Lue keskustelun säännöt.
Koen, että mieheni asettaa itsensä lasten edelle - mitä mieltä?
02.12.2013 |
Musta tuntuu, että mies asettaa aina itsensä lasten edelle. Tai sitten on täysin kykenemätön ymmärtämään asioita lasten kannalta. Haluaisin kuulla mielipiteitänne, onko tämä vaan mun tunne vai miltä teistä vaikuttaa? Vai olenko minä liian uhrautuva ja muutkin aikuiset pikemminkin samankaltaisia kuin mieheni?
Mulla on tunne, että lapset ovat ikään kuin "ylimääräinen asia" hänen elämässään. Että töiden jälkeen hän haluaa käydä kuntosalilla tai lenkillä, sitten olla kaikessa rauhassa suihkussa, ajella partaa, leikellä varpaankynsiä...sitten rauhakseltaan laittelee ruokaa jos minä en ole ehtinyt tehdä. Ruuan jälkeen kahvit rauhassa, sitten mies voisi mieluiten makoilla sohvalla telkkarin ääressä loppuillan. Meillä on kaksi pientä lasta, ja mies juttelee heille (paitsi työstressaantuneena ärisee ja käskee lapsia leikkeihinsä tai on paljon vaan hiljaa), pitää polvella jne. mutta jotenkin aina ne omat jutut on se, mihin kaikessa rauhassa käyttää aikaa. Esim ulos lasten kanssa ei viitsisi enää millään. Ja hups, kellokin meni, eihän enää ehdikään..
Jos jonnekin lähdössä, valikoi vaatteitaan, tyhjentää lompakkoaan. Lapsi kiukkuaa eteisessä että anna mulle mun vaatteet, missä mun hattu on niin isä sanoo "ooodota rauhassa" ja sitten alkaa katsoa onko puhelimessaan akku vähissä tms. epäolennaista. Auttelee se sitten jossakin vaiheessa. Mutta ei todellakaan niin, että ensin lapsi ja sitten muut. Tänä iltana minä hoidin toista lasta, toinen huuteli vessassa että isii tuu peppua pesemään. Kello oli jo paljon, oli nukkumaanmenoa-aika. Mies istui kaikessa rauhassa iltapalojensa kanssa keittiössä. Kuulin kuinka lapsi alkoi itse pestä käsisuihkulla, sitten kipitti pesuhuoneeseen (eri paikka) ja kohta kuului muks, lapsi oli kiivennyt ottamaan pyyhettä ja kolautti itseään. Riensin toisen lapsen nukutteluilta toista lohduttamaan. Mies oli siinä vaiheessa juuri ehtinyt sinne vessaan missä lapsi oli pessyt itseään ja kuului kiivas ääni "mitä täällä oikein on touhutta, vessan lattia aivan märkänä!?". Minä tulin siihen kiukkuisena, että lapsesi oli urheasti pessyt itse itseään kun ei ollut saanut apua, on sulla reipas pikkuinen!. Mies ärähti, että ei saa olla malttamaton, asiat kerrallaan ja minähän en hötkyile.
Tällaista meillä arjessa paljon, mitä mieltä olette? Loputun puhuminen ja näkemykseni selittäminen ei ole tuottanut mitään tulosta. Joskus olen kiukkuisena todennut, että miksi hankki lapsia kun itsekkyys tärkeintä. Sanoo siihen joko, että puhun älyttömiä tai sitten joskus tokaissut että ei sitä tullut etukäteen silloin ajateltua mihin itsensä pisti (isyys/vanhemmuus). Miten te näette asian?
Hyvää se, ettei mies ryyppää, mene muissa menoissaan paitsi urheiluissa, myös halailee ja hellii lapsia, lukee ja piirtää heidän kanssaan, tekee kotitöitä.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:23"]
Tuossa taitaa olla vikaa molemmissakin, mutta eniten pisti silmään se, että lapset tulisi aina olla se ensimmäinen asia. Ei maailma muutenkaan pyöri niiden lasten ympärillä, joten on turha niitä siihen opettaa. Lasten tulee osata odottaa. Eniten ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka koko ajan hyysää muksujaan. Esim. jos on lause kesken ja lapsi tulee siihen säätämään, niin heti ruvetaan hyysäämään. Sanokaan niille lapsillenne, että aikuisilla on juttu kesken ja hyysätkää niitä lapsia sitten.
