähhh... ne tehkööt jotka siitä saa kicksejä, minusta on paljon mukavampaa viettää aikaa lasten kanssa pihalla ja käväistä jossain neuvolassa tänään, viettää lasten kanssa aikaa pihalla ja käväistä kaupassa huomenna, viettää lasten kanssa aikaa pihalla ja viedä vaatteet pesulaan ylihuomenna ja postissa voisin käväistä, jos mies ei ole pitänyt siitä hirvittävää elämää ja meteliä.

Paikatkin ehtii siistiä, jos ei anna niiden mennä kauheaan sotkuun ja ruuat valmistaa lasten kanssa yhdessä tai vaikka sitten kun mies on tullut kotiin. Onneksi ei ole tullut naituakaan niuhoa, niin voi elää ihan rauhassa ilman sädekehän valtavaa painoa =)

Kuulostaa siltä, että teidän suhteessanne on joku hiertävä kivi. Jos avioliitto kukoistaa, olisitte ennemmin kikanneet siitä, kumpi hoitaa sen asian, ettei toisen tarvitse. Kun asiat on hyvin, silloin ei jäädä jankkaamaan yhdestä postipaketista.

Taitaa olla asenne kysymys.

Vierailija:

Kuulostaa siltä, että teidän suhteessanne on joku hiertävä kivi. Jos avioliitto kukoistaa, olisitte ennemmin kikanneet siitä, kumpi hoitaa sen asian, ettei toisen tarvitse. Kun asiat on hyvin, silloin ei jäädä jankkaamaan yhdestä postipaketista.

Eikö ap. ole yrittänyt kovasti selittää, että toivoisi miehen sanoneen noin? Ei tosin ihan noilla sanoilla, mutta kiertäen ja kaartaen. Lisäksi hän kyselee, onko hän turhasta vihoissaan, kun tuollaista ei tapahtunut, vaan mies alkoi heti syytellä liian helposta elämästä. Monesko viesti tämä oikein onkaan, ennen kuin joku tajusi kysymyksen? Ja vielä kun joku vastaisikin, niin päästäisiin tästä ketjusta eroon.

Kysehän nyt taitaa enemmänkin olla siitä yleisestä seikasta että kotiäitiyttä vähätellään ja varsinkin monet miehet ja sinkkunaiset. Olen joutunut huomaamaan useasti. Onneksi oma mieheni ainakin yrittää ymmärtää. Silti joutuu ikävän usein huomaamaan että kaiken valtävän päivittäisen työmäärän(kolme poikaa) lisäksi on vastuussa kaikesta.

Ehkä ap:n asia vaikuttaa sinänsä pieneltä mutta kyse on ehkä enemmänkin miehen asenteesta, siitä että " sinähän vain olet kotona lomailemassa" .....

Minä olisin myös raivostunut, jos joku olisi tullut minulle selittämään, että sinähän et tee mitään, jos olen tehnyt päivän aikana normaalin päivätyön. Eikös tuo ole aika lailla kotiäidin päivätyö? Hoidat lapsen, kodin, pankkiasiat, neuvolat, vaatehuollon, kaupassakäynnin... On aivan sama, vaikka lapsia olisi vain yksi; on turha väittää, ettei äiti tee mitään muuta kuin käyttää tämän kerran vuodessa neuvolassa.

Niin, siis jompi kumpi voi sanoa tekevänsä mielellään palveluksen. Juuri tuo asenne aiheuttaa riitaa. " Eikä sen miehen ketaleen olisi pitänyt sanoa, että hakee ja vie pakettinsa itse" . Ihan yhtä lailla olisi vaimo niin voinut tehdä. Hyvä lisää hyvää ja paha pahaa. Jokainen valitsee itse, millaista lumipalloa haluaa kasvattaa.

lapselle tulee todennäköisesti kuuma jonottaessa kaikkiin noihin paikkoihin, sitten kun riisut välillä hanskaa ja hattua ja puet taas takaisin aikaa kuluu, neuvolassakin pitää vaatteet riisua ja sitten taas pukea, nälkäkin tulee taatusti ravatessa ympäriinsä, lapsi kyllästyy rattaissa istumiseen ja alkaa kitistä... Jossakin postin ja neuvolan välissä lapsi pykää kakat housuun, alat etsimään vessaa ja sinne päästyäsi riisut lapsen, peset pyllyn ja puet taas vaaatteet. Ymmärrän ap olisin itse sanonut miehelle että hoida itse asiasi.

En jaksa kommentoida noita miten pitkä matka mistäkin ja mihin ja millä kulkuneuvolla ja enemmän organisointikykyä peliin juttuja.



