Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka muutitte maalta kaupunkiin, niin kertokaa kokemuksianne
21.04.2026 |
Hiukan suhtauduin huvittuneesti, kun osa kaupungissa syntyneistä kavereistani puhuu maaseudulla elämisestä jonain ihailtavana elämäntapana. Ei maaseudulla eläminen siis mitenkään huono asia ole, mutta näiltä ihmisiltä puuttuu täysin kokemus siitä, millaista se on jos tai kun syksy alkaa etupeltoon tai talvella on pakkasta 20 astetta ja talo natisee liitoksistaan ja putket jäätyy TAI kolmatta päivää kestäneen lumipyryn tultua auraajaksi ilmoittautunut on ratkennut ryyppäämään. Lisäksi kaamosaika on kauheaa, koska ne vähäiset ihmiset ovat kiukkuisia ja takakireitä ja ainoa hupi on paikallinen baari, jossa kuulee samat tarinat kerta toisensa jälkeen.
Toisin sanoen osalla ihmisistä on sellaisia käsityksiä maalla asumisesta, jollaista siellä ei ole koskaan ollut paitsi jonkun päiväunissa. Silloin vähän tirskahdin, kun joku kertoi totena miten maaseudulla asuvat ihmiset ovat maanläheisiä ja eläinrakkaita. Maanläheisiä varmaan joo, mutta eläinrakkaus on myös vaihteleva käsite. Sikojen ja lehmien kunto kiinnostaa, mutta tietäisipä mitä niille pennuille tapahtuu, joita leikkaamattomat kissat puskivat joka kevät ulos. Työkoiratkaan eivät sattumalta elä vanhoiksi, ja kaikki landella asuneet tietävät kyllä miksi.
Joku siis oikeasti haikeudella muistelee tätä elämäntyyliä. Vasta muutto kaupunkiin avasi silmät sille kaikelle, eli minusta tuli se hienompi kaupunkilainen kertaheitolla.
Kommentit (32)
Ei ole betoni neukkukuution voittanutta
T:pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aina millainen järkytys oli sählätä pihalla kauppakassien kanssa. Ajattelin nolona, mitä naapuritkin ajattelevat, niin ohi kulkenut nuori mies korkeintaan kysyi voiko auttaa, mutta muuten kukaan ei edes pysähtynyt. Sitä ajatteli maalla asuneena, että naapurit kyttäävät jokaisen liikkeen ja juoruavat kaikesta mitä näkevät. Siinä sitä tajusi hiljalleen, ettei ketään kerta kaikkiaan kiinnosta tekemiseni sen vertaa, että olisivat siitä lähteneet juoruamaan. Sen sijaan maaseudulla naapurissamme asui mies, joka piti kirjaa tiellä liikkujista ja kyläläisten rikkeistä, ja he muistelivat miten kymmenen vuotta aiemmin joku oli töpeksinyt traktorinsa ojaan.
Vierailija kirjoitti:
Karmeaa oli maalla asuminen. Juuri kaikki kulkeminen, kun oli 20km yhteen suuntaan palveluihin. Kyllä pikkukaupungissa on helpompi asua.
Itsehän kävin kaupassa, ja vasta kotona huomasin, että maito jäi uupumaan. Siinä mietin, että haen seuraavalla kerralla, koska autokin on rikki. Sitten välähti, että voin aina kävellä kauppaan, se on suoraan alakerrassa. :D
Vierailija kirjoitti:
Ei ole betoni neukkukuution voittanutta
T:pitkäaikaistyötön
Eipähän haise sonta ja se on ainakin lämpimämpi kuin talo maaseudulla. Ap
Joillekin normaali elämä on liian vaikeaa. En vaihtaisi maaseutua enää kaupunkiin, vaikka sitäkin olen kokeillut. Naapurien asiat ei mua kiinnosta ollenkaan, enkä välitä onko ne kiinnostuneet mua kyttäämään, tuskinpa kun ei pihalleni ole näköyhteyttä. Kissat ja koirat on leikattuja ja hyvin hoidettuja. Olen tyytyväinen ettei täällä ole liikaa ihmisiä, saa olla rauhassa omassa paratiisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin maaseudulta opiskelemaan parikymppisenä.
En kokenut mitään suuria kulttuurisokkeja.
Ihan ensimmäinen ajatus oli se, että tässä asunnossa on todella ahdasta. Niin kuin olikin. Soluasunto ei ollut kovin tilava.
Pian kuitenkin totuin.
