Koen, että mieheni asettaa itsensä lasten edelle - mitä mieltä?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:46"]

Puhuin paljon ja monesti asioista, mitkä lasten hoidossa ja kasvatuksessa olivat tärkeitä ja selitin, miksi hän joskus ei saa lapsia toimimaan toivomallaan tavalla. Hän myönteli ja ymmärsin, että olisimme ne asiat sopineet tehtäväksi ehdottamallani tavalla. Pari päivää, viikkoa, kuukautta myöhemmin huomasin, että taas tapahtui samalla tapaa, ja kysyin, että muistatko kun sovittiin/puhuttiin. Ei, ei hän muistanut. Koin sen niin, ettei hän halunnutkaan oppia toimimaan lasten kanssa, sillä myös hänelle omat asiat olivat koko ajan tärkeämpiä.

Myös niissä tapauksissa, kun kerroin hänelle, miten hänen sanansa, toimensa tai välinpitämättömyytensä oli minua loukannut, hän sanoi ymmärtävänsä. Ei kuitenkaan koskaan pyytänyt anteeksi. Ja teki saman asian uudestaan, eikä myöntänyt, että muistaisi että olin jo monta kertaa aikaisemmin kertonut (kovinkin sanoin) että se minua loukkaa.

[/quote]

No tämä oli kuin meidän elämästä, sanasta sanaan. Mies vielä älähtää, että koita nyt tajuta että hän on ja pysyy just tällaisena, jos teillä on ongelmaa niin voi voi, hänellä ei ole.

Mitä kun erositte, miten mies otti asian? Miten hänen ja lasten tapaamiset tätä nykyä? Luotatko hyvillä mielin lapset isälle, tiedät että heidän on hyvä keskenään hänen kanssaan? Mietin tätäkin puolta. Joskus olen sanonut eroamisesta, mies älähtänyt siihen että sitten hän ei ainakaan tapaisi mua ja lapsia enää koskaan. Mutta luulen, että tosipaikan tullen tietysti haluaisi olla lasten kanssa. ap

[/quote]

Parin kiivaan riidan aikana tulin siihen tulokseen, etten halua jatkaa enää. Sanoin että tämä on nyt ero. Mies hankki asunnon, pakkasi tavaransa heittelemällä tarpeettomiksi katsomansa tavarat pitkin vaatehuonetta ja kolmantena päivänä asui jo omillaan. Missään vaiheessa ei edes ehdottanut, että lapset tulisivat hänen kanssaan osaksi aikaa asumaan/vierailulle. Ensimmäiseen kuukauteen ei ottanut yhteyttä sopiakseen tapaamisista. Siinä vaiheessa mielenterveysongelmat olivat jo todella selviä. Sen jälkeen on tavannut lapsia valvotusti pari tuntia/kk. En usko, että pystyisi muistamaan ruokkia lapsia.

Vastausten perusteella av mammat ei ole täydellisiä , paitsi täydellisen huonoja äitejä ovat. Hyi saasta mitä äitejä. Lapsen perusluottamus kärsii, kun huomaa olevansa täysin yksin kun on avun tarpeessa. Lapsista pitää huolehtia.

Ap:n mies kuulostaa itsekkäältä, kuten osin omakin mieheni. Muutin erilleen muista ongelmista johtuen, ja mies joutui ottamaan täyden vastuun lapsista silloin kun lapset hänellä, ja halusi heitä mahd. usein pitää.

Perusluonne ei ole muuttunut, nykyään asumme siis taas yhdessä, mutta tietyllä tapaa ero teki hyvää. Olin lopen uupunut kaikkeen ennen eroa. Lasten ja isän suhde on läheisempi ja lastenhoidon vuorottelu onnistuu sata kertaa paremmin.

Ap:n mies kuulostaa itsekkäältä, kuten osin omakin mieheni. Muutin erilleen muista ongelmista johtuen, ja mies joutui ottamaan täyden vastuun lapsista silloin kun lapset hänellä, ja halusi heitä mahd. usein pitää.

