Lue keskustelun säännöt.
Koen, että mieheni asettaa itsensä lasten edelle - mitä mieltä?
02.12.2013 |
Musta tuntuu, että mies asettaa aina itsensä lasten edelle. Tai sitten on täysin kykenemätön ymmärtämään asioita lasten kannalta. Haluaisin kuulla mielipiteitänne, onko tämä vaan mun tunne vai miltä teistä vaikuttaa? Vai olenko minä liian uhrautuva ja muutkin aikuiset pikemminkin samankaltaisia kuin mieheni?
Mulla on tunne, että lapset ovat ikään kuin "ylimääräinen asia" hänen elämässään. Että töiden jälkeen hän haluaa käydä kuntosalilla tai lenkillä, sitten olla kaikessa rauhassa suihkussa, ajella partaa, leikellä varpaankynsiä...sitten rauhakseltaan laittelee ruokaa jos minä en ole ehtinyt tehdä. Ruuan jälkeen kahvit rauhassa, sitten mies voisi mieluiten makoilla sohvalla telkkarin ääressä loppuillan. Meillä on kaksi pientä lasta, ja mies juttelee heille (paitsi työstressaantuneena ärisee ja käskee lapsia leikkeihinsä tai on paljon vaan hiljaa), pitää polvella jne. mutta jotenkin aina ne omat jutut on se, mihin kaikessa rauhassa käyttää aikaa. Esim ulos lasten kanssa ei viitsisi enää millään. Ja hups, kellokin meni, eihän enää ehdikään..
Jos jonnekin lähdössä, valikoi vaatteitaan, tyhjentää lompakkoaan. Lapsi kiukkuaa eteisessä että anna mulle mun vaatteet, missä mun hattu on niin isä sanoo "ooodota rauhassa" ja sitten alkaa katsoa onko puhelimessaan akku vähissä tms. epäolennaista. Auttelee se sitten jossakin vaiheessa. Mutta ei todellakaan niin, että ensin lapsi ja sitten muut. Tänä iltana minä hoidin toista lasta, toinen huuteli vessassa että isii tuu peppua pesemään. Kello oli jo paljon, oli nukkumaanmenoa-aika. Mies istui kaikessa rauhassa iltapalojensa kanssa keittiössä. Kuulin kuinka lapsi alkoi itse pestä käsisuihkulla, sitten kipitti pesuhuoneeseen (eri paikka) ja kohta kuului muks, lapsi oli kiivennyt ottamaan pyyhettä ja kolautti itseään. Riensin toisen lapsen nukutteluilta toista lohduttamaan. Mies oli siinä vaiheessa juuri ehtinyt sinne vessaan missä lapsi oli pessyt itseään ja kuului kiivas ääni "mitä täällä oikein on touhutta, vessan lattia aivan märkänä!?". Minä tulin siihen kiukkuisena, että lapsesi oli urheasti pessyt itse itseään kun ei ollut saanut apua, on sulla reipas pikkuinen!. Mies ärähti, että ei saa olla malttamaton, asiat kerrallaan ja minähän en hötkyile.
Tällaista meillä arjessa paljon, mitä mieltä olette? Loputun puhuminen ja näkemykseni selittäminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Joskus olen kiukkuisena todennut, että miksi hankki lapsia kun itsekkyys tärkeintä. Sanoo siihen joko, että puhun älyttömiä tai sitten joskus tokaissut että ei sitä tullut etukäteen silloin ajateltua mihin itsensä pisti (isyys/vanhemmuus). Miten te näette asian?
Hyvää se, ettei mies ryyppää, mene muissa menoissaan paitsi urheiluissa, myös halailee ja hellii lapsia, lukee ja piirtää heidän kanssaan, tekee kotitöitä.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:33"]
Minä mietin välillä eroa saman asian takia.... Esikoista hoidin paljon itse, koska hän ei huolinut pulloa eikä tuttia ja oli aika kun vain äiti kelpasi. Mies oli kuitenkin kotona lapsen kanssa työttömyyden takia kun minä menin töihin, ja uskalsin tehdä toisenkin. Virhe.
