Lue keskustelun säännöt.
Koen, että mieheni asettaa itsensä lasten edelle - mitä mieltä?
02.12.2013 |
Musta tuntuu, että mies asettaa aina itsensä lasten edelle. Tai sitten on täysin kykenemätön ymmärtämään asioita lasten kannalta. Haluaisin kuulla mielipiteitänne, onko tämä vaan mun tunne vai miltä teistä vaikuttaa? Vai olenko minä liian uhrautuva ja muutkin aikuiset pikemminkin samankaltaisia kuin mieheni?
Mulla on tunne, että lapset ovat ikään kuin "ylimääräinen asia" hänen elämässään. Että töiden jälkeen hän haluaa käydä kuntosalilla tai lenkillä, sitten olla kaikessa rauhassa suihkussa, ajella partaa, leikellä varpaankynsiä...sitten rauhakseltaan laittelee ruokaa jos minä en ole ehtinyt tehdä. Ruuan jälkeen kahvit rauhassa, sitten mies voisi mieluiten makoilla sohvalla telkkarin ääressä loppuillan. Meillä on kaksi pientä lasta, ja mies juttelee heille (paitsi työstressaantuneena ärisee ja käskee lapsia leikkeihinsä tai on paljon vaan hiljaa), pitää polvella jne. mutta jotenkin aina ne omat jutut on se, mihin kaikessa rauhassa käyttää aikaa. Esim ulos lasten kanssa ei viitsisi enää millään. Ja hups, kellokin meni, eihän enää ehdikään..
Jos jonnekin lähdössä, valikoi vaatteitaan, tyhjentää lompakkoaan. Lapsi kiukkuaa eteisessä että anna mulle mun vaatteet, missä mun hattu on niin isä sanoo "ooodota rauhassa" ja sitten alkaa katsoa onko puhelimessaan akku vähissä tms. epäolennaista. Auttelee se sitten jossakin vaiheessa. Mutta ei todellakaan niin, että ensin lapsi ja sitten muut. Tänä iltana minä hoidin toista lasta, toinen huuteli vessassa että isii tuu peppua pesemään. Kello oli jo paljon, oli nukkumaanmenoa-aika. Mies istui kaikessa rauhassa iltapalojensa kanssa keittiössä. Kuulin kuinka lapsi alkoi itse pestä käsisuihkulla, sitten kipitti pesuhuoneeseen (eri paikka) ja kohta kuului muks, lapsi oli kiivennyt ottamaan pyyhettä ja kolautti itseään. Riensin toisen lapsen nukutteluilta toista lohduttamaan. Mies oli siinä vaiheessa juuri ehtinyt sinne vessaan missä lapsi oli pessyt itseään ja kuului kiivas ääni "mitä täällä oikein on touhutta, vessan lattia aivan märkänä!?". Minä tulin siihen kiukkuisena, että lapsesi oli urheasti pessyt itse itseään kun ei ollut saanut apua, on sulla reipas pikkuinen!. Mies ärähti, että ei saa olla malttamaton, asiat kerrallaan ja minähän en hötkyile.
Tällaista meillä arjessa paljon, mitä mieltä olette? Loputun puhuminen ja näkemykseni selittäminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Joskus olen kiukkuisena todennut, että miksi hankki lapsia kun itsekkyys tärkeintä. Sanoo siihen joko, että puhun älyttömiä tai sitten joskus tokaissut että ei sitä tullut etukäteen silloin ajateltua mihin itsensä pisti (isyys/vanhemmuus). Miten te näette asian?
Hyvää se, ettei mies ryyppää, mene muissa menoissaan paitsi urheiluissa, myös halailee ja hellii lapsia, lukee ja piirtää heidän kanssaan, tekee kotitöitä.