Perusluonne ei ole muuttunut, nykyään asumme siis taas yhdessä, mutta tietyllä tapaa ero teki hyvää. Olin lopen uupunut kaikkeen ennen eroa. Lasten ja isän suhde on läheisempi ja lastenhoidon vuorottelu onnistuu sata kertaa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 21:24"]

Musta tuntuu, että mies asettaa aina itsensä lasten edelle. Tai sitten on täysin kykenemätön ymmärtämään asioita lasten kannalta. Haluaisin kuulla mielipiteitänne, onko tämä vaan mun tunne vai miltä teistä vaikuttaa? Vai olenko minä liian uhrautuva ja muutkin aikuiset pikemminkin samankaltaisia kuin mieheni?

Mulla on tunne, että lapset ovat ikään kuin "ylimääräinen asia" hänen elämässään. Että töiden jälkeen hän haluaa käydä kuntosalilla tai lenkillä, sitten olla kaikessa rauhassa suihkussa, ajella partaa, leikellä varpaankynsiä...sitten rauhakseltaan laittelee ruokaa jos minä en ole ehtinyt tehdä. Ruuan jälkeen kahvit rauhassa, sitten mies voisi mieluiten makoilla sohvalla telkkarin ääressä loppuillan. Meillä on kaksi pientä lasta, ja mies juttelee heille (paitsi työstressaantuneena ärisee ja käskee lapsia leikkeihinsä tai on paljon vaan hiljaa), pitää polvella jne. mutta jotenkin aina ne omat jutut on se, mihin kaikessa rauhassa käyttää aikaa. Esim ulos lasten kanssa ei viitsisi enää millään. Ja hups, kellokin meni, eihän enää ehdikään..

Jos jonnekin lähdössä, valikoi vaatteitaan, tyhjentää lompakkoaan. Lapsi kiukkuaa eteisessä että anna mulle mun vaatteet, missä mun hattu on niin isä sanoo "ooodota rauhassa" ja sitten alkaa katsoa onko puhelimessaan akku vähissä tms. epäolennaista. Auttelee se sitten jossakin vaiheessa. Mutta ei todellakaan niin, että ensin lapsi ja sitten muut. Tänä iltana minä hoidin toista lasta, toinen huuteli vessassa että isii tuu peppua pesemään. Kello oli jo paljon, oli nukkumaanmenoa-aika. Mies istui kaikessa rauhassa iltapalojensa kanssa keittiössä. Kuulin kuinka lapsi alkoi itse pestä käsisuihkulla, sitten kipitti pesuhuoneeseen (eri paikka) ja kohta kuului muks, lapsi oli kiivennyt ottamaan pyyhettä ja kolautti itseään. Riensin toisen lapsen nukutteluilta toista lohduttamaan. Mies oli siinä vaiheessa juuri ehtinyt sinne vessaan missä lapsi oli pessyt itseään ja kuului kiivas ääni "mitä täällä oikein on touhutta, vessan lattia aivan märkänä!?". Minä tulin siihen kiukkuisena, että lapsesi oli urheasti pessyt itse itseään kun ei ollut saanut apua, on sulla reipas pikkuinen!. Mies ärähti, että ei saa olla malttamaton, asiat kerrallaan ja minähän en hötkyile.

Tällaista meillä arjessa paljon, mitä mieltä olette? Loputun puhuminen ja näkemykseni selittäminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Joskus olen kiukkuisena todennut, että miksi hankki lapsia kun itsekkyys tärkeintä. Sanoo siihen joko, että puhun älyttömiä tai sitten joskus tokaissut että ei sitä tullut etukäteen silloin ajateltua mihin itsensä pisti (isyys/vanhemmuus). Miten te näette asian?

Hyvää se, ettei mies ryyppää, mene muissa menoissaan paitsi urheiluissa, myös halailee ja hellii lapsia, lukee ja piirtää heidän kanssaan, tekee kotitöitä.

[/quote]

Alapeukkua tulee varmasti, mutta sanonpa vaan: Jos ap tuollaisten syiden takia hajottaa lastensa perheen, asettaa hän itsensä lastensa edelle pahemmin kuin miehensä koskaan.

Ap täällä taas. Kiinnostavia kirjoituksia, puolest ja vastaan, sinne sun tänne -omat mielipiteenikin vaihtelevat, asioilla ja tilanteilla kun on puolensa ja puolensa. Meilläkin tässä. Miehessä on hyvää ja jotain jopa ihanteellistakin, mutta sitten on tuota huonoa ja paljon sellaista, mistä pohdin että "onko normaalia" ja pitäisikö mun edes yrittää kestää. Vai onko vika minkä verran minun päässäni?

