Pitääkö se oikeasti paikkansa, että joidenkin lapset saavat 20 joululahjaa?? Tai peräti enemmän?

Ei lahjoilla ketään saa piloille kasvatettua. Se on ne muut seikat, mitkä sen tekee.



Ainakin minusta on tullut ihan järkevä, työtä tekevä aikuinen, vaikka olenkin niitä lahjoja saanut ja saan vieläkin.

En saanut itse pienenä juuri mitään lahjoja:((. Oli se sitten tylsää! Enkä myöskään muutenkaan saanut mitään tavaraa koskaan. Kun nyt asiaa ajattelen, niin oli mulla tosi vähän tavaraa lapsena. Olikohan yksi barbie, yksi nalle, yksi kuorma-auto ja sitten jotain pikkutavaraa vähän! Vuosia toivoin nukkekotia joululahjaksi eikä sitä ikinä tullut:(. Nyt kun mulla on omia lapsia, niin en mä vanhempiani ymmärrä. Olisivat he nyt voineet sen hankkia jollain tavoin. Ainakin itse yritän ostaa lapsilleni jotain sellaista mitä todella toivovat, poikani toivoo AUTOT-leffan kamaa ja tyttöni sellaista pehmoista VILLAKOIRAA. Molemmille sitten sellaista hankittuina + ainakin 10 pakettia jotain muutakin kummallekin. Lisäksi saavat kummeilta ja muilta sisaruksiltamme jotain kivaa.



Kyllä minä elän lapsuuteni jouluja uudelleen lasteni kautta.



Minusta joulu on juuri sellainen pyhä kun saa mennä vähän sekaisin ja ostella kaikenlaista. Kuten joku kirjoitti niin silloinhan päivitetään leluarsenaalia. Ostetaan jotain 5-vuotiaalle sopivaa kun ei se 2-vuotiaalle tarkoitettu lelu enää kiinnosta.



Vaatteita en itse jouluna anna (paitsi miehelleni), ne ostan lapsille muuten ja sitten näyttelen niitä heille ja ihastelevat uusia paitoja tai housuja. Yleensä ovat kovin kiitollisia ja kiinnostuneita aina kaikista uusista vaatteistaan.

yöpaitoja ym. käyttövaatetta? Mun lapset saa aivan varmasti leluja lahjaksi ja sellaisia, joita ovat toivoneet.

Minne te laitatte tuon kaiken lelumäärän, jos joka joulu ja synttäri tulee 5-10 uutta lelua?



ihmettelee se tiukkis äiti, joka eilen kommentoi lahjamäärägalluppiin yrittäneensä saada kummeja ja mummuja yhdistämään voimansa, ettei tulisi sitä miljoonaa pakettia...

Hyvin ovat mahtuneet :), harvoin nyt kovin hurjan isoja leluja tulee -- niille sitten tehdään tilaa lastenhuoneen hyllyihin.

Vai onkohan meillä ainoa esikoululainen, joka ei enää leiki vauva-aikaisella helistimellään tai pehmokirjallaan? Valtaosa leluista on noin kaksi tai kolme vuotta kurantteja ja lasta kiinnostavia, toki joitakin pitkäikäisempiä on, mutta toisaalta myös nopeammin kiinnostuksensa menettäviä. Kun leluista sitten tämän jälkeen luovutaan, ei se yhteismäärä nyt niin valtava ole.

Vierailija:

Minne te laitatte tuon kaiken lelumäärän, jos joka joulu ja synttäri tulee 5-10 uutta lelua?

ihmettelee se tiukkis äiti, joka eilen kommentoi lahjamäärägalluppiin yrittäneensä saada kummeja ja mummuja yhdistämään voimansa, ettei tulisi sitä miljoonaa pakettia...

Vierailija:

Antaisin yhden lahjan per lahjan antaja ja loput avaisin ja jakaisin pitkin vuotta.

Minä olen saanut aina paljon lahjoja lapsena, yli 20 kpl. Tarpeellisista suksista toivottuihin leluihin ja peleihin unohtamatta silloin niin tylsiä pehmeitä vaatepaketteja.



Lahjat kuuluvat jouluun, mutta lahjaröykkiöitä ei meille, kiitos. Lapseni on vuoden ikäinen. Hän saa meiltä vanhemmilta yhden lahjan. Lisäksi on tulossa lahjoja kummeilta ja läheisiltä sukulaisilta. Sitten kun lapsi ymmärtää lahjojen päälle ja alkaa olla toiveita, minusta 5-10 joululahjaa olisi sopiva. Lapsi ei joutuisi " pakettihumalaan" , mutta joulujännitys palkittaisiin :)

en pointin lapselle mieluisista lahjoista - en usko, että 2-vuotiaamme ymmärsi suunnattomasti ilahtua DKNY:n vaatteista (vaikka kummi oli hirveän määrän rahaa niihin satsannut ja vanhempien makuun ne kyllä oli) tai isoisän ostamasta purjeveneosuudesta! Itseasiassa saippuakuplapullo ja vesivärit voittivat nuo mennen tullen...