Kommentit (112)
Kuulostaa todella paljon mun eksältä. Aina omat asiat ensin! Oltiin nuoria kun saatiin lapsi, minä 19v ja hän 23v, ja hän aina takertui siihen että koska hän on niin nuori, niin hänen täytyy saada tehdä sitä sun tätä, mm käydä salilla joka päivä ja viikonloput olla laskettelemassa aamusta iltaan talvisin "niin kauan kun lunta on". Lupasi kyllä että sitten kun lapsi on tarpeeksi iso niin ottaa mukaansa rinteille, ei paljoa lämmittänyt omaa mieltä kun aina jäi yksin vauvan kanssa kotiin. Itsehän olin vielä nuorempi mutta sillä ei luonnollisesti ollut mitään merkitystä...
Jos pyysin että isä hoitaa lasta niin keksi aina muuta puuhaa, tai oli vaan niin väsynyt töiden jälkeen ettei millään pystynyt. Nukkui korvatulpat korvilla ettei vaan unet jää vähiin, eikä ikinä auttanut. Suurinta luksusta oli se kun nuorena halusin lähteä kavereiden kanssa ulos, ja isä suostui jäämään kaksin kotiin vauvan kanssa, silloinkin oli sanomatta selvää että hoidan ensiksi iltarutiinit pois alta ja nukutin lapsen ja vasta sen jälkeen olin "vapaa" lähtemään. Jos lapsi heräsi muutaman tunnin päästä niin tuli soitto että olisi parempi alkaa valumaan kotiin päin. Ja aamulla ensimmäisenä herätettiin äiti hoitamaan aamutoimet koska miehellä oli niin "rankka yö" lapsen kanssa... Kaiken kaikkiaan hoidin kaiken yksin sillä välin kun mies teki töitä ja käytti kaiken vapaa-aikansa omiin harrastuksiin. Kaiken kukkuraksi mies hankki kaiken sen päälle vielä toisen työn (ei olisi mitenkään siis rahallisesti ollut tarvetta) jossa pääsi matkustamaan harrastuksensa parissa ja sen myötä oli vielä enemmän pois kotoa. Minun olisi aina pitänyt ymmärtää ja olla kannustamassa häntä toteuttamaan unelmiaan, eikä missään nimessä pyytää häntä välillä olemaan kotonakin. Kiitos luojan äitini oli apunani ja hänen takiaan sainkin käytyä kouluni loppuun, sillä välin kun lapsen isä viilletti pitkin alppeja harrastuksen lomissa....
Ärsyttävää kaikesta teki myös sen, että jos olimme jossain yhdessä perheenä niin silloin hän aina otti lapsen huomioon ja leikitti ja oli niin olevinaan täydellistä isää ja kaikki kaverit aina ylisti että onpa ihana isä siinä, joo, olishan se ollut ihanaa kun homma olisi jatkunut kotonakin...
En tajua kuinka katsoin sitäkin miestä ne ensimmäiset pari vuotta!!!! Onneksi tajusin lähteä, nyt on ihana mies joka hoitaa kanssani sekä ensimmäistä lastani ja nyt meidän yhteistä vauvaa ja samalla vielä huomio minut! Pakko kyllä sanoa että noiden aikojen jälkeen osaa arvostaa sitä että työnjako on yhteinen VAIKKA mies käykin töissä!
Pieni avautuminen tähän aamuun :D Kiitos :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi vaan olla enemmän lasten kanssa ilman sinua, niin oppisi pikku hiljaa huomaamaan heidän tarpeitaan. On niin helppoa statistina juoda rauhassa kahvia ja ulkoistaa huolehtiminen sinulle. Aluksi voi jättää lapset huomioimatta, eikä sekään ole niin vakavaa. Mutta uskoisin, että pidemmän päälle kannattaa. Aarrggh, minkä kuuloinen mies. Sinun pitäisi ainakin ensiksi mennä töihin, jos olet kotiäiti. Tasa-arvoa ei tule niin kauan kuin olet kotona.
Ap:lle vielä, kirjoitin tuossa aiemmin exästäni, joka on jäänyt 16-vuotiaan kehitystasolla. Googlaa myös ADD ja toiminnanohjauksen häiriöt. Tuollainen käytös viittaa myös siihen ja voi ennakoida neurologisia häiriöitä myös lapsillasi (ovat periytyviä). Siis aina mies ei ole välttämättä pelkästään laiska, vaan voi olla hiukan vammainen.