Tänään oli muuten hyvä rauhallinen kiva ilta, kumpikin vanhempi puuhasi lastein kanssa ja teki kotitöitä, mutta mies kun ei osaa asettaa rajoja lapsille niin uhmis pisti ranttaliksi hampaitten pesun. Mies antoi hirveästi löysää, lapsi meni jo täysin kierroksille (esim. rämpytti vessan lamppua yli kymmenen kertaa, isi vaan käski lopettamaan muttei estänyt muuten mitenkään lasta jatkamasta). Lopulta mies lähti kiukkuisena vessasta ja tokaisi pikkuiselle uhmikselle että "saat mennä nukkumaan yksinäs" ja lapsi säikähti kun isi menikin pois, lähti perään ja kolautti otsansa. Ymmärrän, että mies oli väsy ja sinänsä fiksua kun ei enää jaksanut niin meni pois. Mutta, tässä sitä mitä arjessa: ei osaa asettaa rajoja ajoissa. Ei osaa napata lasta syliin, että nyt on rauhoittuminen, et rämpytä valoa enää yhtään.

Ja mulle juuri tokaisi, että saat jatkossa kyllä aina nukuttaa ton pienemmän, ei tule mitään hänen ja sen iltakuvioista. Kiva, isommalle olisi tosi tärkeää että vanhemmat vuorottelisivat lasten kesken, toisena iltana toinen ja toisena toinen. ap

up

Miehellä selvästikin persoonallisuushäiriö. Narsisti aivan ilmeisesti. Aivan pöyristyttävää käytöstä.

Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on. Mies kantaa rahat kotiin ja vaimo hoitaa lapset. Hyvä ukkohan sulla on, pitää itsestään huolen, tuo rahaa kotiin ja on myös omalla tavallaan lasten kanssa.

Ennemmin tuollaisen ottaisin kun sellaisen joka leikkii koko ajan lasten kanssa, olettaa että raha sataa taivaasta ja pistää mut töihin

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 07:21"]

Miehellä selvästikin persoonallisuushäiriö. Narsisti aivan ilmeisesti. Aivan pöyristyttävää käytöstä.

[/quote]

Mistä tämä kommentti? Tuosta viimeisestä, ettei aseta rajoja vai mistä niin selvästi narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen? Ovatko muut samaa mieltä..?

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 07:33"]

Mitäs ihmeellistä tuossa nyt on. Mies kantaa rahat kotiin ja vaimo hoitaa lapset. Hyvä ukkohan sulla on, pitää itsestään huolen, tuo rahaa kotiin ja on myös omalla tavallaan lasten kanssa.

Ennemmin tuollaisen ottaisin kun sellaisen joka leikkii koko ajan lasten kanssa, olettaa että raha sataa taivaasta ja pistää mut töihin

[/quote]

Mutta kun se mies on työtön eli ei kanna mitään rahaa kotiin......

lapsen tarpeet menee kyllä suurimmaksi osaksi kaiken edelle; ei lasta voi pitää vessassa kakkapyllyisenä ja ukko vaan lukee lehteä yms... tässäkin pitää muistaa se että MIKSI lapsi pyytää keskeytystä? Onko tosiaan kyse vain siitä että tule katsomaan piirustusta vai siitä että on oikeasti joku hätä...

Ja tuo ukon rajojen laitto ts laittamatta jättäminen; isä sahaa omee oksaansa sillä valittettavasti. Tulee huomaamaan myöhemmin että lapset ei häntä kunnoita eikä tottele todellakaan senkään vertaa.. 

Kysypäs siltä ukolta, että osaako ollenkaan ajatella asiaa lapsen kannalta? että mitäs jos HÄNELLE tehtäsiiin samalla lailla? Tai sitten voisit ihan konkreettisesti näyttää; älä reagoi ukon pyyntöihin, tai vasta minuuttien tai jopa tuntien päästä. Kysypä sitten että oliko kiva fiilis?

95 korjaa... ukkohan siis onkin töissä... Mutta niin myös nainenkin.. ainakin kotona tekee TÖITÄ....

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 21:49"]

Minä varasin keväällä pariterapian, jossa kävin itsekseni: mies sanoi, ettei ole moisiin halukas lähtemään. Että ihan turhia höpötyksiä.