[/quote]Juuri näin. Ei pidä opettaa lapselle sellaista asennetta, että te vanhemmat olisitte hänen palvelijoitaan. Tulee lapselle hankala loppuelämä jos omaksuu pysyvästi sellaisen asenteen, että on muiden ihmisten yläpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, miksi mies tuijottelee peilistä hiuksiaan kun lapsi pyytää isiä pelaamaan kanssaan? Miksi se alkaa kaivella varpaitten välistä jotain turhanpäiväistä kun uloslähdön aika ja lapset hermostuvat eteisessä että saisivat vaatteita, miksei edes voi vaan pukea vaatteita päällensä reippaasti ja sitten mennä auttamaan lapsia? Jos mies ja lapset lähdössä jonnekin ja minä vaikka ompelemassa lapsen vaatteen reikää, mies ei siis oleta että minäkään siinä menossa pukemaan lapsia. Miten se kehtaa tuollalailla turhaankin laittaa lapsia odottamaan ja hermostumaan? Sitä en ymmärrä. Ja vaikka vielä niin, että lapsi itse sitten ottaa jotkut vaatteet mitkä saa ja pukee tomerasti, mies kun lopulta menee sinne niin älähtää että "ei noilla vaatteilla tonne lähdetä, siellähän on pakkasta..!".
Lapsellinen ukko. Mutta missä vaiheess herra on lakannut huolehtimasta lapsistaan? Hän vaihtoii vaipat, nukutti, syötti. Hän kävi ostoksilla, teki ruuat, siivosi ja pyykkäsi. - Mitä tapahtui, kun niin ei enää ole?
Riippuu nyt siitä millaisista ajoista on kyse, kauanko lapset joutuvat odottamaan. Meillä lasten isä mm. unohti laittaa ruoan, niin että lapset sitten parin tunnin kuluttua siitä kun olisi pitänyt syödä ihan itkivät jo niin mies siinä vaiheessa suuttui lapsille kun "ovat kokoajan kimpussa". Olivat siis moneen kertaa pyytäneet ruokaa, mies sanoi aina että hetken kuluttua mutta se hetki olis sitten se pari tuntia (mies katsoi leffaa). Samoin jos pieneltä olisi peppu pitänyt pestä niin mies saattoi viedä lapsen kylppäriin, lähteä hakemaan pussia kakkavaipalle ja sitten unohtaa lapsen kylppäriin ja alkaa tekemään jotain ihan muuta.
Eli mielestäni ei tarvitse lasta palvella sillä sekunnilla kun hän alkaa vaatia jotain mutta joku raja kuitenkin.
Jos teillä olisi tällainen mies, miten te toimisitte? Ei sekään auta asiassa vaikka miten jätän lapsia isän kanssa keskenään. Mies toimii ihan samallalailla, vastassa jos juuri ollut joku tällainen tilanne tai ilta muutenkin ja lapset väsyneinä ja tulen kotiin niin on kiukkuiset lapset vastassa. Isompi valittaa mulle asioista, että ihan kurjaa kun silleen tai tälleen, että hän yritti ja ei isi.. mitä milloinkin. Eipä edes tunnu helpolta lähteä minnekään ja jättää lapsia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta nyt jo käsittää, ettei kaikkiin lasten vaatimuksiin tarvitse suostua. Lapset on lapsia, ei ne tajua aina mikä oikein ja mikä väärin. Jos lapset on kiukkuisia niin voi olla, että on vaan huono päivä tms. Luota vähän mieheesi.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:23"]
Tuossa taitaa olla vikaa molemmissakin, mutta eniten pisti silmään se, että lapset tulisi aina olla se ensimmäinen asia. Ei maailma muutenkaan pyöri niiden lasten ympärillä, joten on turha niitä siihen opettaa. Lasten tulee osata odottaa. Eniten ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka koko ajan hyysää muksujaan. Esim. jos on lause kesken ja lapsi tulee siihen säätämään, niin heti ruvetaan hyysäämään. Sanokaan niille lapsillenne, että aikuisilla on juttu kesken ja hyysätkää niitä lapsia sitten.
[/quote]
juuri näin. Miehesi on aivan oikeassa, lapsen tulee opetella odottamista ja rauhoittumista. Ap:n tavalla kasvatetaan niitä "minä ensin ja mulle kaikki heti" -lapsia, joita ei päiväkodissa ja koulussa kestä kukaan.