Niin, tuo on minustakin tosi kurjaa että lapset joutuu miettimään iskän mielialoja. Että voiko iskälle nyt kertoa sen ja sen jutun vai suuttuuko se. Tai kun mies mököttää niin esikoinen saattaa puuskahtaa että "taas sillä on naama väärinpäin"
58, kenen mies pitkälti samanlainen
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 08:56"]
Niin kun toisaalta koen, että mieheni on juurikin itsekäs ja piittaamaton - kaikkea mitä täällä mainittu. Ja toisaalta, tuntuu ettei se vaan ymmärrä lapsista mitään. Ei osaa asettaa rajoja, sitten turhautuu itse ja sanoo ettei tule mitään hoida sinä. Sitten jos kovemmin komentaa lasta ja lapsi tietysti itkee tai mitä tekeekään, niin hetken päästä mies menee että "oliko isi vihainen, ootko nyt louukaantunut isille.." surkeana lapsen luo ja halailee ja suukottelee. Vaikka siis toiminut täysin kuten pitääkin eli asettanut tiukasti rajat: mies jotenkin sitten kokee, että hän oli "tuhma" eikä olisi saanut. Miehellä ei siis oikein taitavia keinoja toimia lasten kanssa. Eipä hän mitään kasvatuskirjoja ole koskaan lukenutkaan... eikä toisaalta ole innokas minun kanssani keskustelemaan mistään tällaisesta. ap
[/quote]
Osuit tässä asian ytimeen. Ei voi vaatia sellaista, mitä ihminen ei tajua. Voisit ehkä kädestä pitäen näyttää oikeanlaista käyttäytymistä lasten kanssa, mutta vain yhden tietyn tilanteen osalta, mutta heti kun tulee toinen samantapainen, mutta ei kuitenkaan ihan sama tekee samat virheet kuin ennenkin. Eli oppi ei mene oikeasti perille. Sä olisit lapsias paremmin ymmärtävänä voinut siinä lampunräpsytystilanteessakin neuvoa miestäs, että ota tenava syliin, ei se nyt kuuntele puhetta ollenkaan. Sen sijaan kuuntelit vierestä ja odotit mieheltäs käytöstä, johon hän ei omin avuin kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kun se mies kohauttaa olkiaan, että hän on tällainen mikä on, mikset sä voi hoitaa vaativia tilanteita kun osaat paremmin? Mutta tämä tilanne vaan tekee sen, että mun oltava aina "valmiina" jotenkin varuillaan ja pelastamassa, tuntuu oudolta miksei mies voi osata olla kypsä kasvattaja. Toisaalta tietysti ymmärrän, ettei miehellä välttämättä sellaisia taitoja ole. Miten muut miehet pärjäävät, vaikkei ole aiemmin lapsia hoitaneet tai mitään lapsipsykologiaa lukeneet..? Kun vaikka uhmis testailee rajoja. ap
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:02"]
Mitä kun se mies kohauttaa olkiaan, että hän on tällainen mikä on, mikset sä voi hoitaa vaativia tilanteita kun osaat paremmin? Mutta tämä tilanne vaan tekee sen, että mun oltava aina "valmiina" jotenkin varuillaan ja pelastamassa, tuntuu oudolta miksei mies voi osata olla kypsä kasvattaja. Toisaalta tietysti ymmärrän, ettei miehellä välttämättä sellaisia taitoja ole. Miten muut miehet pärjäävät, vaikkei ole aiemmin lapsia hoitaneet tai mitään lapsipsykologiaa lukeneet..? Kun vaikka uhmis testailee rajoja. ap
[/quote]
Sano sille ukkolles että ottaa sen peukalon pois suustaan ja ryhtyy etsimään keinoja joiden AVULLA pysytyy olemaan ISÄ......
Helvetin lapsellista verhoutua sen taakse että kun mä nyt vaan olen tälläinen......
