Onko syöpään kuoleminen rauhallinen ja kaunis kuolema?
Tuttavallani on todettu erittäin aggressiivinen syöpä, viikko sitten annettin elinaikaa 2-4 kk. Sädehoitoa annetaan kuitenkin, ei voida leikata kaikkia pois (syöpä on vatskalvoissa) ja levinnyt myös muualle.
Luulen että ystäväni on shokissa, eikä osaa ajatella asiaa kirkkaasti.
Minulle hän vain kertoilee siitä miten kaunis ja rauhallinen kuolema tulee olemaan.
Minä kuitenkin epäilen, ettei kuolema ole niin ihana kokemus, eikös se ole aika kivulias syöpään kuoleminen?
Kommentit (146)
MINUN JA ISKÄN TUTTU ON VASTA KUOLLUT SYÖPÄÄN OYS IKÄVÄ ON KOVA :(
Tässäkin asiassa omaisen on painostettava/uhkailtava sairaalaa ja lääkäriä, jotta kuolevalle annetaan tarpeeksi kipulääkettä. Niin se vain on suomessa, et saa hoitoa jos et osaa sitä vaatia. Ja vaatiminen tarkoittaa nimenomaan uhkailua lehdistöllä, tutulla poliitikolla tms.
Meillä oli kaunis ja rauhallinen kuolema. Haimasyöpä kyseessä. Sai hyvää hoitoa asiaan perehtyneessä saattohoitokodissa.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:35"]
Ei ollut ainakaan mun isälläni ja mummolla. Molemmat kuolivat keuhkosyöpään ja loppuun saakka olin kummankin vierellä. Oli aivan kamalaa katsottavaa vierestä ja kauhein kokemus mun elämässäni.
[/quote]
Jäikö kuolemanpelko itsellenne? Mitä jos itsellänne on yhtä kivulias kuolema? Tai todennäköisesti onkin..
[/quote]Kun läheiseni kuoli syöpään, ei jäänyt kuolemanpelko, vaan sairastumisen pelko. Siinä tuskassa kuolema tuntui jo helpotukselta.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:38"]
On kamala kuolema, jos viimeinen tunne on tukehtumisen tunne, kuten usein on ennen kuin sydän pysähtyy ja hapenottokyky katoaa. Tiedän useita ihmisiä jotka ovat kuolleet pakokauhun tunteeseen. Omaisille se on pahinta, kuolema on kuitenkin hyvin nopea ja armollinen kuolevalle niissä tilanteissa. Olen töissä saattohoidossa.
[/quote]
Höpön löpön, oletko hiilidioksidinarkoosista kuullut koskaan? :) Vastauksesi osiitti hyvin, että et todellakaan ole saattohoidossa töissä, etkä muutenkaan ymmärrä asiasta yhtään mitään.
Kaverin hyvä ystävä kuoli syöpään pari vuotta sitten, nuori nainen. Kuulemma viimeiset valveillaolohetket olivat iloisia ja hieman sekopäisiä, lääkkeiden takia. Sitten nukahti koska lääkitystä lisättiin ettei tule kipuja ja nukkui sikeästi/oli tajuton kunnes kuoli, mielestäni hyvä kuolema. Omaisille ei jäänyt ahdistusta siitä, että rakas perheenjäsen olisi kuollut tuskissaan ja ahdistuneena.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 16:25"]Ei.
Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
[/quote]
Kuule haista sinä kukkanen. Olen sh tk vuodeosastolla ja meillä hoidetaan paljon syöpäpotilaiden saattohoitoa. Yhtä lailla me lääkitään ja hoidetaan kun sairaalassakin.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 10:31"]
miksiköhän ap:n tuttava saa sädehoitoja kun eliniän ennuste on niin lyhyt? Jos olisi oma tuttavani kysyisin tähän tarkkoja perusteluja hänen lääkäriltään. Kuulostaa omituiselta. Tai mielestäni jos puhutaan kuukausista niin pitäisi keskittyä laadukkaaseen saattohoitoon. Eli mahdollisimman kivuttomaan oloon. Olen työssäni hoitanut monia syöpäpotilaita ja nähnyt paljon kuolemaa. Oma mielipiteeni on että niin paljon kipulääkettä kuin vaan mahdollista antaa. Jokainen kuolema on erilainen. Siihen ei ihmisen oma kivunsieto kyky vaikuta. Tärkeäää tuossa vaiheessa on saada potilas hyväksymään tilansa ja antaa hänen valmistautua poismenoon.
[/quote]
Sädehoidoilla voidaan hoitaa hyvin kipua joka on seurausta luustoon levinneestä syövästä ja sen riehumisesta siellä. Terminaalivaiheen sädehoito on siis kivun hoitoa, varmaan tepsii monissa muissakin tilanteissa kuin tuossa luumetastaasiasiassa.
