Mitä tekisitte? Äidin ja isän oikeudesta saada tai olla saamatta lapsia

Siitä tulee kärsimään parisuhde erittäin pahasti, ja sitä kautta myös olemassaolevat lapset.

Jos kerran aikoo vielä kolmannen tehdä, miksi abortoida välissä? Tuo olisi minun kantani. Se on eri asia, jos ei aio enempää lapsia hankkia, steriloi sitte samalla, jos abortoi.

Mun mielestä pariskunnan syytä istua alas ja miettiä yhdessä mitä tekevät vaikka ihan plus-miinuslistaa tehden ja löytää rationaalinen ratkaisu.

kumpikaan ei voi, eikä saa päättää tällaista asiaa itsekseen!

muuten tosiaan voi olla lopun alkua koko perheelle... =(

Jos nainen tekee abortin miehen painostuksesta, parisuhde kaatuu 90 % varmasti.

Itse odotin miehen halua vanhemmaksi 3 vuotta. Nyt on 2 lasta, mies haluaa jo kolmatta, minä en vielä..



Parisuhde ei voi hyvin mielestäni jos pitää " alistua" toisen päätöksen alle. Ei nainen että tekee abortin, eikä mies että toinen pitää lapsen.

Mutta jos tilanne on mikä on niin kannattaisi mennä terapiaan, en usko että tilanteessa pärjätään -varsinkaan jos tämä on aito juttu ja kyselit samaa viikko sitten!!!

Mitä pidemmälle asiaa vitkutellaan, sitä pahemmin asia mutkistuu ja otatte " puolenne" . Abortin tekokin saattaa tuntua pahemmalta jos ajattelet konkreettisesti että olet R-A-S-K-A-A-N-A..



Tottakai voit pakottaa miehen isyyteen ja uhrata suhteen. Jos mies ei halua niin voi lähteä pois? Onko sulle tärkeempää tehdä oman tahdon mukaan vai päättää yhdessä? Toki, mies ei välttämättä halua lasta vaikka lämmittelisit ja sulla olisi tavallaan vaan vaihtoehto hankkiutua raskaudesta eroon ja teet kuten mies haluaa -mutta puhumalla ja miehen tuella; onko se silloin alistuminen jos teette yhteisen päätöksen.



Aika hassussa tilanteessa meinaan on jos naisen " voitto" on uusi vauva ja miehen taas keskeytys.

MISSÄ ON YHTEINEN PÄÄTÖS?

Miksi ei ehkäsystä huolehdittu?

Viikko sitten kirjotus meni että olette 3- kymppisiä; olisiko lapsen aika myöhemmin??

mielestäni voi olla tasaveroisesti molempien.

Mulla ei ole, vuoden päästä eri tilanne.. ;)

Vauvaa odotetaan 9 kk. Siitä tulee vuosi täyteen kolmen kuukauden päästä. Siinä ajassa ehtii ostaa korkeintaan muutaman vaippapaketin, äitiyspakkaus on ilmainen, siitä saa vauvalle myös sängyn, vaunuja saa parillakympillä käytettynä.

keskustella suhteessa selväksi: MITEN TOIMITAAN JOS TULEE VAHINKORASKAUS?



SIinä vaiheessa pitää jo ne mielipiteet tuoda esiin, eikä itkeä kun paska on jo housussa. Jos toinen osapuoli on ehdottoman kielteinen, pitää ehkäisynkin olla ehdottoman varma. Ja jos nainen (miehellä ei ole sananvaltaa naisen kehoon) haluaa vahinkovauvankin pitää, pitää se kanta tuoda esiin jo enne tilannetta.



Raskaus ei ole mun mielestäni mikään vauvatilaus, jonka voi vaan perua, jos ei sit nappaakaan. Miehille asia usein tuntuu olevan juuri niin, mokomat möllit ei tajua, että noina päivinä siellä vatsassa lyö jo pieni sydän.