Mun on niin vaikea hyväksyä tuota miehen piirrettä, että se häiritsee minua ihan päivittäin. Se kuinka mies pistää lapset telkkarin eteen että saa itse olla rauhassa kahvinsa kanssa, sitten kun lapset lopettavat katsomisen lähtee itse suihkuun (ei suinkaan telkkariohjelman aikana..) jne. Ja kuitenkin antaa myös hellyyttä lapsille, mutta silti tuo käytös koko ajan tuollaista. Koen niin kylmäksi, että lapsi itkee jossain jutussa yksinään kun aikuinen mies ei voi auttaa, puuhastelee omien juttujensa kanssa. Iltapesuilla tujottelee itseään, hiuksiaan, partaansa, onko hampaat puhtaat..kun lapsi laittaa vaikka itse itselleen rasvaa. Ei huolehdi lapsesta.

[/quote]

Joo, meinasin ensin sanoa, että miehes on putkiaivo, "pitää ensin tehdä yksi asia, sitten toinen, vaikka maa järisis jalkojen alla", mutta kyllä tuo kuulostaa enemmän piittaamattomuudelta kuin putkiaivoisuudelta. Minusta aikuinen, joka vaatii pieneltä lapselta malttia, vois havahtua pienestä lapsipsykologian perusteiden luennosta. Lapset eivät ole minikokoisia aikuisia, joita voi pyytää odottelemaan, kun herran tirehtööri saa hammasvälinsä ensin putsattua. Kerro miehelles, miltä se tuntuu ...se tuntuu samalta kuin jos hän joutuisi odottelemaan vessaanpääsyä kolme tuntea siksi että joku muu haluaa puhallella siellä saippuakuplia. 

Mun ex-mieheni oli sivistymätön tallukka, ei osannut puhua mistään kuin autoista ja rahasta, yleisivistyksen taso kuin 5-vuotiaalla, mutta lasten eteen teki kaiken. Joskus ihan uskomattomiakin juttuja, sellaisia, joihin mä en uhrautuisi. Kaikkea saa harvoin samassa paketissa ... 

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:53"]

Itse olen ihan samanlainen kun aloittajan mies. Kyllä lasten pitää oppia odottamaan. En pelaa, en leiki saati laula tai piirrä, kyllä muksut osaavat itsekseenkin puuhastella. Ja jos olen aamulla vaikka meikkaamassa en tasan mene silloin katsomaan mitään lasten piirustusta, hoidan itseni ensin kuntoon.

[/quote]

Joo, niin minäkin olen, mutta toisaalta älysin jättää lapset hankkimatta kun haluan mieluummin elää omaa elämääni kuin jonkun toisen. 

[/quote]

Mulla on kolme lasta enkä silti elä niiden elämää. Mitenkähän se toisen elämän eläminen mahtaa tapahtua, kertokaas vähän.

Joo, työssä on (ja stressaa paljon taloustilanteesta, tekee mielellään ylitöitä jos mahd.) on lisäksi tekee oma-alotteisesti kotitöitä. Ettei ihan sellainen "luuseri" sentäs.. ;) ap

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 15:07"]

Tuskin miehesi mikään narsisti on, vaan hän taitaa enemmänkin olla tavattoman mukavuudenhaluinen. Kovin mukavuudenhaluisilla ihmisiä on niin naisissa kuin miehissä, ja heille lapsiperheen elämänhallinta on hankalaa. Olisikin hyvä jos monet vauvakuumeissaan osaisivat miettiä siltäkin kannalta, että kovin "laiskalle" ei lapsiperheen arki vain sovi. Vähintään kumppanille pitää olla ok hoitaa suurimman osan ajasta, kun lapset ovat esim. alle 5v.