Tyypillinen aamu:
Esikoinen herättää ysiltä, minä nousen, mies jää nukkumaan vauvan kanssa. Teen esikoiselle pikaisen aamupesun, vaihdan vaipan, annan aamupalan, tyjennän tiskikoneen jos kone on pyörinyt yöllä, vauva herää, käyn hakemassa sängyltä, mies mutisee että tulee kohta.
Vaihdan vauvan vaipan, annan aamupalaa ja imetän.
Mies kömpii hereille, keittää meille kahvit. Hörppii kahvia kaikessa rauhassa, käy röökillä, menee suihkuun, leikkaa kynsiään jne... Jos esikoinen kakkaa vaippaan kun imetän ja pyydän että mies kävisi vaihtamassa, tulee vastaus "joojoo, kohta, juon kahvin ensin".
Miehellä on aina jotain kesken, aina pitää tehdä jotain ensin, jos pyydän ottamaan vauvaa syliin niin laittaa sitteriin jne....
Kuitenkin osaa olla hellä, piirtää esikoisen kanssa, lukea jne ja hoitaakin melkein joka ilta esikoisen nukuttamisen (koska minä olen vauvassa kiinni, joka tankkaa ennen yötä...)
Ulos ei päästä joka päivä, koska välillä päätän että en hitossa jaksa kaikkea tehdä, mutta jos odotan että mies auttaisi esim lasten pukemisessa, niin kello on siiä kohtaa jo niin paljon että ei ehditä ulos ennen kuin pitäisi syödä lounasta ja sitten mennä päikkäreille.
Ja jos pyydän että mies menisi lasten kanssa ulos, niin että minä saisin olla ihan yksin ja rauhassa hetken ja vaikka siivota vaatekaapit, niin no... On onnistunut 4 kertaa, ja vauva on nyt 7kk.
Olenkin sanonut että en jaksaisi taaperoa, vauvaa ja teiniä nyt samaan aikaan.
[/quote]Noniin, ja taas.... Mies on väsy ja kiukkuinen, vauva valvotti yöllä ja miehellä lämpöä huimat 37,1. Vauvallakin kuumetta, on halipulainen. Pyysin miestä pitämään vauvaa että saisin rauhassa kirjoittaa ylläolevan, ja mies ei jaksanut kun vauva vain kitisi, niin laittoi kävelytuoliin ja antoi maissinaksuja jotta vauva olisi hiljaa. Itse meni sänkyyn lukemaan.
Tällaisina hetkinä en oikein jaksa muistella mihin rakastuin, miksi mentiin naimisiin ja miksi haluttii lapsia... (ja se oli mies joka ylipuhui minut lapsenhankintaan!)
[/quote]
Jos mies menee aamulla töihin ja sinä jäät kotiin, niin eikä mies ole silloin oikeutettu lukemaan hiukan kirjaa illalla. Ja miten se kirjan lukeminen on huonommassa asemassa kuin se, että sinä kirjoitat keskustelupalstalle?
[/quote]Et siis lukenut esimerkkiä miten meidän aamut sujuu? Missä kohtaa luit että mies meni töihin? Mies on edelleen työtön. Ja minä kirjoitan samalla kun imetän, syötän tai muuten vain pidän vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas tuo idiootti pilaa ketjun. Älkää vastaatko sille mitään.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:51"]
Jos teillä olisi tällainen mies, miten te toimisitte? Ei sekään auta asiassa vaikka miten jätän lapsia isän kanssa keskenään. Mies toimii ihan samallalailla, vastassa jos juuri ollut joku tällainen tilanne tai ilta muutenkin ja lapset väsyneinä ja tulen kotiin niin on kiukkuiset lapset vastassa. Isompi valittaa mulle asioista, että ihan kurjaa kun silleen tai tälleen, että hän yritti ja ei isi.. mitä milloinkin. Eipä edes tunnu helpolta lähteä minnekään ja jättää lapsia. ap
[/quote]
Kuule ap, aika korjaa asian.
