Lue keskustelun säännöt.
Onko syöpään kuoleminen rauhallinen ja kaunis kuolema?
11.10.2013 |
Tuttavallani on todettu erittäin aggressiivinen syöpä, viikko sitten annettin elinaikaa 2-4 kk. Sädehoitoa annetaan kuitenkin, ei voida leikata kaikkia pois (syöpä on vatskalvoissa) ja levinnyt myös muualle.
Luulen että ystäväni on shokissa, eikä osaa ajatella asiaa kirkkaasti.
Minulle hän vain kertoilee siitä miten kaunis ja rauhallinen kuolema tulee olemaan.
Minä kuitenkin epäilen, ettei kuolema ole niin ihana kokemus, eikös se ole aika kivulias syöpään kuoleminen?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:21"]
[
Suomessa kulutetaan morfiinia yhä vieläkin paljon vähemmän henkeäkohden kuin muissa pohjoismaissa. Turha selittää asiaa millään kipulääkitystä korvaavilla hoitomenetelmillä sillä on turha yrittää uskotella että Suoemessa osattaisiin jotain paremmin kuin esim. Ruotsissa tai Norjassa. Kyse on phjimmiltaa siinä että Suomessa potilas on hallintoalamainen jonka pitää olla iloinen että ylipäänsä saa armosta hoitoa sillä Suomessa kansa on valtiota varten.
[/quote]
Lääkärit eivät Suomessa määrää tarpeeksi kipulääkkeitä kuoleville, jotta nämä eivät tulisi siitä riippuvaisiksi. Uskomatonta mutta totta, tästä oli juttua eri medioissa paljon vuosi-pari sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun läheinen vaivutettiin viimeisiksi päiviksi sedaatioon. Nukkui pois.
Hänellä ei ollut juuri kipuja, mutta oli ahdistunut ja peloissaan. Eräänlaista kipuilua sekin. Ihme, ettei tuota sedaatiota käytetä enemmän. Se on lempeä tapa lähteä.
AIheesta ikäkkäiden vanhempieni kanssa keskustelua juuri. Olivat olleet setäni vieraina sairaalaosastolla. Sedällä oli morfiinilaastari, joka oli kiinni rintahaivenissa. Ei siis tehonnut juurikaan. Kun äitini siitä sanoi, karvat raakattiin ja laastari laitettiin uusiksi. Setäni ei halunnut hoitoon, koska hänellä oli vakaa käsitys siitä, että kipulääkitys ei auta. Kärsi ja kuihtui kotona. Kuoleman hetkeen havahtui unesta, yksin eli, yksin kuoli.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:35"]
Ei ollut ainakaan mun isälläni ja mummolla. Molemmat kuolivat keuhkosyöpään ja loppuun saakka olin kummankin vierellä. Oli aivan kamalaa katsottavaa vierestä ja kauhein kokemus mun elämässäni.
[/quote]
Samoin. Äitini kuoli keuhkosyöpään, viimeiset 5 päivää olivat kamalaa katsottavaa. Vaikka hän saikin morfiinia ja kivut pyrittiin pitämään minimissä, mutta se hengityksen huononeminen oli hirveää seurata vierestä. Terveyskeskuksen hoitajat olivat ihania, kävivät katsomassa vartin välein, juttelivat lempeästi äidille kuinka vaikea olo tällä on ja silittivät hänen päätään hellästi, kuin vähentääkseen kipua.
Riippuu varmasti paljon syövän lajista ja sen etenemisestä.
Eräällä ystävälläni oli syöpä aivoissa. Hänellä ei ollut kipuja, ja hän kuoli rauhallisesti nukkuessaan. Toisella ystävälläni oli ärhäkkä munasarjasyöpä. Tuskat lisääntyivät loppua kohden koko ajan ja viimeiset ajat olivat todella kovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se sitäkin voi olla, tosin epäilen..
Äitini sairastui ollessaan 42v ja kuoli ollessaan 47v.
Viimeinen vuosi oli silkkaa kuoleman odotusta ja kipuam tuskaa ja kärsimystä aina vain pahenevissa ja enenivissä oireissa. Tosin oli kipuja jo sitä ennenkin, heti syövän löydyttyä todettiin myös jo luustometastaaseja, onneksi äidillä oli korkea kipukynnys.