Mitäs se isä sitten tekee kun lapsetkin oppivat tuon? murkkuiäsää vastaavat samalla lailla, kun mä nyt vaan oon tälläinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täältä aina löytyy noita miesten puolustelijoita? Miksi?
Jos nainen olisi samanlainen vätys, laittaisi itsensä kaikkien edelle. Ajattelisi itseään, enemmän kuin esim. miestä tai lapsia niin nainen olisi ÄMMÄ. Hänet haukuttaisiin pystyyn, miten hän edes kehtaa.
Mikä oikeus miehillä on siis laittaa itsensä kaikkien perheenjäseniä edelle? Käyttäytyä paskamaisesti? Silti häntä puolustetaan, hänellä nyt on rankkaa töissä. Onpas hänellä nalkuttava vaimo, hei se on mies. Mies käy töissä, hän saa levätä, hänen ei täydy tehdä mitään. Jne. Miksi?!
Saman katon alla asutaan, kotityöt kuuluvat molemmille yhteisesti myöskin LAPSEN HOITO kuuluu molemmille yhteiseksi, lapsen hoitoon kuuluu valitettavasti pepun pyyhkiminen ja miehenkin täytyy se tehdä. Lisäksi paljon muutakin.
Mä en ainakaan kattelis hetkeäkään tollasta. Onneks mun ei tarttekkaan, oma mieheni auttaa minua kotitöissä, lasten hoidossa sun muussa. Olen löytänyt ilmeisesti itselleni loistoyksilön, kun aika harvassa näitä tuntuu olevan, kun keskusteluja lukee.
Miksi annatte miehen kohdalla itseänne noin? Pistäkää sille touhulle stoppi. Se on joko tai, mies muuttuu tai lapset ja vaimo häipyvät elämästä. Eihän se toki helppoa ole, ymmärrän sen täysin, mutta onko kiva elää koko loppu elämä samanlaisessa meiningissä?
Ap:lla on samanlainen nössö ukko kuin minun ex. Jäänyt kehitystasossa 16-vuotiaan tasolle, eikä pääse siitä eteenpäin. Valitse plussat ja miinukset, mulla oli enemmän miinuksia, joita tosin keräsi sekin, että tuo henkiseltään kehitysiältään teini (fyysisesti nelikymppinen) juoksi myös baareissa ja petti (koska asetti ja asettaa aina edelleenkin itsensä kaikessa etusijalle).
Tarkoitan vaan sitä, että ukko ei muutu. Valitse pystytkö muuttamaan omaa suhtautumistasi ja mikä sinulle riittää. Toisaalta kotiapukin voit auttaa asiaa, jos mies suostuu osallistumaan kustannuksiin (voit arvata, että minun ex ei suostunut, koska asetti itsensä myös rahankäytössä aina edelle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:53"]
Itse olen ihan samanlainen kun aloittajan mies. Kyllä lasten pitää oppia odottamaan. En pelaa, en leiki saati laula tai piirrä, kyllä muksut osaavat itsekseenkin puuhastella. Ja jos olen aamulla vaikka meikkaamassa en tasan mene silloin katsomaan mitään lasten piirustusta, hoidan itseni ensin kuntoon.
[/quote]
Joo, niin minäkin olen, mutta toisaalta älysin jättää lapset hankkimatta kun haluan mieluummin elää omaa elämääni kuin jonkun toisen.
Tuskin miehesi mikään narsisti on, vaan hän taitaa enemmänkin olla tavattoman mukavuudenhaluinen. Kovin mukavuudenhaluisilla ihmisiä on niin naisissa kuin miehissä, ja heille lapsiperheen elämänhallinta on hankalaa. Olisikin hyvä jos monet vauvakuumeissaan osaisivat miettiä siltäkin kannalta, että kovin "laiskalle" ei lapsiperheen arki vain sovi. Vähintään kumppanille pitää olla ok hoitaa suurimman osan ajasta, kun lapset ovat esim. alle 5v.