Todella monilla miehillä ei vaan ole samanlaista herkkyyttä lasten tarpeille kuin äideillä, ja se on ihan hyvä asia. Me naiset helposti asetamme lapset jalustalle, ehkä se on sitten miehen tehtävä tuoda tasapainoa siihen tilanteeseen?
Kyllä minäkin ymmärrän että sua ärsyttää noi jutut. Meillä on ollut tosi paljon samaa. Mutta mitä isommaksi lapset on kasvaneet, sen tärkeämmäksi isä on tullut. EN minä jaksa vilkkaiden poikien kanssa pelata korista ulkona tuntitolkulla. Se sama mies, joka söi aina itse ennen kuin alkoi syöttää nälkäistä lasta jaksaa.
Että älä suotta luovuta tuon takia heti kättelyssä. Se on kuitenkin aika lyhyt aika, minkä lapset tarvitsevat aivan perusasioissa apua.
PS. kyllä minuakin korpeaa kun lapsi odottaa kylppärissä, että isä tulisi pesemään hampaat, ja isä vaan istuu koneella. Sitten kun lapsi alkaa hillua, aletaan huutamaan, että mitä sä teet. Ja auta armias jos tilanne on toisin päin, isä odottaa vessassa lasta hammaspesulle, ja tämä alkaa touhuta omiaan... Sellaista se on.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:40"]
Ihmiset on eri tahtisia. Kirjoituksestasi ei tule esille, etteikö miehesi tulisi tilanteeseesn, tulee mutta omaan tahtiinsa. Lapset oppii tekemään itse, ei paha juttu ollenkaan. Sekin on hyvä, että ottaa omaa aikaa, niiin sinunkin tulisi tehdä.
[/quote]Mitä hyödyt tästä kirjoittelusta? Trollaaminen on vain niin turhaa, ja pakko ihmetellä miten köyhä trollin elämä on. Painu luolaas.
-ei ap
[/quote]
En mielestäni trollannut :) Asioista täytyy puhua. Väsyneenä syyttää toista helposti ja näkee vain oman toiminnan oikeana. Kyllä minä ap.n tunteen löydän helpostikkin ajoista jolloin lapseni olivat pieniä ja olen onnellinen siitä, että heidän isä toimii tavallaa ja minä omalla tavallani. Se on meidän perheen vahvuus. Kiitoksia palauteesta.
Mahdankohan minä olla kyseinen idiootiksi kutsuttu? Mutta kun se on vaan yksi näkemys asiaan, että tässä koko ketjussa esitetyssä aiheessa on vikana on juuri se, että lapset nostetaan jalustalle ja sitten syyllistetään miestä siitä, että koettaa pelastaa tilanteen opettamalla lapsille käytöstapoja ja selviytymistaitoja.
No eipä tässä oikeastaan muuta sanottavaa enää olekaan. Olisi vaan toivottavaa, että viesti menisi perille tai ainakin herättäisi ajatuksia ketjun aloittajassa, joka selvästi vinkkejä ongelmaansa kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:33"]
Minä mietin välillä eroa saman asian takia.... Esikoista hoidin paljon itse, koska hän ei huolinut pulloa eikä tuttia ja oli aika kun vain äiti kelpasi. Mies oli kuitenkin kotona lapsen kanssa työttömyyden takia kun minä menin töihin, ja uskalsin tehdä toisenkin. Virhe.
Tyypillinen aamu:
Esikoinen herättää ysiltä, minä nousen, mies jää nukkumaan vauvan kanssa. Teen esikoiselle pikaisen aamupesun, vaihdan vaipan, annan aamupalan, tyjennän tiskikoneen jos kone on pyörinyt yöllä, vauva herää, käyn hakemassa sängyltä, mies mutisee että tulee kohta.
Vaihdan vauvan vaipan, annan aamupalaa ja imetän.
Mies kömpii hereille, keittää meille kahvit. Hörppii kahvia kaikessa rauhassa, käy röökillä, menee suihkuun, leikkaa kynsiään jne... Jos esikoinen kakkaa vaippaan kun imetän ja pyydän että mies kävisi vaihtamassa, tulee vastaus "joojoo, kohta, juon kahvin ensin".