Mutta tuo viimeinen vuosi, en varmasti edes tiedä siitä kuin murto-osan, äiti tottakai halusi peittää oloaan ja tuskiaan minulta, lapseltaan, jolla oli myös 2 pientä lasta siinä hoidettavana.
Morfiinipumppu ei paljoakaan enää viimeisten kuukausien aikana iloa tai helpotusta tuonut, ei vaikka olisi miten siitä annoksia ottanut, äidillä ei enää ollut siinäkään rajoituksia viimeisinä aikoina.
En tajua miksi suomessa ei ole eutanasiaan oikeuttava lakia tms, ei ihmisen tarkoitus ole kärsiä ja kitua, luulin että olemme inhimillisiä olentoja mutta silti sallitaan krooniset, 2477 jatkuvat ja toistuvat epäinhimillisetkin tuskat ennenkuin kuolema pelastaa.
Tupakoinnista aiheutunut kurkussa syöpä. Letkuruokinta ja hengittäminen, puhuminen vaikeaa. Tukehtui lopulta.
Äiti ei antanut käydä katsomassa häntä, olin silloin 15- vuotias. Tuo ihminen oli siis monesti yksin.
En keksi mitään kamalempaa kuin maata yksin sairaalassa ajatuksena odottaa kuolemaa. Kyllä normaalit ihmiset käyvät katsomassa. Surettaa sellaiset ajatusmaailmat että kuolevaa ei käydä katsomassa vaan hänestä pitäisi jäädä "kivat muistot".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä mitä ihmiset ajattelevat kuolemisella, onko se se edeltävä aika kuinka pitkälle. Jos viimeinen viikko saattohoidossa menossa ja annetaan morfiinia niin (riippuen syöpätyypistä) potilaan olo voi olla känninen ja uninen ja tyytyväinen. Joskus sydän ei enää loppuvaiheessa kestä morfiinia ja kuolema seuraa jonkin aikaa annoksen jälkeen. Kun ihminen ei jaksa nousta vessaan ja ei syö eikä juo niin eipä siihen enää montaa päivää mene.
Mun sukulaiselta lopetettiin ruokinta, joten kuihtui pois kivutta. Eikä kai sillä merkitystä ole, onko ensisijaisesti keuhkosyöpä vai keuhkoihin levinnyt syöpä. Monet syövät leviää keuhkoihin ja se nyt ainakin tappaa.
Mä olen miettinyt sitäkin, että voiko siinä vaiheessa tehdä itsemurhan? Eli voisko siihen sairas varautua, että jos on ihan loppu ja hirveät kivut, niin tajunnan hetkinä heittäisi huiviin jonkun tappavan pillerin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli syöpään vuosi sitten, hän eli 5 kk hoitojen lopettamisen jälkeen. Hänen kohdallaan se kuolema oli kyllä rauhallinen... Ei kaunis, ei tietenkään, mutta kuin ihmeen kaupalla hänellä ei ollut missään vaiheessa kipuja. Buranaa joutui joskus ottamaan särkyyn, mutta ei mitään sen vahvempaa. Tästä olen tosi kiitollinen, ettei rakas joutunut kärsimään tai vaihtoehtoisesti olemaan lääkepöllyssä.
Ei ole onneksi yhtään kivuliasta kuolemaa tarvinnut hoitaa. Osaava lääkäri ja hoitajat kyllä saavat kivut pois riittävällä lääkityksellä. Jota annetaan vasteen mukaan. Meillä lähes kaikille loppuvaiheessa käytössä kipupumppu, jossa myös pieni määrä rauhoittavaa. Tajunnantason lasku on normaalia lopussa, samoin hengityskatkokset. Tarvittaessa meillä laitetaan epiduraalipuudutus tms jos muuten kipua ei saada hoidettua. Tukehtumassa olevilla on oikeus määstä teholle/valvontaan sedatioon (nukutukseen) loppu ajaksi, jos kipupumpulla ei saada riittävää vastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksiköhän ap:n tuttava saa sädehoitoja kun eliniän ennuste on niin lyhyt? Jos olisi oma tuttavani kysyisin tähän tarkkoja perusteluja hänen lääkäriltään. Kuulostaa omituiselta. Tai mielestäni jos puhutaan kuukausista niin pitäisi keskittyä laadukkaaseen saattohoitoon. Eli mahdollisimman kivuttomaan oloon. Olen työssäni hoitanut monia syöpäpotilaita ja nähnyt paljon kuolemaa. Oma mielipiteeni on että niin paljon kipulääkettä kuin vaan mahdollista antaa. Jokainen kuolema on erilainen. Siihen ei ihmisen oma kivunsieto kyky vaikuta. Tärkeäää tuossa vaiheessa on saada potilas hyväksymään tilansa ja antaa hänen valmistautua poismenoon.