Heti syksyn jälkeen alkutalvesta asunto oli mielestäni todella kylmä. Tiivisteet ikkunassa olivat huonot ja patterista ei tullut lämpöä riittävästi. Olin tottunut asumaan paljon lämpimämmin omakotitalossa, jossa lämmitettiin puulla ja sähköpattereilla. Sisälämpötila oli useita asteita lämpimämpi. Solukämppään sen sijaan oli pakko ostaa lisälämmitin.
Kolmas negatiivinen asia tuli eteen keväällä, kun tajusin, että talossa ei ole kunnon pihaa, missä voisi oleilla. Parveke tuntui mitättömältä.
Nämä olivat ikävimmät asiat verrattuna maalla asumiseen. Paras asia oli se, että kauppaan oli matkaa 100 metriä, eikä siellä käymiseen tarvinnut autoa. Se oli myös huono asia, koska se edesauttoi heräteostoksia ja vähensi ruoan omatoimista laittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole betoni neukkukuution voittanutta
T:pitkäaikaistyötön
Eipähän haise sonta ja se on ainakin lämpimämpi kuin talo maaseudulla. Ap
Kaikki talot maaseudulla eivät ole vetoisia harakanpesiä, niin kuin sinun kotisi on ilmeisesti ollut.
Olen itse nimen omaan maaseudulla asunut kaikkein lämpimimmin, ja palellut kerrostaloissa kaupungissa.
Kaupungissa on surullista se, miten vähän voit vaikuttaa yhtään mihinkään asiaan. Joudut alistumaan kerrostalokopissasi moneen asiaan, joihin maaseudulla sinun ei tarvitse tyytyä.
Nykyisin asun keskikokoisessa kaupungissa omakotitalossa, ja tässä on maaseudun ja kaupungin parhaat puolet yhdessä. Saan puuhata ja oleilla rauhassa omalla pihalla, saan lämmittää taloni mieleni mukaan, ei tarvitse kuunnella seinänaapureita, saan pitää autoni pihalla haluamassani paikassa ja haluamallani tavalla, saan saunoa kunnon puusaunassa silloin kuin huvittaa, saan hoitaa taloni sillä tavalla kuin parhaaksi näen.
Samalla kuitenkin kaikki tarpeelliset palvelut ovat melko lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä maaltamuuttaja. Vihasin asumista maaseudulla. Kieltämättä kaupunkilaisten romantisoitunut käsitys maaseudusta huvittaa. Tiedän tapauksia joissa maaseudulle on menty innolla mutta tultu häntä koipien välissä takas. Viimeinen tikki yhdelle nuorelle perheelle oli se, kun kissaa ja postilaatikkoa oli ammuttu. Maaseudulla häiriintyneiden ihmisten on niin helppo rellestää, kun siellä on tällaisille asioille hiljainen hyväksyntä. Toisessa tapauksessa perheen lapsi joutui taustansa takia niin armottomasti kiusatuksi, että tulivat takas.
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina millainen järkytys oli sählätä pihalla kauppakassien kanssa. Ajattelin nolona, mitä naapuritkin ajattelevat, niin ohi kulkenut nuori mies korkeintaan kysyi voiko auttaa, mutta muuten kukaan ei edes pysähtynyt. Sitä ajatteli maalla asuneena, että naapurit kyttäävät jokaisen liikkeen ja juoruavat kaikesta mitä näkevät. Siinä sitä tajusi hiljalleen, ettei ketään kerta kaikkiaan kiinnosta tekemiseni sen vertaa, että olisivat siitä lähteneet juoruamaan. Sen sijaan maaseudulla naapurissamme asui mies, joka piti kirjaa tiellä liikkujista ja kyläläisten rikkeistä, ja he muistelivat miten kymmenen vuotta aiemmin joku oli töpeksinyt traktorinsa ojaan.
Samankaltainen kokemus. Kaupungissa on aito vapaus eikä ketään kiinnosta. Mutta kuitenkin mun kokemuksen mukaan apua löytyy heti jos kadulla tapahtuu tapaturma, eli eivät ihmiset ohi kävele. Kaaduin pahasti rullaluistimilla ja kaksi ihmistä auttoivat ja olivat seurana ennen kun pääsin taksiin. Väitteet että kaupunkilaiset olisivat kylmiä, on mun mielestä aivan puutaheinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaltamuuttaja. Vihasin asumista maaseudulla. Kieltämättä kaupunkilaisten romantisoitunut käsitys maaseudusta huvittaa. Tiedän tapauksia joissa maaseudulle on menty innolla mutta tultu häntä koipien välissä takas. Viimeinen tikki yhdelle nuorelle perheelle oli se, kun kissaa ja postilaatikkoa oli ammuttu. Maaseudulla häiriintyneiden ihmisten on niin helppo rellestää, kun siellä on tällaisille asioille hiljainen hyväksyntä. Toisessa tapauksessa perheen lapsi joutui taustansa takia niin armottomasti kiusatuksi, että tulivat takas.