Miehellä on aina jotain kesken, aina pitää tehdä jotain ensin, jos pyydän ottamaan vauvaa syliin niin laittaa sitteriin jne....
Kuitenkin osaa olla hellä, piirtää esikoisen kanssa, lukea jne ja hoitaakin melkein joka ilta esikoisen nukuttamisen (koska minä olen vauvassa kiinni, joka tankkaa ennen yötä...)
Ulos ei päästä joka päivä, koska välillä päätän että en hitossa jaksa kaikkea tehdä, mutta jos odotan että mies auttaisi esim lasten pukemisessa, niin kello on siiä kohtaa jo niin paljon että ei ehditä ulos ennen kuin pitäisi syödä lounasta ja sitten mennä päikkäreille.
Ja jos pyydän että mies menisi lasten kanssa ulos, niin että minä saisin olla ihan yksin ja rauhassa hetken ja vaikka siivota vaatekaapit, niin no... On onnistunut 4 kertaa, ja vauva on nyt 7kk.
Olenkin sanonut että en jaksaisi taaperoa, vauvaa ja teiniä nyt samaan aikaan.
[/quote]Noniin, ja taas.... Mies on väsy ja kiukkuinen, vauva valvotti yöllä ja miehellä lämpöä huimat 37,1. Vauvallakin kuumetta, on halipulainen. Pyysin miestä pitämään vauvaa että saisin rauhassa kirjoittaa ylläolevan, ja mies ei jaksanut kun vauva vain kitisi, niin laittoi kävelytuoliin ja antoi maissinaksuja jotta vauva olisi hiljaa. Itse meni sänkyyn lukemaan.
Tällaisina hetkinä en oikein jaksa muistella mihin rakastuin, miksi mentiin naimisiin ja miksi haluttii lapsia... (ja se oli mies joka ylipuhui minut lapsenhankintaan!)
[/quote]
Kuule, teillä on ilmeisesti aika pieni ikäero, kun molemmat lapset on vielä vaipoissa?
Tuo on rankkaa aikaa, ja monet asiat kasvaa ihan turhan suuriin mittasuhteisiin silloin. Lapset kasvaa koko ajan, ja arki helpottaa siinä samalla.
Joku teillä kyllä selvästi on muutenkin pielessä, jos yksi ihminen ei saa kahta lasta pihalle aamupäivän aikana ilman toisen apua. Mä ymmärrän että ärsyttää, jos toinen tuntuu vapaamatkustajalta, mutta ei nuo asiat oikeasti noin vaikeita ole.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:35"]
Lapsellinen ukko. Mutta missä vaiheess herra on lakannut huolehtimasta lapsistaan? Hän vaihtoii vaipat, nukutti, syötti. Hän kävi ostoksilla, teki ruuat, siivosi ja pyykkäsi. - Mitä tapahtui, kun niin ei enää ole?
[/quote]
Totta. Kiinnitin samaan asiaan huomiota.
Mikä kiinnostaa miestäsi perhettään enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan miehellä masennus :D Tai sitten se ei vaan ymmärrä milloin lapsen luo pitää todellakin mennä auttamaan. Ei ole oikein, että lapsi satuttaa itsensä sellaisen asian hoitamisessa, mitä ei vielä osaa itse tehdä. Kysy mieheltä, että miltä tuntuisi olla huonosti liikkuva vanhus ja odottaa, että joku hoitaja tulisi pyyhkimään, kun ei itsellä enää kädet taivu, eikä paperi pysy käsissä. Olisiko reilua, että se hoitaja vaan ihan rauhassa huutelisi keittöstä "Mulla on nyt tässä pien tauko, että älä hötkyile!". Vanhemmuudessa ei ole taukoja kuin silloin, kun lapsi nukkuu ja todennäköisesti joku lapsista ei kuitenkaan nuku! Onko miehesi lapsena jätetty vessaan minuuttitolkulla odottamaan, että saa apua? Toki lapsen tulee opetella kärsivällisyyttä, mutta rajansa kaikella. Ymmärrän, jos lapsi kinuaa eteisessä, että lähdetään nyt jo ulos, kun on ulkovaatteetkin päällä ja kaikkea. Mutta jos vaikka avaimet on hukuksissa, niin aikuinen tietää, että ei ulos voi lähteä ennen kuin avaimet on löytynyt. Siinä tilanteessa voikin sanoa, että nyt vähän kärsivällisyyttä, kun kotiavaimia etsitään toisten housujen/takin taskusta.
