Lue keskustelun säännöt.
Onko syöpään kuoleminen rauhallinen ja kaunis kuolema?
11.10.2013 |
Tuttavallani on todettu erittäin aggressiivinen syöpä, viikko sitten annettin elinaikaa 2-4 kk. Sädehoitoa annetaan kuitenkin, ei voida leikata kaikkia pois (syöpä on vatskalvoissa) ja levinnyt myös muualle.
Luulen että ystäväni on shokissa, eikä osaa ajatella asiaa kirkkaasti.
Minulle hän vain kertoilee siitä miten kaunis ja rauhallinen kuolema tulee olemaan.
Minä kuitenkin epäilen, ettei kuolema ole niin ihana kokemus, eikös se ole aika kivulias syöpään kuoleminen?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 17:10"]
Äitini kuoli keuhkosyöpään, ja pari viimeistä viikkoa ainakin vaikutti hyvin rauhalliselta. Onneksi sai olla saattohoitokodissa, jossa morfiinitarjoilu oli kohdallaan. :)
[/quote]
Se ei tarkoita että hänellä ei ollut kipuja. Morfiini vie ihmiseltä tajun. Jos ihminen on sekaisin kuin seinäkello niin se ei tarkoita että sillä ei ole kipuja.
[/quote]
Kyllä se sitä aika pitkälti tarkoittaa. Morfiini vie oikein annosteltuna ihmiseltä kivun, hieman ylenmäärin annosteltuna myös tajun ja hengen.
[/quote]
Tajuatko että se ihminen tajuaa koko ajan kuitenkin kaikki ympärillä olevan. Olen itse ollut morfiini lääkityksellä ja voin sanoa että mielummin olisin kuollut.
Kipukaan ei ole mitään siihen verrattuna että huomaa että ei kykene kontroloimaan itseään eikä ilmaisemaan itseään.
[/quote]
Tajuatko että et varmaankaan tehnyt silloin itse kuolemaa sairaalassa, vaan olit muuten täysissä ruumiin ja sielun voimissa, todennäköisesti onnettomuuuden tai leikkauksen jälkeen. Kun syöpään kuoleva hiipuu poispäin, hiipuvat myös ne elämää ylläpitävät elintoiminnot, josta johtuen tajunnantaso ei olisi huipussaan vaikka kyseinen potilas olisi täysin ilman lääkkeitä. Useimmat saadaan morfiinilla kivuttomiksi, mutta jopa suomessa voidaan tarvittaessa saattohoidossa oleva potilas vaivuttaa uneen vaikka sedaatiolla.
Harmi ettei kirjoittajan 96 tuntemaa naista vaivutettu uneen, tämä vaatii tietysti asiaan vihkiytyneen lääkärin paikanpäälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:05"]
Noh, voi olla mutta riippuu pitkälti tuleeko se loppu sairaalassa.
Äidilläni todettiin vatsasyöpä 3.9 ja hän kuoli 10.9. Vatsasyöpä todettiin leikkauksessa jonka jälkeen Äitiä pidettiin keinotekoisessa koomassa jottei kipua tuntisi. Leikkauksessa siis selvisi että syöpä on levinnyt niin pitkälle ettei mitään voida tehdä ja elvytyskielto annettiin romahtaneiden arvojen vuoksi.
Äitiä pidettiin siis erittäin vahvasti lääkittynä eikä annettu herätä leikkauksesta, koska toivoa ei ollut ja elinaikaa annettu 2vrk (leikkaus siis 8.9).
Loppuun asti olin paikalla ja kiitos vahvojen lääkkeiden, lähtö oli rauhallinen. Katsoimme vain kun monitori alkoi vilkkua ja pulssi putosi nopeasti ja sitten oli vain pelkkä viiva. Kaunis on sana jota ei mielestäni kuolemaan liittyvissä asioissa voi käyttää, mutta rauhallinen lähtö on mahdollinen.
Edellä mainittu kuinka kamalaa oli katsoa kun hengittäminen on niin vaikeaa, on ihan totta. Meidän tapauksessa Äiti ei tuntenut näitä asioita. Kauheaa se oli katsoa, kun oma Äiti tekee kuolemaa 61-vuotiaana.
Kipua ei nykymaailmassa enää onneksi tarvia kärsiä, että monesti syöpäpotilaat otetaan sairaalaan sisään loppuvaiheessa ja annetaan sen mukainen lääkitys MIKÄLI potilas itse sinne sairaalaan suostuu jäämään. Eli lähtö voi tapahtua niin, että on niin kovassa lääkityksessä ettei ole hereillä jolloin sananmukaisesti nukkuu vain pois.
[/quote]
Mutta samantien ihminen voidaan sitten lopettaa. Jos ihmistä pidetään nukutuksessa koko ajan kipujen takia niin miksi sitä edes pidetään elossa?
Kuolema nukkuessa on ylellisyyttä, jota aniharvoille suodaan.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 17:10"]
Äitini kuoli keuhkosyöpään, ja pari viimeistä viikkoa ainakin vaikutti hyvin rauhalliselta. Onneksi sai olla saattohoitokodissa, jossa morfiinitarjoilu oli kohdallaan. :)
[/quote]
Se ei tarkoita että hänellä ei ollut kipuja. Morfiini vie ihmiseltä tajun. Jos ihminen on sekaisin kuin seinäkello niin se ei tarkoita että sillä ei ole kipuja.