Miksi ihmeessä lapsi ei voi odottaa hetkeä siellä vessassa? Ymmärrän sinänsä miestäsi, ettei hän halua _kesken_ syömisen kakkapesupuuhiin, järkevintä varmasti juurikin se, että lapsi odottaa hetkisen ja mies syö loppuun.
Ja järkevintähän uloslähtiessä on juurikin se, että aikuinen hoitaa hommat ensin ja lapsi puetaan vasta viimeiseksi. Itse en myöskään näkisi kännykän akun tilanteen tarkastamista epäolennaisena asiana vaan varsin olennaisena juttujna jos jonnekin ollaan lähdössä.
Kertomasi perusteella lapsesi ovat kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti. Olisit kiitollinen miehellesi, että hän yrittää opettaa lapsia odottamaan omaan vuoroaan ja ottamaan toisia huomioon. Niistä taidoista on suuri apu myöhemmässä elämässä.
[/quote]
Aivan käsittämättömiä vastauksia, älä vaan ap herrajumala usko näitä. On aivan eri asia opettaa lapsi kunnioittamaan toisia ja odottamaan vuoroa kun toi mistä nyt puhut ja kuin miehesi käyttäytyy. Omaan intuitioon siitä mikä lapsillesi on hyväksi kannattaa luottaa. Mielestäni miehesi sekä monen muun täällä kommentoijan mielipiteet ovat LASTA KUNNIOITTAMATTOMIA, ei todellakaan vaan sitä että kasvatettais niistä fiksuja ja toisia huomioivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät ihmiset lukekaapa tämä ap:n kirjoitus huolella ja AJATUKSELLA ennen kuin alatte mielipiteitänne laukomaan kuten sinä nro 16.
Mä olen aika tyyni ihminen ja harvoin olen näin paljon kiihtynyt kuin tästä keskustelusta..
Miehesi käytös on epäasiallista. Tietenkin hänen tulee auttaa pientä lasta, joka on wc-istuinmella. Olipa hänellä käynnissä ihan mikä kynsienkaivelu tahansa.
Pidän saamiasi vastauksia lievästi sanottuna alkeellisina. Vastuu lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on molemmilla vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:13"]
Hyvät ihmiset lukekaapa tämä ap:n kirjoitus huolella ja AJATUKSELLA ennen kuin alatte mielipiteitänne laukomaan kuten sinä nro 16.
Mä olen aika tyyni ihminen ja harvoin olen näin paljon kiihtynyt kuin tästä
keskustelusta..
[/quote]
Harmi. Lasten täytyy oppia odottamaan ja se on tärkeä taito. Monien kasvatuksessa on ongelmana juuri tuo lasten liiallinen hyysäys. Lapsista kuuluu pitää huolto, mutta ei palvoa.
Mies käy töissä ja tekee ruuan sekä keittää kahvit ja sitten työpäivän jälkeen hetken lepää sohvalla ja nainen käy päälle ahman lailla. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin välillä eroa saman asian takia.... Esikoista hoidin paljon itse, koska hän ei huolinut pulloa eikä tuttia ja oli aika kun vain äiti kelpasi. Mies oli kuitenkin kotona lapsen kanssa työttömyyden takia kun minä menin töihin, ja uskalsin tehdä toisenkin. Virhe.
Tyypillinen aamu:
Esikoinen herättää ysiltä, minä nousen, mies jää nukkumaan vauvan kanssa. Teen esikoiselle pikaisen aamupesun, vaihdan vaipan, annan aamupalan, tyjennän tiskikoneen jos kone on pyörinyt yöllä, vauva herää, käyn hakemassa sängyltä, mies mutisee että tulee kohta.
Vaihdan vauvan vaipan, annan aamupalaa ja imetän.
Mies kömpii hereille, keittää meille kahvit. Hörppii kahvia kaikessa rauhassa, käy röökillä, menee suihkuun, leikkaa kynsiään jne... Jos esikoinen kakkaa vaippaan kun imetän ja pyydän että mies kävisi vaihtamassa, tulee vastaus "joojoo, kohta, juon kahvin ensin".
Miehellä on aina jotain kesken, aina pitää tehdä jotain ensin, jos pyydän ottamaan vauvaa syliin niin laittaa sitteriin jne....
Kuitenkin osaa olla hellä, piirtää esikoisen kanssa, lukea jne ja hoitaakin melkein joka ilta esikoisen nukuttamisen (koska minä olen vauvassa kiinni, joka tankkaa ennen yötä...)