Tähän ketjuun juuri pesiytyi näitä "maalla on niin mukavaa" -tyyppejä, mutta juuri tällaisista lähtökohdista itsekin puhun. Mekin muutimme pois ihan sen takia, etten halua missään tapauksessa lapsieni kokevan samaa mitä itse koin. Esimerkiksi yksi sisaruksistani oli rankasti kiusattu, isosta setälaumastani muutama oli aivan päästään pimeä ja touhu haulikon kanssa sen mukaista. Siellä ei muutenkaan järjellä loistettu, jutut joko todella härskejä, naisia halventavia tai puhuttiin ihan pimeitä. Olisi ollut edes normaalia dialogia, mutta ne puheet olivat kaukana jopa siitä. Meilläkin revittiin postilaatikko irti ja hajotettiin heittämällä kivi sen päälle. Kerran meidän postit löytyivät ojasta, naapuri oli ohi kävellessään nakellut sinne kaunoissaan.
Meillä oli kerran betonivaluja, niin naapuri tuli sinne kissansa kanssa. Arvaat varmaan mitä teki. En onneksi koskaan tottunut siihen menoon eläinten kanssa mitä se siellä perähikiällä oli.
Vierailija kirjoitti:
Muutin maaseudulta opiskelemaan parikymppisenä.
En kokenut mitään suuria kulttuurisokkeja.
Ihan ensimmäinen ajatus oli se, että tässä asunnossa on todella ahdasta. Niin kuin olikin. Soluasunto ei ollut kovin tilava.
Pian kuitenkin totuin.
Heti syksyn jälkeen alkutalvesta asunto oli mielestäni todella kylmä. Tiivisteet ikkunassa olivat huonot ja patterista ei tullut lämpöä riittävästi. Olin tottunut asumaan paljon lämpimämmin omakotitalossa, jossa lämmitettiin puulla ja sähköpattereilla. Sisälämpötila oli useita asteita lämpimämpi. Solukämppään sen sijaan oli pakko ostaa lisälämmitin.
Kolmas negatiivinen asia tuli eteen keväällä, kun tajusin, että talossa ei ole kunnon pihaa, missä voisi oleilla. Parveke tuntui mitättömältä.
Nämä olivat ikävimmät asiat verrattuna maalla asumiseen. Paras asia oli se, että kauppaan oli matkaa 100 metriä, eikä siellä käymiseen tarvinnut autoa. Se oli myös huono asia, koska se edesauttoi heräteostoksia ja vähensi ruoan omatoimista laittamista.
No jos muutit soluasuntoon niin mitäpä odotit neliöiltä :D
Kaupungissa on myös puistoalueita, joissa oleilu on suhteellisen vapaata ja onhan siellä hengailupaikkoja jos vain haluaa jotain tehdä.
Heräteostoksiin sanoisin, että ihan omasta harkinnasta kiinni. Samalla tavalla sitä tulee osteltua kaikkea vaikka asuisi maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin opiskeluajat ja muutaman vuoden työelämää kaupungissa, en kokenut kumpaankaan suuntaan hirvittävää kulttuurisokkia. Ehkä ensimmäinen kaupunkiasunto oli järkytys, kun asunnot olivat kiven alla vuokrasimme paritalon puolikkaan kaupungin laidalta ystäväni kanss myöhemmin alue on ollut oikein muodikas ja haluttu alue, mutta silloin asuntoomme ei tullut kuin kylmä vesi ja peseytyminen piti tehdä vesi lämmittämällä kattilassa ja pesuvadissa, keskiviikkoisin lämmitettiin pihasauna, maalla oli suihku.t ja lämmin vesi ollut koko elämämme.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole betoni neukkukuution voittanutta
T:pitkäaikaistyötön
Itse ainakin asun tiilirakenteisessa kauniissa 1950-luvun kerrostalossa keskustassa.
T. Pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina millainen järkytys oli sählätä pihalla kauppakassien kanssa. Ajattelin nolona, mitä naapuritkin ajattelevat, niin ohi kulkenut nuori mies korkeintaan kysyi voiko auttaa, mutta muuten kukaan ei edes pysähtynyt. Sitä ajatteli maalla asuneena, että naapurit kyttäävät jokaisen liikkeen ja juoruavat kaikesta mitä näkevät. Siinä sitä tajusi hiljalleen, ettei ketään kerta kaikkiaan kiinnosta tekemiseni sen vertaa, että olisivat siitä lähteneet juoruamaan. Sen sijaan maaseudulla naapurissamme asui mies, joka piti kirjaa tiellä liikkujista ja kyläläisten rikkeistä, ja he muistelivat miten kymmenen vuotta aiemmin joku oli töpeksinyt traktorinsa ojaan.
Tämä oli muuten yksi ikävimmistä asioista kerrostalossa asuessa.
Jos kävi yhtään isommin kaupassa, oli aika homma rähjätä kauppakassit autosta sisälle, siitä hissiin ja sitten vasta asuntoon.
Piti ravata ees taas.
Omakotitalossa tämäkin oli helpompaa - auto oven eteen, ovi auki, kassit sisään ja auto pois oven edestä, jos edes tarvitsee.
Loppui sianpaskan löyhkä ja viinapuotikin aivan vieressä. Ja tietää itse asiansa paremmin kuin kylän akat.
Pikkukaupungit ja isot kylät on tosiaan parhaita. Isossa kaupungissa asiat, kuten ulkoilupaikat jne. on taas kaukana. Isossa kaupungissa on lisäksi liikenteen melua, katupölyä ja hankalampi liikkua.
Maalta lähtöisin, yli 20 v sitten. Luokkakaveri jäi asumaan, naapurin pojan kanssa naimisiin. Työt ovat mitä ovat, jos loppuu, voit jäädä lopuksi iäksi työttömäksi.
Heillä lapsenlapsekin ovat jo koulussa, mulla teinejä.
Omakotitalo on iso ja maksettu. Kauan aikaa sitten. Meillä laina otettiin nykyiseen 20 vuodeksi.
Kummatkin yrittäjiä. Ainoa tapa olla töissä.
Ovat mm ostaneet tyhjiä taloja. Kymmeniä vuosia sitten. Purkivat talot, pellot metsiksi ja talot myytiin.
Viime vuosina ovat saaneet myytyä pari tonttia, uusia asukkaita kuntaa
Vierailija kirjoitti:
Karmeaa oli maalla asuminen. Juuri kaikki kulkeminen, kun oli 20km yhteen suuntaan palveluihin. Kyllä pikkukaupungissa on helpompi asua.
Alaikäisenä tämä on erityisen inhottavaa, kun on riippuvainen vanhempien autokyydeistä. Todellakin nuorta ihmistä voidaan pitää likimain vankina keskellä ei mitään, jos vanhemmat eivät vain suostu viemään tai ovat vaikkapa kännissä. Valitettavasti tämänkin olen kokenut.
Kerrostalossa asuminen on aika tylsää ja ankeaa omakotitaloon verrattuna.
Joudut jättämään autosi parkkiruutuun. Asumaan pienessä asunnossa (tämä ei toki haittaa, jos asut yksin vaikka kolmiossa, mutta yleisesti ottaen kerrostalossa joudut asumaan ahtaammin). Joudut kuuntelemaan naapureita, etkä toisaalta voi ilta/yöaikaan pitää juuri ääntä. Ei ole pihaa eikä omaa terassia tai patiota, vain parveke - tai jos asut maantasossa, sinulla saattaa olla piha-alue. Et saa laittaa pihallesi vaikka omaa ulkojacuzzia. Et edes pestä autoasi. Grillaaminenkin on usein vähän niin ja näin. Lasten kanssa on ihan mahdotonta - lapset eivät voi juuri pelata pihapelejä, eivät saa omaa trampoliinia jne. Ei oikein ääntäkään saisi kuulua, monen mielestä. Aina pitäisi kuskata tai hätistellä jälkikasvu johonkin nistipuistoon. Eläintenpito on hankalampaa. Ei saa koira-, kissa- tai kaniaitausta omalle pihalle. Eikä tietenkään kasvimaata, kukkia, omenapuita, marjapensaita.
Ei kerrostalossa ei voi viihtyä omassa kodissa. On pakko lähteä pois, ja suunnitella vapaa-aikakin niin, että suunnilleen tulee vain nukkumaan omaan kotiin.
Kokemusta on omakotitalosta, rivitalosta, paritalosta, pienkerrostalosta, kerrostalosta. Ja kyllä, tässä paremmuusjärjestyksessä.
Karmeaa oli maalla asuminen. Juuri kaikki kulkeminen, kun oli 20km yhteen suuntaan palveluihin. Kyllä pikkukaupungissa on helpompi asua.