[/quote]
Kyllä se sitä aika pitkälti tarkoittaa. Morfiini vie oikein annosteltuna ihmiseltä kivun, hieman ylenmäärin annosteltuna myös tajun ja hengen.
[/quote]
Tajuatko että se ihminen tajuaa koko ajan kuitenkin kaikki ympärillä olevan. Olen itse ollut morfiini lääkityksellä ja voin sanoa että mielummin olisin kuollut.
Kipukaan ei ole mitään siihen verrattuna että huomaa että ei kykene kontroloimaan itseään eikä ilmaisemaan itseään.
[/quote]
Tajuatko että et varmaankaan tehnyt silloin itse kuolemaa sairaalassa, vaan olit muuten täysissä ruumiin ja sielun voimissa, todennäköisesti onnettomuuuden tai leikkauksen jälkeen. Kun syöpään kuoleva hiipuu poispäin, hiipuvat myös ne elämää ylläpitävät elintoiminnot, josta johtuen tajunnantaso ei olisi huipussaan vaikka kyseinen potilas olisi täysin ilman lääkkeitä. Useimmat saadaan morfiinilla kivuttomiksi, mutta jopa suomessa voidaan tarvittaessa saattohoidossa oleva potilas vaivuttaa uneen vaikka sedaatiolla.
Harmi ettei kirjoittajan 96 tuntemaa naista vaivutettu uneen, tämä vaatii tietysti asiaan vihkiytyneen lääkärin paikanpäälle.
[/quote]
Jos potilas vaivutetaan uneen niin miksi häntä edes pidetään hengissä? Jos potilas on niin suurissa kivuissa että häntä ei voi pitää hereillä niin mitä järkeä edes elää?
Muistakaa että kouristelevasta ja korisevasta ruumiista on yleensä jo henki (tai ainakin taju) paennut eikä syöpäpotilas siksi enää tunne tuskaa. Noi verensyöksyt ja kallonhalkeamiset eivät ole harvinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:38"]On kamala kuolema, jos viimeinen tunne on tukehtumisen tunne, kuten usein on ennen kuin sydän pysähtyy ja hapenottokyky katoaa. Tiedän useita ihmisiä jotka ovat kuolleet pakokauhun tunteeseen. Omaisille se on pahinta, kuolema on kuitenkin hyvin nopea ja armollinen kuolevalle niissä tilanteissa. Olen töissä saattohoidossa.
[/quote]Onko ne kuolleet käyny kertomassa siitä tunteesta, vai mistä tiedät?
Äitini kuoli keuhkosyöpään, joka oli levinnyt joka paikkaan mm. aivoihin. Pääsi lopuksi kahdeksi viikoksi onneksi saattohoitokotiin jossa kipulääkitys saatiin kohdilleen. Ikävää katsottavaa oli hänen kasvava sekavuutensa loppua kohden, johtuen joko sairaudesta ja/ tai kipulääkkeistä. Työläs hengittäminen oli myös kamalaa katsella ja kuunnella. Käsittääkseni hän ei kärsinyt lopussa. Hoitokodissa oli ihania hoitajia ja vapaaehtoisia, jotka lempeästi ja ihanasti kohtelivat sekä äitiäni ja meitä omaisia. Iso kiitos näille ihmisille, jotka jaksavat tässä raskaassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni kuoli myös syöpään ja hänen kipulääkityksensä oli myös kohdillaan lopussa. Itselle ei ole jäänyt minkäänlaista kuolemanpelkoa, vaikka olen seurannut kummankin läheisen tuskallista sairastelua. Turha on mitään pelätä ennakkoon. Kaikki otetaan mitä tulee, mitä sille edes ennakkoon voi? Koitan tietysti elää terveellisesti ja noin, mutta kyllä silti voi tulla mikä sairaus tahansa.
-107
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:33"]
Toiseksi viimeinen viikko oli äidilläni kivulias. Sitten sai morffiinipumpun. Siihen loppui kivut ja selkeät hetket. kuolema oli rauhallinen.
[/quote]
Aika samanlaiset kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo kuolee keuhkosyöpään ja siltä on löydetty aivoista syöpää.Me mennään sitä kattoon sairaalaan.Mä tykkään siitä ihan kauheasti!:( :( :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:34"]Olen tosi pahoillani isäsi tilanteen vuoksi. Toivon sinulle jaksamista. Mutta sinun on ihan hybä jollain tasolla varautua siihen, että tästä tulee rankkaa ja hoitotoimenpiteet ja taudin eteneminen on kauheata katsottavaa. [/quote] Mitä helvettiä auttaa kauhukuvien maalailu?! Mulle ainakin on tärkeämpää että me ollaan nyt isäni tukena ja autetaan häntä loppuun saakka. En halua maalailla piruja seinille. Eli kiitos osanotosta, mutta tunge pessimismisi perseeseesi.