Ulos ei päästä joka päivä, koska välillä päätän että en hitossa jaksa kaikkea tehdä, mutta jos odotan että mies auttaisi esim lasten pukemisessa, niin kello on siiä kohtaa jo niin paljon että ei ehditä ulos ennen kuin pitäisi syödä lounasta ja sitten mennä päikkäreille.
Ja jos pyydän että mies menisi lasten kanssa ulos, niin että minä saisin olla ihan yksin ja rauhassa hetken ja vaikka siivota vaatekaapit, niin no... On onnistunut 4 kertaa, ja vauva on nyt 7kk.
Olenkin sanonut että en jaksaisi taaperoa, vauvaa ja teiniä nyt samaan aikaan.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:13"]
Hyvät ihmiset lukekaapa tämä ap:n kirjoitus huolella ja AJATUKSELLA ennen kuin alatte mielipiteitänne laukomaan kuten sinä nro 16.
Mä olen aika tyyni ihminen ja harvoin olen näin paljon kiihtynyt kuin tästä
keskustelusta..
[/quote]
Harmi. Lasten täytyy oppia odottamaan ja se on tärkeä taito. Monien kasvatuksessa on ongelmana juuri tuo lasten liiallinen hyysäys. Lapsista kuuluu pitää huolto, mutta ei palvoa.
[/quote]
Hyvä ihminen taas olet ymmärtänyt aivan väärin. Tuleppa katsomaan meille kotiin hyysätäänkö täällä yli lasta. Päiväkodista yms saa aina kuulla kuin toisia huomioiva ja kärsivällinen mun poika on. Voihan sen aina ajatella niin että se johtuu vaan luonteesta, mutta kai se jotenkin näkys jos kasvatus on ollut päin honkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:33"]
Minä mietin välillä eroa saman asian takia.... Esikoista hoidin paljon itse, koska hän ei huolinut pulloa eikä tuttia ja oli aika kun vain äiti kelpasi. Mies oli kuitenkin kotona lapsen kanssa työttömyyden takia kun minä menin töihin, ja uskalsin tehdä toisenkin. Virhe.
Tyypillinen aamu:
Esikoinen herättää ysiltä, minä nousen, mies jää nukkumaan vauvan kanssa. Teen esikoiselle pikaisen aamupesun, vaihdan vaipan, annan aamupalan, tyjennän tiskikoneen jos kone on pyörinyt yöllä, vauva herää, käyn hakemassa sängyltä, mies mutisee että tulee kohta.
Vaihdan vauvan vaipan, annan aamupalaa ja imetän.
Mies kömpii hereille, keittää meille kahvit. Hörppii kahvia kaikessa rauhassa, käy röökillä, menee suihkuun, leikkaa kynsiään jne... Jos esikoinen kakkaa vaippaan kun imetän ja pyydän että mies kävisi vaihtamassa, tulee vastaus "joojoo, kohta, juon kahvin ensin".
Miehellä on aina jotain kesken, aina pitää tehdä jotain ensin, jos pyydän ottamaan vauvaa syliin niin laittaa sitteriin jne....
Kuitenkin osaa olla hellä, piirtää esikoisen kanssa, lukea jne ja hoitaakin melkein joka ilta esikoisen nukuttamisen (koska minä olen vauvassa kiinni, joka tankkaa ennen yötä...)
Ulos ei päästä joka päivä, koska välillä päätän että en hitossa jaksa kaikkea tehdä, mutta jos odotan että mies auttaisi esim lasten pukemisessa, niin kello on siiä kohtaa jo niin paljon että ei ehditä ulos ennen kuin pitäisi syödä lounasta ja sitten mennä päikkäreille.
Ja jos pyydän että mies menisi lasten kanssa ulos, niin että minä saisin olla ihan yksin ja rauhassa hetken ja vaikka siivota vaatekaapit, niin no... On onnistunut 4 kertaa, ja vauva on nyt 7kk.
Olenkin sanonut että en jaksaisi taaperoa, vauvaa ja teiniä nyt samaan aikaan.
[/quote]Noniin, ja taas.... Mies on väsy ja kiukkuinen, vauva valvotti yöllä ja miehellä lämpöä huimat 37,1. Vauvallakin kuumetta, on halipulainen. Pyysin miestä pitämään vauvaa että saisin rauhassa kirjoittaa ylläolevan, ja mies ei jaksanut kun vauva vain kitisi, niin laittoi kävelytuoliin ja antoi maissinaksuja jotta vauva olisi hiljaa. Itse meni sänkyyn lukemaan.