Molemmille tytöille on neljä lahjaa itse hankittu. Isovanhemmat, kummit, enot, tädit sitten hankkii omansa ja näin pakettien määrä on taas tänäkin jouluna valtava. Minkäs sille tekee.



Omalle äidilleni olen jo lokakuusta asti höpöttänyt (tuloksetta) että tänä vuonna vain pari lahjaa, mutta aina puheet menee kuin seinille ja lahjoja on lopulta taas säkillinen.



Jemmaankaan niitä ei voi laittaa esim. synttäreiden varalle,kun ei tiedä mitä niissä paketeissa on. Täyttyy vain tyytyä tähän, että lahjoja tulee jokatapauksessa olemaan taas järkyttävä määrä, halusimme tai emme. Toisaalta ymmärtää, että mummu ja pappa haluaa muistaa ainoita lapsenlapsiaan taas, ehkä hieman liian innokkaasti

Minä kärsin pienenä hirveästi siitä että minulla ei ollut hienoja leluja. Harvoin leikimme tästä syystä meillä. Kavereilla oli vaikka mitä hienoja leluja ja minä sain joskus harvoin yhden tai kaksi hienoa lelua.



Olen halunnut tehdä lapsilleni toisin. Eli meillä paketteja on paljon ja se on minusta ihanaa. Molemmille muksuille on yleensä 20-30 pakettia, jotka ovat melkein kaikki ns. ihania lahjoja.

Meillä on kolme lasta ja kaikille suunnilleen 20 lahjaa.. Vanhimmalle on vähän enemmän kuin kahdelle nuoremmalle. Itse sain pienenä paljon lahjoja, ja koska rahat riittää, haluan tarjota saman myös lapsilleni. Säälittää nuo ketjut, joissa ei ole varaa antaa lapsille mitään:(

Ystävät, kummit ja sukulaiset lähettävät kasapäin lahjoja!

Sukulaiset ostivat isomman osan. Toivottavasti en ole mennyt tästä pilalle ; ).



Omat lapset saavat kyllä max 15 lahjaa.

Yritämme panostaa muutamaan todella mieluiseen, ei niin, että sitä " pikku krääsää" tulee paljon - toisaalta on siinä lahjojen availussakin oma viehätyksensä lapselle.

Kaksi mummia, 5 tätiä/setää, 8 serkkua + muut tuttavat. Kaikki eivät sitten muista syntymäpäivää joten antavat vain yhden lahjan vuodessa.



Itse ei osteta kuin 2 lahjaa (joista toinen on hartaasti toivottu suklaanappirulla)

Ehkä kymmenisen kappaletta oli vanhemmilta, loput sukulaisilta. Siihen aikaan kaikki lahjat tosin eivät missään tapauksessa olleet leluja, vaan tuli vaikkapa kylpypyyhe tai villasukat. Rakastin suurta lahjavuorta ja olin iloinen niistä sukistakin. Tai en siis ollut, mutta kiitin kyllä kauniisti, koska minusta oli ihanaa saada ja avata paketteja.



Vieläkin tykkään paketeista ja lapsenikin saavat aika monta, mutta niissä ei ole kaikissa leluja, vaan hyödyllistä tavaraa.

Antaisin yhden lahjan per lahjan antaja ja loput avaisin ja jakaisin pitkin vuotta.

Mitä, ap, pitäisi tehdä? Kieltää kummeja, tätejä, enoja, setiä, isovanhempia, isotätejä, yms ostamasta lapsille lahjoja?

Onneksi meillä on tilavat lastenhuoneet, sinne mahtuu ;)

Itsekin (ja sisarukseni) saimme pajon lahjoja lapsena, paljon käyttölahjoja (sukkia, pikkuhousuja yms.), mutta myös leluja.



Meidän lapsille tulee sukulaisilta paljon lahjoja, itse ostamme yhden per lapsi. Mummit, vaarit, tädit, sedät, enot, serkut, kummit jne.



Sittenpä ei tarvitse ostaakaan mitään muuta kuin synttärilahjat koko vuotena.

Vierailija:

Antaisin yhden lahjan per lahjan antaja ja loput avaisin ja jakaisin pitkin vuotta.

Edelleen, laaja suku...