Tässä ketjussa on tullut kaikenlaista mielipidettä esiin. Osan mielestä lapsen on hyvä oppia kärsivällisyyttä, kun taas osan mielestä lapsen tarpeet tulevat ensin. Minun mielestä on aika lapsenkasvatuksen perussääntö, että mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän voi lapsen antaa odotuttaa. Esim vastasyntyneen kohdalla vastataan tarpeeseen heti, 1 -vuotiaan kohdalla voi odotuttaa pienen hetken, niin että vaikka lapsella on kuitenkin näköyhteys vanhempaan, 4-vuotias kestää jo isonkin odotuksen. Mutta on olemassa ne perusasiat, joissa lasta ei odotetuteta tahallaan (eli tyyliin, minäpäs luen tämän lehden ensin koska haluan, eikä minäpäs lopetan ison vesivahingon estymisen kun pesukone hajosi koska lapsi pyytää). Sellaisia asioita ovat: hätä, nälkä ja perushygienia apu (esim kakkavaippaa ei pidetä tuntitolkulla).

Pienen lapsen huolehtiminen vaatii ennakoimista. Pitää osata pitää kiinni suurinpiirtein ruoka-ajoista ja nukkumaanmenoajoista, eikä näitä voi siirtää koska aikuisella nyt vaan huvittaa. Lasta ei voi myöskään odotuttaa kakka pyllyssä vessanpöntöllä, silloin siirretään omia tarpeita. Tietenkään kenenkään ei tarvitse lopettaa meikkaamista, jotta voi syöksyä kehumaan lapsen piirrustusta, mutta sellaisesta ei ap: tilanteessa ollut kyse.

Jokainen lasta suunnitteleva voisikin miettiä, että onko itse liian mukavuudenhaluinen hankkiakseen lapsia. Monissakaan asioissa ei voi pientä lasta odotuttaa, eri asia sitten kun ovat koululaisia tietenkin. Mutta takuuvarmasta koulaisellakin tulee ongelmia, jos sen on annettu vauvana huutaa tuntitolkulla ilman syliä ja lohtua.

[/quote]

Hyvä kirjoitus, mutta kuvitelma siitä, että parikymppisenä - eikä kyllä välttämättä vanhempanakaan, ei kannata/ei voi eikä tarvitse miettiä sitä, onko tarpeeksi laiska vai ahkera, jotta osaa  hoitaa lapset hyvin. Väitän että suuri osa asioista, jotka lasten kanssa elämisessä tulevat eteen, ovat sellaisia joita et pysty itsestäsi tietämään  etukäteen. Vai tiedätkö, että vaikka kymmenen vuoden päästä sinusta kehkeytyy hyvin rauhallinen ihminen tai käy toisinpäin eli pinnasi on entistä lyhyempi. Tai että kakkavaipan haju saa sinut ihan oikeasti oksentamaan, kuten kävi muuten lasteni isälle.

Esim. minä olen hyvin mukaavudenhaluinen ja laiskakin, mutta pienen lapsen vaativa ääni on sellainen sähkökeppi, joka panee kyllä vauhtia millaiseen vätykseen tahansa. Miehiin se ei ehkä vaikutakaan samalla tavalla. Esim. jos telkkarissa näen, että pieni lapsi itkee pinnasängyssä (eilen viimeksi) haluaisin mennä nostamaan hänet sieltä tai jos lapsi kurottelee käsillään videolla, tekisi mieli kaapata syliin. Kysyin kerran yhdeltä miespuoliselta kaveriltani, miten hän reagoi. No, vastauksen voi arvata: ei tunnu missään eli uskoisin että naisilla on pari piuhaa kytkeytyneet toisin kuin miehillä ja lapsen tarpeisiin reagoiminen automaattisempaa. 

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 08:39"]

Joo, työssä on (ja stressaa paljon taloustilanteesta, tekee mielellään ylitöitä jos mahd.) on lisäksi tekee oma-alotteisesti kotitöitä. Ettei ihan sellainen "luuseri" sentäs.. ;) ap

[/quote]

Koita kuitenkin tehdä ukolles samaa kuin hän tekee lapsille, anna odottaa......

Sano, että ihan kohta ja tee se mitä hän haluaa vasta jonkin ajan päästä. Ja jos ukko siitä ottaa herneen nenään niin kerro että noinhan hänkin tekee. Kyllä muutkin saa käyttäytyä kuin hän....

ja kerro myöskin että lapsetKIN tarvitsee kunnoitusta siinä kuin aikuinenkin....

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:25"]

Mies käy töissä ja tekee ruuan sekä keittää kahvit ja sitten työpäivän jälkeen hetken lepää sohvalla ja nainen käy päälle ahman lailla. Sääliksi käy.