Oma isäni kuoli muutama viikko sitten sappitiehyen syöpään. Itse kuolema ei ollut kivulias, mutta kaikki sitä kohti vievä oireilu oli aivan järkyttävää kidutusta. Itse en varmaan omalla kohdallani jaksaisi yhtä urheasti porskuttaa, kun isäni oireittensa kanssa. Loppua kohden kipulääkitys oli ihan tyrmäys tasolla ja hämärsi tajuntaa, joten isä sai lähteä nukkuessaan.
Kai se kuolema siinä vaiheessa on kaunis, kun on ensin sairastanut ja ollut kauheissa tuskissa :(
En vaan ymmärrä miten jotkut tässäkin ketjussa oikein tahallaan kiduttavat meitä herkempiä ihmisiä kirjoittamalla näitä makaabereja kuolemankuvauksia. Ajattelisitte vähän. Mun isällä todettiin keuhkosyöpä joka on levinnyt lähimpiin imusolmukkeisiin, ja toistaiseksi ainakin hoito on tehonnut hyvin ja isän tila parantunut, hengityskin kulkee taas paremmin. En todellakaan halua nyt lukea mistään tukehtumiskuolemista!!!!! Antakaa ennemmin neuvoja siitä, miten vakuuttaa sairaalahenkilökunta antamaan loppuvaiheessa riittävä kivunlievitys jos isäni tähän syöpään kuolee. Hän itse "ottaisi" mieluummin nopean sydänkohtauksen, mutta eipä sitä kuolintapaansa saa noin vain valita.
No höh! On saattohoito-osastoja monessakin sairaalassa. Toki sairaala on aina sairaala vaikka olisikin saatyohoitoon erikoistunutosasto. Terjokoti on ihan viiden tähdennhotelli esimerkiksi Puolatmetsän sairaalan saattohoito-osastoon nähden
Olen tosi pahoillani isäsi tilanteen vuoksi. Toivon sinulle jaksamista. Mutta sinun on ihan hybä jollain tasolla varautua siihen, että tästä tulee rankkaa ja hoitotoimenpiteet ja taudin eteneminen on kauheata katsottavaa.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:34"]Olen tosi pahoillani isäsi tilanteen vuoksi. Toivon sinulle jaksamista. Mutta sinun on ihan hybä jollain tasolla varautua siihen, että tästä tulee rankkaa ja hoitotoimenpiteet ja taudin eteneminen on kauheata katsottavaa.
[/quote]
Mitä helvettiä auttaa kauhukuvien maalailu?! Mulle ainakin on tärkeämpää että me ollaan nyt isäni tukena ja autetaan häntä loppuun saakka. En halua maalailla piruja seinille. Eli kiitos osanotosta, mutta tunge pessimismisi perseeseesi.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:23"]
En vaan ymmärrä miten jotkut tässäkin ketjussa oikein tahallaan kiduttavat meitä herkempiä ihmisiä kirjoittamalla näitä makaabereja kuolemankuvauksia. Ajattelisitte vähän. Mun isällä todettiin keuhkosyöpä joka on levinnyt lähimpiin imusolmukkeisiin, ja toistaiseksi ainakin hoito on tehonnut hyvin ja isän tila parantunut, hengityskin kulkee taas paremmin. En todellakaan halua nyt lukea mistään tukehtumiskuolemista!!!!! Antakaa ennemmin neuvoja siitä, miten vakuuttaa sairaalahenkilökunta antamaan loppuvaiheessa riittävä kivunlievitys jos isäni tähän syöpään kuolee. Hän itse "ottaisi" mieluummin nopean sydänkohtauksen, mutta eipä sitä kuolintapaansa saa noin vain valita.
[/quote]
Pitäisikö sitten valehdella? Täällä vastataan tuohon kysymykseen, että onko syöpään kuoleminen kaunista ja rauhalllista. Aina se ei sitä ole ja turha teeskennellä.
Jospa nyt listattaisiin syövästä parantuneita? Minä aloitan: vanha koulukaverini parani imusolmukesyövästä täysin eikä syöpä uusinut. Mieheni mummolla oli rintasyöpä ja sen jälkeen maksasyöpä, parani molemmista ja kuoli lopulta ihan muiden syiden takia. Erään ystäväni äidillä oli pitkälle levinnyt rintasyöpä ja hänkin parani täysin vaikka pahalta näytti aluksi. Nyt on ollut kymmenisen vuotta terve :)
Minun 95-vuotiaalla isotädilläni on ollut elämänsä aikana kolme eri syöpää ja on parantunut kaikista.
YLLÄPITO!!! Miksi tuon yhden kiusaajan kuvottava viesti on täällä vieläkin vaikka se on ilmoitettu asiattomaksi?
Jos Jumala on sallinut niin että on Saanut ennen kuolemaansa Uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Niin kuoleman jälkeinen tila on rauhallista ja kaunista unta.Tämän synnin päästön voi antaa sellainen ihminen jolla on Pyhähenki eli VL(vanhoillislestadiolainen).Tämä kaikella nöyryydellä ja rakkaudella kirjoitettu.