Mieheni oli lasten ollessa pieniä aika itsekäs,tuntui että halusi lukea vain lehteä ja puuhata omiaan.Hän ei ollut hyvä isä.Puistossa tai vaunulenkillä ei jaksanut käydä.nyt esikoinen 10v ja mies tekee hänen kanssa vaikka mitä,jalkapalloa,shakkia,keilailua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä viestiketjut, nousee ajatuksia puoleen ja toiseen..
Ihan pieni sivuhuomautus, miksi pitää niin usein siivota vaatekaappeja? Vauva on 7 kk, kaapit on siivottu 4 kertaa, ja sekin on liian vähän.
Meillä on vähän samaa vikaa, eli mies ei kovin nopeasti reagoi lasten vaatimuksiin. Lapset ehtii hermostua ja mennä ihan muihin hommiin ennen kuin mies saa itsensä koottua ja alkaa sitten ihmetellä että missä kaikki on, kun piti esim. ulos mennä. Sitten alkaa kailotus, että jos ette ole viiden minuutin päästä valmiita, niin hän lähtee yksin -ja kuka sitten alkaa hirveällä kiireellä laittaa lapsia valmiiksi, kun se olisi ollut miehen homma.
Onneksi lapset on jo nyt isompia ja pärjäävät monen asian kanssa itsekin. Osaavat myös vaatia isältään enemmän ja perustella vaatimuksensa. Meidän piti mennä ulos ja sinä luet vaan lehteä, sitten häiritsevät niin ettei auta muu kuin pistää se lehti pois ja lähteä pihalle. Salaa hykertelen, kun mies hämmentyneenä joutuu toimimaan heti kun ennen kaikessa rauhassa venyi ja vanui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä isä kyllä antaa ruokaa ja pyyhkii pyllyt aika nopeasti teki sitten vaikka mitä mutta ei jaksa sen enempää puuhailla, 2 ja 4v. lapset ovat aika lailla mun vastuulla kokonaan.
Olemme sopineet että kerran viikossa hänen pitää viedä heidät puistoon että mä pääsen salille. No, se tapahtuu ehkä puolet ajasta. Joka tapauksessa lähden mutta yleensä kun tulen takaisin täällä vallitsee kaaos kun mies ei ole viitsinyt lähteä ulos ja lapset käyvät ylikierteillä ja tappelevat kun eivät ole päässeet ulso purkamaan energiaansa. Ei lue, ei leiki, välillä vie lapsia jonnekin mutta jaksaa olla esim. uimahallissa 30 minuuttia ennen kun haluaa jo lähteä pois. Ei näytä kiinnostavan ajan vietto lasten kanssa. No miksi edes niitä teki kun ei halua olla niiden kanssa?
Ymmärrän siis sua, ap, ja se on todella ärsyttävää. Käy sääliksi lapsia. :(
No meillä isä kyllä antaa ruokaa ja pyyhkii pyllyt aika nopeasti teki sitten vaikka mitä mutta ei jaksa sen enempää puuhailla, 2 ja 4v. lapset ovat aika lailla mun vastuulla kokonaan.