[/quote]
No saako kysyä miksi ihmeessä sitten luet näitä ? -en ole edellinen
Kyllä pahimmissa tapauksissa potilas vaivutetaan sedaatioon ja annetaan nukkua siinä tilassa pois kun aika tulee. Tämä silloin kun ei enää ole keinoja kivun hoitoon. Oma isoäitini kuoli nukkuessaan, sitä ennen oli vahvoissa kipu- ja rauhoittavissa lääkityksissä eikä ollut tuskaisaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan aggressiiviseen leukemiaan (akuutti lymfaattinen leukemia) kuolleen äitini kuolema ollut mitenkään kaunis ja kivuton. Viimeinen viikko meni puhe- ja liikuntakyvyttömänä kovissa kivuissa sairaalasängyssä maaten. Kipulääkettä tietysti sai, mutta annosta piti aina välillä nostaa. Viimeisen viikon ajan oli keuhkokuume, mikä hänet lopulta vei, ja oli todella kurjaa nähtävää, kun hengittäminen vei häneltä kaikki voimat. Odotettiin vain, miten pitkään sydän jaksaa ja se jaksoi pidempään kuin kai kukaan olisi oikeastaan siinä tilanteessa enää toivonut. Kova kuume ja vaikea hengittää eikä muilla puhe- ja liikuntakyvyttömyyden takia varmuutta siitä, onko kivut todella saatu kokonaan pois. Näin itse äidin noina viimeisinä päivinä paitsi en enää kahtena viimeisenä, ja voin kertoa että en todellakaan toivoisi kuolevani itse samaan sairauteen.
Oli lopulta kuollut nukkuessaan, mutta sitä edeltävä viikko oli kyllä aika kamalaa katsottavaa.
[quote author="metriletti 77" time="13.01.2015 klo 22:37"]
Ei ainakaan aggressiiviseen leukemiaan (akuutti lymfaattinen leukemia) kuolleen äitini kuolema ollut mitenkään kaunis ja kivuton. Viimeinen viikko meni puhe- ja liikuntakyvyttömänä kovissa kivuissa sairaalasängyssä maaten. Kipulääkettä tietysti sai, mutta annosta piti aina välillä nostaa. Viimeisen viikon ajan oli keuhkokuume, mikä hänet lopulta vei, ja oli todella kurjaa nähtävää, kun hengittäminen vei häneltä kaikki voimat. Odotettiin vain, miten pitkään sydän jaksaa ja se jaksoi pidempään kuin kai kukaan olisi oikeastaan siinä tilanteessa enää toivonut. Kova kuume ja vaikea hengittää eikä muilla puhe- ja liikuntakyvyttömyyden takia varmuutta siitä, onko kivut todella saatu kokonaan pois. Näin itse äidin noina viimeisinä päivinä paitsi en enää kahtena viimeisenä, ja voin kertoa että en todellakaan toivoisi kuolevani itse samaan sairauteen.
[/quote]
Miksi äitiäsi ei nukutettu loppuajaksi? Eikö hän itse halunnut vai miksi annettiin kärsiä?
Ei todellakaan. Pahempaa kohtaloa vaikea kuvitella edes jonkun kidutuskammion uhrille. Mutta varmaan sekin aika yksilöllistä. Jollain voi olla helpompaa.
Minulla on aina sen verran rahaa säästössä, että voin käyttää yksityiseen terveydenhuoltoon vakavissa tilanteissa. Pidän myös huolen, että voin lähteä tarvittaessa ulkomaille saamaan eutanasian, mikä on kaunis ja inhimillinen tapa kuolla verrattuna Suomen saattokidutukseen. Suosittelen muillekin rahan jemmaamista ko. tilannetta varten.
Minun läheisellä vatsasyöpä. Ennusteet viikoista-muutamaan kuukauteen. Ennusteen annosta kuukausi-pari ja vielä jaksaa olla oma itsensä. Pelollahan sitä odottaa,koska pois nukkuminen tapahtuu. Vaikka sitä ei mielellään odota. Toimin läheiseni hoitajana,kipulääkkeet on vahvat. Ja toivon joka päivä ihmeen tapahtuvan ja pois nukkumisen sijasta ihme parantumisen. Hyvin ristiriitaiset ajatukset ja kova pelko.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:35"]
Ei ollut ainakaan mun isälläni ja mummolla. Molemmat kuolivat keuhkosyöpään ja loppuun saakka olin kummankin vierellä. Oli aivan kamalaa katsottavaa vierestä ja kauhein kokemus mun elämässäni.
[/quote]
Samoin sisaruksellani. Viimeisiksi 2viikoksi siirrettiin terv.kesk.vuodeosastolle, jonka henkilökunta lääkäristä hoitajiin eivät osanneet hoitaa aivokasvainpotilasta. Järjettömät kivut ja epäasiallinen hoito. mm. laitetaan soittokello halvaantuneelle puolelle, ei pysty soittamaan, samoin aamupala "selän taakse" kun ei pysty itse kääntymään. No, syöttöapua annoimme me omaiset.Tästä oli arvokkuus ja rauhallisuus kaukana. En toivu siitä ikinä.