Olin tosiaan aamulla niin pinnoissani, että en ehkä tarpeeksi selkeästi kirjoittanut. Anteeksi tätä pyydän. Mutta onneksi jokunen ketjun loppupuolella tajusi mitä minulla oli mielessäni. Eli itse paketti ei ollut se aamun ongelma ja mieleni pahoittaja, vaan se, että mieheni suuttui kun sanoin, että en sitä tänään ehdi hoitamaan ja perään vähätteli minun tekemisiäni ja vastuitani täällä kotona. Joku kirjoitti, että kotiäidin kuvitellaan olevan lomalainen. Tuota samaista lomalainen sanaakin on mieheni joskus käyttänyt :(.



Meillä tosiaan käytännön syistä (miehen työpäivät todella pitkiä ja matkustelee paljon) minä hoidan _kaiken_ kotiin liittyvän. En tahdo alkaa kotitöistä ja kauppareissuista kinaamaan jo senkin takia, että teen ne mieluumin viikolla miehen ollessa töissä, että viikonloppuisin meille jää aikaa nauttia perhe-elämästä. Onko tosiaan kohtuutonta odottaa edes vähän arvostusta? Ei minusta. Sen pitäisi tulla automaattisesti, ihan kuten minäkin miestäni arvostan perheen elättäjänä ja hyvänä isänä.



Mutta joo. Ehkä asiat illalla vähän selkenee. Aion nostaa kissan pöydälle. Olisiko hyviä vinkkejä mitä kannattaa sanoa ja mitä ei? Meillä sikälikin erikoinen tilanne, että minun töihin meno ei ole kovin helposti mahdollista. Aikanaan irtisanoin itseni vakituisesta, hyvän uraputken alussa olevasta toimesta antaakseni miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan. Mikäli en olisi sitä silloin tehnyt mies tienaisi nyt alle 50% siitä mitä tällä hetkellä tilinauha sanoo ja olisi huomattavasti alempiarvoisessa asemassa työyhteisössään. Toisaalta mikäli nyt menisin töihin (työhön jota voisin mielelläni tehdä ja joka olisi koulutustani vastaavaa), se tarkoittaisi, että meidän pitäisi muuttaa ja mies mitä suurimmalla todennäköisyydellä saisi roiman alennuksen sekä työnkuvansa, että palkkansa suhteen... Jotenkin tuntuu, vaikka en päivääkään pois vaihtaisi ja vaikka aika kauan tuosta asiasta on, että saisi mies tuonkin muistaa kun miettii miten arvostaa minun kotona oloa...



ap

Suorititko ne kaikki samana päivänä ja kävit siinä sivussa neuvolassa, pankissa, kaupassa, siivosit kodin, valmistit ruokaa ja hoitelit miehen asiat? Sitten ymmärrän, että olet hämmästynyt ap:n ärsyyntymisestä, mutta jos sinulla (kuten opiskelijoilla normaalisti) meni opintoviikkojen suorittamiseen pitempi aika, ei sinun satasesi liity tähän keskusteluun millään tavalla.

Vierailija:

hanki toista. Kyllä minä ainakin olen yhden lapsen kanssa olen kyennyt kodinhoidon lisäksi opiskelemaan yli 100 ovaria yliopistolla. Tuon ikäinen lapsi ei muuten tarvitse enää vaippaa.

Vierailija:

oillani, kun se yhden lapsen pukeminen jne on NIIN kamalaa...en tiedä, ajatteliko ne, että pääsen helpommalla vai mistä moiset marinat? Itse en voinut marista, olisi tullut " paha mieli" toiselle.

Se on asenteesta kiinni se selviäminen. No, nyt kun olen yh, niin joudun ottamaan vastaan parisuhteessa elävien lasten kasvatuksen rankkuuden. En marise nytkään (muuta kuin täällä), jokuhan voi luulla, että haluan itselle sen kiiltävimmän kruunun...

huoh, mitä tyyppejä.

Kovinkaan moni ei ole näköjään vastannut ap:n kysymykseen.



Mitä mammat olette mieltä, onko työssäkäyvällä miehellä oikeus vähätellä kotona lasta (tai miljoonaa lasta) hoitavaa vaimoaan?



Minä olisin vetänyt herneen nenääni ap:n lailla. Jos ukko ei ymmärrä kunnioittaa toisen työpanosta, niin kyllä se on palautekeskustelun paikka.



Mitä tulee näihin supermammoihin, jotka hoitavat kaiken vasemmalla kädellä, niin minusta tämä osoittaa vain sitä, että ihmisillä näyttää olevan aina tarve pyrkiä tuntemaan ylemmyyttä toisen rinnalla. On nämä tosiäidit, joilla on ne gaziljoona lasta ja antibakteerinen tiskipöytä ja sitten ovat nämä laiskat luuserit.



Ei ihme, ettei kotiäitejä yhteiskunta arvosta. Eivät näytä kotiäiditkään toisiaan arvostavan.