Olemme sopineet että kerran viikossa hänen pitää viedä heidät puistoon että mä pääsen salille. No, se tapahtuu ehkä puolet ajasta. Joka tapauksessa lähden mutta yleensä kun tulen takaisin täällä vallitsee kaaos kun mies ei ole viitsinyt lähteä ulos ja lapset käyvät ylikierteillä ja tappelevat kun eivät ole päässeet ulso purkamaan energiaansa. Ei lue, ei leiki, välillä vie lapsia jonnekin mutta jaksaa olla esim. uimahallissa 30 minuuttia ennen kun haluaa jo lähteä pois. Ei näytä kiinnostavan ajan vietto lasten kanssa. No miksi edes niitä teki kun ei halua olla niiden kanssa?
Ymmärrän siis sua, ap, ja se on todella ärsyttävää. Käy sääliksi lapsia. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt mä voin kiteyttää tämän ketjun ydinsanoman:
Miehet harvemmin ovat vauva/pikkulapis-ihmisiä. He eivät ole kovin herkkiä pienten lasten tarpeille, kuten naiset ovat.
Mutta kun lapset kasvavat, miehet yleensä ottavat huomattavasti paremmin roolia lasten kanssa olemisessa. AInakin poikalasten ( mulla kokemusta vain veljestä ja omista kolmesta pojasta, isäni ei erityisemmin mun kanssa osannut olla) kanssa meilläkin mies nykyään jo touhuaa vaikka mitä, pelaa pallopelejä, touhuaa ulkona ja autotallissa puutöitä jne.
Paljon helpommalla pääsette, jos pikkulapsivaiheessa luovutte tuosta jatkuvasta loukkaantuneena olosta, ja hoidatte ne hommat, jotka luontaisemmin teiltä sujuu. Jakakaa vaikka kotitöitä selkeämmin niin, että jotkut hommat on täysin miehen vastuulla, jotkut teidän. Ettekä tee marttyyreina niitä miehen hommia, kun se on tehnyt ne väärin teidän mielestänne. Yleensä alkaa hommat sujua paljon paremmin.
Niin ja jotkut asiat ei vaan muutu. Sekin pitää vaan hyväksyä. Ei meilläkään, vielä kohta 11 vuoden jälkeen mies onnistu laittamaan pk-lapsen ulkovaatteita kuivumaan, pestä kuravaatteita, katsoa että ne ylipäätään on tolkullisesti oikeilla paikoillaan. Siellä ovat aina pitkin eteistä kun tulen kotiin, pahimmillaan huomaan vasta aamulla, että taas on puntit olleet ympäri kääntyneinä ja aivan märät. Mutta ei hän tee sitä tahallaan. En ole itsekään täydellinen. Kuten ette tekään. Miehet vaan harvemmin kyttäävät samalla tavalla naisia ja heidän tekemisiään kuten naiset miehiä.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 08:12"]
Ihan pieni sivuhuomautus, miksi pitää niin usein siivota vaatekaappeja? Vauva on 7 kk, kaapit on siivottu 4 kertaa, ja sekin on liian vähän.
Meillä on vähän samaa vikaa, eli mies ei kovin nopeasti reagoi lasten vaatimuksiin. Lapset ehtii hermostua ja mennä ihan muihin hommiin ennen kuin mies saa itsensä koottua ja alkaa sitten ihmetellä että missä kaikki on, kun piti esim. ulos mennä. Sitten alkaa kailotus, että jos ette ole viiden minuutin päästä valmiita, niin hän lähtee yksin -ja kuka sitten alkaa hirveällä kiireellä laittaa lapsia valmiiksi, kun se olisi ollut miehen homma.
Onneksi lapset on jo nyt isompia ja pärjäävät monen asian kanssa itsekin. Osaavat myös vaatia isältään enemmän ja perustella vaatimuksensa. Meidän piti mennä ulos ja sinä luet vaan lehteä, sitten häiritsevät niin ettei auta muu kuin pistää se lehti pois ja lähteä pihalle. Salaa hykertelen, kun mies hämmentyneenä joutuu toimimaan heti kun ennen kaikessa rauhassa venyi ja vanui.
[/quote]Huoh..... Vaatekaappien siivoaminen oli esimerkki, mitä haluan tehdä ihan rauhassa. Yhtä hyvin voisin haluta olla ihan rauhassa ja makoilla sohvalla puolisen tuntia.