Tässä ketjussa on tullut kaikenlaista mielipidettä esiin. Osan mielestä lapsen on hyvä oppia kärsivällisyyttä, kun taas osan mielestä lapsen tarpeet tulevat ensin. Minun mielestä on aika lapsenkasvatuksen perussääntö, että mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän voi lapsen antaa odotuttaa. Esim vastasyntyneen kohdalla vastataan tarpeeseen heti, 1 -vuotiaan kohdalla voi odotuttaa pienen hetken, niin että vaikka lapsella on kuitenkin näköyhteys vanhempaan, 4-vuotias kestää jo isonkin odotuksen. Mutta on olemassa ne perusasiat, joissa lasta ei odotetuteta tahallaan (eli tyyliin, minäpäs luen tämän lehden ensin koska haluan, eikä minäpäs lopetan ison vesivahingon estymisen kun pesukone hajosi koska lapsi pyytää). Sellaisia asioita ovat: hätä, nälkä ja perushygienia apu (esim kakkavaippaa ei pidetä tuntitolkulla).
Pienen lapsen huolehtiminen vaatii ennakoimista. Pitää osata pitää kiinni suurinpiirtein ruoka-ajoista ja nukkumaanmenoajoista, eikä näitä voi siirtää koska aikuisella nyt vaan huvittaa. Lasta ei voi myöskään odotuttaa kakka pyllyssä vessanpöntöllä, silloin siirretään omia tarpeita. Tietenkään kenenkään ei tarvitse lopettaa meikkaamista, jotta voi syöksyä kehumaan lapsen piirrustusta, mutta sellaisesta ei ap: tilanteessa ollut kyse.
Jokainen lasta suunnitteleva voisikin miettiä, että onko itse liian mukavuudenhaluinen hankkiakseen lapsia. Monissakaan asioissa ei voi pientä lasta odotuttaa, eri asia sitten kun ovat koululaisia tietenkin. Mutta takuuvarmasta koulaisellakin tulee ongelmia, jos sen on annettu vauvana huutaa tuntitolkulla ilman syliä ja lohtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä puhutaan elättämisestä, mutta ap mainitsi, että mies on työtön.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 15:24"]
Täällä puhutaan elättämisestä, mutta ap mainitsi, että mies on työtön.
[/quote] ap ei maininnut että mies on töissä, vaan toinen ketjuun vastannut. Ap kirjoittaa että "mies töiden jälkeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 15:07"]
Tuskin miehesi mikään narsisti on, vaan hän taitaa enemmänkin olla tavattoman mukavuudenhaluinen. Kovin mukavuudenhaluisilla ihmisiä on niin naisissa kuin miehissä, ja heille lapsiperheen elämänhallinta on hankalaa. Olisikin hyvä jos monet vauvakuumeissaan osaisivat miettiä siltäkin kannalta, että kovin "laiskalle" ei lapsiperheen arki vain sovi. Vähintään kumppanille pitää olla ok hoitaa suurimman osan ajasta, kun lapset ovat esim. alle 5v.
Tässä ketjussa on tullut kaikenlaista mielipidettä esiin. Osan mielestä lapsen on hyvä oppia kärsivällisyyttä, kun taas osan mielestä lapsen tarpeet tulevat ensin. Minun mielestä on aika lapsenkasvatuksen perussääntö, että mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän voi lapsen antaa odotuttaa. Esim vastasyntyneen kohdalla vastataan tarpeeseen heti, 1 -vuotiaan kohdalla voi odotuttaa pienen hetken, niin että vaikka lapsella on kuitenkin näköyhteys vanhempaan, 4-vuotias kestää jo isonkin odotuksen. Mutta on olemassa ne perusasiat, joissa lasta ei odotetuteta tahallaan (eli tyyliin, minäpäs luen tämän lehden ensin koska haluan, eikä minäpäs lopetan ison vesivahingon estymisen kun pesukone hajosi koska lapsi pyytää). Sellaisia asioita ovat: hätä, nälkä ja perushygienia apu (esim kakkavaippaa ei pidetä tuntitolkulla).