Kipujen hoitaminen on todella tärkeää. Sekä agressiivisten hoitojen lopettaminen tarpeeksi ajoissa, vaikka tässä tapauksessa se voi olla vaikeaa koska elinaikaa on ennustettu olevan niin vähän ja koko sairauteen sopeutuminenkin vie oman aikansa. Isäni kohdalla hoidot päätettiin lopettaa 3 vkoa ennen kuolemaa. Silloin saattohoitoon päätyminen tuntui ihan hirveältä, koska isäni oli niin "hyväkuntoinen". Jälkeen päin ajateltuna ratkaisu oli täysin oikea, ei enää tuskallisia sytostaatteja jotka toivat hirveät sivuvaikutukset, vaan pystyi keskittymään muihin asioihin. Isäni pääsi käymään muutaman kerran kotona, oli pari yötäkin. Vasta viimeisenä viikkona isän vointi alkoi hiipua ja tajuttomana hän oli pari päivää. Morfiinipumpun avulla kivut olivat hallinnassa, isä sai pelkkää kipulääkettä ja edes rauhoittavia ei tarvittu. Isä sairasti kaikkineen 7 kk, joten ei hänelläkään sitä aikaa paljon ollut, mutta ihmeesti hän pystyi sairautensa ja lähestyvän kuoleman hyväksymään. Se varmasti auttoi ja siksikin isä oli niin rauhallinen ja kuolema myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 16:25"]
Ei.
Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
[/quote]
Missä ison sairaalan syöpäosastolla saattohoidetaan potilaita? Ei varmaan missään - ellei ihan poikkeustapauksia. Parhaita saattohoitopaikkoja on oletettavasti asiaan perehtynyt laitos (esim. Terhokoti) mutta tk- vuodeosastoistakin osa on erikoistunut saattohoitoon.
Toiseksi viimeinen viikko oli äidilläni kivulias. Sitten sai morffiinipumpun. Siihen loppui kivut ja selkeät hetket. kuolema oli rauhallinen.
Yleensä kuolema on aina ruma ja kivulias. Satuhömppää mikään kaunis kuolema.
Ei ollut ainakaan mun isälläni ja mummolla. Molemmat kuolivat keuhkosyöpään ja loppuun saakka olin kummankin vierellä. Oli aivan kamalaa katsottavaa vierestä ja kauhein kokemus mun elämässäni.
On kamala kuolema, jos viimeinen tunne on tukehtumisen tunne, kuten usein on ennen kuin sydän pysähtyy ja hapenottokyky katoaa. Tiedän useita ihmisiä jotka ovat kuolleet pakokauhun tunteeseen. Omaisille se on pahinta, kuolema on kuitenkin hyvin nopea ja armollinen kuolevalle niissä tilanteissa. Olen töissä saattohoidossa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:13"]
YLLÄPITO!!! Miksi tuon yhden kiusaajan kuvottava viesti on täällä vieläkin vaikka se on ilmoitettu asiattomaksi?
[/quote]
Mikä viesti?
Äitini kuoli aivosyöpään ja sai olla saattokodissa viimeiset kaksi viikkoa. Sai morfiinia ja niin että oli taju kankaalla loppuajan, luojan kiitos.
En ymmärrä mitän KUOLEVAA ihmistä ei uskalleta lääkitä tarpeeksi. Jos olisin nyt äitini kengissä niin mieluummin kuolisin pikaisesti morfiinin yliannostukseen kuin kituisin viikkokaupalla. Koska sitä se juuri on, kitumista.