Tällaisina hetkinä en oikein jaksa muistella mihin rakastuin, miksi mentiin naimisiin ja miksi haluttii lapsia... (ja se oli mies joka ylipuhui minut lapsenhankintaan!)
Ihmiset on eri tahtisia. Kirjoituksestasi ei tule esille, etteikö miehesi tulisi tilanteeseesn, tulee mutta omaan tahtiinsa. Lapset oppii tekemään itse, ei paha juttu ollenkaan. Sekin on hyvä, että ottaa omaa aikaa, niiin sinunkin tulisi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:13"]
Hyvät ihmiset lukekaapa tämä ap:n kirjoitus huolella ja AJATUKSELLA ennen kuin alatte mielipiteitänne laukomaan kuten sinä nro 16.
Mä olen aika tyyni ihminen ja harvoin olen näin paljon kiihtynyt kuin tästä
keskustelusta..
[/quote]
Harmi. Lasten täytyy oppia odottamaan ja se on tärkeä taito. Monien kasvatuksessa on ongelmana juuri tuo lasten liiallinen hyysäys. Lapsista kuuluu pitää huolto, mutta ei palvoa.
[/quote]
Hyvä ihminen taas olet ymmärtänyt aivan väärin. Tuleppa katsomaan meille kotiin hyysätäänkö täällä yli lasta. Päiväkodista yms saa aina kuulla kuin toisia huomioiva ja kärsivällinen mun poika on. Voihan sen aina ajatella niin että se johtuu vaan luonteesta, mutta kai se jotenkin näkys jos kasvatus on ollut päin honkia.
[/quote]
Olen muodostanut käsitykseni lukemani pohjalta ja seison kirjoittamani takana.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:40"]
Ihmiset on eri tahtisia. Kirjoituksestasi ei tule esille, etteikö miehesi tulisi tilanteeseesn, tulee mutta omaan tahtiinsa. Lapset oppii tekemään itse, ei paha juttu ollenkaan. Sekin on hyvä, että ottaa omaa aikaa, niiin sinunkin tulisi tehdä.
[/quote]Mitä hyödyt tästä kirjoittelusta? Trollaaminen on vain niin turhaa, ja pakko ihmetellä miten köyhä trollin elämä on. Painu luolaas.
-ei ap
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:13"]
Hyvät ihmiset lukekaapa tämä ap:n kirjoitus huolella ja AJATUKSELLA ennen kuin alatte mielipiteitänne laukomaan kuten sinä nro 16.
Mä olen aika tyyni ihminen ja harvoin olen näin paljon kiihtynyt kuin tästä
keskustelusta..
[/quote]
Harmi. Lasten täytyy oppia odottamaan ja se on tärkeä taito. Monien kasvatuksessa on ongelmana juuri tuo lasten liiallinen hyysäys. Lapsista kuuluu pitää huolto, mutta ei palvoa.
[/quote]
Hyvä ihminen taas olet ymmärtänyt aivan väärin. Tuleppa katsomaan meille kotiin hyysätäänkö täällä yli lasta. Päiväkodista yms saa aina kuulla kuin toisia huomioiva ja kärsivällinen mun poika on. Voihan sen aina ajatella niin että se johtuu vaan luonteesta, mutta kai se jotenkin näkys jos kasvatus on ollut päin honkia.
[/quote]
Olen muodostanut käsitykseni lukemani pohjalta ja seison kirjoittamani takana.
[/quote] Painu luolaas harjoittelemaan luetun ymmärtämistä, trolli.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:33"]
Minä mietin välillä eroa saman asian takia.... Esikoista hoidin paljon itse, koska hän ei huolinut pulloa eikä tuttia ja oli aika kun vain äiti kelpasi. Mies oli kuitenkin kotona lapsen kanssa työttömyyden takia kun minä menin töihin, ja uskalsin tehdä toisenkin. Virhe.
Tyypillinen aamu:
Esikoinen herättää ysiltä, minä nousen, mies jää nukkumaan vauvan kanssa. Teen esikoiselle pikaisen aamupesun, vaihdan vaipan, annan aamupalan, tyjennän tiskikoneen jos kone on pyörinyt yöllä, vauva herää, käyn hakemassa sängyltä, mies mutisee että tulee kohta.