Pienen lapsen huolehtiminen vaatii ennakoimista. Pitää osata pitää kiinni suurinpiirtein ruoka-ajoista ja nukkumaanmenoajoista, eikä näitä voi siirtää koska aikuisella nyt vaan huvittaa. Lasta ei voi myöskään odotuttaa kakka pyllyssä vessanpöntöllä, silloin siirretään omia tarpeita. Tietenkään kenenkään ei tarvitse lopettaa meikkaamista, jotta voi syöksyä kehumaan lapsen piirrustusta, mutta sellaisesta ei ap: tilanteessa ollut kyse.
Jokainen lasta suunnitteleva voisikin miettiä, että onko itse liian mukavuudenhaluinen hankkiakseen lapsia. Monissakaan asioissa ei voi pientä lasta odotuttaa, eri asia sitten kun ovat koululaisia tietenkin. Mutta takuuvarmasta koulaisellakin tulee ongelmia, jos sen on annettu vauvana huutaa tuntitolkulla ilman syliä ja lohtua.
[/quote]
Tässä on "valitettavasti" se totuus. Ja jokainen voi itse miettiä tämän suhteen mitä ap:n tilalla tekis.. Harmi kun en eilen jo tässä keskustelussa mukana olleena osannut yhtä hyvin ja perusteellisesti asioitani ilmaista kuin lainaamani.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:00"]
No tietyllä tavalla niin, että mies tekee omat leipänsä ja muut syömisensä todella huolella ja hartaudella mieleisikseen ja lapsille vähän että "no mitä nyt pitäs antaa.." ja itselleen parhaat palat. Toisaalta yleisottaen kyllä huomioi lapset, ei syö niiden edestä keksejä tai muuta. Pitkin hampain lähtee vaikka uimahallireissulle mukaan, selkeästi mieluummin jäisi yksin kotiin tai vaikka lähtisi kuntosalille itsekseen. Omat asiat menevät sillätavalla ohi. Mutta on hän leikkipuistossa lasten kanssa, painii sisällä niiden kanssa ja hulluttelee, lukee iltasatuja. Kehuu vuolaasti lasten piirrustuksia ja sanoo kannustavia sanoja. Rutistaa lapsia ja kertoo miten ihania nämä ovat.
ap
[/quote]
No mikä tässä oikeasti sitten on ongelma?
Olen huomannut, että monet naiset eivät huomaa, miten he komentelevat puolisoitaan.
Minä olen naisen kanssa ja se minun naiseni yrittää usein komentaa mua tekemään asiat jollain tavalla. Se on suunnattoman ärsyttävää.
Olen siis itsekin nainen ja hyvin vastuuntuntoinen, en ollenkaan tässä ketjussa kuvattujen miesten kaltainen. Mutta kun puolisoni, joka on joissain asioissa minua tarkempi, käskee minua tekemään jonkin asian, niin mulla nousee heti karvat pystyyn.
MIksi minun pitäisi toimia jollain tavalla vain siksi, että se on hänestä parempi tapa?
Esim. sanoo mulle, että pyyhi lapsen naama. Mä olen sitä mieltä, että se ei ollut likainen, joten vastaan että pyyhi itse jos on susta liian likainen.
Joo tiedän että kuulostan tossa todella tylyltä. Mutta olen varma, että teidän miehiänne ärsyttää ihan samalla tavalla.
Naiset ovat usein hyvin tarkkoja siitä, miten tulisi toimia, ja yleensä pitäisi myös toimia heti.
Suosittelen, että näiden neuvojen, ohjeiden ja käskyjen sijaan, sanotte, että "minä olen väsynyt. en jaksa huolehtia lapsesta. hommaatko lastenhoitajan vai hoidatko lapset lauantaina? minä tarvitsen lepoa."