Ja 7kk lapsi on jo kasvanut ulos vaatekokoista 50-56, 62 ja 68, täytyy niitäkin vaatteita laittaa siististi pois ja laittaa isommat vaatteet tilalle.
Pyykkiäkin ehdin kyllä pesemään, viemään kuivaushuoneeseen ja hakemaan, mutta kaappeihin asti en vaatteita saa kun pitää huolhtia muksuista samalla. En vain jaksa kuunnella sitä että vauva räkyy lattialla ja isä naputtelee koneella kun minä yritän tehdä jotain järkevää.
Jollain tapaa huomaavinani, että meillä asiat eivät helpota lasten kasvaessa: ihan pieniä on PAKKO hoitaa, sen hitaan miehenkin, kun ei ne osaa vaippoja vaihtaa yksinään. Nyt kun lapset jo jotain osaavat, niin mies sälyttää heti vastuun lapsille itselleen, sillä seurauksella että lapset hermostuvat liiallisesta vastuusta ja vaatimuksesta. Mies keskittyy vaan entistä enemmän itseensä. Ei ole sen innokkaampi harrastamaan lasten kanssa kun isompi jo sen ikäinen että tykkäisi mistä vaan sellaisesta, pikemminkin mies puhuu että nyt voi olla hänellä sitä omaa aikaa ja omia harrastuksia enemmän, hän haluaa sitä ja tätä tehdä omassa rauhassa... minusta kuulostaa, että kaikki hänen toiveensa liittyvät häneen eikä niin että kehittäisi juttuja sen isomman lapsen kanssa. Ja viikonloppuna istui kaksi tuntia tehden jotain veikkauksia tms. tekstitv:tä seuraten, kun olisi voinut vaikka pelata lapsen kanssa. Kun isompi tahtoi sitten ulos, mies meinasi että no pistäs päälles, sitten kun pienempikin sanoi että tahtoo ulos niin miehelle oli jo liikaa eikä jaksa alkaa sitä pukemaan. Sanoi, että ei nyt mennä mihkään. Hetken päästä mies painui itse R-kioskille.
No, myöhemmin vei lapset uloskin, mutta silti. Surullista. ap
Nämä tarinat ovat olleet ajankäytöstä. Ilmeneekö tuo itsekkyys esimerkiksi niin, että mies kahmii ruokapöydässä kaikki herkkupalat itselleen, ja jättää muut syömään perunaa? Tai niin, että syö lasten edestä viimeiset keksit?
Luulen, että monilta miehiltä se hoitaminen ei tule niin helposti kuin naisilta. Se voi olla ihan biologiaakin vaan. Ei munkaan mies ole mikään erityisen loistava lastenhoitohommissa mutta pääasia minusta on, että mies kuitenkin osallistuu ja on hommassa mukan. Eli yrittää kuitenkin.
No tietyllä tavalla niin, että mies tekee omat leipänsä ja muut syömisensä todella huolella ja hartaudella mieleisikseen ja lapsille vähän että "no mitä nyt pitäs antaa.." ja itselleen parhaat palat. Toisaalta yleisottaen kyllä huomioi lapset, ei syö niiden edestä keksejä tai muuta. Pitkin hampain lähtee vaikka uimahallireissulle mukaan, selkeästi mieluummin jäisi yksin kotiin tai vaikka lähtisi kuntosalille itsekseen. Omat asiat menevät sillätavalla ohi. Mutta on hän leikkipuistossa lasten kanssa, painii sisällä niiden kanssa ja hulluttelee, lukee iltasatuja. Kehuu vuolaasti lasten piirrustuksia ja sanoo kannustavia sanoja. Rutistaa lapsia ja kertoo miten ihania nämä ovat.
ap
Ikävää että kersat tulevat hetii ovelle valittamaan isästään, jos käyt jossain, kuulostavat hemmotelluille lellipenikoille.
Pitää osata odottaa. tai tehdä itse, 2v osaa jo hoitaa istensä lähestulkoon, ainakin perhepäivähoidossa jossa yleensä on kuri.