Vaihdan vauvan vaipan, annan aamupalaa ja imetän.
Mies kömpii hereille, keittää meille kahvit. Hörppii kahvia kaikessa rauhassa, käy röökillä, menee suihkuun, leikkaa kynsiään jne... Jos esikoinen kakkaa vaippaan kun imetän ja pyydän että mies kävisi vaihtamassa, tulee vastaus "joojoo, kohta, juon kahvin ensin".
Miehellä on aina jotain kesken, aina pitää tehdä jotain ensin, jos pyydän ottamaan vauvaa syliin niin laittaa sitteriin jne....
Kuitenkin osaa olla hellä, piirtää esikoisen kanssa, lukea jne ja hoitaakin melkein joka ilta esikoisen nukuttamisen (koska minä olen vauvassa kiinni, joka tankkaa ennen yötä...)
Ulos ei päästä joka päivä, koska välillä päätän että en hitossa jaksa kaikkea tehdä, mutta jos odotan että mies auttaisi esim lasten pukemisessa, niin kello on siiä kohtaa jo niin paljon että ei ehditä ulos ennen kuin pitäisi syödä lounasta ja sitten mennä päikkäreille.
Ja jos pyydän että mies menisi lasten kanssa ulos, niin että minä saisin olla ihan yksin ja rauhassa hetken ja vaikka siivota vaatekaapit, niin no... On onnistunut 4 kertaa, ja vauva on nyt 7kk.
Olenkin sanonut että en jaksaisi taaperoa, vauvaa ja teiniä nyt samaan aikaan.
[/quote]Noniin, ja taas.... Mies on väsy ja kiukkuinen, vauva valvotti yöllä ja miehellä lämpöä huimat 37,1. Vauvallakin kuumetta, on halipulainen. Pyysin miestä pitämään vauvaa että saisin rauhassa kirjoittaa ylläolevan, ja mies ei jaksanut kun vauva vain kitisi, niin laittoi kävelytuoliin ja antoi maissinaksuja jotta vauva olisi hiljaa. Itse meni sänkyyn lukemaan.
Tällaisina hetkinä en oikein jaksa muistella mihin rakastuin, miksi mentiin naimisiin ja miksi haluttii lapsia... (ja se oli mies joka ylipuhui minut lapsenhankintaan!)
[/quote]
Jos mies menee aamulla töihin ja sinä jäät kotiin, niin eikä mies ole silloin oikeutettu lukemaan hiukan kirjaa illalla. Ja miten se kirjan lukeminen on huonommassa asemassa kuin se, että sinä kirjoitat keskustelupalstalle?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:23"]
Tuossa taitaa olla vikaa molemmissakin, mutta eniten pisti silmään se, että lapset tulisi aina olla se ensimmäinen asia. Ei maailma muutenkaan pyöri niiden lasten ympärillä, joten on turha niitä siihen opettaa. Lasten tulee osata odottaa. Eniten ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka koko ajan hyysää muksujaan. Esim. jos on lause kesken ja lapsi tulee siihen säätämään, niin heti ruvetaan hyysäämään. Sanokaan niille lapsillenne, että aikuisilla on juttu kesken ja hyysätkää niitä lapsia sitten.
[/quote]
juuri näin. Miehesi on aivan oikeassa, lapsen tulee opetella odottamista ja rauhoittumista. Ap:n tavalla kasvatetaan niitä "minä ensin ja mulle kaikki heti" -lapsia, joita ei päiväkodissa ja koulussa kestä kukaan.
Miksi ihmeessä lapsi ei voi odottaa hetkeä siellä vessassa? Ymmärrän sinänsä miestäsi, ettei hän halua _kesken_ syömisen kakkapesupuuhiin, järkevintä varmasti juurikin se, että lapsi odottaa hetkisen ja mies syö loppuun.
Ja järkevintähän uloslähtiessä on juurikin se, että aikuinen hoitaa hommat ensin ja lapsi puetaan vasta viimeiseksi. Itse en myöskään näkisi kännykän akun tilanteen tarkastamista epäolennaisena asiana vaan varsin olennaisena juttujna jos jonnekin ollaan lähdössä.
Kertomasi perusteella lapsesi ovat kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti. Olisit kiitollinen miehellesi, että hän yrittää opettaa lapsia odottamaan omaan vuoroaan ja ottamaan toisia huomioon. Niistä taidoista on suuri apu myöhemmässä elämässä.