[/quote]

Kiukuttele ihan rauhassa, mutta kun tässä ei ollutkaan kyse sinusta. Esimerkki johon viitattiin oli sellainen, jossa nainen on kotona ja mies töissä. Silloin naisen tulee panostaa enemmän kotihommiin, koska mies hoitaa toimeentulon. Valtaosa  ihmisistä ei edes erityisemmin nauti työstyään vaan tekee sitä talouden ylläpidon vuoksi.

Ihme kitinää ja itsensä ponkitystä täällä.

Nii, voi mies raukkaa, kun käy töissä ja plaa plaa plaa!!! MINÄKIN käyn meillä töissä! Silti hoidan kodin, lapset, sapuskat sun muut siinä samassa! 

Meillä on mies samanlainen vätys! Laittaa itsensä muiden edelle! Esim. suihkusta tullessa pukee itsensä ensin, sitten vasta lapset ja joskus lapset valittavat, että on kylmä. Tässä vaiheessa mä kyllä puutun peliin, ei tollasessa asiassa tarvitse odotuttaa ja opettaa kärsivällisyyttä! 3-vuotias osaa kyllä pukea itse ja pukeekin, jos vaatteet ovat tarjolla. 1-vuotias ei todellakaan osaa pukea. 

Mua ottaa päähän täällä tollaset, ketkä tulee selittämään, että onpas miehellä rankkaan. PASKANMARJAT, monessa perheessä myös äitikin käy töissä ja töiden jälkeen hoitaa kotihommat, mitä mies tekee laiskottelee sohvalla, kun hänellä on niin rankkaa! Ja muuten, teen yhtä pitkiä päivä kun mieskin, työni on fyysisempää.

Mutta tosiaan, meillä moneen otteeseen saa miehelle huomauttaa, että maailmassa on muutakin tärkeempää kun hän itse. Esim. lapset! Tuskin nämä puolustelijatkaan tykkäis kauheen kauaa istua wc-pöntöllä paskaisena, minkä takia lapsen täytyy siellä istua? Eipä se paljoa vaadi, kun nousee käy pyyhkimässä pepun ja tulee takaisin. Ja jos tossa menettää ruokahalunsa, niin ehkä olisi paremmin kannattanut miettiä hommaako niitä lapsia ollenkaan!

Ai että, että kiukuttaa.

[/quote]

Niin kun toisaalta koen, että mieheni on juurikin itsekäs ja piittaamaton - kaikkea mitä täällä mainittu. Ja toisaalta, tuntuu ettei se vaan ymmärrä lapsista mitään. Ei osaa asettaa rajoja, sitten turhautuu itse ja sanoo ettei tule mitään hoida sinä. Sitten jos kovemmin komentaa lasta ja lapsi tietysti itkee tai mitä tekeekään, niin hetken päästä mies menee että "oliko isi vihainen, ootko nyt louukaantunut isille.." surkeana lapsen luo ja halailee ja suukottelee. Vaikka siis toiminut täysin kuten pitääkin eli asettanut tiukasti rajat: mies jotenkin sitten kokee, että hän oli "tuhma" eikä olisi saanut. Miehellä ei siis oikein taitavia keinoja toimia lasten kanssa. Eipä hän mitään kasvatuskirjoja ole koskaan lukenutkaan... eikä toisaalta ole innokas minun kanssani keskustelemaan mistään tällaisesta. ap

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:10"]

Monet miehet asettavat itsensä lapsen edelle. Miehiin ei ole rakennettu sisään sellaista uhrimieltä kuin naisiin. Tästä ei ole mitään haittaa, niin kauan kuin lapsen tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Itse asiassa lapsen kehityksen kannalta voi olla hyväkin huomata, ettei hän ole maailman keskipiste, vaan aikuisilla on myös omia tarpeita. Esimerkiksi oman vuoronsa odottaminen on hyvin tärkeä taito, ja sitähän tuo pukemistilanne esimerkiksi opettaa. Miksi kummassa lapsen pitäisi saada vaatteensa juuri sillä hetkellä, kun hän keksii niitä pyytää?

[/quote]

Laspen on hyvä saada ne vaatteet silloin kun pyytää ettei sitten lähdön hetkellä  tule jo joku huutamaan, miksi ne kamppeet ei ole jo päällä, pitäis mennä jo, kiire kiire kiire!