Mietipä ap. miltä tuntuu sitten parin vuoden päästä alkaa tehdä taas lasta, kun turhan päiten olette edellisen lapsenne listineet.

sydämessään surullisena.



JOkainen tietää sydämessään itse kuinka hyvin sen abortin kestäisi. Minä en kestäisi, ja ystäväni äiti itkee vielä 25-vuoden päästä tekemäänsä aborttia. SIis katuu niin kovin. JA tilanne oli sama, kaksi lasta jo oli, ja sillä hetkellä vähän hankalaa. Vuodet kuitenkin antoi perspektiiviä asiaan, olisiko se oikeasti ollut katastrofi saada se lapsi silloin jne.

Sehän juuri onkin vaikeinta se " naisen oma päätös" . En ymmärrä miten päätöksen voi tehdä ottamatta huomioon koko elämäntilannetta. Eikä mistään saa apuakaan, kun kaikki vaan jankuttavat sitä että " sinä itse päätät" . Eikö tajuta, että näin puhumalla myös kaikki vastuu langetetaan naisen kannettavaksi, eikä hän välttämättä jaksa sitä(kään) yksin. Ei välttämättä myöskään niitä henkisiä seurauksia, fyysisistä ei niin väliä.



Ehkäisyn pettämisestä on turha jälkeenpäin syytellä...



ap

Mulla on 2 lasta ennestään. Raskausajat ihan KAMALIA. En voi ottaa sitä riskiä että laatta lentää ja oon saikulla enkä jaksa hoitaa taaperoita NYT. Vaan että lapsi syntyy ensi vuonna.



Me alotetaan tärpin metsästys ensi vuonna. Jos ehkäsy pettää niin teen abortin.

sillä perusteella että nainen ei suostu aborttiin. Täytyy kyllä olla tosi julma kusipää. Ja itse en tekisi aborttia.

jättäminen ole vältämättä pahinta, vaan koko elämän kestävä katkeruus ja kauna, jota mies saattaa sitten kantaa. Ja muistuttaa naista jatkuvasti siitä että " sinä tämän lapsen halusit, hoida nyt sitten" . Pitääkö hyvin alkuvaiheessa oleva raskaus laittaa kaiken muun edelle, myös niiden kahden lapsen oikeuden kasvaa omassa perheessään?

Nainen joutuu elämään myös tämän vaihtoehdon seurausten kanssa!

Vierailija:

Mulla on 2 lasta ennestään. Raskausajat ihan KAMALIA. En voi ottaa sitä riskiä että laatta lentää ja oon saikulla enkä jaksa hoitaa taaperoita NYT. Vaan että lapsi syntyy ensi vuonna.

Me alotetaan tärpin metsästys ensi vuonna. Jos ehkäsy pettää niin teen abortin.

täytyy suostua aborttiin jos mies niin haluaa? Käsittämätöntä.

parisuhteessa elettäessä kumpikaan osapuoli ei voi tehdä päätöksiä yksin. Siksi höpöttäminen siitä että nainen päättää itse on tosi hölmöä.

Kyllähän naisen valintaan välttämättä vaikuttaa se kokonaistilanne jossa hän päätöksensä tekee. Voiko hän laittaa alkaneen raskauden kaiken muun (esimerkiksi pienet lapsensa ja heidän oikeutensa turvalliseen perhe-elämään) edelle? Äidin pitää kuitenkin arvioida aika tarkkaan omaa jaksamistaan ja sitä miten pystyy huolehtimaan lapsistaan. Turha mennä ruikuttamaan apua yhteiskunnalta jos on vaan ajatellut omia halujaan eikä ole ajatellut yhtään pitemmälle.



Aborttiin pakottamisesta ei ollut minun mielestäni kyse.

Onhan tämä tosi vaikeaa kaiken kaikkiaan. Yritämme nyt istua alas ja miettiä tosissaan. Jotenkin sitä vaan haluaisi pois koko tilanteesta, vaikka sitten hyppäämällä parvekkeelta...



ap