Eli aina tuoda esille miehelle se oma tarve. Ei sitä, että mikkokallen on just nyt päästävä ulos ja sitten teette sen marttyyrina itse, kun mies ei tee.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:46"]
Puhuin paljon ja monesti asioista, mitkä lasten hoidossa ja kasvatuksessa olivat tärkeitä ja selitin, miksi hän joskus ei saa lapsia toimimaan toivomallaan tavalla. Hän myönteli ja ymmärsin, että olisimme ne asiat sopineet tehtäväksi ehdottamallani tavalla. Pari päivää, viikkoa, kuukautta myöhemmin huomasin, että taas tapahtui samalla tapaa, ja kysyin, että muistatko kun sovittiin/puhuttiin. Ei, ei hän muistanut. Koin sen niin, ettei hän halunnutkaan oppia toimimaan lasten kanssa, sillä myös hänelle omat asiat olivat koko ajan tärkeämpiä.
Myös niissä tapauksissa, kun kerroin hänelle, miten hänen sanansa, toimensa tai välinpitämättömyytensä oli minua loukannut, hän sanoi ymmärtävänsä. Ei kuitenkaan koskaan pyytänyt anteeksi. Ja teki saman asian uudestaan, eikä myöntänyt, että muistaisi että olin jo monta kertaa aikaisemmin kertonut (kovinkin sanoin) että se minua loukkaa.
[/quote]
No tämä oli kuin meidän elämästä, sanasta sanaan. Mies vielä älähtää, että koita nyt tajuta että hän on ja pysyy just tällaisena, jos teillä on ongelmaa niin voi voi, hänellä ei ole.
Mitä kun erositte, miten mies otti asian? Miten hänen ja lasten tapaamiset tätä nykyä? Luotatko hyvillä mielin lapset isälle, tiedät että heidän on hyvä keskenään hänen kanssaan? Mietin tätäkin puolta. Joskus olen sanonut eroamisesta, mies älähtänyt siihen että sitten hän ei ainakaan tapaisi mua ja lapsia enää koskaan. Mutta luulen, että tosipaikan tullen tietysti haluaisi olla lasten kanssa. ap
Kuullostaa siltä että mies käy hitaalla. Onko sillä diapetes? Asperger tms? Onko Pirkanmaalta kotoisin? Onnea vaan. Tarvitset lehmän hermoja. Tuollainen mies ei tule muttumaan. Ainoa mitä tapahtuu on että sinä saat refluksitaudin tms stressiperäisen sairauden. Ero tai paljon omaa aikaa ja rentoutumisharjoituksia.
Kamala äijä ja et todellakaan kuvittele. Lasta ei voi noin odotuttaa ja tehdä niitä omia asioitansa. Pitää mennä auttamaan ja sitten vasta jatkaa omia asioitansa. Isompia lapsia voi sitten odotuttaa. Sulle raivostuttavaa, kun joudut keskeyttämään hommasi, kun olet toisen lapsen kanssa. Mun miehessä on nykyään noita piirteitä, mutta kuopus täyttää jo 10v. Älä vaan tee enempää lapsia.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:46"]
Puhuin paljon ja monesti asioista, mitkä lasten hoidossa ja kasvatuksessa olivat tärkeitä ja selitin, miksi hän joskus ei saa lapsia toimimaan toivomallaan tavalla. Hän myönteli ja ymmärsin, että olisimme ne asiat sopineet tehtäväksi ehdottamallani tavalla. Pari päivää, viikkoa, kuukautta myöhemmin huomasin, että taas tapahtui samalla tapaa, ja kysyin, että muistatko kun sovittiin/puhuttiin. Ei, ei hän muistanut. Koin sen niin, ettei hän halunnutkaan oppia toimimaan lasten kanssa, sillä myös hänelle omat asiat olivat koko ajan tärkeämpiä.
Myös niissä tapauksissa, kun kerroin hänelle, miten hänen sanansa, toimensa tai välinpitämättömyytensä oli minua loukannut, hän sanoi ymmärtävänsä. Ei kuitenkaan koskaan pyytänyt anteeksi. Ja teki saman asian uudestaan, eikä myöntänyt, että muistaisi että olin jo monta kertaa aikaisemmin kertonut (kovinkin sanoin) että se minua loukkaa.
[/quote]
No tämä oli kuin meidän elämästä, sanasta sanaan. Mies vielä älähtää, että koita nyt tajuta että hän on ja pysyy just tällaisena, jos teillä on ongelmaa niin voi voi, hänellä ei ole.
Mitä kun erositte, miten mies otti asian? Miten hänen ja lasten tapaamiset tätä nykyä? Luotatko hyvillä mielin lapset isälle, tiedät että heidän on hyvä keskenään hänen kanssaan? Mietin tätäkin puolta. Joskus olen sanonut eroamisesta, mies älähtänyt siihen että sitten hän ei ainakaan tapaisi mua ja lapsia enää koskaan. Mutta luulen, että tosipaikan tullen tietysti haluaisi olla lasten kanssa. ap
[/quote]
Mullakin oli tällainen mies. Ei harmita yhtään että erosin. Ap, tuo että mies sanoo ettei tapais teitä on aika paha juttu. Siis mies ei ole pelkästään hidas/laista vaan omahyväinen k***pää. Mieti kannattaako sellaisen kanssa elää loppuikänsä. Nimittäin tuollaisen miehen kanssa sinä jäät aina vaille sitä mitä tarvitset- kun hän lähtökohtaisesti jättää sut huomiosta. Tiedänmistä puhun. Ja surettaa kaikki ne vuodet jotka siedin tuollaista. Hyvä parisuhde on sellainen että toinenkin haluaa ottaa sinut huomioon ilman vaatimista.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 22:01"]
Ap täällä taas. Kiinnostavia kirjoituksia, puolest ja vastaan, sinne sun tänne -omat mielipiteenikin vaihtelevat, asioilla ja tilanteilla kun on puolensa ja puolensa. Meilläkin tässä. Miehessä on hyvää ja jotain jopa ihanteellistakin, mutta sitten on tuota huonoa ja paljon sellaista, mistä pohdin että "onko normaalia" ja pitäisikö mun edes yrittää kestää. Vai onko vika minkä verran minun päässäni?
Tänään oli muuten hyvä rauhallinen kiva ilta, kumpikin vanhempi puuhasi lastein kanssa ja teki kotitöitä, mutta mies kun ei osaa asettaa rajoja lapsille niin uhmis pisti ranttaliksi hampaitten pesun. Mies antoi hirveästi löysää, lapsi meni jo täysin kierroksille (esim. rämpytti vessan lamppua yli kymmenen kertaa, isi vaan käski lopettamaan muttei estänyt muuten mitenkään lasta jatkamasta). Lopulta mies lähti kiukkuisena vessasta ja tokaisi pikkuiselle uhmikselle että "saat mennä nukkumaan yksinäs" ja lapsi säikähti kun isi menikin pois, lähti perään ja kolautti otsansa. Ymmärrän, että mies oli väsy ja sinänsä fiksua kun ei enää jaksanut niin meni pois. Mutta, tässä sitä mitä arjessa: ei osaa asettaa rajoja ajoissa. Ei osaa napata lasta syliin, että nyt on rauhoittuminen, et rämpytä valoa enää yhtään.
Ja mulle juuri tokaisi, että saat jatkossa kyllä aina nukuttaa ton pienemmän, ei tule mitään hänen ja sen iltakuvioista. Kiva, isommalle olisi tosi tärkeää että vanhemmat vuorottelisivat lasten kesken, toisena iltana toinen ja toisena toinen. ap
[/quote]
Vastaa ukollesi EI, sinä opettelet tarpeellisia isän taitoja ja piste. Älä selittelyllä sötkötä asioita pilalle sillä jos joudut sitä tekemään olet hävinnyt asian. Ja ota huomioon vastaavia uusia asioita tulee jatkuvasti esiin. Jos ei pienemmissä asioissa pärjätä lapsen kanssa kuinka sitten isompien???
Jos sinun on pakko kouluttaa (otetaan valon rämpytys esimerkiksi) niin pysy tiukasti siinä yhdessä asiassa poikkeamatta hitusenkaan asian viereen äläkä aseta miestä kyseenalaiseksi vaan hänen asioiden käsittelytaitonsa.
Kokemusta on:)